Pelästynyt, ehdin edelliselle sivulle kirjoitella eilen hieman kuulumisia.. Nää viestit tulevat tänne välillä vähän hassusti. 🙂

Kiva, että sullakin välilä mennyt paremmin! Haitko jo sinne toiseen paikkaan? Mäkin yritän välillä etten ottaisi lääkettä, ettei kävis ihan niin, että yhtäkkiä ei pystykkään selviytymään yhtään mistään ilman ettei ota propralia.

Tosiaan, mies on reissussa.. tää yksinäisyys on aina mulle tosi raastavaa. Tuntuu ettei osaa oikein yksin tehdä mitään, tai osaanhan mä varmasti, mutta ei sitten vain huvita tai uskalla, riippuen asiasta ☹️kaikki tuntuu miljoona kertaa pahemmalta kun ei ole toista lähellä.. tälläsinä hetkinä sitä toivoo että ois niitä kavereita.. tai onhan niitä edelleenkin muutamia, mutta ei heidän kanssaan oikein tule tavattuakaan kun harvoin, ja aika iso kynnys olisi vain pyytää kahville tai muuta... vaikka tekisi mieli mutta ei vain jotenkin pysty. On tämä ihmismieli kummallinen... varsinkin foobikon. 😀 Yritän kyllä keksiä tekemistä, ettei ajatukset pyörisi samaa kehää..

Cherrie: Sun kirjoituksesta voi havaita ihan että mieli on korkeammalla 😍 Ihanaa. Nyt vaan reippaasti puhelin käteen ja pyydät ystävää kahville tms. Tiedän kyllä itsekkin miten vaikeaa se on, se on niin hankalaa se yhteyden ottaminen mutta sitten kun saa mentyä paikalle onkin tosi kivaa 🙂

Hain sitä uutta työtä, mutta en usko, että saan paikkaa. Kuulin kautta rantaen että hakijoita on ollut yli 200. Mutta ei auta, kun etsiä uutta. Se 6 tunnin työpäivä olisi hirveästi houkuttanut jäisi enemmän vapaa-aikaa ja aikaa itselleen palaututa ja toivottavasti joskus myös "parantua" vaikka eiköhän tämä sairaus tule aina kulkemaan mukana, toivoisin vain helpotusta nuihin pakkoajatuksiin ne on niin voimia vieviä ja saavat hyvänkin vireen laskemaan nopeasti. Järjettömiä ajatuksia jotka vievät voimat, ei kiva😞 mutta näillä mennään.

Aurinkoista ja ihanaa päivää meille kaikille 😍

Pelästynyt, nyt on viimeaikoina ollut onneksi hieman "parempi" jakso, uskaltanut olla hieman rohkeampi, vaikka kaipaisin rohkeutta vielä enemmän. Pelottaa aina vain että milloin sitten pukkaa sitä huonompaa vaihetta päälle😮 Harmillista tosiaan, että varmasti tän "vaivan" kanssa joutuu elämään koko loppuelämän, mutta ehkä sen kanssa oppii elämään jotenkin. Olisi hyvä jos uskaltaisi mennä lääkäriin puhumaan tästä, mutta ei ole vielä pystynyt, varmasti saisi enemmän apua jos vain uskaltautuisi sinne.

Tää päivä onkin nyt menny siivotessa ja pyykätessä, ehkä mä yritän joku toinen päivä rohkaistua , ottaa luurin käteen ja soittaa jollekin ystävälle 😀 Olisi niin ihanaa jos sekin jäisi sitten tavaksi, että vois vain soittaa kun tuntuu sille.. Asiat kun on tahtoneet niin muuttua😟

Voi harmi, onpa ollut paljon hakijoita sinne työpaikkaan! ☹️ No, eihän se auta kun silmäillä muita paikkoja. Itsekkin päivittäin selaan työpaikat läpi, mutta ei nyt ole oikein kolahtanut.. Toivon, että heti kun löytäisin sellaisen paikan mikä vähänkin kiinnostaa, niin laittaisin itsekin vaan rohkeasti hakemuksen menemään, enkä jäisi liiaksi miettimään ja epäröimään.. toisin sanoen maalaileen niitä piruja seinille.. 😟

cherrie, juu. Olen kuntouttavassa työtoiminnassa, jota mulla on kaksi kertaa viikossa ja 4 tuntia päivässä.
Onhan noista lemmikkeistä edes vähän seuraa, ja niitten kanssa tosiaan tuleekin sit ulkoiltua.

Pelästynyt, en oikein usko, että kehtaisin kysyä yksilövalmentajaa kaveriksi katsomaan, että mikä meininki on nuorten peli-iltapäivässä. Yksilövalmentajan kans kun pääasiassa keskitytyään työhön ja koulun liittyviin asioihin, mut myös elämänhallinnallisiin asioihin.

Tänää on koko aamun jotenki ahdistanut, itkukin meinaa kokoajan tulla ☹️
Oli pakko tulla hetkeksi vessaan istuun, jos olo vähä helpottais..mut ei tunnu helpottavan. Ahdistaa mennä jatkaan töitä, mut pakko..

Nyt sit tuli paniikkikohtaus.. ensimmäinen iha kunnon kohtaus.

Harmi etttei yksilövalmentajan kans nyt alettu porisee..
Enkä hoksannut kysyä ett jos voitais perjantaina tai maanantaina porista..

Kun nyt pelottaa ett tulee uus kohtaus ensviikol täällä Pesulalla :/

Korjaus edelliseen..

Kyllähän me vähä poristiin yksilövalmentajan kans.. mut ei paljoa.

Toivon mukaan ensviikolla sais sitten poristua enemmän ja niistä mistä olisin tänää halunnut porista.

Niin, ja toivon mukaan kohtaus ei uusiudu ensviikolla..

http://www.socialanxietysupport.com/disorder/liebowitz/

Teinpä tuon testin ja tuli pisteitä 96, eli ainakin tuon testin mukaan mulla olisi vakava sosiaalisten tilanteiden pelko.

Tuolta löytyi ko. testi ja testin kysymykset suomenkielellä (jos ei osaa enkkua, kuten en osaa itekkään kunnolla) https://www.hullujenhuone.com/viewtopic.php?t=69

Jaksamista sulle delffi. Joskus tulee vähän parempi olo kun kaikki tavallaan "purkautuu".. Hyvä että sait kuitenkin vähän juteltua valmentajasi kanssa. Toivotaan, ettei tulisi uutta kohtausta.

Hyvä tuo antamasi linkki tuohon testiin, pitää itsekkin kokeilla.

Delffi: Iso halaus sinulle <3 Paniikki kohtaus on jokseenkin pelottava ja inhottava, itse olen kerran joutunut sairaalaan sen takia, kun luultiin että sydämmestä ottaa. Sulla on ihana tilanne kun sinulla on joku jolle puhua näistä asioista ja työ asioistasi. Välillä sellaista ulkopuolista turvaa olisin itsekkin vailla, ihminen jolle voisin puhua kaikista ajatuksistani peittelemättä heikkouttani.

Päivän positiiviset, sain käytyä asioilla ja kahdessa kaupassa ilman pahempaa paniikkia, ilma lääkkeitä. Ehkä joskus viellä kykenen menemään töihinkin ilman lääkkeitä...ehkä tai sitten en.

Mä kärsin hirveästä flunssasta ☹️ Ei meinaa millään parantua. Kaunis sää ollut monta päivää mutten pääse lenkille kun tuntuu että tukehtuu tähän tautiin.

Pelästynyt kirjoitti 20.4.2017 19:17

Delffi: Iso halaus sinulle <3 Paniikki kohtaus on jokseenkin pelottava ja inhottava, itse olen kerran joutunut sairaalaan sen takia, kun luultiin että sydämmestä ottaa. Sulla on ihana tilanne kun sinulla on joku jolle puhua näistä asioista ja työ asioistasi. Välillä sellaista ulkopuolista turvaa olisin itsekkin vailla, ihminen jolle voisin puhua kaikista ajatuksistani peittelemättä heikkouttani.

Päivän positiiviset, sain käytyä asioilla ja kahdessa kaupassa ilman pahempaa paniikkia, ilma lääkkeitä. Ehkä joskus viellä kykenen menemään töihinkin ilman lääkkeitä...ehkä tai sitten en.

Mä kärsin hirveästä flunssasta ☹️ Ei meinaa millään parantua. Kaunis sää ollut monta päivää mutten pääse lenkille kun tuntuu että tukehtuu tähän tautiin.

Paniikkikohtaus on kyllä todella inhottava, mutta se on hyvä jos sen osaa itse aavistaa milloin se on tulossa, ja mikäli jos osaa silloin rauhoittaa itsensä. Muistan itsekin kerran saaneeni yhden isomman paniikkikohtauksen, mutta silloin en vain itse tajunnut vielä mistä oli kyse.. Jälkeenpäin vasta, tuntui että kuolee silloin..

Kiva kuulla, että oot pelästynyt ilman lääkkeitä käynyt asioilla ! 🙂 Kyllä mun mielestä se on jo tosi positiivista ja saa olla tyytyväinen. Itsekin pyrin siihen että ei ottaisi lääkettä ellei ole aivan välttämätön.. esim jos pystyisi pikkuhiljaa juuri sinne kauppaan ilman lääkettä jne.

Koitahan parannella itseäsi
😍 Kyllä sinne ulos myöhemminkin pääsee, kunhan ensin hoidattaa itsensä kuntoon 🙂

Pelästynyt: Kiitos <3
Eilen olisin kyllä tarttenut sitä ihan oikeetakin halausta, mut eipä kukaan hoksannut halata ja enkä kehdannut edes yksilövalmentajalle sanoa, vaikka jotain että nyt kaipaus halausta tai ett voitaisko halata.

Tosiaan, itselle tuo oli tosiaan ensimmäinen paniikkikohtaus..ja jokainen ilmeisesti kokee paniikkikohtauksen eri tavalla.

Mut oli se kyllä pelottavaa ja myös inhottavaa, kun tuli vain yhtäkkiä semmonen tunne, ettei meinaa saada henkeä ja oli pakko päästä työtilasta pois, ja vaikka lähtikin pois työtilasta pois, niin ei meinannut olo helpottaa.

Ekahan kävin vessassa istumassa jonkun 10-15, kun tuli ahdistava tunne, mutta sitten kun palasin takaisin työtilaan, niin jonkin ajan päästä tuli tosiaan tuo tunne, ettei meinaa saada henkeen ja oli pakko lähteä työtilasta pois ja käydä ulkona. Muttei auttanut mitään ja yks sit sanoi mun puolesta asiasta yksikön työohjaajalle, ja pääsin yhteen rauhallisempaan huoneeseen makoileen.

Jotenkin nyt ensviikko mietityttääkin tuon kohtauksen takia, kun ensviikko tulee oleen aika raskas viikko. Maanantaina olis tutusmista miekkailuun, mut sinne ilmeisesti myös yksilövalmentajakin tulee, joka ehkä vähän helpottaa (vaikkakin tänään yksilövalmentajan käytös oli minusta kyllä aika tylyä/outoa, kun näin hänet nyt illasta kaupassa).

Keskiviikkona olis ammattinvalintaan liittyvä koultuspäivä, ja torstaina onkin sitten normi ns. työpäivä.

Jotenkin pelkään, että mitä jos saan keskiviikkoa uuden kohtauksen..tai mitä jos viikon paineet purkautuu sit torstaina ja saan taas silloin kohtauksen.

En kyl haluais uudestaan kokea tuota, kun se oli todella inhottava tunne.

Kyllähän mä kuitenkin eilen kävin tallilla ja siellä olo oli ihan normaali, tänään kävin näöntarkastuksessa ja olo oli normaali. Samoin kun kävin pyöräilemässä päivällä, niin iha ok olo oli. Iltapäivällä kun kävin kaupassa, niin silloin oli vähän semmonen pieni ahdistuksen tunne kaupassa ja enkä sit ostanutkaan mitään vielä silloin.

Alkuillasta kävin lenkillä koirien kanssa, ja olo oli toisaalta ok, mut toisaalta oli outo olo, vähän huippas ja pitikin muutaman kerran lenkillä istahtaa tai kyykistyä, ja pistää silmät hetkeksi kiinni.

Sitten lenkin jälkeen kun kävin kaupassa, niin olo oli kohtalainen.
Mut kaupassa käymiisen jälkeen olo oli jotenkin ehkä vähän pettynyt ja kiukkunen (joka luultavasti johtui siitä, mitä tuos ylempänä mainitsin eli yv:n käytöksestä).

Mut joo.. saa nähä miten viikonloppu menee..tuleeko sitä taas viikonloppuna vaan ulkoiltua todella paljon koirien kanssa ja ilman koiria, kun eipä sitä muutakaan tekemistä ole, kun ei ole niitä kavereita :/

Nimittäin nyt tällä hetkellä kaipaisi oikeesti semmosta kaveria, jonka tykö vain vois mennä mm. (yö)kylään, mut eipä ole semmoista ystävää/kaveria 😞

Delffi, miten se yksilövalmentajasi käytös oli kaupassa outoa? Luulen, että hän ei tarkoituksella ollut mitenkään töykeä taikka outo. Heitäkin ilmeisesti sitoo kuitenkin vaitiolovelvollisuus(?) ja julkisilla paikoilla ( tai työn ulkopuolella) ei voi oikein ottaa kontaktia "asiakkaaseen" vaikkakin hänet tietäisi tai tuntisi. Luulisin että tuollaisesta olisi ollut ehkä kyse? Mutta älä ota sitä itseesi missään nimessä.

Ehkä sun ei kannattais etukäteen murehtia sitä, tuleeko kohtausta vai ei. Jos tulee, niin jos menet vaikka vessaan rauhoittumaan tai vaikka ulos haukkaamaan happea, että pahin on yli. Hyvä jos voit valmentajasi kanssa jutella asiasta.

Moi kaikki!

Tykkään olla kotona. Kiva vapaa päivä. Olen tehnyt mm. Liikkunut ja kokkaillu. Ne onkin onnistunut 🙂luin tossa keittokirjoja ja innostuin lisää! Edullista ja helppoa ruokaa, siitä tykkään.

Toki lenkillä ehdin miettiä ihmisiä jotka on ollut kurjia siitä huolimatta että muuta ois voinu odottaa. ☹️ että tuleeko vaativia kysymyksiä jos en ota yhteyttä. Kaikkee sitä miettii. Ei ne ihmiset sentään tule sanomaan miten mun pitää elää.

Kotini ei vielä ole minun ikioma mutta oikein kiva. Ja Suomi on aika hyvä maa. On aika paljon mahdollisuuksia ja mielipiteen vapaus. Joskus vaan tulee mieleen.
Ilman muuta tiedän että täällä on paljon mätää jos ihminen vaikka tarvii apua. Olen sen itse karvaasti kokenut muutaman kerran.

Huomenna saa olla myös vapaalla. Niin ja tämän illan 🙂

Viikonloppuja!

cherrie,
No, aika oikeilla jäljillä olit. Hän ei nimittäin moikannut vaikka itse kyllä moikkasin häntä. Tais olla tpinrn kerta kun hän ei nyt moikannut kaupassa, vaikka aiemmin on kyl moikannut.
Vaikka onkin vaitiolovelvollisuus, niin kyllähän tervehtiminen olisi ihan kohteliasta..
En sit tiiä ett johtuiko tuo sit siitä että hän ei ollut yksin kaupassa.

Mut joo.. pitää yrittää olla miettimättä liikaa sitä ensviikkoa.
Ja mennä sit keskiviikkona ajoissa paikan päälle, että ehtis vähä kattoa ympärilleen.