Sosiaalisten tilanteiden pelko

Sosiaalisten tilanteiden pelko

Käyttäjä mindless2 aloittanut aikaan 11.07.2016 klo 18:57 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä mindless2 kirjoittanut 11.07.2016 klo 18:57

Hei,

Olen uusi täällä. Onko täällä muita sosiaalisen fobian kanssa kamppailevia ihmisiä?

Minulta se on vienyt kyvyn työelämään enkä ole pystynyt opiskelemaan itselleni ammattia. Taustalla koulukiusaaminen ja vaikea lapsuus.

Käyttäjä Pelästynyt kirjoittanut 29.03.2017 klo 16:29

Delffi: Hevos harrastus kuulostaa mukavalta 🙂 ja tuollainen harrastus tuo rytmiä. Minä pidän hevosista tosi paljon.

Cherrie: Tsemppiä vierailuun, ja positiivista että on mennyt paremmin kuin ajattelit. ota vaan vähän lisää lääkkeitä jos siltä tuntuu 🙂 Mulla on niitä 10 mg ja niitä saa maksimissaan ottaa jospa 16 päivässä, aika hurjaa!

Mulla on vähän matalaa lentoa mutta kyllä se tästä varmaan taas...Työpaikka ahistaa tosi paljon, ja se asiakaspalvelu 😝

Nyt jatkan siivoamista, sais vähän siistimmän kodin.

Käyttäjä cherrie kirjoittanut 29.03.2017 klo 17:45

Pelästynyt kirjoitti 29.3.2017 16:29

Delffi: Hevos harrastus kuulostaa mukavalta 🙂 ja tuollainen harrastus tuo rytmiä. Minä pidän hevosista tosi paljon.

Cherrie: Tsemppiä vierailuun, ja positiivista että on mennyt paremmin kuin ajattelit. ota vaan vähän lisää lääkkeitä jos siltä tuntuu 🙂 Mulla on niitä 10 mg ja niitä saa maksimissaan ottaa jospa 16 päivässä, aika hurjaa!

Mulla on vähän matalaa lentoa mutta kyllä se tästä varmaan taas...Työpaikka ahistaa tosi paljon, ja se asiakaspalvelu 😝

Nyt jatkan siivoamista, sais vähän siistimmän kodin.

Ehdin juuri kirjoitella tuonne reissusta . 🙂
Joo aika hurja määrä on tuo , minkä saa ottaa. Tuli kyllä huomattua että vähintään 20mg pitää ottaa, ja sitten lisää jos tarvetta. Ei paljon 10mg reissussa auttanut. Mutta harmittavaa että pitää turvautua lääkkeeseen ihan vieraillesskin, tosin muuten olisin ollut vielä enemmän jännityksessä ☹️

En voi kun nostaa hattua että olet jaksanut töissä.. ! Joko muuten työt alkanut sujumaan? Itsellä varmasti olisi pientä haparointia ensimmäiset viikot.. varsinkin jos ei ole samaa työtä tehnyt aikoihin, puhettakaan siitä miten jaksaisi täyttä päivää yhtäkkiä tehdä.

Käyttäjä Delffi kirjoittanut 29.03.2017 klo 19:09

Juu..tuohan se vähä rytmiä viikoon.

Nyt kuitenkin mietin ett peruisko huomisen ratsastustunnin, ku olin tänää ns. työpäivän jälkeen väsynyt ja lenkille lähtökin meinas aluks olla vaikeaa.

Huomenna on nimittäin taas työpäivä ja lisäks mahdollisesti näen yksilövalmentajan huomenna.

Lisäks yks tallikaveri ei taaskaan pääse tallille huomenna ☹️

Toisaalta kuitenki vähä tekis mieli tallille, mut toisaalta en oikein tiiä..

Käyttäjä cherrie kirjoittanut 30.03.2017 klo 18:03

Tänään kuuluu taas huonoa. Oon ollut aika itkuinen ja maannut sängyssä. Toivon että tää päivä olisi jo ohi ☹️ liekkö reissussa käyminenkin otti näin koville ?

Vältin erään läheisen tapaamisenkin.. olisin kyllä halunnut nähdä, mutta tiedätte varmaan kun on tälläinen mielentila, niin ei jaksa, enkä tiedä olisinko pystynyt esittämään iloisempaa.. tunnen huonoa omaatuntoa kun piti keksiä typeriä selityksiä miksi en voinut nähdä ☹️ olisikin niin helppoa sanoa että tänään on tälläinen päivä, en pysty.

Käyttäjä Joie kirjoittanut 31.03.2017 klo 15:04

cherrie kirjoitti 30.3.2017 18:3

Tänään kuuluu taas huonoa. Oon ollut aika itkuinen ja maannut sängyssä. Toivon että tää päivä olisi jo ohi ☹️ liekkö reissussa käyminenkin otti näin koville ?

Vältin erään läheisen tapaamisenkin.. olisin kyllä halunnut nähdä, mutta tiedätte varmaan kun on tälläinen mielentila, niin ei jaksa, enkä tiedä olisinko pystynyt esittämään iloisempaa.. tunnen huonoa omaatuntoa kun piti keksiä typeriä selityksiä miksi en voinut nähdä ☹️ olisikin niin helppoa sanoa että tänään on tälläinen päivä, en pysty.

Voimia sulle ja lepäilyä. 😍 Kyllä varmasti ottaa koville tuommonen reissu ja kaikki ne tilanteet, missä tarttee olla sukulaisten seurassa. Ei aina jaksa tavata ihmisiä eikä siitä tarvii syyllisyyttä kantaa.

Käyttäjä cherrie kirjoittanut 31.03.2017 klo 15:43

Joie kirjoitti 31.3.2017 15:4

cherrie kirjoitti 30.3.2017 18:3

Tänään kuuluu taas huonoa. Oon ollut aika itkuinen ja maannut sängyssä. Toivon että tää päivä olisi jo ohi ☹️ liekkö reissussa käyminenkin otti näin koville ?

Vältin erään läheisen tapaamisenkin.. olisin kyllä halunnut nähdä, mutta tiedätte varmaan kun on tälläinen mielentila, niin ei jaksa, enkä tiedä olisinko pystynyt esittämään iloisempaa.. tunnen huonoa omaatuntoa kun piti keksiä typeriä selityksiä miksi en voinut nähdä ☹️ olisikin niin helppoa sanoa että tänään on tälläinen päivä, en pysty.

Voimia sulle ja lepäilyä. 😍 Kyllä varmasti ottaa koville tuommonen reissu ja kaikki ne tilanteet, missä tarttee olla sukulaisten seurassa. Ei aina jaksa tavata ihmisiä eikä siitä tarvii syyllisyyttä kantaa.

Kiitos😍 Harmittaa, kun ei voi olla kuin normaali ihminen.. Että jännittää niin pieniä asioita kuin reissussa oleminenkin... Toivottavasti nää pelot edes iän myötä jotenkin laantuisi..

Tänään eräs läheinen kävi kylässä.. Aluksi panikoin, mutta sehän meni ihan mukavasti 🙂 Olen kyllä siitä jännä ihminen, että vaikka panikoin jo tuollaista ihmisseurassa olemista ja toisten tapaamista, niin tavallaan kuitenkin loppupeleissä pidän siitä, olen iloinen että joku oli seurassani.. Haluan ihmisiä lähelleni, kukapa ei haluaisi. Harmi, että kuitenkin ystävyyssuhteet ovat aika laantuneet.. Ja itsellä on vaikeaa tehdä alotteita, kun se pelko ja jännitys on siellä taustalla

Käyttäjä cherrie kirjoittanut 31.03.2017 klo 16:00

Sitä ei osaa oikein edes selittää.. Tavallaan kaipaan seuraa, ystäviä.. mutta kaipaan myös rauhaa ja omaa aikaa.. Varmaan olen sellanen sosiaalinen "erakko".. vaan eipä mulla nyt niitä ystäviä enään oikein ole, harva, joita näen todella harvoin. Ja mitä kauemmin on ollut yksin niin sitä haastavampi on tehdä asioille jotain.. ☹️ Se on hassua miten ajat muuttuvat, ennen vietin miltei joka päivä jonkun ystävän kanssa.. ja nyt, nyt ei mitään.. ☹️ Ja sitten kun jonkun kanssa sovitaan tapaaminen, niin sekin jännittää sitten jo paljon, varmaan juuri siksi kun sitä sosiaalista elämää ei enään ole. ☹️

Käyttäjä Pelästynyt kirjoittanut 01.04.2017 klo 10:36

Cherrie: ☺️❤️ Mä tiedän mistä puhut, minäkin toisaalta kaipaan ihmisiä elämääni mutta sitten se iso MUTTA, jännitän niin paljon tapaamisia, että jätän mieluummin välistä.

Aika kauheeta on kyllä elää tämän nuppinsa kanssa, välillä tulee jotenkin ihan itse sääli et ei hitto tämmöistäkö tämä tulee olemaan. Cherrie kysyi miten töissä on mennyt no ei oikein hyvin, jotenkin tämä sairaus lannistaa ja asiakaspalvelu tilantee on vaikeita ja en koe olevani työssäni hyvä ☹️ Olen aina pitänyt itseäni hyvänä työntekijänä mutta nyt en jotenkin kokoajan tuntuu että jotenkin epäonnistuu ☹️ se on surullista ☹️

Käyttäjä cherrie kirjoittanut 01.04.2017 klo 20:36

Tuo on niin inhottavaa, kun pelkät tapaamiset jo nykyään jännittää.. Ja monesti sitten peruu, jos ei vain satu olemaan sillä tuulella tai ei vain pysty ☹️ Mutta toivottavasti meillä vielä asiat muuttuu, kyllä mä vielä siihen jaksan uskoa... Vaikka välillä ajatukset on kyllä niin synkkiä.. Että mikä järki on edes elää tälläisen sairauden kanssa.. Mutta mahtuu niitä myös valoisempia päiviä.. niitä nyt ei ole näkynyt kovin paljon viime aikoina.

Pelästynyt, jaksamista sulle töihin☺️❤️ Mä oon ihan varma että hoidat työsi hyvin ja tunnollisesti. Mäkin aina mietin että olen huono kaikessa, en osaa. Tunnen kauheaa pistoa sydämessäni jos ihan vahingossa jotain mokaan ja pelkään että on väärin ja noloa kysyä neuvoa..Mutta musta tuntuu että kyllä me oikeasti silti hoidetaan työmme hyvin, ja tunnollisesti, niinkin tunnollisesti että työelämän vie kotiin saakka.. ☹️ Varmasti tää sairaus vaikuttaa paljon.

Käyttäjä Mailis kirjoittanut 02.04.2017 klo 10:33

Pelästynyt,

Kyllä, välillä on vaikeaa elää tämän päänuppiinsa kanssa ja miettii että tälläistäkö tää tulee olemaan.

Vähätellään meidän vaikeuksia ja oireita kun ei ole mitään näkyvää ja näyttäisi olevan yhtenä kappaleena.

Mulla on ainakin kiusaamisen takia ihmispelko. Että useimmat olis mua vastaan. Ehkä se on oire, mutta silti se tuntuu arjessa. Yms.

Käyttäjä Mailis kirjoittanut 02.04.2017 klo 18:13

Moi,

Olen tyytyväinen viikonloppuni. Sopivasti vaihtelua. Uusi järjestys kotona piristää.
Ehkä terapia auttaa siinä että viihdyn itseksenikin ja keksin ohjelmaa. Ehkä myös ikä auttaa siihen.
Kun on itsekseen niin voi tehdä niin kuin huvittaa. Mutta olen oppinut myös tutustumaan uusiin ihmisiin. Kaikkialla on aina myös kivoja tyyppejä. 🙂
Vielä on koko ilta omaa aikaa.

Muistakaa että huomenna voi olla paremmin. Kun myös hieman avittaa itse asioita. Ja asia kerrallaan. 🙂

Käyttäjä Joie kirjoittanut 02.04.2017 klo 21:32

Mailis kirjoitti 2.4.2017 18:13

Mutta olen oppinut myös tutustumaan uusiin ihmisiin. Kaikkialla on aina myös kivoja tyyppejä. 🙂
Vielä on koko ilta omaa aikaa.

Muistakaa että huomenna voi olla paremmin. Kun myös hieman avittaa itse asioita. Ja asia kerrallaan. 🙂

Rohkaisevia sanoja, kiitos! Tosi hienoa kuulla, että olet oppinut tutustumaan uusiin ihmisiin. Kerro lisää! Miten se ihmisiin tutustuminen on tullut helpommaksi? Ootko vahvistunut itse jotenkin vai ajatteletko asioista eri tavalla vai mitä? Musta ihmisiin tutustuminen tuntuu niin tuskaisen vaikealta, että turhaudun itseeni. Rohkaiseva lause oli myös tuo: Kaikkialla on aina myös kivoja tyyppejä. Mietin sitä. 🙂 Ootko siis tutustunut kivoihin tyyppeihin?

Käyttäjä Mailis kirjoittanut 03.04.2017 klo 08:04

Kiva että tykkäsit Joie 🙂.

Olen vaan opetellut pikkuhiljaa tutustumaan ihmisiin. Kysymään jotain käsillä olevasta asiasta tms. Mutta onhan tervehtiminenkin kontaktin otto, vaikka ei muuta sitten puhuttaisikaan.

Kyllä joka paikassa on kanssa kivoja ihmisiä. Näin uskon.

Nyt vähän kiirus.

Palataan!

Käyttäjä cherrie kirjoittanut 03.04.2017 klo 09:51

Mailis kirjoitti 3.4.2017 8:4

Kiva että tykkäsit Joie 🙂.

Olen vaan opetellut pikkuhiljaa tutustumaan ihmisiin. Kysymään jotain käsillä olevasta asiasta tms. Mutta onhan tervehtiminenkin kontaktin otto, vaikka ei muuta sitten puhuttaisikaan.

Kyllä joka paikassa on kanssa kivoja ihmisiä. Näin uskon.

Nyt vähän kiirus.

Palataan!

Kiva, että olet rohkaistunut ja tutustunut uusiin ihmisiin! Tosi hienoa 🙂

Mä jossain vaiheessa uskoin että kyllä jokaisessa ihmisessä on jotain hyvää.. Jopa niissä mun kiusaajissa.. Mutta joskus tää kyllä horjuu ja pahasti vaikka yrittää löytää jokaisesta jotain hyvää.. Ehkä ahdistaa kun ihmiset ovat joskus niin ilkeitä toisille.. Miksi pitää olla. ☹️

Käyttäjä Mailis kirjoittanut 03.04.2017 klo 17:21

Cherrie,

Ehkä ilkeessä ihmisessä on jotain hyvää. Mutta aina se ei kompensoi niitä hirveitä puolia. Niitä ei lasketa!

Mutta melkein paikka niin on joku mukava ihminen tai useita ja se auttaa jaksamaan.

Mun on vaikea kohdata kiusaajiani. Yritän pysyä kaukana. Taas ne hyvät puolet ei kompensoi huonoja.

Maailmassa on hyvyyttä. Eihän sitä muuten jaksa. 🙂