cherrie, kiitos.

Juu, yritetään nauttia vapaudesta, vaikka eipä siitä kyllä tällä hetkellä ole oikein nauttinut. Jotenkin on vaan kokoajan alakuloinen ja välillä jopa kiukkunen fiilis..

Niin, ja onhan mulla kaksi koiraa, mutta eipä niitten seura ole sama asia kuin kavereitten (joita ei oikein ole) seura.
Sit tosiaan tuohon erääseen henkilöön tutustuminen ei ole niin yksinkertaista..

Itseäni ahdistaa myös välillä tämä työttömyys, mutta enpä tunne olevani vielä 100 % työkunnossa..

Siksi jatkankin syksyllä kuntouttavaa työtoimintaa, että edes jotain ohjelmaa viikkoon.

Pelästynyt, jää ihmeessä sairauslomalle! Ei ole pakko jaksaa ja kantaa kaikkea sisällään <3 Toivon että menet puhumaan työterveyshuotoon/lääkärille! <3 Katsot sitten miltä tuntuu.

Delffi, minäkin toivoisin että omistaisin koiran. Olisi ainakin "pakko" mennä ulos ja ulkoilemaan, kun taas joskus saatan jäädä päiviksi neljän seinän sisään, koska ei vain pysty kohtaamaan muuta maailmaa. Oletko harkinnut jotain harrastusta tai onko teidän kaupungissa jotain paikkaa missä nuorisio kulkisi? 🙂

Mullakin inhottaa tämä tekemättömyys ja oleilu. vaikka haluaisin töitä, tehdä jotain, niin se töiden hakeminen pelottaa.. Tänään kyllä laitoin hälläväliä-asenteella hakemuksen yhteen työpaikkaan, en usko että pääsen, enkä tiedä mitä teen vaikka pääsisinkin. Kauhistuttaa jo valmiiksi JOS sieltä otetaankin yhteyttä 😀 .. Mutta ehkä tääkin oli nyt jonkunlainen minimaalinen askel että uskalsi laittaa jonnekin hakemusta menemään.. tämä työnhaku välillä kaatuu ihan vain näihin mun pelkoihin.... "mitä jos , mitä jos".... Pelkään valmiiksi jo mahdollista yhteydenottoa takaisin, tulevaa haastattelua, työympäristöä, ihmisiä siellä, pärjäisinkö.. Miksi pitää pelätä tulevaa niin paljon ☹️ Vaikkei mitään pahaa varmasti edes tapahtuisi, se on vain mun päässäni..

Toivoisin niin kovasti pääseväni siihen tilanteeseen missä olen ollut. Vaikka silloinkin oli henkistä kamppailua.. nyt vain tuntuu ahdistavalle ja pelottavalle yrittää aloittaa jostain.

Toivon teille kaikille hyvää (kohta) alkavaa viikonloppua😍

cherrie, onhan täällä ainakin yks paikka mikä on tarkoitettu kaiken ikäisille.. mutta eipä sielä tule käytyä.

Mut tosiaan, onhan koirissa se hyöty ett niitten takia on pakko käydä ulkona.

Ai niin, harrastuksista tuli mieleen ett syksyllä mahdollisesti alkaa aikuisbaletti ja siellä on sit ainaki yks tuttu kun yks (talli)kaveri on myös ilmoittautunut tuonnne aikuisbalettiin.

Joten syksyllä on ehkä sit kaks harrastusta eli ratsastus ja (aikuis)baletti.

Mut joo.. en millään jaksais odottaa elokuuta, että näkis yksilövalmentajan.

No, jospa sitä ensviikol sais ajatuksia vähä muualle edes muutamana päivänä, ku on pikkusen ohjelmaa ensviikol.

Maanantaina liikuntaneuvojalle meno ja illasta ratsastustunti. Lisäksi torstaina ja perjantaina on ratsastustunti.

Otsikon perusteella ajattelin hakea täältä vertaistukea. Ei ole diagnosoitu sosiaalisten tilanteiden pelkoa sinällään, kaikkea muuta kyllä. Mutta sosiaaliset tilanteet menee joskus hyvin ja joskus todella huonosti. Veljen lakkiaisissa lupauduin auttamaan ja kun olisi pitänyt kaataa kahvia vieraille (ajatuskin siitä, että uskaltaisin ottaa huomion itseeni ja kysyä, haluatko kahvia, jätetäänkö maitovaraa tms on aivan kamala) joten aloin itkemään hillittömästi. Äkkiä vessaan korjaamaan meikkejä.

Nyt kirjoitan tätä koska viivytän erästä soittoa. Selkä aivan tuhannen jumissa ja pitäisi soittaa fysioterapeutille. Valtakunnallinen ajanvarauspuhelin, joten pitäisi kai sanoa että mihin kaupunkiin ja kellä on ennen käynyt jne., joten pelottaa niin että pyörryttää, hikoiluttaa, maha on sekaisin jne. Yksi puhelu!

Muita puheluja hoidan kyllä itsekin mutta sovin kaiken aina paikan päällä, jos mahdollista. Jostain syystä helpompaa. Tänne fysioterapiaan ei voi varata aikaa paikan päältä tai netistä, ja olen aina saannut äidin soittamaan. Voi voi..

mariele, itselleni(kin) tuo puhelimella asiointi on todella vaikeaa. En mielelläni puhu puhelimessa vaan hoitaisin mieluiten asiat sähköpostitse tai tekstiviestitse, tai sitten kasvotusten.

Lisäksi kaupassa käyntikin meinaa nykyään olla välillä vaikeaa. Tuntuu että se paniikkokohtaus, jonka sain kerran "töissä", niin on pahentanut tätä sosiaalisten tilanteiden pelkoa.

Mutta joo.. kaupasta puheen ollen, niin tänään tuli käytyä pikaisesti kaupassa ja näin yksilövalmentajankin siellä ohimennen ja moikattiin ns. äänettömästi. Harmi vain kun ei koskaan tuu hänen kanssaan juteltua vapaa-ajalla, vaikka mieli tekis.. Liekkö sitten vielä vähän ujostelen häntä. Toisaalta, en kyllä tiiä, että saisiko hän edes asiakkaan kanssa jutella vapaa-aikana..
Olis vaan mukava jutella vaikka koirista ja vaihtaa kuulumisia ihan muuten vain..

En nimittäin millään jaksais odottaa elokuuhun asti, että pääsis jutteleen yksilövalmentajan kanssa. Mutta ilmeisesti pakko vaan jaksaa odottaa..

Delffi 30.06.2017 klo 15.58
Lainaa viestiä vastaukseesi Ilmoita asiattomasta viestistä
mariele, itselleni(kin) tuo puhelimella asiointi on todella vaikeaa. En mielelläni puhu puhelimessa vaan hoitaisin mieluiten asiat sähköpostitse tai tekstiviestitse, tai sitten kasvotusten.

Sepäs nopea vastaus! 🙂 Mikähän siinä kasvotusten puhumisessa on helpompaa, kun se on sitä monelle, mitä olen keskustellut muiden kanssa. Puhelin on se vihoviimeinen vaihtoehto.

Paniikkikohtaus saa kyllä varmasti ottamaan takapakkia, voin kuvitella. Tuosta yksilövalmentajasta, niin enhän toki voi tietää, mutta luulisi että saisi jutella niitä näitä?
Tuo odottaminen on kyllä vaikeaa. Itsellä menee kesäisin koko elämä tauolle. Ihan hirveää. Sitten vaan lähtee oravanpyörä taas käyntiin syksyllä.. liekö se sen parempi. Mutta kesäisin olen panikoiva sotku.

Katsoin Delffi että harrastat ratsastusta. Harrastin myös, hevosteni kuolemaan asti 2014. Sen jälkeen on kyllä jäänyt satunnaiseen kaverin hevosella menemiseen.

Sain sitten vihdoin soitettua sen puhelun. Olin miettinyt etukäteen että se kuitenkin menee ihan hyvin, sanot vain että mikä kaupunki ja eiköhän ne kysele sitten, niin ensmmäinen yllätys olikin, että oli väärä numero. Tai ei väärä, mutta tällä kyseisellä kaupungilla olikin oma numero, jota en netistä löytänyt, virkailija yhdisti sitten siihen. Siitä ei vastattu joten en saanut asiaa hoidettua, ja eiköhän juuri kun hoidin kolmea asiaa yhtäaikaa muutenkin, niin sieltä soitettu takas. No, onpahan aika nyt olemassa.

Mitä kuuluu näin kesäisenä päivänä? On niin kaunista ainakin. Luonto on niin ihana.
Uimaan ei ole vielä paljon viitsinyt mennä. Saunasta on kiva tulla vilvoittelemaan ulos.
On ihana ajella autollakin kotiseutuajelua.
Lenkkeily on helppoa kun ei ole kylmä eikä liukas eikä pimeä.
Itse olen kyllä jo hieman tehnyt suunnitelmia syksyn varalle. Yksi hankinta ja yks juttu itselle. Jos ne tois voimaa.
Nautitaan kesästä ja ostetaan vaikka jäätelöä!

Mitäs tänne kuuluu, paniikkia, pakkoajatuksia, paniikkia ja viellä kerran pakkoajatuksia. Ei oikein suksi nyt luista. Olen yrittänyt nauttia kesästä mutta vaikeaa se on se on pakko sanoa. Sairaslomaa tässä mietin, lääkäriin hakeutuminen on taas yksi kynnys.

Nää pakkoajatukset meinaa viedä ilon elämästä ihan kokonaan, jokaista liikettään, jokaista askeltaan on mietittvä ja vähän jopa suunniteltava. Sitten mietitään viellä jälkikäteen että mitä tein, enhän tehnyt mitään outoa tai sopimatonta..ja sitten viellä epäillään omaa muistia tai älyä et olenko varma..Hirvee oravanpyörä ja tuntuu ettei kyydistä pääse pois.

Kesässä on parasta jäätelö ja aurinko.

Minä en muuten kanssa tykkää asioida puhelimessa, hoidan paljon sähköpostilla, tekstiviesteillä yms...vältän soittamista viimeiseen asti.

Itsekkään en oikein ole nauttinut kesästä, vaikka kelit on olleet hyviä ja on tullutkin ulkoiltua paljon. Mutta silti fiilis on ollut jotenkin apea melkeinpä koko ajan..

Jotenkin tuntui ett sosiaalisten tilanteiden pelko on voimistunut tässä kesän aikana.

Kaupassa käyminen meinaa olla jotenki vaikeaa ja lisäksi koirapuistossa käymistäkin nykyään välttelen jos siellä on semmosia ihmisiä joita en tunne.

Jotenki tavallaan odotan että olispa jo elokuu, että kuntouttava työtoiminta jatkuisi, jotta tulisi vähän jotain lisäohjelmaa viikkoon ja samalla myös vähän rutiinia arkeen.

Vaikka vähän kyl jännittää ett keitä Pesulalla on sitten elokuussa hommissa..

Minä kävin minireissulla mieheni kanssa. Voi että, kerrankin osasin nauttia, ilman että murehdin jatkuvasti. Tunsin olevani heti paljon vapaampi, uskalsin kulkea, käydä syömässä, ostoksilla jne. ( vaikka varuilta otinkin propralia).. Mutta tunsin olevani heti erilainen. Nyt jo kaipaan sitä tunnetta.. Jotenkin pidin siitä, kun tiesin, että kukaan ei minua tunne, ei haittaisi vaikka mokaankin.

Huomaan taas olevani täysin päinvastaisessa tilassa. Täällä kotikaupungissani en juuri uskalla liikkua, käydä missään, en oikein tiedä, mitä niin paljon täällä pelkään. Harvemmin niitä tuttaviakaan oikeasti vastaan tulee kuitenkaan, mutta en tiedä miten tästä ajattelumallista pääsisi pois, tahtoisin täälläkin vain kulkea ihan vapaasti niinkuin tahtoisin, jätän paljon välistä tämän takia kun vain pelkään ja mietin mitä jos tuttuja tulee vastaan ja jos "näytän tyhmältä"... ☹️ Onko kenellekään muulla tälläistä samanlaista piirrettä? Ja miten tästä pääsisi pois ☹️

cherrie, en oikein osaa sanoa onko itselläni tuommoisia fiiliksiä..ehkä toisinaan.
Enemmänkin mua kuitenkin ahdistaa esim. kaupassa se kun tuntuu ett kaikki kattoo just mua ja sit mietin ett miks ne mua tuijottaa.

Mutta joo..
Pitäis käydä apteekista hakemassa reseptilääke.
Hieman ahdistaa, kun reseptit on nykyään sähköisenä. Olis pitänyt hakea lääke jo yli viikko sit, mut kun en oo vaan saanut aikaiseksi. Saa nähä saanko tänäänkään..
Jotenki tuntui ett ennen oli helpompaa kun tartti vain näyttää resepti.

Delffi mitä lääkettä olet saanut? Jos tuntuu aivan hirveältä hakea apteekista, niin voithan tilata nettiapteekista ja hakea postista, jos se tuntuu helpommalta... Mutta kyllä apteekissakin sujuu tosi nopeasti tuo.

Minä olen taas pyytellyt visusti sisätiloissa ☹️ Yritän jos tänään pystyisin menemään haukkaamaan raitista ilmaa.. En tiedä miksi on kynnys lähteä yksin ulos. En ymmärrä itseäni. Onhan tämä ihan sairasta... Todella kauniit ilmatkin on olleet ja en ole pystynyt menemään ihmisten ilmoille.. ☹️

cherrie, jotain Elmexin geeliä hampaisiin, kun mulla herkästi tulee rekiä hampaisiin ja ikenet vetäytyy herkästi. Nytkin on aaltoilevaa vihlontaa/särkyä hampaissa ja syyskuussa olisi vasta seuraavan kerran hammaslääkärille aika.

Pitää nyt katsoa että auttaako to Elmexin geeli, jota saa käyttää vain kerran viikossa ja sen lisäksi mulla on käytössä Elmexin hammastahnaa vihloville hampaille ja suuvettä vihloville hampaille. Lisäksi ostin myös sähköhammasharjaan sensitive clean hammasharjapäät.
Toivottavasti nuo nyt auttais alustavasti, ettei tarttis melkein joka viikko rampata hammaslääkärillä..koska se tulisi kalliiksi.

Eli tosiaan sain käytyä eilen siellä apteekissa, eikä se loppujen lopuksi niin vaikeaa ollutkaan, kuin ajattelin.

Hyvä delffi että sait käytyä apteekissa! onko tuote auttanut?

Miten muilla foobikoilla menee?

Mulla onkin sitten vuosi takana työttömyyttä. en ala itseä moittimaan. Tiedän että osasyynä on nämä jatkuvat pelot. ☹️ Kun vain saisi edes jostain kiinni.. Tiedän kyllä että työttöminä on ihmisiä vaikka kuinka paljon, mutta onko täällä ketään samanlaisessa tilanteessa olevia? Miten selviätte? Mulla sujuu osittain työnhaku hyvin, mutta ne paikat, mitkä kiinnostaisivat edes jollain tasolla, en ole päässyt, toisaalta onko kohta ihmekkään tällä työttömyyspätkällä 😭... Sitten on taas näitä jaksoja, kun usko itseen ja kaikkeen on aivan nollassa sekä pelot siinä taustalla, niin voitte kuvitella mitä se työnhaku silloin on ☹️

Ihanaa (pian) alkavaa viikonloppua kuitenkin kaikille!
😍

Heips!

Täällä mennään samaa rataa kuin ennenkin, väsymystä pukkaa ja herkut maistuu ☹️

Cherrie: Hyvältä kuullostaa se että työnhakun sujuu hyvin, kyllä varmasti viellä saat paikan minkä haluat ja parasta oli tekstissäsi se, että et syyttänyt itseäsi työttömyydestä! Se oli iloista luettavaa.
😍

Olen tässä haaveillut jos syksystä saisin aloitettua tiukan dietin että edes ulkonäkö mielyttäisi kun tällä hetkellä se lähinnä oksettaa ☹️ Toivottavasti jostain löytäisin ylimääräistä voimaa tähän projektiin.