Ei ole korkeampi henkilö vaan jotenkin pelkään miten miun pakkoajatukset lähtee taas juoksemaan, jotenkin kahden kesken jääminen pelottaa näitten takia..Mua on ruennut pelottamaan ihan että mistä tilanteista nää ajatukset aina lähtevät...Sekin varmaan viellä pahentaa tilannetta kun pelkää tilanteita jo etukäteen ☹️

Ei varmasti normaalit pelkää ja jännitä normaaleja elämäntilanteita näin paljoa kuin me. Välillä pitää melkein suunnitella kulkureittinsäkkin valmiiksi ettei törmää ihmisiin 😀

Yritän viellä ennen töihin lähtöä tehdä pienen rentoutumis hetken..

Lisäksi perjantaina huomasin, että samassa talossa on töissä entinen koulukiusaaja ☹️ Ahdistaa ajatuksin, että joutuisin tekemisiin hänen kanssaan. Luultavasti jossain vaiheessa jossain tilanteessa joudunkin mutta onneksi hän ei tee samaa työtä kuin minä ☹️ Ahdistusta lisää aika paljon, pelkkä näkeminen saa ahdistumaan ja pahat muistot tulevat mieleen. Hän oli tosi ilkeä ihminen ja näyttääihan yhtä ilkeältä vielläkin

Pelästynyt kirjoitti 20.2.2017 8:42

Lisäksi perjantaina huomasin, että samassa talossa on töissä entinen koulukiusaaja ☹️ Ahdistaa ajatuksin, että joutuisin tekemisiin hänen kanssaan. Luultavasti jossain vaiheessa jossain tilanteessa joudunkin mutta onneksi hän ei tee samaa työtä kuin minä ☹️ Ahdistusta lisää aika paljon, pelkkä näkeminen saa ahdistumaan ja pahat muistot tulevat mieleen. Hän oli tosi ilkeä ihminen ja näyttääihan yhtä ilkeältä vielläkin

Voi elämä, mikä tilanne.. Mua niin ärsyttää muutenkin nää koulukiusaajat kun he porskuttavat eteenpäin kuin ei mitään... Eivät ees tajua mitkä jäljet ovat voineet jättää.. Muhun ainakin vaikutti hyvin paljon.. Itsekin olen joskus nähnyt entisiä koulukiusaajiani, mutta eivät he taida enään edes tunnistaa, en ole varma. Joskus ois mahtava oikeesti saada kunnon purkautuminen näille ääliöille, että tiedättekö te mitä ootte saaneet aikaiseksi..😠

Itse mietin miten kuluttaisin tämän päivän, kun eilen jo oikeastaan siivoilin.. Alkaahan tämä toimettomuus tympäisemään jo hyvin paljonkin, mutta silti samalla se töiden hakeminen tökkii tosi paljon ☹️ Sekin ahdistaa, kun välillä ajattelen kuinka kauan olen jo "notkunut" työttömänä, ja kuinka paljon pahennan vain tilannetta ja mahdollista työnsaantia tulevaisuudessa..

Tympäisevä ilmakin on, paistaisipa aurinko. Saisi jo kevät ja kesä tulla 😟

cherrie kirjoitti 20.2.2017 9:15
Tympäisevä ilmakin on, paistaisipa aurinko. Saisi jo kevät ja kesä tulla 😟

Kyllä huomenna paistaa. 🙂

Pelästynyt, tiedän tunteen, kun joutuu olemaan entisen kiusaajan lähettyvillä. Vaikka järjellisesti tietää, että mulla ei oo mitään hävettävää eikä pelättävää hänessä niin sen ihmisen näkeminen jo nostaa niin valtavan ahdistuksen ja pelon. Siinä tunsi itsensä niin heikoksi, kun toinen pystyy pelkällä läsnäolollaan saamaan minussa aikaan niin voimakkaan reaktion. Mut hiljalleen pääsin kyllä vahvistumaan ja parantumaan siinä. Enää ei niin haittaa, vaik hän oliski samoissa paikoissa. 🙂

Cherrie: Joskus todellakin tekisi mieli huutaa et tajuutko sinä edes mitä olet tehnyt?!! Tulee jotenkin tosi paha olla tämän ihmisen lähellä, en edes osaa kuvailla miltä musta tuntuu..
Mitäs puuhasit tänään? Älä stressaa sillä että olet ollut poissa työelämästä, ajattelet sen aikana jolloin annat aikaa itsellesi ja olet entistä vahvempi, kun taas palaat työelämään <3
Eräänlainen "vuorottelu vapaa"

Joie: Ihana että olet noin vahva ja voit kohdata kiusaajan noin hyvin 🙂 Olet todella vahva!

Cherrie: Joskus todellakin tekisi mieli huutaa et tajuutko sinä edes mitä olet tehnyt?!! Tulee jotenkin tosi paha olla tämän ihmisen lähellä, en edes osaa kuvailla miltä musta tuntuu..
Mitäs puuhasit tänään? Älä stressaa sillä että olet ollut poissa työelämästä, ajattelet sen aikana jolloin annat aikaa itsellesi ja olet entistä vahvempi, kun taas palaat työelämään <3
Eräänlainen "vuorottelu vapaa"

Joie: Ihana että olet noin vahva ja voit kohdata kiusaajan noin hyvin 🙂 Olet todella vahva!

Mistä näitä ajatuksia oikein tulee...
Tuli pelko että joudun julkiseen terveydenhuoltoon takaisin joku ruma päivä... Se on ihan mahdollista.

Niin paljon on tullut epäkunnioittavia töksäytyksiä ja "paremmin tietämisiä" vuosien varrella. Se on heillä verissä kautta linjan. Kun muistettaisiin edes ne alkeelliset käytöstavat...

Koska kyllä aika moni on heittänyt veivinsäkin kun on jätetty heitteille täällä Suomen maassa. Apua ei aina saa vaikka sitä hakisikin. Tai melkein polvillaan rukoilisi. Moni on saanut tosi kylmää kyytiä.

Sama kun syöpäpotilaalle sanottaisiin että kattellaan niitä hoitoja sitten syssymmällä tai diabeetikolta kätkettäisiin insuliinit.

Pelästynyt kirjoitti 20.2.2017 20:24

Cherrie: Joskus todellakin tekisi mieli huutaa et tajuutko sinä edes mitä olet tehnyt?!! Tulee jotenkin tosi paha olla tämän ihmisen lähellä, en edes osaa kuvailla miltä musta tuntuu..
Mitäs puuhasit tänään? Älä stressaa sillä että olet ollut poissa työelämästä, ajattelet sen aikana jolloin annat aikaa itsellesi ja olet entistä vahvempi, kun taas palaat työelämään <3
Eräänlainen "vuorottelu vapaa"

Joie: Ihana että olet noin vahva ja voit kohdata kiusaajan noin hyvin 🙂 Olet todella vahva!

Joo, ärsyttää kun itsekin näin yhtä kiusaajaa, ärsytti kun hän oikein pää pystyssä kulki 😀

Niin, pitäisi olla turhaa stressaamatta etukäteen, ja yrittää vain nauttia tän hetkisest tilanteesta mikä on, kaikki on ihan hyvin. Mutta minkäs teet kun sitä on semmoinen murehtija, aina stressaan kaikkea etukäteen. Olisi ihanaa jos vois vaan keskittyä hetkeen, mutta hyvin harvoin pystyy siihen 😀 ☹️ Yleensä se on enemmän auttanut jos on päässyt johonkin muihin maisemiin hetkeksi. Mutta eipä tässä ole nyt paikkakunnalta poistuttu kyllä hetkeen... Kauhulla jo oottelen milloin mies ehdottaa, koska menemme taas anoppilaan... 😀 En vain kertakaikkisesti osaa olla oma itseni siellä, tai lähinnä hänen äitinsä kanssa on aina ollut tosi jäykkää menoa, ja siellä ollessa kokoajan koitan keksiä jotain tekemistä, mennä kiertelemään muka kylille tai ulkoilemaan.. Oon varmaan tosi läpinäkyvä. 😀

Ja ylipäätään, olen aina miettinyt miksi tuun paremmin juttuun yleensä miesten kanssa, tai useimmiten, tai heitä on helpompi lähestyä kuin naisia. Enkä nyt tarkoita todellakaan missä sellaisessa mielessä vain ihan normaalissa kanssakäymisessä. 😀

Mailis kirjoitti 20.2.2017 21:16

Mistä näitä ajatuksia oikein tulee...
Tuli pelko että joudun julkiseen terveydenhuoltoon takaisin joku ruma päivä... Se on ihan mahdollista.

Niin paljon on tullut epäkunnioittavia töksäytyksiä ja "paremmin tietämisiä" vuosien varrella. Se on heillä verissä kautta linjan. Kun muistettaisiin edes ne alkeelliset käytöstavat...

Koska kyllä aika moni on heittänyt veivinsäkin kun on jätetty heitteille täällä Suomen maassa. Apua ei aina saa vaikka sitä hakisikin. Tai melkein polvillaan rukoilisi. Moni on saanut tosi kylmää kyytiä.

Sama kun syöpäpotilaalle sanottaisiin että kattellaan niitä hoitoja sitten syssymmällä tai diabeetikolta kätkettäisiin insuliinit.

Joo, se on sitä säästöä, kaikesta pitää vähentää ☹️ Tosi surullista..

Takana pitkän pitkä maanatai, töissä meni äh ☹️ en tiedä miten pitkään jaksan näitten ajatuksien kanssa ☹️ Olin tänään erään työkaverin kanssa samassa tilassa ja iski kauheat pakkoajatukset ☹️ Oli hetken sellanen vähän poissa oleva olo ja sitkun sätkähin niin sain hirveet pakkoajatukset että teinkö jotain ☹️ EN vaan enää jaksa. Töitten jälkeen sama kaupassa, tuntuu että ei tällaiselle ole paikkaa täällä maailmassa. En pysty olemaan missään ilman näitä ajatuksia, tulen tosi ahdistuneeksi..

En tosiaankaan tiedä mitä enää tehdä ☹️ On varmaan aika tehdä jotain ratkaisuja tämän elämän suhteen, olen aivan voimaton, ahdistunut ja peloissani näitten ajatusten kanssa. Miten voin vakuuttaa itselleni että se on ajatus? Entäs olenkin hullu? Entäs olenkin sekoamassa? ja pahinta entäs se ei olekkaan ajatus ja olenkin jo valmiiksi hullut? Taidan todellakin mennä kohta rikki. Olen yrittänyt miehelle vihjata etten taida pystyä tähän työhön. Tukea ja ymmärrystä ei vaan tule. Pakko sun on töitä tehdä yms

Toivoisin yhtä päivää että voisin olla normaali, toivoisin että tämä loppuisi, pelkään ettei tämä lopu ennenkuin arkku sulkeutuu.

Todella mustissa ajatuksissa kierivä pelästynyt ☹️

Toivottavasti teillä muilla on ollut parempi päivä.

Nyt särkylääkettä ja nukkumaan

Pelästynyt kirjoitti 20.2.2017 20:24
Joie: Ihana että olet noin vahva ja voit kohdata kiusaajan noin hyvin 🙂 Olet todella vahva!

Niin no, reilu kaksi vuotta siinä meni... ainakin 1,5 vuotta tunsin aivan hirveetä pelkoa ja vihaa tätä henkilöä kohtaan. En tuntenu itseäni kovin vahvaksi. 😉 Pikemminkin hulluksi.

Kyse oli siis aikuisiällä tapahtuneesta kiusaamisesta, mutta se nosti tosi voimalla pintaan kaikki tunteet liittyen lapsuuden ja nuoruuden kiusaamiskokemuksiin. Näin tässä yhdessä ihmisessä kaikki ne ihmiset, jotka koskaan oli kiusannu tai alistanu minua (oman äitini mukaanlukien). Tunteet oli sitten se mukaiset. Viha tuntui niin suurelta, että luulin, ettei se voi koskaan laantua.

Nyt kyllä tunnen itseni tosi voittajaksi siinä asiassa. Viime vuonna kun olin tämän ihmisen kanssa samoissa muuttotalkoissa, saatoin kantaa huonekaluja yhdessä hänen kanssaan ja jopa ajatella, että olipas ihan kiva nähdä häntä. Ei ollu enää mitään vihaa eikä pelkoa. Uskon, että se on Jumalan teko. En tiedä miten itse olisin pystyny semmosta muutosta aikaansaamaan. 😐

Voi ei, Pelästynyt, tiedän kyllä niiin miltä sinusta tuntuu. En osaa oikein neuvoa tuon työn suhteen muuten kuin, että kävisit lääkärissä juttelemassa tai jos tuntuu ihan hirveältä tuo työ, niin lähdet pois ☹️ Ehkäpä joku muu työ olisi parempi sinua varten? Kyllä varmasti mieheskin ymmärtää. Tiedän kyllä että on vaikeaa, itselläkin mies kokoajan muistuttaa työkuvioista, ja en saa kaipaamaani tukea, vaan onko ihmekkään kun en itsekkään pysty hänelle kaikesta kertomaan. ☹️ Nämä on niin vaikeita asioita, mutta kannattaisi kuunnella itseään.
En ehdi nyt kirjoittamaan kauheasti, tämäkin varmaan oli ihan sekavaa mutta palaan myöhemmin!
Tsemppiä kaikille
😍

Kiitos Cherrie <3 Meillä mies ei ymmärrä alkuunsakkaan, työtä on kuulema tehtävä, jos sitä on ja piste. Hän on sitä mieltä että vain tekemällä työtä voi helpottaa sosiaalisten tilanteiden vaikeutta. Näistä pakkoajatuksista en ole hänelle kertonut tai olen kertonut kärsiväni jonkinlaisista pakko jutuista mutta en voi rehellisesti kertoa hänelle minkalaisia ajatukseni ovat..Kuulostaavat omaankin korvaan niin pahoilta etten pysty ääneen sanomaan hänelle niitä. Vaikka periaatteessa tiedän, että ne ovat vain piinaavia ajatuksia silti ne tuntuu tosi raskailta. Välillä oikeasti pelottaa ovatko ne vain ajatuksia vai olenko oikeasti niin paha ihminen.

Nyt täytyy lähteä töihin vaikka pelottaakin ☹️