Omieni joukossa olen ulkopuolinen. En ota kokonaan syytä itselleni. Tämä on ihan hirveen raskasta. Olen hyvin onneton.
Tämä menee pääasiassa aina näin.

Ehkä en ole koskaan kuulunut tähän perheeseen. En ole oikeanlainen. Musta lammas.

Mutta silloin kelpaan kun pitää kuunnella. Muuten en.

Mailis, tunne on samanlainen.. Oon monesti ajatellut että itse olen perheen musta lammas, ikuinen alisuoriutuja.. Mutta en halua uskoa että kukaan mua kuitenkaan virheitteni takia vähemmän rakastaisi..

Minä vietän vappua yksin.. Mieskin on töissä. Olen jo tottunut tähän yksinäisyyteen... Vaikka esimerkiksi eilen tuntui tosi pahalta.. Pahemmalta tuntui, kun selaili facebookkia ( piti mun tämäkin poistaa, mutta en ole saanut aikaiseksi) ja siellä oli kuvia missä syötiin ja juotiin yhdessä... Mäkin kaipaisin sellaista ☹️ Mutta näillä nyt mennään...

Cherrie,

Kiitos.
Ja jos on perheen musta lammas siksi että on sairastunut aikoinaan niin sehän on ihan väärin. Sairauteenhan on syytön. Se tulee jos tulee.

Mun hoitaja kun kuunteli kerran mun juttuja perheestä niin se totes että eihän noin kasvateta herkkää lasta.
Koska kyllähän ympäristötekijät vaikuttaa myös terveyteen/sairauteen.

En mä viitti olla enää tälle porukalle niin lojaali kun ei nekään oo mulle.

Hoitopuolella jankataan että kun mulla on niin hyvä perhe. No on se nyt moneen kertaan todettu että ei ole. Mutta ei köyhän miehen terapeutit sitä voi myöntää.

Cherrie, on puolensa viettää yksin vappua. Hermo ei niin kiristy...

Vaikka itse asunkin vanhempien kanssa vielä, niin silti kuitenkin tavallaan vietän vappua yksin. Tai no, oikeastaan vappu on mulle normaali päivä. En sitä edes vietä mitenkään..

Löysinpä muuten Yle Areenalta tämmöisen: http://areena.yle.fi/1-2467094
Tuossa vähän päälle puolentunnin pätkässä puhutaan paniikkihäiriöstä.

Suosittelen katsomaan tuon, ehkä jotkut on saattanut katsoakkin, kun tuo on joulukuussa tullut.

Mutta joo.. pitäis varmaan mennä nukkumaan, jos vain sais unen päästä kiinni. Liikaa pyörii mielessä tietyt asiat..

Hei kaikille ja aurinkoista toukokuun alkua.

Vappu meni, oltiin ystävä pariskunnan luona yötä perheen kanssa, oli oikein mukavaa. Oikeastaan tuli hyvään saumaan päästä vähän eri kuvioihin.

Töissä käynti ei ota sujuakseen ei vaan lähe. Kohta pitäsi lähteä taas "ilta" vuoroon. ei se auta kun lähteä ja yrittää miettiä vaihtoehoja tälle. Olen yrittänyt osa-aika töitä etsiä.

Toivotan teille kaikille ihanaa päivän jatkoa 😍 Palaan paremmalla ajalla.

Pelästynyt kirjoitti 2.5.2017 9:25

Hei kaikille ja aurinkoista toukokuun alkua.

Vappu meni, oltiin ystävä pariskunnan luona yötä perheen kanssa, oli oikein mukavaa. Oikeastaan tuli hyvään saumaan päästä vähän eri kuvioihin.

Töissä käynti ei ota sujuakseen ei vaan lähe. Kohta pitäsi lähteä taas "ilta" vuoroon. ei se auta kun lähteä ja yrittää miettiä vaihtoehoja tälle. Olen yrittänyt osa-aika töitä etsiä.

Toivotan teille kaikille ihanaa päivän jatkoa 😍 Palaan paremmalla ajalla.

Pelästynyt, monesti tuollaiset reissut tekee loppupeleissä ihan hyvää 🙂 Ei aivan kaikki mutta... 😀

Tsemppiä ja jaksamista sulle töihin..
😍

Mulla harmittaa, kun ajattelee vaikka noin vuoden taaksepäin... Että miten elämä on muuttunut... olin vielä töissä jne. nyt oon ollut liian eristäytynyt, ei ole ees mitään pakollisia sosiaalisia kontakteja joitten myötä tää sairauskin tietenkin mennyt pahemmaksi, ja tavallisetki asiat vaatii kauheita ponnisteluja.. On tullut todella araksi ja kauhukuvat mielessä on melkein jokaisesta asiasta ja ne vain paisuvat päässä.. Tavallaan vaikka se työelämä silloinkin otti välillä koville niin toivoisin että oisin mieluummin siinä tilanteessa kuin tässä.. Nyt kun kaikki tuntuu miljoona kertaa pahemmalta ☹️ Ei auta kuin toivoa että joku kiva työpaikka tulisi vastaan ja uskaltautuisin vaan laittaan hakemusta, että pääsisi alkuun edes.. Vaikka kuinka pelottais.. Inhottavaa kun tälläisistä peloista ei oikein haluta kertoa kenellekään, vaikka varmasti saisin myös enemmän tukea silloin kun muut tietäisivät mistä on kyse, ettei aina tarvitsisi peitellä ja salailla tätä.. mutta toisaalta pelottaa etteivät jotkut ymmärrä kuitenkaan, ja sääliä vähiten kaipaan 😀

Mutta.. tänään ollut ihan mukava päivä tähän asti, jospa sellaisena jatkuu...

Moikka!

Täällä kirjottelee yksi kiltti tyttö. En ole päihteiden väärinkäyttäjä, en ole väkivaltainen enkä kiusaaja, enkä käytä ihmisiä hyväksi. Silti omatunto kolkuttaa suht usein, liian helposti ilmeisesti.

Jos kieltäytyy jostain mikä ei sovi tai ei kokoaikaa huomioikaan muita. Tai yksikin paha tai muuten vaan väärä sana. Tai tekemätön teko. Tässä oli juuri yksi tapaus.

Tällainen vie taas sitten voimaa muulta toiminnalta.

Harmillinen juttu ☹️

Mailis..

Mullakin kolkuttaa omatunto ihan tyhjänpäiväisistä asioista, vaikka en olisi edes tehnyt mitään pahaa! Sitä vain on tottunut elämään pitkän aikaa vain miellyttääkseen muita, ikinä ei oikein osaa sanoa ei.. ja jos sanoo, niiin siiitä tulee jo kauhea olo! Tai jos ei vaikka suostu tekemään ylimääräistä työtä niin siitäkin tulee jo kauhea "morkkis", että olisiko sittenkin pitänyt, ja mitähän toiset ajattelee.. Liikaa ajattelen aina mitä muut ovat mieltä..

Täällä on ollut hieman hiljaista.. Pelottaa, että kohta olen ainoa joka täällä puhulee, yksikseen. 😀 Olette olleet kaikki kyllä tärkeitä minulle, vaikken teitä tunne.. Mutta täältä olen saanut tukea, kannustusta! Enkä ole muille pystynyt ikinä avautumaan näin..

Kokoajan toivon että pääsis elämässä eteenpäin, mutta miten pääsen kun tää sairaus on näin pahana... tai , välistä on ihan "ok" jaksoja, ettei tee niin pahaa.. Tiedän kyllä että kun pääsis vaan kiinni johonkin, niin kyllä asiat siitä lähtisi rullaamaan omalla painolla.. mutta tartten vain sen rohkeuden ja uskallusta.. nykyään aina kun tekis oikeasti mieli jotain ja järki sanoo että nyt olisi fiksuin tehdä näin.. niin jossain syvällä pääkopassa se pelko saa silti yliotteen.. melkein jatkuvasti..

Mutta... ihanaa viikonloppua 😍 Voikaa hyvin! 🙂

Mailis: Mulla on samaa vikaa, se vie todellakin voimia ☹️ Tuntuu välillä että antaa kaikkensa muille ja itselle ei jää kun nämä ongelmat.

Cherrie: Joka päivä olette mielessä, olen vaan ollut tosi kiireinen ja stressaantunut. En tiedä enää mitä tehdä tuon työn kanssa. Olen huomannut ettei minusta erityisemmin pidetä siellä ja enkä osaa heidän mielestä tehdä mitään oiikein, saan osakseni tiuskintaa ja selän takana puhumista. Voin sanoa, että olen aivan loppu! Olen itsekkin ollut tosi kireä töissä viime päivinä, ahdistaa kun tietää, ettei saa osakseen kuin tiuskintaa ja arvostelua. Minä en yleensä tiuski mutta sitäkin olen tehnyt viimepäivinä, olen pettynyt itseeni siinä suhteessa. Olen aina pitänyt itseäni sen verran sivistyneenä etten moiseen alennut ☹️ Olen jotenkin tosi jumissa ja pettynyt itseenikin tällä hetkellä. Itku on aika herkässä.

Tänään olin ensimmäisen kerran ilman lääkkeitä töissä kun unohdin ottaa..Ihan työ meni ok mutta jännitän nykyään enemmän työkavereita kuin asiakkaita.

Kivaa viikonloppua kaikille, itse aion ainakin levätä kunnolla.

Cherrie, Pelästynyt, jospa se on herkkien ja kilttien juttu se liian herkkä omatunto. Toisilla ei taida olla ollenkaan...
Mutta ei tosiaan mitään mukavaa kun se valtava syyllisyys iskee.

Pelästynyt, tsemppiä työasiaan! Hyvä että lepäät.

Ei se takatalvi sitten tullutkaan vielä. Onneksi. On upea keli.🙂

Huomasinpa eilen, kun kävin kaupassa.. Niin jotenkin kassalla tuli semmonen ahdistava olo heti kun taakse tuli yks vanhahko mieshenkilö ja jono oli muteenkin aika pitkä ennen omaa vuoroani (ruuhka-aika sattui oleen). Mutta en kuitenkaan lähtenyt kassalta pois, vaan sinnittelin ja henkitin syvään eli rauhoittelin itseäni, joten lopulta tosiaan selvisin kassalta ok. Vaikka kassalla vielä kaiken lisäksi pankkikortti värkkäs (ei lukenut sirua), joten myyjä käytti kortin sitten siinä lähiluku -kohdassa (en ole sitä itse kertaankaan käyttänyt, vaikka kortissa onkin semmonen mahdollisuus, mut en jotenkin vaan luota noihin lähiluku systeemeihin).

Mutta joo...ensviikko vähän jännittää. Toivon mukaan silloin en olis enään flunssassa, olen nimittäin nyt ollut jonkinlaisessa kuumeettomassa flunssassa voisko sanoa ett keskiviikosta lähtien. Keskiviikkona alkoi vain nuhalla, mutta en jäänyt kotia makaamaan, vaan menin töihin, vaikka ehkä olis ollut parempi jäädä kotiin sairasteleen. Samoin myös torstaina menin töihin.

Mutta eipä sitä kotia voi jäädä, jos ei ole kuumetta.

Nyt tuntuu että tää on pahentunut, kun en jäänyt kotia sairasteleen ja eilen vielä kaiken lisäksi kävin kaupungilla kävelemässä.

Tällä hetkellä on nimittäin nuhan lisäksi kurkku kipeä.

Ai niin, tuosta kaupngilla kävelemisestä ja kaupassa käymisestä, niin tuli myös semmoinen mieleen, että jos näen jonkun ison lössin esim. nuorisoa (esim. 4 hengen porukan) vaikka alikululla tai kaupan käytävällä penkeillä istumassa, niin tulee semmoinen tunne.. Että mitähän noi oikein tuijottaa ja supisee, supiseekohan ne jotain musta.

Tuleeko teillä muilla koskaan semmoista fiilistä?

Delffi kirjoitti 6.5.2017 21:29

Ai niin, tuosta kaupngilla kävelemisestä ja kaupassa käymisestä, niin tuli myös semmoinen mieleen, että jos näen jonkun ison lössin esim. nuorisoa (esim. 4 hengen porukan) vaikka alikululla tai kaupan käytävällä penkeillä istumassa, niin tulee semmoinen tunne.. Että mitähän noi oikein tuijottaa ja supisee, supiseekohan ne jotain musta.

Tuleeko teillä muilla koskaan semmoista fiilistä?

Hei, Delffi! Mulle on tutttua tuo ajatus, mitä muut ajattelee musta. Kiinnittääkö joku huomionsa muhun? Olenko jotenkin joukosta erottuva? Usein yritän vakuuttaa itselleni, ettei ihmiset kiinnitä muhun sen enempää huomiota kuin muihinkaan. Jokaisella on omat asiansa. Mutta en saa ylensä itseäni ainakaan täysin vakuutettua asiasta. Ja sitten alkaa ahdistaa, ellei jo ahdistanut aiemmin...

Tuttua on, Delffi ja Jardin Prive.

Tulevat haasteet jännittää kovasti. Entä jos paljastun ihan huonoksi ja kukaan ei huoli mua enää mihinkään. Elän masentuneena, yksinäisenä, surkeana ja köyhänä loppuelämäni.

Huonouden tunteet nousee voimakkaana, jos en esim heti osaa.

Mutta ehkä selviän kaikesta hengissä. Ehkä mitään lopullisen kauheaa ei tapahdu. Ja ollaan tässä elämässä jo monesta selvitty.

Paljon haleja ja jaksamista sulle Pelästynyt..😍 Mä en niin voi käsittää miten aikuiset ihmiset vielä jaksavat tiuskia ja jättää toisia ulkopuolelle.. Mutta niin sitä vain joissakin paikoissa tapahtuu.. On myös tuttua minulle... Se vie niin paljon voimia. Yritä kulkea selkä suorana. Musta on ärsyttävää että vaikka itse koittaa tehdä työnsä parhain päin, eikä ole tehnyt kellekään mitään pahaa, niin silti, silti saa osakseen tiuskintaa jne. Mun mielestä parasta vain olla silloin välittämättä.. Tai jos olisi tarpeeksi rohkea, niin kysyisi että mikä h*lvetti heitä risoo.. Uskon että sinussa ei kuitenkaan ole ihmisenä mitään pahaa, päinvastoin!☺️❤️ Joskushan työpaikoilla on jo valmiiksi tietyt "piirit", ja sitten kun uusi tulee, niin joko otetaan hyvin vastaan tai sitten jätetään ulkopuolelle jostain aivan naurettavista syistä.. Oon niin kokenut molempia.. Ehkä senkin takia itsellä tänä päivänä jännittää niin paljon hakea töitäkin ☹️ Ja sitten kun tämä sairaus painaa vielä taustalla..

Uusi viikko taas.. Tunnen itsekin oloni taas tosi ahdistuneeksi.. Tuntuu että sydänkin hakkaa rinnassa kokoajan... Ajatukset ja koko kroppa on jotenkin jumissa.. Oon pettynyt itseeni ja siihen ett tuotan huolta ja "harmaita hiuksia" läheisilleni..