Joie kirjoitti 3.3.2017 8:42

cherrie kirjoitti 1.3.2017 17:26

Kiitos myös sulle Joie sanoistasi, kaikkea alkaa aina ajattelemaan ja miettimään hiukan toisin ! 🙂 Minä olen juurikin elänyt suurimman osan elämästäni noin, yritän olla kelvollinen, en halua tuottaa pettymystä, käyttydyn muiden mielen mukaan, enkä uskalla olla oma itseni☹️ Oon aina vain halunnut kuulua "joukkoon" ja että minut hyväksyttäisiin. Joskus olen yrittänyt olla vain oma itseni ja välittämättä muiden mielipiteistä, he joko pitävät minusta tai ei, mutta se on vaikeaa. Miten sinä olet päässyt tuollaisesta pois ?

Kyllä mullakin siinä asiassa on vielä pitkä tie kuljettavana. Se epävarmuus itsestä on niin syvälle juurtunut. Hiljalleen parempaan päin kuitenkin. 🙂

En vaan kestänyt sitä suorittamista hyväksynnän ansaitsemiseksi. Olin niin ahdistut ja pelokas, etten pystyny elämään. Pakko sillon oli alkaa jostain suunnasta purkamaan. Vahva pohja on tietty ollut Jumalan isänrakkaus, joka on ehdotonta ja muuttumatonta. Ei ihminen voi tuomita minua kelvottomaksi tai vääränlaiseksi, kun kerran ikuinen Jumala on tuominnut minut rakastetuksi. Ja sitten on ollut ihmisiä, jotka on teoillaan ja sanoillaan osoittaneet, että olen arvokas ja ihana tällaisena kuin olen, eikä siihen onnistumiset tai epäonnistumiset vaikuta.

Hyvää päivää kaikille. ☺️❤️

Oletko sinä ollut aina ns uskon ihminen? Vai tuliko se sitten myöhemmin? 🙂

Hienoo Mailis ! 🙂 Mutta miksi jotkut ovat saaneet sinut olosi tuntumaan kurjalta?

Minä laitoin sinne työkkärin tarjoamaan paikkaan hakemuksen.. Mutta toivon kyllä etten sitä saa.. Tosi itsekästä ehkä näin sanoa, kun suomi on täynnä muitakin työttömiä, jotka oikeasti töitä haluavat ja motivaatio korkealla.. Ei sillä, haluaisinhan minäkin todela tehdä töitä, mutta tän sairauden kanssa on joidenkin asioiden kanssa vaikeampaa ☹️ jostain toisenlaisesta paikasta olisi kuitnkin helpompi aloittaa. En tiedä, olen vähän hukassa, mutta ehkä mä jostain vielä löydän itseni ja saan asiat järjestymään. On tämä elämä ennenkin ollut ylä ja alamäkiä täynnä..

Cherrie: Tilanne meni suht hyvin, jopa voisi sanoa että "liian" kivuttomasti. Jännitin tietysti aivan kamalasti. Minähän murehdin kanssa aivan kaikkea maan ja taivaan välilä, välillä tuntuu, että keksimällä keksin jotain huolen aihetta. Stressaan tulevia työpäiviä, stressaan jo valmiiksi kun ensiviikolla on kanssa päivä jolloin joudun taas kyseisen henkilön kanssa jäämään ovien sulkeuduttua kahdestaan tekemään viellä tiettyjä työjuttuja ☹️ stressaan palljon lasten asioita, lista on päättymätön.

Nyt on alkanut taas tulemaan pelkoja autolla ajamisen suhteen, olen pakottanut itseni rattiin ja pakkohan mun on töihin kulkea. Tiedän miten järjetön ajatus on että ajaa jonkun päälle huomaamatta, kyllähän se kolahdus on niin iso ettei sitä voi tälläinen hömelökään olla huomaamatta. Kivikin kun osuu niin siitähän kuuluu jo melkoinne napsahdus saati että ihmisen kokoinen möhkäle.

Mun toive olisi sama kuin Cherrien, kun saisi olla normaali vaikka yhtenä päivänä, olisin niin onnellinen 😍

Stressitöntä sunnuntaita toivotan kaikille 🙂

Cherrie,

Vähä vaikea selittää miks tulee kurja olo. Ihminen voi käyttäytyä loukkaavasti niin monella tapaa. Egoistisuus, piittaamattomuus ja itsekkyys ne eniten rassaa.

Moni täällä pohtii työttömyyttä ja työelämää. Kieltämättä se on haastavaa jos on psyykkisiä oireita tai sairauksia. On sellainen tunne että on vähän vaikea välillä pysyä mukana.

Ainakin me voidaan koittaa pitää itsestä huolta, että pysytään ns. Koulu- tai työkunnossa. Jos se on mahdollista.

Mailis kirjoitti 4.3.2017 19:22
Sitten välillä suoraan sanottuna tulee mieleen että mitä kärsimystä mun elo on välillä ollut. Ehkä se on mennyttä mutta voiko se olla myös tulevaisuutta? Ainut mitä voi tehdä on että huolehtii itsestään ja asioistaan.

Keväisiltä kuulostaa Mailis sun touhut: vanhaa tavaraa pois ja ulkoilua. 🙂 Kauniita säitä tässä on ollutkin. Uskon kyllä, että tulevaisuuden suhteen paljon on avoinna ja paljon on mahdollista. Menneisyyden kivut ja vaikeudet on myös osa meitä ja on jättäneet jälkensä. Välillä oon tosi katkera ja itken, että miks mulle on täytynyt tapahtua kaikki nämä pahat asiat. Harmittaa, kun joutuu vuosi toisensa perään kärsimään ongelmista ja vaikeuksista. Mutta toisaalta, tämä tarina on vielä kesken. En voi tietää vielä, kuinka ihmeellistä tästä elämästä lopulta tuleekaan, kaikkine kipuineenkin. Kaikkihan on mahdollista.

Pelästynyt ja cherrie kirjoitti siitä, että kun sais edes yhden päivän olla "normaali" ilman järjettömiä huolia ja pelkoja. Juu, kyllä ne mieluusti antaiskin pois! Eikä tarttis palauttaa. Ajattelen kuitenki myös, että jos voisimme nähdä, miten ainutlaatuisia ja kauniita olemme kukin. Ei ne haavat ja niistä nousevat oireet siihen vaikuta siihen mitenkään. Olis kauheeta olla joku "normaali". Kuka sitten olisi minä?

Itse eilen seurakunnassa menin kans ihan solmuun. Tapahtui pari ihan pikkujuttua, mitkä nosti lapsuuden kivut tosi vahvasti pintaan. Tunsin itseni niin vääränlaiseksi ja huonoksi, etten vaan pystyny menemään yhdessä iltapalalle toisten kanssa. Ahdisti kauheesti; tuntui, että on pakko päästä pakoon. En halunnut, että kukaan näkee mua, mutta siellä ei oo mitään paikkaa missä vois varmuudella olla yksin. Ulkona olis ollu liian kylmä ja sitäpaitsi säkkipimeää. Kotiin 30 km matka enkä pääse muuten ku kyydillä (mulla ei oo autoa). Hätäännyin. Lopulta sit kuitenki menin yhden tutun vanhemman miehen tykö, itkua väänsin ja selitin, että ahdistaa niin olla täällä ihmisten keskellä. Hän sanoi, että kai sää Joie tiedät, että nämä ihmiset tykkää susta? Sit hän sanoi, että saat sä olla arka ja pelokas, olet rakas sellaisena kuin olet, kyllä sinä hiljalleen siitä vahvistut. Rauhoituin sitten, tai vielä vähän hänen vaimolleen itkin samoja asioita. Hän sanoi, että ei sun tarvitse olla niin vahva ja yrittää yksin voittaa pelkoja, haluamme auttaa sinua. 🙂

cherrie kirjoitti 4.3.2017 20:18
Oletko sinä ollut aina ns uskon ihminen? Vai tuliko se sitten myöhemmin? 🙂

Hiljalleen suhde Jumalaan on tullut läheisemmäksi, kun omassa sydämessä on avautunut tilaa rakkaudelle. Aikaisemmin mun sydämessä ei ollu tilaa. Olin sulkenut sen kokonaan yhteydeltä ja rakkaudelta. Pelkäsin niin paljon ja tunsin valtavaa häpeää itsestäni. En halunnu kenenkään näkevän, millainen oikeasti olen. Oli mulla usko...nto silloinkin, mutta se oli pelkkiä tyhjiä sanoja ja syyllisyyttä. Turhauduin siihen ja luovuin. Aloin sen sijaan avata lapsuuden kipeitä asioita ja etsiä apua. Sillai sydämeen alkoi avautua tilaa elämälle. Siihen saakka olin pitäny kaiken tiukasti suljettuna ja jäässä, jotta jotenki selviäisin. Jumala kaipaa niin yhteyttä lapsiinsa, että jos sydämestä avautuu pienikin rako, hän on heti ovella kyselemässä, saanko olla Isä sinulle, saanko auttaa sinua ja rakastaa sinut ehjäksi.

Joie,

Kyllä ne vanhat kärsimykset tuntuu pahalta. Kyllä kaikilla on vaikeuksia, mutta kun ihminen sairastuu, niin se on jo vakavaa. Mikä paikka kelläkin sitten prakaa.

Luulis että ihmisen elämän alku olisi silkkiä vaan, mutta eipä ainakaan mulla ollut. Jossain vaiheessa murruin taakkojen alle.

Jotenkin kun niitä miettii niin syyllistää itteään. Muutkin on syyllistänyt. Onko teini muka vastuussa jo elämästään?

On mun voinnin perustaso parempi ja tasaisempi kuin joskus. Mutta ei tää niin vaivattomasti mee kuin joillain.

No tänään olin lenkillä ja tein tähteistä edullista ruokaa. 🙂 🙂

Hyvää iltaa ja aurinkoista huomista päivää!

Mailis: Niinhän sitä luulisi että elämän alkutaipale olisi helppoa ja huoletonta..no ei se aina niin mene ja se jättää jälkensa, perusturvallisuuden tunne kun olisi äärimmäisen tärkeätä lapsen henkiselle hyvinvoinnille.

Joie: On hienoa, että olen löytänyt uskosta itsellesi voimaa jaksaa kaiken tämän keskellä, on tärkeää, että on jokin johon turvata kun menee huonosti.

Cherrie: onko työpaikasta kuulunut mitään? Miten muuten olet voinut?

Mulla on vähän ikävät fiilikset, paha mieli suorastaan. Kuulin eilen vahingossa kun eräs vanha työntekijä puhui minusta pahaa selän takana ☹️ Olisi tullut itselleni sanomaaan eikä toisille puhu, jos jokin mättää. Ärsyttää, ei huvita ollenkaan mennä edeäs töihin tänään. Ja Tänään on vielä se "lukittujen ovien ilta" sekin vielä ☹️ On kyllä hieman surullinen fiilis.

Pelästynyt,

Älä välitä pahanpuhujasta. Hän on kyllästynyt elämäänsä ja työhönsä. Ja voi olla muitakin vaikeuksia.
Tosiaan, olis tullu sanomaan suoraan, jos on kerran sanottavaa.
Kyllä minäkin aika usein mietin joidenkin ihmisten käytöstä.

Mutta porskutetaan me eteenpäin 🙂

Työpaikasta ei ole vielä kuulunut mitään.. Luulisi että ilmoittelevat jotain tällä viikolla kun hakukin on päättynyt.. Tai voi olla etteivät edes ilmoita mitään, niinhän jotkut tekevät..

En oikein muuten osaa sanoa, kuuluuko hyvää vai huonoa.. Jotenkin ollut nyt tasaisen "sumeaa" kokoajan.. Olen ahdistunut siitä, kun pelkään mitä vielä ahdistavampaa tapahtuu seuraavaksi.. kuulostaa varmaan tosi tyhmältä että olen ahdistunut ennenkuin mitään on edes tapahtunut.. Mutta varmaankin tuo työpaikka nyt ensimmäisenä on mielessä, että miten sen paikan käy.. Pelottaa siis jos saisinkin sen paikan..☹️

VOI että.. tiedän miltä tuo tuntuu, kun vahingossa saa kuulla kun joku toinen puhuu pahaa... Muistan ainakin elävästi yhden sellaisen tilanteen omallakin kohdalla josta ei ole kovinkaan kauan, kun vanhempi työntekijä puhui pahaa minusta.. ☹️ Ja inhottavaa tuollaiset, että miksi eivät voi tulla suoraan sanomaan jos jokin mättää.. Mun mielestä tälläisillä p"skanpuhujilla on itsellään heikko itsetunto tai jotain kun pitää salassa toisista puhua pahaa, ja yrittävät näin itselleen pönkittää parempaa oloa ? Mitälie.. Tsemppiä sulle pelästynyt😍☺️❤️

Mun mielestä sellaiset ihmiset on heikkoja, joiden tarvii arvostella muita. ☹️

Pelästynyt kirjoitti 8.3.2017 9:23
Mulla on vähän ikävät fiilikset, paha mieli suorastaan. Kuulin eilen vahingossa kun eräs vanha työntekijä puhui minusta pahaa selän takana ☹️ Olisi tullut itselleni sanomaaan eikä toisille puhu, jos jokin mättää. Ärsyttää, ei huvita ollenkaan mennä edeäs töihin tänään. Ja Tänään on vielä se "lukittujen ovien ilta" sekin vielä ☹️ On kyllä hieman surullinen fiilis.

Olemme sinun puolellasi. ☺️❤️ Et oo yksin. Tottahan tuommoisesta tulee paha mieli. Miks pitää puhua ikävään sävyyn, kun voisi puhua rohkaisevia ja toista rakentavia asioita? Ja jos jokin on pielessä, niin voihan sen selvittää ihan hyvässäkin hengessä. Mutta ehkä se ihminen ei siihen kykene.

cherrie kirjoitti 8.3.2017 19:7
En oikein muuten osaa sanoa, kuuluuko hyvää vai huonoa.. Jotenkin ollut nyt tasaisen "sumeaa" kokoajan.. Olen ahdistunut siitä, kun pelkään mitä vielä ahdistavampaa tapahtuu seuraavaksi.. kuulostaa varmaan tosi tyhmältä että olen ahdistunut ennenkuin mitään on edes tapahtunut.. Mutta varmaankin tuo työpaikka nyt ensimmäisenä on mielessä, että miten sen paikan käy.. Pelottaa siis jos saisinkin sen paikan..☹️

Ei kuulosta tyhmältä. Rauhaa sinulle ja voimia. ☺️❤️ Ootko muuten käyny koskaan ammatinvalintapsykologilla? Työkkärin kautta pääsee ilmaiseksi. Siitäkin voisi olla apua sen hahmottamisessa, millainen työ olis itselle sopiva niin, ettei se sosiaalisten tilanteiden tai muun työn vaativuuden tähden olis liian kuormittava.

Joie, en ole koskaan käynyt ammatinvalintapsykologilla.. Mutta joskus on kyllä tosissaan tullut mietittyä ihan kokonaan toista alaa, jotain missä voisi toimia mahdollisimman itsenäisesti ja mikä olisi samalla mielekästä, mutta liekkö sellaista on olemassakaan? ☹️

Tän hetkisestä koulutuksestani ja työstäni on ristiriitaiset tunteet.. Tavallaan tykkään älyttömästi työstäni, ja se tuntuu "omalta".. mutta sitten työhön kuuluvat sosiaaliset tilanteet on joskus raskasta, toki niitä ei ehdi sen kummemmin työssä miettiä, kun on pakko vain suorittaa ja suorittaa.. Mutta joskus se silti on raskasta ja uuvuttavaa.. Ja tosiaan tällä hetkellä tuntuu etten varmaan olisi valmis suoraan tuollaiseen 3-vuorotyöhön, puhumattakaan että alottaisin jossain suuressa yksikössä, johon se työtarjouskin tuli ☹️ Tällä hetkellä oon miettinyt avustajien hommia, tai jotain mikä olisi hieman itsenäisempää, mistä voisin vähitellen ehkä aloittaa, vaan jääkö tälläiset vaan mun haaveitten tasolle?.. Nyt kun löytyisi vielä sellainen mukava paikka, johon uskaltaisi sen hakemuksen joskus jättääkin ja aloittaa jostain, vaikka pelottaisi sekin.. äh tää kuulostaa varmasti ihan säälittävältä. ☹️

cherrie kirjoitti 9.3.2017 12:8

Tällä hetkellä oon miettinyt avustajien hommia, tai jotain mikä olisi hieman itsenäisempää, mistä voisin vähitellen ehkä aloittaa, vaan jääkö tälläiset vaan mun haaveitten tasolle?.. Nyt kun löytyisi vielä sellainen mukava paikka, johon uskaltaisi sen hakemuksen joskus jättääkin ja aloittaa jostain, vaikka pelottaisi sekin.. äh tää kuulostaa varmasti ihan säälittävältä. ☹️

Avustajan hommahan voisi olla hyvä, jos pelais avustettavan kanssa hyvin yhteen. Sä oot kuitenki selvästi empaattinen ja huomaavainen ihminen ja varmaan olisit hyvä avustaja. Ja vielä, jos sulla on taustaa sote-alalta, niin olisit etusijalla moniin hakijoihin nähden. Siinä ei kuitenkaan tarttis kohdata niin monia eri ihmisiä, vaikka yhden kanssa oliskin sitten aika tiiviisti yhdessä. Sun kirjoitukset ei vaikuta mitenkään säälittäviltä tai tyhmiltä. Jotkut jutut vaan on vaikeita eikä siinä mitään. 🙂🌻

Itsellänikin loppuu työkokeilu huhtikuun vika päivä enkä oo yhtään miettinyt tulevaa. En halua joutua työnhakijaksi. Kammoan työnhakijana olemista. En tiedä yhtään sen paremmin vieläkään, mitä työtä hakisin. 🤔 Mut ei kai sitä tarviikkaan vielä miettiä. Jos vaikka saisin tästä työkokeilupaikasta työn jonkinlaisella sopimuksella. 🙂 Mut vitsi, kun itseluottamus on vieläki niin huono, että en millään kehtaa ottaa asiaa puheeksi työnantajan kanssa! Vaikka tiedän, että oon tehny työ(kokeilu)ni tosi hyvin. Mulla on yliopistokoulutus ja teen toimistoassistentin töitä, työnantajalle ilmaiseksi, enkä kehtaa sanoa, että mitä jos alkaisit maksamaan palkkaa. Jotenki vaan nimenomaan tällä työsektorilla mun on niin vaikea nähdä omaa arvoani. 😐

Joei, niimpä. Eivätkä mua oo ikinä työssä niinkään asiakkaat ikinä vaivannut, heidän kanssaan olen yleisesti ottaen tykännyt työskennellä ja olla läsnä 🙂 Eri asia on sitten jotkut työntekijät ja omaisten kanssa oleminen, joskus voi sataa kuraa niskaan, ja vaaditaan niin paljon, että heidän kanssaan on ees mahdotonta yrittää tulla toimeen vaikka haluaisi ☹️ En voi edes käsittää.. Mutte kuitenkin, tuo avustajan homma olisi hyvä aloittaa.. Tiestysti mahtuu sellaisiakin, että eivät vaan henkilökemiat kohtaa, ja tälläisellehän ei voi mitään.😮

Mitä jos sinä kysyisit työnantajaltasi vain, että tarvitsevatko he jatkossa työntekijää, tai olisiko paikkaa auki? 🙂 Tai jotenkin yrittäisit vinkata sinne suuntaan. Oot varmasti hyvä työssäsi mitä nyt teet! Ja voithan jättää sinne vaikka yhteystietosi, jos tulevaisuudessa tarvitsevan tekijää siellä! 🙂

Kiitos teille <3

Teidän suunnitelmathan kuulostaa hyvältä, Mulla on kanssa sellainen fiilis, että Cherrie on hyvä työssään ja olisi hirmu ihana avustaja. Teksi työtä suurella sydämmellä. Joie, otat vaan reippaasti asian esille, olet jo näyttänyt heille, että olet hyvä työssäsi ja hyvä tyyppi. Toivon todellakin että teillä molemmilla tärppäisi sellainen työ jota olisi mukava tehdä.

Minä laitoin tänään ensimmäiset pääsiäis jutut, raeruohon kasvamaan ja ostin tipujakin jo valmiiksi 🙂