Pelästynyt kirjoitti 23.2.2017 8:50

Kiitos Cherrie <3 Meillä mies ei ymmärrä alkuunsakkaan, työtä on kuulema tehtävä, jos sitä on ja piste. Hän on sitä mieltä että vain tekemällä työtä voi helpottaa sosiaalisten tilanteiden vaikeutta. Näistä pakkoajatuksista en ole hänelle kertonut tai olen kertonut kärsiväni jonkinlaisista pakko jutuista mutta en voi rehellisesti kertoa hänelle minkalaisia ajatukseni ovat..Kuulostaavat omaankin korvaan niin pahoilta etten pysty ääneen sanomaan hänelle niitä. Vaikka periaatteessa tiedän, että ne ovat vain piinaavia ajatuksia silti ne tuntuu tosi raskailta. Välillä oikeasti pelottaa ovatko ne vain ajatuksia vai olenko oikeasti niin paha ihminen.

Nyt täytyy lähteä töihin vaikka pelottaakin ☹️

Pelästynyt, oletko kuitenkin saanut kerrottua sosiaalisesta jännityksestä miehellesi? Helpottaisi itselläkin todella paljon kertoa näistä asioista rehellisesti mutta en tiedä mikä siitä tekee niin vaikeaa.. ☹️ Ehkä se, kun tiedän jo valmiiiksi miten hän yleisellä tasollla suhtautuu tällaisiin..

Tsemppiä töihin! Kohtahan sinulla on jo toinen viikko takana! Onko sinulla muuten ollut jo terveystarkastus??

Semmosillekin ihmisille, jotka "yleisellä tasolla" tuomitsee mielenterveysongelmista kärsiviä, suhtautuminen voi olla toinen sitten kun kyse on omasta perheestä. Vieraita on helppo halveksua ja tuomita, mutta oma lähipiiri onkin vähän eri juttu.

Lapsuudenperheessäni vanhemmat suhtautui hyvin tuomitsevasti työttömiin, sairauslomalla oleviin ja mielenterveysongelmaisiin. Esim. kun naapurin rouva sairastui mieleltään, joutui sairaalaankin eikä pystynyt enää palaamaan töihin, mun vanhemmat sanoi, että "hankkii hullun paperit niin ei tartte käydä töissä." 😟 Samoin jos joku oli sairaslomalla tai työttömänä niin heidän mielestä oli aina kyse siitä, ettei ihminen halua tehdä töitä. He ei oo itse koskaan joutunu kokemaan sairautta tai työttömyyttä.

Itselläni oli sen seurauksena aivan kauhea epäonnistumisen ja työttömyyden pelko. En voinu opinnoissakaan luovuttaa suorituspakosta, vaikka olin ihan hajalla ja loppuun uupunut. Pelkäsin niin sitä tuomiota. Loppujen lopuksi kuitenkaan vanhemmat ei oo minua tuominneet mielenterveysongelmien eikä työttömyydenkään tähden. En oo tosin heille näistä asioista juuri kertonutkaan, mutta kylhän he sen näkee, että opinnot viivästyi eikä urakehitykseni oo ollut kovin suotuisa.😉

Jos koittaisin elää elämääni heidän arvojen mukaan, olisin ihan raunioina. Parempi pitää itsestään huolta kuin ajaa itsensä tuhoon toisten asenteitten ja typerien mielipiteiden tähden.

Joie: Olet aivan oikeassa, ja ei vanhemmat kyllä lastaan varmasti työttömyyden ja sairauden takia hylkää. Lapsi on kuitenkin jotain niin ainutlaatuista <3

Cherrie: Jollain tason olen kertonut mutta en usko, että hän ihan ymmärtää mistä on kyse vaikka rautalangasta vääntäisi...

Myöhemmin paremmin, just kotia tulin 🙂

Joie: On aivan totta, että vieraamman ihmisen tuomitseminen on helppoa ihmisille vaikka onkin väärin. Minä tiedän minun mieheni ja hänen sukunsa asenteen näihin asioihin, koska heidän lähipiirissään on ihminen, joka on vakavasti mieleltään sairas. Se miten he puhuvat tästä ihmisestä saa minut voimaan suorastaan pahoin, tiedän, että minulla olisi sama kohtalo. En todellakaan halua niinhin hampaisiin ☹️ Mihelleni olen sanonut monta kertaa, että ei kukaan sairauttaan valitse, ja ei kukaan meistä ole huonompi mutta mutta hänen mielestään pitää vaan ottaa niskasta kiiinni ja hoitaa asiansa niin että voi elää normaalista. Kyllähän me täällä tiedetään ettei tuo ole totta, tuskin meistäkään kukaan tahtoisi stressata kaupassa käyntiä ei varmasti jos vaihtoehtona olisi voidan käydä siellä ilman jännitystä. En minäkään valitsisi näitä kauheita ajatuksia päähäni, mieluummin ajattelisin vaikka ulkomaan matkoja.

Cherrie: Meillä taitaa olla samanlaiset jäärät puolisoina ☹️

Tänään meni aika hyvin päivä, kun sain tehdä töitä aika omissa oloissani mitä nyt välillä piti käydä ihmisten ilmoilla. Tykkään tehdä itsekseni. Tosina päivinä, kun joutuu kokoajan olemaan tekemisissä ihmisten kanssa niin on aivan tuskaa.

Tulipas paha mieli, kun vahingossa satuin facebookissa vierailemaan eräiden vanhojen tuttujeni sivuilla. Harmittaa kun itse vain "jumittaa" jatkuvasti omassa elämässä, ja kaikki on sata kertaa hankalampaa. Arvatkaan kuinka paljon itse olisi halunnut edetä ja tehdä vaikka mitä, mutta kun tämän sairauden kanssa se on joskus niin vaikeaa ☹️ Tietenkin oon onnellinen näiden puolesta, mutta.. ☹️ Kyllä tämä pistää miettimään, miten paljon parempaa elämä voisikaan olla jos itsekin vois vain olla, ja olla pelkäämättä tämmöisiä niin turhia asioita niin paljon. Tietysti sitä joskus jotenkin pystyy voittamaan näitä pelkoja, mutta sekin vaatii ihan hirvittävästi jo voimia ettei ole tosikaan.

Näinhän se on, että ihmisiä on kyllä helppo leimata mielenterveysongelmien takia, ja vähätellä, että eihän se ole kuin ottaa itseä niskasta kiinni, mutta ei se ole lähellekään niin. Kyllä mt-ongelmat on yhtälailla sairauksia kuin vaikka syöpä tai sydän ja verisuonisairaudet.. ☹️ Jotkut sen itse tajuaa, kun tulee omalle kohdalle, eikä se välttämättä tarvitse paljon "puhjetakseen",.. Vaikka kyllähän kaikissa sairauksissa voi sitä riskiä vähentää tekemällä niin ja näin, mutta ei se sitä aina katso, kenen kohdalle osuu ja kenen ei. Musta on tosi harmi että mielenterveysongelmista ei puhuta niin paljon, enemmänkin vaijetaan, ihme jos näitä vähätellään sitten niin paljon ja ihmetellään että just joo, että toi nyt vaan ei muka jaksa, se on laiska.. Vaikka yhtälailla se on sairaus missä muutkin. ☹️

Pelästynyt kirjoitti 23.2.2017 20:26

Joie: On aivan totta, että vieraamman ihmisen tuomitseminen on helppoa ihmisille vaikka onkin väärin. Minä tiedän minun mieheni ja hänen sukunsa asenteen näihin asioihin, koska heidän lähipiirissään on ihminen, joka on vakavasti mieleltään sairas. Se miten he puhuvat tästä ihmisestä saa minut voimaan suorastaan pahoin, tiedän, että minulla olisi sama kohtalo. En todellakaan halua niinhin hampaisiin ☹️

Niinpä niin. Alan kyl itsekkin helposti tuomitsemaan ihmisiä erilaisista asioista - sitten, kun on sellasia asioita, joissa itse pystyn asettumaan yläpuolelle ja ajattelemaan, että tekisivät nuokin vaan niinku minä teen! 😟 Kun itsellä on heikko itsetunto, täytyy polkea toisia tunteakseen itsensä paremmaksi.

Ne, jotka tuomitsee ja asettuu yläpuolelle, on vaan pikkulapsia aikuisen puvussa, epävarmoja ja hauraita ihmisiä. Ei heidän näkemyksiään voi ottaa vakavasti. Se on sama kuin jos ottais vakavasti mitä joku pikkunen uhmaikäinen kiukkukohtauksessaan huutaa. 🙂 Ne ihmiset, jotka toisia tuomitsee, kuulee koko ajan sisällään sen saman tuomion äänen - heitä itseään vastaan. Ei he muuten toisia tuomitsisi. Semmoset ihmiset, jotka on vapaita ja joilla on rauha sydämessään, ei tuomitse. Ne, jotka tuomitsee, on itse sen saman tuomion alla, jolla he toisia tuomitsee. Mut se on heidän asiansa; ei meidän tarvitse mennä toisten tuomioiden alle vaan sen takia, että he haluaa elää tuomioidensa alla! Ehdottomassa rakkaudessa on paljon parempi elää. 😍

Ja kyl semmonen tuomion asenne on myös vaarallista, jos siitä ei edes halua parantua vaan katsoo oikeasti olevansa oikeutettu asettumaan toisten yläpuolelle. Semmonen osuu omaan nilkkaan ennemmin tai myöhemmin.

Taas synty oikein soppa läheisten kanssa. Kuka teki mitä teki väärin? En tiedä. Se voittaa joka on röyhkein ja pahin suustaan. Roolit istuu lujassa.

Suomessa on yli 300000 työtöntä ja alle 40000 työpaikkaa avoinna. Silti työttömiä syyllistetään tästä rakenneongelmasta. Se on muka yksilön ongelma. Typerää.
Tää touhu on mennyt pahemmaksi kuin koskaan.

Suomessa on myös asunnottomia. Tuhansia. Ei tää enää ole hyvinvointivaltio. Sellaista on turha jauhaa.

Mailis kirjoitti 26.2.2017 16:28

Taas synty oikein soppa läheisten kanssa. Kuka teki mitä teki väärin? En tiedä. Se voittaa joka on röyhkein ja pahin suustaan. Roolit istuu lujassa.

Suomessa on yli 300000 työtöntä ja alle 40000 työpaikkaa avoinna. Silti työttömiä syyllistetään tästä rakenneongelmasta. Se on muka yksilön ongelma. Typerää.
Tää touhu on mennyt pahemmaksi kuin koskaan.

Suomessa on myös asunnottomia. Tuhansia. Ei tää enää ole hyvinvointivaltio. Sellaista on turha jauhaa.

Mitä läheistesi kanssa sattui? ☹️

Taas kohta kuukausi vaihtuu, ahdistavaa.. Ajattelen aina että taas yksi kuukausi lisää työttömyyttä.. ☹️ Vaikka ihanaa, että kohti kevättä. Mutta tunnen kauheaa syyllisyyttä kun "olen vain", ja niinkun oon sanonu, niin sukulaiset luo sitä painetta sitten omasta takaa... Tänään selasin taas työpaikkoja läpi. Ehkä pari hyvää vaihtoehtoa löysin, mutta saas nähdä. Pelottaa niin, en usko että pystyisin tälä hetkellä hyppäämään yhtäkkiä omiin hommiin ja 3-vuorotyöhön.😠 Ajatus jostain sijaisuuksista voisi olla ehkä parempi. En tiedä , jotenkin toivon että löytäisin taas oman paikkani maailmasta. Miksi tuntuu että tää vaihe vain kestää kestämistään. Anteeksi sekava kirjoitukseni 😀

Tulee kuvottava ja ahdistava olo, kun ajatteleekin työkkäriä, mutta tänään oli pakko. Mulla pitäisi olla siellä yks työtarjous mihin olisi pitänyt vastata huomiseen mennessä, mutta koko tarjous on hävinnyt tuhkana tuuleen.. Vasta jokunen aika sitten, ehkä noin kuukausi takaperin, se vielä kuitenkin oli siellä, siinä avoimissa asioissa/tehtävissä, enään ei ollut. Eikä kyse oo siitä että olisi mennyt umpeen, ja kävin jo muutamia päiviä sitten katsomassa, niin sitä ei ollut enään, nyt kävin uudestaan, kun ajattelin että ehkä se temppuilee jotain, mutta ei.. ei sitä edelleenkään enään ollut. Voisiko olla, että koko ilmoitus on vain poistunut koko "järjestelmästä" vai mitä kummaa.. Ei tää muuten ihmetytä, mutta työkkärin tietäen, niin en ihmettele, jos vaikka keksisivät mulle nyt sitten karenssin laittaa kun en ole vastannut työtarjoukseen, joka on näköjään nyt ihan olematon... 🙄😑❓ En ymmärrä. No, käyn vielä huomenna katsomassa josko se olisi siellä, mutta epäilen. Ärsyttävää ja ahdistavaa..

cherrie kirjoitti 26.2.2017 21:29

Tulee kuvottava ja ahdistava olo, kun ajatteleekin työkkäriä, mutta tänään oli pakko. Mulla pitäisi olla siellä yks työtarjous mihin olisi pitänyt vastata huomiseen mennessä, mutta koko tarjous on hävinnyt tuhkana tuuleen.. Vasta jokunen aika sitten, ehkä noin kuukausi takaperin, se vielä kuitenkin oli siellä, siinä avoimissa asioissa/tehtävissä, enään ei ollut. Eikä kyse oo siitä että olisi mennyt umpeen, ja kävin jo muutamia päiviä sitten katsomassa, niin sitä ei ollut enään, nyt kävin uudestaan, kun ajattelin että ehkä se temppuilee jotain, mutta ei.. ei sitä edelleenkään enään ollut. Voisiko olla, että koko ilmoitus on vain poistunut koko "järjestelmästä" vai mitä kummaa.. Ei tää muuten ihmetytä, mutta työkkärin tietäen, niin en ihmettele, jos vaikka keksisivät mulle nyt sitten karenssin laittaa kun en ole vastannut työtarjoukseen, joka on näköjään nyt ihan olematon... 🙄😑❓ En ymmärrä. No, käyn vielä huomenna katsomassa josko se olisi siellä, mutta epäilen. Ärsyttävää ja ahdistavaa..

Niin ja tosiaan vielä tarkennukseksi, katsoin sitten vielä mulle osoitetut työ/koulutustarjoukset sieltä mollin sivuilta, niin ei ole yhtään... Ei kai mun sitten pidä mitään minnekään ilmoitella. Ahdistavaa vaan tää "epätietoisuus", lähinnä karenssin pelossa että mitäs hitsiä.

cherrie kirjoitti 26.2.2017 22:17

Niin ja tosiaan vielä tarkennukseksi, katsoin sitten vielä mulle osoitetut työ/koulutustarjoukset sieltä mollin sivuilta, niin ei ole yhtään... Ei kai mun sitten pidä mitään minnekään ilmoitella. Ahdistavaa vaan tää "epätietoisuus", lähinnä karenssin pelossa että mitäs hitsiä.

Ehkä hakijoita on haastateltu jo ennen hakuajan umpeutumista ja paikka on täytetty. 🙂 Eihän semmoseen työtarjoukseen voi vastata, mitä ei enää oo. Älä huoli, siitä ei voi tulla sulle mitään harmia, kerta vastausaika ei sun kohdalla kuitenkaan ollut vielä umpeutunut.

Voi vitsi, olivat juuri koittaneet työkkäristä soittaa kun olin kaupassa. Kumma kun eivät olleet laittaneet mitään tekstiviestiä tai mitään. Omilla sivuilla vain luki että yritetty soittaa määräaikaishaastattelun tekemiseksi, mutta ei vastaa... Ärsyttävää. Nyt tässä saa taas loppupäivän varmaan vartioida puhelimen ääressä. Vaikka omilla sivuilla oli että ottavat vasta maaliskuun lopusta yhteyttä. Inhottavaa, kun tuollalailla yhtäkkiä soittelevat 😠 Yäk, soittoa odotellessa milloin taas yrittävät. Hyi että ahdistaa.

Nuissa työkkärin puheluissa ahdistaa aina, kun yrittävät keplotella ties mihin huuhaa juttuihin, sitten paineissa yrität miettiä miten vastaat ettei tietoihin kirjata mitä sattuu ja mihin on mennyt vahingossa "lupautumaan"☹️ Ja sitten se mun oma virkailijani on ihan hirveä akka suoraan sanottuna , ei kuuntele ja syyllistää vain. Soittivat tosiaan tuossa 12 jälkeen, ja vielä odottelen josko soittavat toisen kerran, yleensä ovat aika vikkelästi yrittäneen toiseen kertaan soittaa mutta ei nyt näköjään☹️ inhottaa tää odottelu. Olisi heiltäkin kyllä kohteliasta laittaa viestiä, yrittävätkö vielä toiseen kertaan tavoittaa, tai milloin soittavat ☹️ miten teillä muilla yleensä sujuu puhelut työkkörin kanssa ? Mulla oikeasti ahdistaa ja pelottaa ne kuin rutto

Onko sulla ehkä vielä lankapuhelin vai miksi et voi vastata, kun soittavat?