Mistä te muuten saatte itsellenne semmoista voimaa, kun tuntuu ettei ole motivaatiota mihinkään ja tuntuu että itsestä ei ole mihinkään koska nää pelot saavat yliotteen.. Vai onko ne vain ajanjaksoja ja ne menee ohi..
Mulla tuo on hyvin aaltomaista.. ja voi olla, että yhden päivän aikana jopa mun mieliala ponnahtaa energisestä ja positiivisesta jonnekin aivan pohjalle asti.. Ja sitten on päiviä putkeen, jolloin tuntuu että mistään ei tule mitään, eikä jaksa edes yrittää ja ryömitään hyvin alamaissa.. Mulla ainakin tää sos. fobia saa välillä niin masentuneeksi, pettyneeksi itseeni, häpeän tunteen.. 😠 Kaikista pahimpia ovat päivät, kun saatan jäädä neljän seinän sisälle jopa useiksi päiviksi juuri tekemättä mitään.. Olenkohan mä ainoa näin "säälittävä" ihminen..

Cherrie: Et ole, minä olen ihan samanlainen, välillä olen ihan lamaantunut, suorastaan haluaisin olla jossain kaukana poissa ihmisten ilmoilta ☹️

Mulla on jotenkin vaikea jakso menossa..Masentaa oikein olan takaa ja tuntuu viimeinenkin itse arvostus olevan tiessään. Tuntuu että häpeän itseäni sisäisesti sekä ulkoisesti.

Kirjoitan paremmin kunhan pystyn,vaikea paikka nty

Ei täälläkään kovin hyvin mene.. Tuntuu että odotan vain.. odotan milloin asiat toivon mukaan menis paremmin... Ärsyttää oma itseni kun ei saa mitään aikaiseksi. Ahdistaa toisten painostus..

Joskus tekis kyllä vain mieli kadota, olla pois ihmisten ilmoilta. Joskus on myös ollu ajatuksia, että mikä merkitys tällä elämällä on jos tämä on ainiaan tälläistä, helpompaa olis jos minua ei olisikaan.. Mutta enhän pystyisi sellaistakaan asiaa lähimmäisilleni tekemään, ja toivo on, että asiat ehkä kääntyisivät.

Raskasta on pitää sellaista maskia muiden ihmisten seurassa.. Esittää että asiat on hyvin ja esittää, että itsekin on normaali.. Vaikka toisaalta kaiken haluaisi vain purkaa ja pyytää apua... Mutta tiedän, että kaikki eivät ymmärtäisi eikä voi käsittää minkälaista tämä on. ☹️

Mulla on tulossa lähiaikoina menemisiä.. tai en edes välttämättä tiedä haluanko mennä, toisaalta pitäisi, mutta ahdistus on valtava. Nyt jo mietin asiaa, vaikka aikaa on melko paljon vielä.. Ei normaalit ihmiset hätäile näin, tietääkseni😑❓

Hei kaikille täältä pohjalta, Olen kipeänä ja olen ollut sairaslomalla tämän viikkoa. Tämä ei mennyt tiettyjen ihmisten mielen mukaan mutta sairastumisellehan en edes minä mitään mahda ja sairaana en töihin mene. Pelottaa ihan vietävösti jo ensiviikko valmiiksi, mahtaa saada taas pahoja katseita ja huomauttelua joka ikisestä asiasta.

Alan olla henkisesti aivan loppu tuossa työpaikassa, nyt kun olen ollut kotona huomaan kuinka rikki olen, itku on tosi herkässä. Pelkään jo valmiiksi ensiviikkoa, onko tämä kaikki sen arvoista? En tiedä en..Tämän paineen alla ahdistus kasvaa, pelot kasvaa ja pakkoajatukset pahenee. Milloiin koittaa loppu, se hetki etten jaksa.

Jos jotain positiivista on pakko kaivaa näistä päivistä, en tarvinnut lääkkeitä lääkäri reisssulla. Selvisin ilman.

Hyvää pääsiäisä ystävät😍

Pelästynyt kirjoitti 12.4.2017 20:26

Hei kaikille täältä pohjalta, Olen kipeänä ja olen ollut sairaslomalla tämän viikkoa. Tämä ei mennyt tiettyjen ihmisten mielen mukaan mutta sairastumisellehan en edes minä mitään mahda ja sairaana en töihin mene. Pelottaa ihan vietävösti jo ensiviikko valmiiksi, mahtaa saada taas pahoja katseita ja huomauttelua joka ikisestä asiasta.

Alan olla henkisesti aivan loppu tuossa työpaikassa, nyt kun olen ollut kotona huomaan kuinka rikki olen, itku on tosi herkässä. Pelkään jo valmiiksi ensiviikkoa, onko tämä kaikki sen arvoista? En tiedä en..Tämän paineen alla ahdistus kasvaa, pelot kasvaa ja pakkoajatukset pahenee. Milloiin koittaa loppu, se hetki etten jaksa.

Jos jotain positiivista on pakko kaivaa näistä päivistä, en tarvinnut lääkkeitä lääkäri reisssulla. Selvisin ilman.

Hyvää pääsiäisä ystävät😍

Kenelläkään ei ole kyllä oikeutta katsoa sua paheksuttavasti tai tiuskia sinulle. Sairaudelle ei voi mitään , eikö kipeänä töihin mennä. Siitä ei kukaan saa mitään urhoollisuus mitallia, ja tartuttaa vain muutkin

Työkkäristä tuli taas työtarjous, niitä on alkanut kyllä tulemaan.. ei haittaisi, mutta inhottaa kun ne tulevat paikkoihin mihin ei tunne minkäänlaista mielenkiintoa.. tuntuu muutenkin tällä hetkellä ettei ole motivaatiota mihinkään tai missä olisin hyvä . Edelleen koko työnhakeminen tökkii, ja pelottaa. Silloin tällöin löydän ihan OK paikkoja, mutta mistä mä saisin uskallusta hakea niihin:'( mua ahdistaa niin etukäteen koko prosessi että lamaannun ( hakemus , mahdollinen haastattelu , työympäristö , ihmiset siellä).. miksi pitää maalata kauheita pelko ja kauhukuvia etukäteen kaikesta😭 miksei voi olla kuin normaali ihminen ja olla innostunut ja motivoitunut kun tietää että tuo paikka voisi olla mulle, mutta ei.. aina vain tulee takapakkia ..

Nytten kun työtarjous tuli, niin aloin heti sekä henkisesti ja fyysisesti voimaan pahoin ☹️ vaikka pitäisi olla iloinen että hei mulla voisi olla mahdollisuus.. mutta ei.. vihaan tätä sairautta. En todellakaan haluaisi olla tälläinen 😭

Cherrie: Tutulta kuulostaa sun fiilikset, ikävä kyllä tähän meidän sairauteen taitaa liittyä tämmönen...Välillä kyllä on jaksaminen tosi kovalla tämän kanssa. Millaiseen paikkaan sait työtarjouksen? Jos työ ei houkuta niin kirjoitan vaan tosi huonon hakemuksen. Ei tämän sairauden kanssa ylimääräistä stressiä kaipaisi, olen huomannut omasta työpaikastani, ettö vie voimat. En osaa sanoa milloin jaksaminen loppuu kokonaan mutta pelkään ettei siihen mene pitkin. Tästä syystä en kyllä kehota ketään ottamaan vastaan työtä joka on valmiiksi jo vastenmielinen.

Ihana olla sukulaisissa. Mikään ei suju. Ei suuria asioita mutta mulle tärkeitä. Kuuntelu, juttelu, kuulumiset.

Tulee täällä mieleen vanhat ikävät asiat. Ei oikein poiskaan pääse.

Sitten jos tulee oikein riita niin muilla kuin mulla ei ole tapana pyytää anteeksi. Olen vissiin pahis.

Ei noi vanhukset enää mihinkään muutu. Ne onkin aina ollut omapäisiä.

Yksinäisyys on suurin tunne. Toisten parissa täällä.

Pelästynyt, Ei kyllä ole useimmiten kovin kivaa tämmöinen elämä. ☹️ Ja vielä töistä tuli mieleen.. itsellä ainakin harmittaa, kun varmaan jotkut saattavat ajatella tai pitää laiskana, työtävieroksuvana ihmisenä.. Vaikka tekisin niin mielelläni töitä, kantaakseni korteni kekoon ihan kuin muutkin. Hartaasti toivon että asiat vielä muuttuisivat..
Työtarjous on omaan alaani liittyvä työpaikka. Mutta siellä henkilöstö vaihtuu kokoajan, huhujen mukaan huono työilmapiiri😟 Melkoisen huono maine sillä paikalla.
Tiedän miltä se tuntuu olla paikassa, joka on vastenmielinen.. ☹️

Mailis kirjoitti 14.4.2017 18:26

Ihana olla sukulaisissa. Mikään ei suju. Ei suuria asioita mutta mulle tärkeitä. Kuuntelu, juttelu, kuulumiset.

Tulee täällä mieleen vanhat ikävät asiat. Ei oikein poiskaan pääse.

Sitten jos tulee oikein riita niin muilla kuin mulla ei ole tapana pyytää anteeksi. Olen vissiin pahis.

Ei noi vanhukset enää mihinkään muutu. Ne onkin aina ollut omapäisiä.

Yksinäisyys on suurin tunne. Toisten parissa täällä.

Sukulaisten luona oleminen on kyllä joskus raskasta. Kuanko olet siellä? Jaksamista sinne!

Cherrie,

Kyllä tää on aika raskasta. Yks sukulainen on vielä kontrollifriikki joka puuttuu joka asiaan, pienempäänkin. Mä en ymmärrä.

Miten muilla on mennyt pääsiäinen?

Huoh.. mietinpä tässä, että onkohan mulla jotain lievää sosiaalisten tilanteiden pelkoa, kun aika paljon välttelen sosiaalisia tilanteita, kuten kuntosalille ja uimahallille menemistä.. Mutta sitten jos on pakko mennä jonnekkin, kuten esim. Pesulalle hommiin, niin sit kyllä menen, koska on pakko. Mutta monesti sitä onkin sitten väsynyt noitten kahden ns. työpäivän jälkeen, vaikkei siellä olekkaan kuin vain sen 4 tuntia, eikä aina ole edes mitään tekemistä.

Mutta joo.. pääsäinen on mennyt ihan ok itelläni. Siinä missä muutkin viikonloput eli lenkkeilen koirien kanssa. Rehellisesti sanoen sitä välillä kaipaisi kaveria, jonka kanssa viettää aikaa ja vaihtaa kuulumisia, mutta kun ei tosiaan tule itellä yksin oikein minnekkään lähdettyä, niin eipä sitä tule sitten myöskään tutustuttua uusiin ihmisiin :/

Täällähän olis kyllä yks matalankynnyksen kohtaamispaikka kaiken ikäisille, mutta eipä ole tullut käytyä siellä. Siellä järjestettäis nyt 27.4 nuorten peli-iltapäivä, mutta tuskinpa sinne tulee mentyä, kun ei ole kaveria kenen kanssa mennä.. Lisäksi se on torstai päivä, niin silloin on muutenkin tallille meno.

Seuraavan kerran tuo nuorten peli-iltapäivä olis vissiin toukokuussa, mutta en kyllä usko, että saan itseäni sinne raahattua.. :/
Kaverin kans vois olla helpompi, mutta eipä ole kaveria :/

Toisaalta on käynyt mielessä, ett jos kehtais, niin kysyis voisko yksilövalmentaja tuolloin 27 päivä lähteä mun kans vain kattomaan, ett millainen meininki siellä nuorten peli-iltapäivässä on. Niin, jospa sitten seuraavalla kerralla uskaltaisin yksinkin mennä..

Kun tuolloin 27 päivä ehtis kyllä piipahtaa siellä ennen tallille lähtöä..
Mutta en usko, että kehtaan kysyä asiasta ja vaikka kehtaisinkin, niin tuskinpa yksilövalmentaja lähtis kaveriksi..

Kun muutenkin välillä menen yksilövalmentajan kanssa ns. lukkoon, viimeks torstaina menin jotenkin lukkoon ja samoiten maanantaina kun oli verkosto (jossa olikyl 3 ihmistä, mut kaikki kyl tuttuja), niin menin sielläkin lukkoon..

En tiedä sitten että voiko nämä lukkoon menemiset jotenkin liittyä mahdolliseen sosiaalisten tilanteiden pelkoon..

Eniten mua ärsyttää sellainen paremmin tietäminen, omavaltaisuus ja vallanhalu sukukokouksissa. Osan hyvinkin aikuisten töksöys ja suorastaan tyhmyys ottaa aivoon. Tulee ihan lapsuus/nuoruus mieleen.

Koska loppuu ihmisen oppiminen?
Muutamat vetäytyy sen taakse että ei voi oppia jotain kotityötä koska on niin vanha. Eli muiden täytyy vaan passata.
Ei voi oppia esim yhteistyötä, muiden huomioon ottamista, uusia ajatuksia koska äiti ei lapsena opettanut. Muka.

Ei tarvi ihmetellä miksi mä sairastuin kun noita kattelee. Mulla on turvaton olo.

Hei delffi ja tervetuloa tänne.

Ootko sä jossain kuntottavassa työtoiminnassa, käsitin että käyt kaksi kertaa viikossa kuitenkin töissä? kiva, että sulla on lemmikkejä.. niiden kanssa ainakin tulee ulkoiltua

mulla meni pääsiäinen myös ihan ok! tuli TAAS käytyä pieni reissu.. ihan mukavaa oli, vaikka jossain määrin ahdistikin.. tulee aina mietittyä liikaa itseä, mitä sanon, miltä näytän jne.. mutta mukava on olla välillä muualla kuin kotona.

oonkin taas yksin melkein viikon, mies on työreissussa. yksinolo ahdistaa kaikista eniten.. silloin myös ajatukset pyörivät samaa rataa.. tunnen myös oloni paljon paljon masentuneemmaksi, kun ei ole ketään silloin vierellä.. vaikka en miehellenikään kerro kaikkea omasta olostani, niin helpottaa kun on joku läsnä.

pelottaa, kun työttömyyskin vain pitenee kokoajan.. mutta yritän ajatella niin, että enköhän mä vielä paikkani löydä ja olen jossain vaiheessa paljon paremmassa kunnossa. Mutta väkisinkin tulee välillä mietittyä, kun työttömyys on venähtänyt että mistä tuun töitä saamaan, ja kuinka työnantajat kyselevät tästä ajasta... se taitaa varmaan pelottaa eniten, että mitä sitten selitän..

Pitäis yrittää voittaa omia pelkoja, eikä antaa niille liikaa valtaa. Mutta ei se aina niin helppoa ole.. mutta ehkä se pienin askelin onnistuu..

Voisin sanoa että oon ainakin vähän ylpeä itsestäni, kun on uskaltanut nyt useampaan otteeseen lähteä reissuun vähän ajan sisään. Vaikka yleensä se on mulle tosi hankalaa.. Eikä se aina suju noin vain..
Oon myös uskaltanut mennä useammin isompiin kauppoihin, parina kertana myös ihan ilman lääkitystä. Mutta nämä on näitä kausia, joskus on hieman helpompaa, joskus ei. Nämäkin asiat kuulostavat tosi pieniltä, normaaleilta asioilta, mutta minulle suurilta. Ehkä hieman hassua

😀

Mailis: Kuulostaa ikävältä tuollainen ihminen mutta näitähän on varmaan joka suvussa, ikävä kyllä. Itse yritän välttää viimeiseen asti tapaamisia ja samaan aikaan minnekkään menemistä tällaisen henkilön kanssa.

Delffi: Pyydä vaan rohkeasti yksilövalmentajaasi kaveriksi, mulla ei ole kokemusta noista yksilö valmentajista, joten en kyllä osaa sanoa mikä heidän "tehtävänsä" on. Valaiseppas minua tässä asiassa 🙂

Mites Cherriellä menee?

Mulla on suht kivasti muuten mennyt paitsi eilen taas riivasi pakkoajatukset mutta positiivista on se että muutamat päivät on mennyt suht hyvin ja kaupoissa käynnitä on sujunut ja olen pystynyt ilman lääkkeitäkin sosiaalisiin tilanteisiin. Mutta eilen sitten tämä positiivinen vire sitten katkesi, niihin ajatuksiin ☹️ Niinkin typerää kuin että oltiin työkaverin kanssa vaihtamasssa työasuja, niin hän keroi yhtä työjuttua mulle siinä kun olin aiemmin valmis..Kuuntelin ja yksi kaks päähän pälkähti että teinkö jotain sopimatonta ☹️ Yritin itseäni sitten rauhoitella että eihän hän varmasti olisi mun kanssa kävellyt työpaikalle ja jutellut ihan normaalisti mennessä. En tavannut häntä enää sen jälkeen kun oltiin päästy perille.