Mailis kirjoitti 23.3.2017 13:35

Moi,

Onko teitä kiusattu koulussa? Sellainen malli ja juontaja kertoi mediassa että häntä haukuttiin ja eristettiin viisi vuotta koulussa. Kaikki tiesivät sen.
Mutta opettaja ei tehnyt mitään senkään jälkeen kun tämä henkilö oli rohkaistunut ja pyytänyt apua.

Mulla sama homma paitsi että kaupan päälle vielä sairastuin vakavasti.

Tuollainen koulun aikuisten toiminta on eettisesti ja moraalisesti väärin. Minusta se on rikollista! Törkeetä!

Sitten vuosien jälkeen haet masennukseen apua ja sielläkin sinut jätetään heitteille.

Haistakoon home tollaiset tyypit! Pilaavat ihmisten elämän.

Ps. Kiusaaja ei ole ajattelematon vaan rääkkääjä. Kiusaaminen ei ole mikään riita!

Minua on kiusattu koulussa.. uskon että se on suurin syy miksi oon tänä päivänä se joka olen ☹️ muistan että kiusaamisen aikana ja sen jälkeen olen oireillut enemmän ja vähemmän,opintoja oli vaikea suorittaa, työelämässä selvinnyt jotenkuten, ja tässä sitä nyt ollaankin työttömänä, ja pelkkä työnhaku pelottaa, eihän se ole edes normaalia... aikuisiälläkin pelkäään uusia ihmisiä, ajattelen jokaisesta että mitähän he pitävät minusta, olenko ihan idiootti, ruma, lihava.. ennen kiusaamista minulla oli aika normaali itsetunto vaikka ujo olen aina vähän ollut , mutta kiusaaminen vaikutti syvästi. Jokainen joka vähänkin minua tuijottaa, ajattelen heti mikä minussa nyt on vialla... Oon vihainen että kiusaamisen takia en oo voinut elää sellaista elämää kuin haluaisin 😭

Cherrie, samassa veneessä ollaan. Tuntuu väärältä että ensin kiusataan henkihieväriin ja sen jälkeen ihminen jää oman onnensa nojaan täysin rikkonaisena. Pärjää miten pärjää.
Jospa reksit, opet ja toisaalta lääkärit sekä hoitajat käärivät nyt hihansa ja rupeavat työskentelemään kiusattujen hyväksi, niin vältytään surullisilta lopuilta.
Vähättelyn aika on ohi!

Mailis kirjoitti 23.3.2017 14:41

Cherrie, samassa veneessä ollaan. Tuntuu väärältä että ensin kiusataan henkihieväriin ja sen jälkeen ihminen jää oman onnensa nojaan täysin rikkonaisena. Pärjää miten pärjää.
Jospa reksit, opet ja toisaalta lääkärit sekä hoitajat käärivät nyt hihansa ja rupeavat työskentelemään kiusattujen hyväksi, niin vältytään surullisilta lopuilta.
Vähättelyn aika on ohi!

Niin, tuo kiusaaminen onkin yksi niistä syistä kun aletaan sitten oireilemaan joko heti tai ehkä myöhemmässä vaiheessa. Musta on raivostuttavaa että kiusaajat eivät tätä itse edes tajua, minkälaista "tuhoa" aiheuttaa. Mun mielestä ei voi laittaa sen piikkiin että ollaan vaan ajattelemattomia. ☹️ Luulisi jo yläaste ikäisten ja vanhempien lasten sekä nuorten jo ymmärtävän mitä tekevät...

Hmm.. löysin aika kivan työpaikkailmoituksen. Se olisi sellainen avustajan paikka.. avustettava olisi vanhempi rouva, minä kyllä pidän työskentelystä ikäihmisten kanssa .. osa-aika työtä olisi.. Maksimissaan 6 tuntia päivässä. Tuo olisi aika hyvä paikka alkuun, luulisin. Tietenkin loppupeleissä viihtyvyyteen vaikuttaa ihan miten tulee toimeen toisen kanssa, yleensä ei ole kyllä tullut töittenkään puolesta hankalia tapauksia, mutta heitäkin on kyllä olemassa.. Ja toisaalta en tiedä kävisikö tuollainen työ "tylsäksi" minulle, kun yleensä niitä asiakkaita on ollut monta hoidettavaa yhtäaikaa, eikä vain niin että ollaan koko päivä/monta tuntia sen yhden kanssa.. 😀 Mutta, sitten siihen seuraavaan asiaan.. En tiedä uskallanko laittaa hakemusta menemään vaikka toisaalta haluaisin. Mitä jos minut valitaan, ja se ei olekkaan työpaikkana sitä mitä kuvittelin? Ajattelen jo nyt myös mahdollista haastattelua jossä varmaan mokaisin.. Mitä jos siinä on läsnä vaikka muitakin, vaikka hänen sukulaisensa mukana, ja sen hetkinen avustaja. 😟 Katsokaa nyt miten hullua tämä mun ajattelu on ja pelkääminen... Normaali ihminen vain laittaisi hakemuksia hyvillä mielin eikä stressaisi näin monta asiaa jo etukäteen!😟

Puhuin jokin aika sitten erään sukulaiseni kanssa puhelimessa.. Ärsyttää kun heti puhelun jälkeen jäin hiki päässä miettimään, sanoinko jotain tyhmää, kuulostinko kummalliselta. Vaikka hän on sentään sukua, ja tärkeäkin minulle. Miksi pitää miettiä tälläisia typeryyksiä😐 Toki hän on sellainen aika korkean auktoriteetin omaava, ehkä sillä on siis vaikutusta miksi aina tunnen näin..

Voin pahoin ja tärisen pelkästä ajatuksesta kun ensiviikolla pitäisi lähteä sukulaisiin ☹️ Näissä ei niinkään mitään vikaa, mutta en jaksa sitä kyselyä, ihmettelyä ja säälittelyä työttömyydestäni ☹️ Ihan kun en jo valmiiksi tuntisi itseä huonommaksi ja häpeän itsekin asiaa niin paljon etten halua sitä edes puheeksi... On niin likellä, että tekisi mieli valehdella.. Pääsisi paljon vähemmällä... 😞 Olenko aivan kauhea ihminen?

Cherrie,

Se on ihan inhimillistä että ei aina ole helppoa kertoa kaikille työttömyydestä. Kun Suomessa ollaan niin työorientoutuneita.

Mäkin välttelen paria naapuria kun ne koko ajan utelee asiasta. ☹️

Onko kaikki sairaat, vammaiset, vanhat, tai nuoret ketkä ei ole töissä tai ne kelle ei töitä riitä muita huonompia?

Täälläkin on yks koulukiusattu. Itsekin olen miettinyt, että jos yks tyyppi ei olis ollut samassa koulussa mun kanssa 8-9 vuotta, niin varmaan olisin erinlainen kuin mitä olen nyt.

Lisäksi olen miettinyt, että olisikohan kiusaaminen (joka oli pääasiassa syrjimistä) loppunut siihen, jos olisin kutosella, kun opettaja sanoi koko luokan kuullen minua tosikoksi. Niin jos olisin silloin uskaltanut lähteä ulos luokasta ovet paukkuen. Ehkä olisi, ehkä ei..
Muistan myös kutosella sen, kun päätin vähän rohkastua ja yrittää mennä porukkaan mukaan, niin yks tytöistä sanoi ihan suoraan jotain ett "Me ei haluta sua tänne, kun sä oot niin erinlainen." Niimpä siinä sit tuli semmonen fiilis, että "Turha sitä on yrittää mennä mihinkään porukkaan mukaan, kun ei mua kuitenkaan huolita mukaan." Ja niimpä en sitten tosiaan enään yrittänyt mennä mukaan porukkaan.

Yhdesti kyllä yks luokkalainen kysyi mua mukaan tervapataan, mut mä inhosin sitä (se on jotenkin musta semmonen peli/leikki, että siinä on helppo kiusata), niin ei huvittanut mennä mukaan.

Yläaste ajoilta muistan kun pojat haukkui mua mm. zombiksi, haamuksi ja muumioksi (ei ehkä kuulosta pahoilta haukkumanimiltä, mut kyllä se yläaste ikäisenä oli inhottavaa/ikävää). Lisäksi jos kävelin jossain käytävällä, niin olivat heti silleen ett "Apua, zombi/muumio bakteereja." Lisäksi toisinaan sitten saattoivat matkia mun tekemisiä, eli jos seisoin yksinäni jossain, niin saattoivat siihen viereen tulla matkimaan mun asentoa.

Lisäksi myös muistan kun yläasteella, kun odoteltiin opinto-ohjaajan tunnin alkua, niin yhdet luokkalaiseni tytöt, niin alkoivat muka esittämään mua ja mä olin siis ihan siinä vieressä.

Kiusaaminen on kyllä todella typerää touhua, joka tuskin tulee koskaan loppumaan.
Lisäksi kiusaaminenhan ei ole pelkästään koulukiusaamista, vaan sitä voi ilmetä ihan työpaikoillakin.

Mut joo.. Huomasin tänään kun kävin kaupassa, että jos tuntuu siltä, ettei kassajono etene mihinkään, niin se on todella ahdistava tilanne.
Tilanne oli itelle jopa niin ahdistava, että oli pakko lähteä siitä jonosta pois ja pyörimään takas kaupan käytäville.
Lisäksi sitten kun lähdin siitä kassajonosta uusiks kierteleen kauppaa ja aluksi meinasin viedä limukkapullon takaisin paikalleen, niin näinkin hetken päästä yhden ihanan ihmisen kaupassa, niin jotenkin se ahdistuksen tunne laantui ja selvisin sitten kassajonostakin toisella kerralla ja ostin myös vähän muutakin kuin vain limukkapullon.

Lisäksi olen huomannut, kun olen Pesulalla ollut kuntouttavassa työtoiminnassa, niin sitä on monesti työpäivien jälkeen väsynyt, mut en tiiä sitten että onko se aikainen herätys vaiko se, että se sosiaalinen tilanne ottaa voimille. Varsinkin silloin, jos ei ole mitään tekemistä ja pitäis vain jutella toisten kanssa.

Myös olen miettinyt, että tekis hirveesti mieli mennä uimahallille tai/ja kuntosalille, mutta yksin ei oikein uskalla lähteä kumpaankaan, koska jotenkin se vain tuntuu ahdistavalta. Kaverin kanssa sosiaaliset tilanteet on/olis mulle jotenkin helpompia.

Delffi,

Ihan mahdottoman typerää tollainen syrjiminen, matkiminen jne jota olet joutunut kokemaan. Epävarmat ihmiset nostaa sillä itseään.

Kiusaaminen aiheuttaa helpolla sosiaalisia pelkoja. Esim mä en oo saanu ns. Korvaavaa kokemusta. Porukkaa johon oisin kuulunut.

Mee ihmeessä kokeilemaan uimahallia tai salia vaikka et saisi seuraa! Mäkin koitan mennä. Liikunta vahvistaa meitä. 🙂

Hei, Mua on kanssa kiusattu ulkonäöstä, köyhyydestä, ei muodikkaista vaatteista elämäni aikana..On jättänyt jälkensä, mulla on tosi huono itsetunto, koen itseni hirveän rumaksi ja lihavaksi ☹️ Otan tosi herkästi itseeni jos mieskin huomauttaa jostain ☹️

Cherrie: Olen paljon miettinyt kun olet kirjoittanut että tunnet itsesi huonommaksi, kun olet työtön, ei mitään syytä tuntea niin, ei ihmisarvoa mitata työnteolla. Ja toinen minkä olen itse huomannut töissä ollessani tämän sairauden kanssa, väsyn todella paljon, huomaan etten olisi valmis olemaan töissä, ahdistaa, pelottaa kokoajan epäonnistuminen, tuntuu että olen entistäkin stressaantuneempi sen suhteen teenkö virheitä, meillä töissä on vielä hirveä kovia huomauttelemaan joka ikisestä virheestä jonka teet. Olen todella todella poikki! itku on herkässä joka päivä töissä ja kotona. Haluiaisin mieluummin olla kotona ja antaa itselleni aikaa ehkä jopa parantua joskus ☹️

Kohta täytyy taas lähteä töihin, en halua, en jaksa en en en en ....

Pelästynyt, minunkaan mielestäni sillä ei ihmisarvoa mitata onko työtön vai ei. ☹️ Mutta silti ne jotkut halveksivat työttömiä.. Musta se on inhottavaa, ja itselle on tosi kova paikka kun ihmetellään että no jokos olet töissä ja voivoi , etköhän jostain niitä töitä saa.. Mulla vielä paha, kun olen sellaisella alalla, että varmasti ois jotain töitä ollut jos niitä olisin halunnut.. Aina on vähintään "keikkahommia".. Mutta en vain kertakaikkisesti tunne pystyväni niihin.. En vielä.. ☹️ Enkä mä tälläisiä voi selittää sukulaisille tai kenellekään että mulla on sosiaalista fobiaa joka nyt sattuu olemaan pahana.... Tuntuu kammottavalta, kun kummastelevat että en ole muka vielä työllistynyt... Sen takia tekisi mieli valehdella... Että olisin jotain saanut.. Jotkut sentään ymmärtävät olla kyselemättä, kauheinta on olla kahvipöydässä ja joku kysyy kaikkien kuullen että "mites työt"... Yritä siinä sitten änkyttää ☹️ Tosiaan kohta pitäisi lähteä sinne sukulaisiin ja en tiedä miten selviän siitä reissusta.. Ei viitsi oikein peruakkaan, mieheni kanssa on muutenkin aina riitaa, kun en haluakkaan lähteä... Sanokaa miten selviän..
Tiedän jo varmuudella että utelevat.. Joskus yritän pitää "langat" omissa käsissä, ja yritän väkisin kehitellä jotain keskustelua, ettei vahingossakaan kukaan utelisi minusta. ☹️ Mutta arvatkaas miten raskasta tuollainen "keskustelun" ylläpitäminenkin on tälläiselle foobikolle..
Pelästynyt, ootko yrittänyt silmäillä jotain osa-aika työtä? Ihan varmasti tosi raskasta hypätä yhtäkkiä tuollaiseen kokopäivätyöhön. ☹️

Heips! Cherrie: Olen katsellut sellaisia osa-aikaisiakin paikkoja muttei ole vielä kiinnostavaan sattunut kohdalle. Olisin kyllä valmis vaihtamaan osa-aika työhön tämän nykyisen milloin vaan.

Voin uskoa kuinka vaikeaa on yritää pitää keskustelua yllä, olen itse siinä tosi huono. Mieluiten ehkä vähän jopa vetäydy pois keskusteluista kun että osallistuisin niihin, koen itseni jotenkin "tyhmäksi" niissä. Joko te kävitte siellä vierailulla vai oletteko menossa? Jos kävitte niin miten sujui? Älä anna toisten saada sinua tuntemaan huonommaksi tämän työttömyys asian kanssa. Sanot vaan että tilanne on tämä ja se ei ole ongelma teidän perheessä piste.

Minä uskallauiduin tänään kampaajalle, nyt on uusi lookki 😀 Meni suht kivuttomasti, meinasin vähän paniikkia välillä pukata mutta sanotaanko näin että huonomminkin olisi voinut mennä.

Olitko Cherrie jo sukulaisissa?

Mun tulee aina mieleen että olisiko asiat toisin jos olisin tullut kuulluksi ja vakavasti otetuksi aikoinaan koulumaailmaan asioissa ja niistä johtuvissa vakavissa ongelmissa.

Älkää vaan sanoko että avun saanti on puhelahjoista tai kovista taustajoukoista kiinni!?

Jossain keskustelupaikoissa ollaan ystävällisiä ja kunnioittavia. Mutta mistä se johtuu että julkisessa terveydenhuollossa ei olla vielä opittu käytöstapoja kunnioituksesta puhumattakaan!?

Ihmiset hoidetaan liukuhihnalta ja ei oteta vakavasti ennen kuin on pää kainalossa ja henki lähdössä.

Nää on tähänastisen elämäni suurimmat kokemani vääryydet. Toisinsanoen verovaroille ei saa vastinetta. ☹️

Ois pitänyt perua eilen tunti, ku ei yhtää huvittais mennä tallille.. mut pakko mennä ku muuten joutuisi maksaan tyhjästä..

No, saa nähä miten tänää nyt sit tallilla menee..

Rehellisesti sanoen, tallilla ois mukavampaa jos yks tallikaveri ois myös siellä, mut hänellä on valitettavasti töitä..

Reissussa ollaan vieläkin... Kirjoitan nyt puhelimen kautta lyhyesti . Ihan OK mennyt, toki voisi mennä paremminkin. Propralia joutunut ottamaan, ilmeisesti liian pienellä annostuksella kun pientä käsien tärinää oli pöydän ääressä, onneksi kuitenkin oli hallittavissa .... kotiin tässä jo toivoisi pääsevän mutta kärsitään nyt ..

Ottaa kyllä voimille henkisesti, muutenkin toisten kotona hankalaa olla, ja passattavana.. välillä tuntuu ulkopuoliselta olo kun tekisi mieli sanoa johonkin asiaan jotain, mutta sitten en viitsikään... Välillä oikein itseäkin ärsyttää kun tekisi mieli jotain sanoa mutta ei.. ja etteivät muut saisi kuvaa että olen jotenkin ylimielinen jos en jotain kommentoi ja kun olen muutenkin hiljaista tyyppiä, ja alkuun aina "jäässä" muutenkin . ☹️ Kerran yksi mieheni ystävä oli kertonut hänelle että piti mua ylimielisenä.. se tuntu aika pahalta.
Pitää kirjoitella lisää kun pääsee kotiin.
Hyvää alkanutta viikkoa teille 🌻🙂🌻

Reissu meni siis ihan ok.. Ois voinut tietenkin paremminkin mennä. Huomaan että vielä tänä päivänäkin tarkkailen itseäni aivan liikaa, miltä näytän, miltä kuulostan, oonko tyhmässä asennossa jne... Järjellä kuitenkin tiedän, että tuskin kukaan katsoo mua niin tarkalle silmällä, kuin minä itse..Miksi pitää olla niin kriittinen itseä kohtaan ☹️

Propralia otin koko reissun ajan.. Oon huomannut että jos otan pienemmissä annoksissa, niin silloin välttämättä lääke ei olekkaan niin tehokas mitä olisin toivonut.. jos otan vaikka 10mg parin tunnin välein siis.. Tuli huomattua kuin pöydässä siis vähän kädet tärisi.. Vieläkö sulla Pelästynyt vaikuttaa lääkkeet ihan hyvin? Oletko joutunut nostamaan annostusta, niin ja otatko päivittäin?

Tosiaan, arvelin silloin jo aikaisemmin, että joku kyselee mun työtilanteestani... Olin todella ahdistunut koko asiasta valmiiksi... sanoin asiasta myös miehelleni.. Sovimme yhdessä, että jos se minua helpottaa, niin voin kertoa olleeni välillä satunnaisesti töissä, jos joku kysyy.. En vain enään pystynyt sanomaan että en ole töissä... Vaikka toisaalta valehteleminenkin on väärin..
😭😭

Tällä hetkellä tunnelmat on samanlaisia kuin on aikaisemminkin ollut. Aika tasapaksua harmaata... Kovasti haluaisin toteuttaa kaikkea.. Mutta en varmasti vielä kaikkeen pysty, en lähellekään. ☹️ Miksi mielen pitää sairastua.. Minkähänlaisia terveillä ihmisillä on sellaiset huonommat ajanjaksot ja vastoinkäymiset, kauan ne kestävät... En edes muista minkälaista sellainen olisi...Tällä hetkellä, kun mieli on melkein jatkuvasti alamaissa.. ☹️