Heippa!
Munkin tarttis treenata autolla ajoa enemmän.
Jännittelen työhön menoa. Kuinka ehtii ja muistaa kaikki. Ja jotkut työntekijät on vähän kireinä siellä. Pomo sano että ei pidä välittää.

Eiks oo kaverit kiva ulkoilusää ollut! Kaikki kukkii ja nurmi tuoksuu 🙂

Tais olla taas hermo kireällä sukulaisella, kun niin hätäseen puhelun lopetti. No meitä on moneen junaan...
Tietty kun on vanhempi sukulainen niin luulee olevansa mua ylempänä. Näyttää vähän mistä kana pissii.

Mitä Sinulle kuuluu? Mun päivä on mennyt aika hyvin. Huomisesta en tiedä.

On kyl ollut mukavia ulkoilukelejä.
Itellä on nyt semmonen fiilis ollut ett pakko päästä kotoa edes hetkeksi pois, kun meinaa alkaa kotona oleminen ahdistaa.. mut eipä se ulkoilu ole kyl nyt oikein auttanut tähän ahdistukseen.

Viel pitäis jaksaa ensviikol 2 päivää ja sit alkaa ns. kesäloma ja elokuussa sit jatkuu kuntouttava työtoiminta.

Ensviikko kyl ahdistaa, ett miten oikein jaksan ne kaks päivää, ku yksilövalmentaja jäi jo kesälomalle ☹️

Vasta elokuussa näen yksilövalmentajan seuraavan kerran..

Delffi: Voimia jaksamiseen <3

Ei tännekkään uutta auringon alle, kaupassä käynnit sun muut on taas vaikeampaa, ihmisten kohtaaminen on vaikeata. Lähinnä pakkoajatukset tunkevat päähän. Olen huomannut, että joka kerta kun tapaan ihmisen niin se mun pakkoajatus siirtyy siihen tavattuun henkilöön. Eli jos aamupäivällä käyn kaupassa, panikoin ajatuksiani, iltapäivällä tapaan vaikka asiakkaan, alan panikoimaan tätä tapaamista ja illalla vaikka jonkun henkilön tapaan niin ajatukset siirtyvät tähän tavattuun henkilöön. Nämä ajatukset ovat aivan kauheita! Äsken tapasin ulkona kolme henkilöä nyt panikoin tätä tapaamista, että olenko tehnyt jotain sopimatonta. Enkä osaa edes sanoa mitä olisin tehnyt ja kenelle heistä mutta ajatukset pyörii päässä kokoajan. Mun aivot kuumenee liikaa. Miksi hemmetissä mut on pitänyt saada tällainen sairaus! Välillä ajattelen että olisi helpompi olla niin sekaisin ettei tajuaisi että on sekaisin!

Minä en kyllä jaksaisi mennä huomenna töihin, olen todellla uupunut näitten ajatusten takia.

Voi, Pelästynyt ☹️ <3 Kunpa me molemmat mentäisiin joku päivä sinne lääkäriin. Tän sairauden kanssa on vaikeaa elää, se on tosi. Minä panikoin eilen sitä, kun tiesin näkeväni yhtä ihmistä.. Tiesin että se kauan kestä, kyse oli vain minuuteista. Se oli sellainen lyhyt juttu. Mutta kuitenkin.. Panikoin sitä jo valmiiksi etukäteen jo edellisyönä! Ärsyttävää!

Yksi päivä kun menin kauppaankin, yksin..Aluksi meni ihan ok, maksaminenkin meni yllätten ilman käsien tärinää, en ollut edes ottanut lääkettä.. Mutta sitten kun huomioin, että kyseinen kassamyyjä alkoi tuijottaa, kun laitoin ostoksia pussiin, niin johan alkoi kädet tärisemään ja ahdistamaan.. Tääkin on niin hassua kun ei vaikka vuosi sitten ollut mitään ongelmia kaupassa käymisen kanssa, en silloin ees miettinyt että "mitähän jos mun kädet alkaa kassalla täriseen".. mutta nykyään, sekinvaiva on sitten tullut matkaan ☹️ ja silloinhan ne varmasti alkaa tärisemään jos sitä miettii etukäteen. 😀 ☹️ Ei ole hauskaa ei.

cherrie kirjoitti 11.6.2017 9:37

Miten sulla Joie nykyään menee
😍

Menee vaihtelevaisesti. Oon saanu paljon hyvää: väliaikaisasunto putkiremontin ajaksi järjestyi hyvin ja piristi tämä pieni maisemanvaihdos. 🙂 Sain palkkatuetun osa-aikaisen työn paikasta, jossa olin työkokeilussa. Tuntuu hienolta olla ihan oikeissa töissä! Oon nauttinu kesästä ja ulkonaolosta.

Ihmisten kanssa oleminen sen sijaan on tuntunut viime viikkoina tosi vaikealta. Kaipaan yhteyttä ihmisiin niin kipeästi, mut sit ku meen johonki missä voin olla yhdessä toisten kanssa, ihmisten kanssa oleminen tuntuu kerta kaikkisen sietämättömältä. Se harmittaa. 😞 Terapiasta on ollu apua ja lohdutusta.

Eilen katselin mielenterveystalo.fi -sivuston omahoito-ohjelmaa sosiaalisiin pelkoihin. https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/sosiaalisen_jannituksen_omahoito/Pages/default.aspx Oletteko tutustuneet? Tuntui ihan hyödylliseltä kirjoittaa ylös tuntemuksia ja ajatuksia, mitä kovin vaikean tuntuisessa sosiaalisessa tilanteessa oikeasti tapahtui. Se jotenkin selkeytti asiaa.

Pelästynyt, kiitos <3

cherrie, itselläkään ei ollut vuosi sitten eikä kyllä edes alkuvuodesta mitään ongelmia kauppaan menoon suhteen.

Mutta jotenkin nykyään on alkanut tosiaan itseänikin ahdistaan tuo kaupassa käyminen, varsinkin kassajonossa oleminen.

Lisäksi vähän huominen ja torstai ahdistaa, kun pitäis jaksaa vielä ne kaks työpäivää, ennen lomaa. Selvästi siis olen loman tarpeessa, kun nuo päivät ei oikein yhtään kiinnostais/huvittas, vaan enemmänkin tosiaan ahdistaa.

Toisaalta oikeastaan nämä tulevat ns. tyhjät 5 viikkoa vähän myös ahdistaa, kun ei ole mitään kesäsuunitelmia.
Ihan vain perus lenkkeilyä koirien kanssa ja ulkoilua yksinäni..

Joie kirjoitti 20.6.2017 13:31

cherrie kirjoitti 11.6.2017 9:37

Miten sulla Joie nykyään menee
😍

Menee vaihtelevaisesti. Oon saanu paljon hyvää: väliaikaisasunto putkiremontin ajaksi järjestyi hyvin ja piristi tämä pieni maisemanvaihdos. 🙂 Sain palkkatuetun osa-aikaisen työn paikasta, jossa olin työkokeilussa. Tuntuu hienolta olla ihan oikeissa töissä! Oon nauttinu kesästä ja ulkonaolosta.

Ihmisten kanssa oleminen sen sijaan on tuntunut viime viikkoina tosi vaikealta. Kaipaan yhteyttä ihmisiin niin kipeästi, mut sit ku meen johonki missä voin olla yhdessä toisten kanssa, ihmisten kanssa oleminen tuntuu kerta kaikkisen sietämättömältä. Se harmittaa. 😞 Terapiasta on ollu apua ja lohdutusta.

Eilen katselin mielenterveystalo.fi -sivuston omahoito-ohjelmaa sosiaalisiin pelkoihin. https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/sosiaalisen_jannituksen_omahoito/Pages/default.aspx Oletteko tutustuneet? Tuntui ihan hyödylliseltä kirjoittaa ylös tuntemuksia ja ajatuksia, mitä kovin vaikean tuntuisessa sosiaalisessa tilanteessa oikeasti tapahtui. Se jotenkin selkeytti asiaa.

Ihanaa, että olet saanut sen työkokeilun kautta työpaikan itsellesi! 😍 Niin ne palaset vain alkavat loksahtelemaan kohdilleen! 🙂

Minäkin aina kaipaan muiden seuraa, oon liian paljon yksin.. Mutta sitten kun "joutuu" tilanteeseen missä muitakin on, niin toisaalta se on hyvin ahdistavaa, kun vaikka olisi miten tuttuja ihmisiä, huomaan tarkkailevani itseäni ihan liikaa.. Ehkä oon ollut tosiaan liian paljon yksin niin kaikki seura tuntuu sitten "työläältä", ei oikein osaa olla rennosti niinkuin joskus..

Täytyy tutustua tuohon linkkiin 🙂

Delffi kirjoitti 20.6.2017 14:31

Pelästynyt, kiitos <3

cherrie, itselläkään ei ollut vuosi sitten eikä kyllä edes alkuvuodesta mitään ongelmia kauppaan menoon suhteen.

Mutta jotenkin nykyään on alkanut tosiaan itseänikin ahdistaan tuo kaupassa käyminen, varsinkin kassajonossa oleminen.

Lisäksi vähän huominen ja torstai ahdistaa, kun pitäis jaksaa vielä ne kaks työpäivää, ennen lomaa. Selvästi siis olen loman tarpeessa, kun nuo päivät ei oikein yhtään kiinnostais/huvittas, vaan enemmänkin tosiaan ahdistaa.

Toisaalta oikeastaan nämä tulevat ns. tyhjät 5 viikkoa vähän myös ahdistaa, kun ei ole mitään kesäsuunitelmia.
Ihan vain perus lenkkeilyä koirien kanssa ja ulkoilua yksinäni..

Voimia tulevaan kahteen päivään! Hyvin ne menee! Ajattele, että kohta saat nauttia ansaitusta lomasta 🙂

Olisiko sinulla jotain ystäviä, joihin voisit olla yhteydessä?

Cherrie, kiitos. Juu, pitää yrittää ajatella ett huomenna vika päivä ennen lomaa.

Eipä oikein ome kavereita, tai no pari noin 200-300 km päässä asuvaa ja heidän kans juttelen toisinaan skypessä.

Mut joo..
Tänää meinas nyt jotenki alkaa kaupassa ahdistaan, varsinkin kassal, vaikka siinä ei edes ollu pahemmin jonoa. Enkä kyl tiiä miks nykyään kaupassa meinaa alkaa ahdistaa.

Ai nii.. ootteko te törmänneet kaupoissa pakkaajiin?

Itse näin tänää kaupassa pakkaajia, mut katoin kassan missä pakkaajia ei ollut, koska jotenkin tuntuis ett alkais vaa enempi ahdistaa kassal ku siinä olis ns. ylimääräisiä tyyppejä..

Minusta pakkaajat kaupan kassoilla olis aika hassu ajatus. Tarpeeton ja turha menoerä muutenkin "korkeisiin" henkilökustannusmenoihin. Kotiinkuljetuspalvelu olisi hyödyllisempi investointi ja auttaisi varmaan enemmän ikääntyneitä ja liikuntarajoitteisia.

Hei, miten teillä menee? Miten juhannus meni? 🙂

Mulla on ollut tosi aaltoilevaa nyt.. Aamulla saatan olla hyvällä päällä, mutta se olo jo muuttuukin jopa tunnin sisään, ja olo heittelehtii koko päivän. Mies saanut kyllä myös osansa..

Mä oon lähdössä pian reissuun.. en ole kauaa mutta jonkun aikaa kuitenkin. saa nähdä mitä tulevan pitää. aika paljon jo kieltämättä jännittää. tai sellaiset jännityksen ja ilon sekavat tunteet. iloa siinä mielessä että pääsee ainakin pois hetkeksi "normaalikuvioista", pitäisi vaan yrittää nauttia myös hetkestä, mikä multa ei kylläkään aina onnistu.. ☹️

hyvää alkanutta viikkoa jokaiselle😍

Juhannus olis voinut mennä paremminkin.
Isän juomisen takia juhannus meni pilalle.

Muutenki koko viikko oli jotenki huono viikko. Oli päiviä, ku ei meinannut mikää kiinnostaa ja kaupassa käyminen meinas ahdistaa.

Tämäkin viikko on alkanut huonosti..

Yksinäisyys on ikävää, ahdistavaa ja masentavaa (äsken tuli jopa itku), mut ku ei sitä uskalla tutustua uusiin ihmisiin noin vain, kuten ns. normaalit.

Olisi kyllä ainakin yks ihminen, johon haluaisin tutustua enemmän, mut tuskinpa se on mahdollista..
Lisäksi tämä ko. henkilö on mulle vähänkuin isosisko..

Mut joo.. saa nähä miten jaksan nämä tylsät 5 viikkoa, kun nyt on jo vaikeaa.
Mut tuskinpa se töissä olis sen helpompaa..

Heips! Siinähän se juhannus meni, päivä muiden joukossa. Grillattiin ja laiskoteltiin.

Minä olen harkinnut sairaslomalle jäämistä ☹️ Nää pakkoajatukset rikun pahenee, välillä tuntuu ettei itsekkään tiedä onko tullut hulluksi vai onko ne ajatuksia. Olen väsynyt tähän. Pelkään tehneeni mutta en tiedä mitä mutta silti ja sitten mieti että mitä tein ja koko ajan pelkään että jos olen tehnyt ja joku asiakas valittaa pomolleni ja kuolen häpeään yms yms Taidan oikeasti hakea sairaslomaa että saan levätä edes hetken näiltä ajatuksiltani. Tänään seksiin selin erääseen naiseenkun päin ja. Ykskaks mietin että teiniä jotain ja sitäpä tässä onkin sitten pitänyt ilta miettiä. Voimat loppuu!! ☹️ En jaksa yhtään. Hävettää tämä sairaus, suututtaa tämän kanssa eläminen,ahdistaa!!;

Delffi kirjoitti 27.6.2017 10:32

Juhannus olis voinut mennä paremminkin.
Isän juomisen takia juhannus meni pilalle.

Muutenki koko viikko oli jotenki huono viikko. Oli päiviä, ku ei meinannut mikää kiinnostaa ja kaupassa käyminen meinas ahdistaa.

Tämäkin viikko on alkanut huonosti..

Yksinäisyys on ikävää, ahdistavaa ja masentavaa (äsken tuli jopa itku), mut ku ei sitä uskalla tutustua uusiin ihmisiin noin vain, kuten ns. normaalit.

Olisi kyllä ainakin yks ihminen, johon haluaisin tutustua enemmän, mut tuskinpa se on mahdollista..
Lisäksi tämä ko. henkilö on mulle vähänkuin isosisko..

Mut joo.. saa nähä miten jaksan nämä tylsät 5 viikkoa, kun nyt on jo vaikeaa.
Mut tuskinpa se töissä olis sen helpompaa..

Halauksia sinulle <3 Yritä nauttia vapaudesta, oliko sinulla lemmikkejä? Miksi ajattelet että ei olisi mahdollista tutustua siihen kyseiseen henkilöön? Rohkeasti, et siinä menetä mitään!

Minulla ahdistaa.. tää työttömyys.. mutta niin myös töiden haku, miksi se on niin vaikeaa
😭 Onko kenelläkään muulla tälläistä? Pelko myös siitä jos jonain päivänä jonnekin työllistyn, niin onko ammattitaitoni vielä tallessa. Olen yrittänyt verrata niin, että ovathan monet esimerkiksi äitiyslomallakin, hoitamassa kotona lapsiaan jopa monia vuosia, ja hyvinhän hekin palailevat työelämään.. En nyt tarkoita että heilläkään se helppoa on, mutta eivät välttämättä "omista" tälläisiä pelkoja kuitenkaan ☹️

Mitä vanhoille kirjoittajille kuuluu, teistä ei ole kuuulunut..

Olen myös ajatellut Viveekaa.. Hän varmaan pääsi takaisin jaloilleen osa-aikaisen työn kautta

☺️❤️