Hei kaikille pitkästä aikaa! 🙂🌻
Olen silloin tällöin lukenut kuulumisianne ja nyt ystävänpäivä kirvoitti ajatuksen kirjoitella itsekin. Tämä tukinetti ja varsinkin te olette olleet tsemppaajina ja henkisenä tukena kun itselläni on ollut vaikeaa, kiitos siitä! Ja oikein hyvää ystävänpäivää teille 😍
Tämä päivä muistuttaa siitä aika karvaasti kun ystäviä ei ole, yhtään. Onhan minulla mies ja lapset eli tärkeitä ihmisiä ympärilläni, mutta ei ystäviä. Ei edes sellasia kavereita joille voisi laittaa ystävänpäivätervehdyksen. Some on täynnä ihania kiitoksia kaikille mahtiystäville ja kuvia ystäväporukoista, joo kirpaisee. Olen siis muuttanut toiselle paikkakunnalle ja aikojen kuluessa parit vanhat ystävät ovat pudonneet matkasta, ehkä osittain siksi että yhteydenpito oli aika yksipuolista. Se oli kuluttavaa joten annoin olla ja lopetin soittelun. Eipä ole sen koommin kuulunut mitään☹️
Töissä menee ihan hyvin, tilanne on tosin rauhoittunut vuodenvaihteesta niin että käyn heittämässä keikkaa 1-2 päivää viikossa. Sopii minulle tosi hyvin! Osa-aikatyö on juuri sitä mihin voimavarani riittävät. Ja rahaakin jää enemmän käteen, Kelasta saan soviteltua päivärahaa. Ehkäpä tällainen työaika voisi sopia sinullekin Cherrie? Oletko hakenut nyt mihinkään?
Kirjoitan viestiä puhelimella, onpa aika hankalaa joten lopetan nyt ja palaan myöhemmin 🙂
Aurinkoista päivää teille kaikille!

cherrie kirjoitti 14.2.2017 11:7

Joo, ei voi kun ihmetellä tätä mun läheistäni ☹️ En tiedä, ehkä mä tuotan hänelle jotain häpeää ilmeisesti, kun on niin kova halu patistella minua töihin. Tottakai siis itselläkin jossain määrin inhottaa tämä tilanteeni, mutta kyllä mä uskon että täältä vielä noustaan. Ehkä muillakin olisi helpompi ymmärtää tätä tilannetta, jos he tietäisivät, mutta niinkuin oon sanonu niin ei ole helpoimmasta päästä kertoa, enkä varmasti kerrokaan..

Pelästynyt, onnea tälle työpäivälle! Toivottavasti menee paremmin! Mutta muista, ettei ole pakko jaksaa jos tuntuu että syö kaikki voimat ☹️ <3

Ymmärrän, rauhaa.. Itsekin olen sote-alalla, mutta tällä hetkellä paluu kokopäivä työhön kyllä tuntuu aika kaukaiselta... Mikä sinulla tuntuu siinä työssä pahimmalta?

Kiitos muuten linkistä, pitää lukea tarkemmin tänään myöhemmin!

Hyvää ystävänpäivää teille kaikille!

🙂🌻😍

Työssä pahimmalta tuntuu se, että koen olevani täysin "vääränlainen" ihminen työtehtävään. Olen huomannut, että en oikeastaan kauheasti edes tykkää ihmisistä (saako näin edes sanoa?! 😀) Tai no, toki läheisistäni tykkään, mutta kun työskennellään asiakkaan elämän tärkeiden asioiden parissa (esim. elämänhallinta, ohjaus, kasvatus), niin tuntuu, että tukehdun niiden asioiden alle. Ja ne tiimit ja työyhteisöt naisvaltaisella alalla, niin huh. Olen jotenkin ihan eri maailmasta, vaikka vuosia yritin itseäni tähän "lokeroon" tunkea. Työssä tai työkavereissa ei siis ole mitään vikaa, mutta minä en vaan sopeudu siihen työhön ominaisuuksieni vuoksi.

Jospa se oma paikka löytyisi joskus..

viveeka kirjoitti 14.2.2017 14:14

Hei kaikille pitkästä aikaa! 🙂🌻
Olen silloin tällöin lukenut kuulumisianne ja nyt ystävänpäivä kirvoitti ajatuksen kirjoitella itsekin. Tämä tukinetti ja varsinkin te olette olleet tsemppaajina ja henkisenä tukena kun itselläni on ollut vaikeaa, kiitos siitä! Ja oikein hyvää ystävänpäivää teille 😍
Tämä päivä muistuttaa siitä aika karvaasti kun ystäviä ei ole, yhtään. Onhan minulla mies ja lapset eli tärkeitä ihmisiä ympärilläni, mutta ei ystäviä. Ei edes sellasia kavereita joille voisi laittaa ystävänpäivätervehdyksen. Some on täynnä ihania kiitoksia kaikille mahtiystäville ja kuvia ystäväporukoista, joo kirpaisee. Olen siis muuttanut toiselle paikkakunnalle ja aikojen kuluessa parit vanhat ystävät ovat pudonneet matkasta, ehkä osittain siksi että yhteydenpito oli aika yksipuolista. Se oli kuluttavaa joten annoin olla ja lopetin soittelun. Eipä ole sen koommin kuulunut mitään☹️
Töissä menee ihan hyvin, tilanne on tosin rauhoittunut vuodenvaihteesta niin että käyn heittämässä keikkaa 1-2 päivää viikossa. Sopii minulle tosi hyvin! Osa-aikatyö on juuri sitä mihin voimavarani riittävät. Ja rahaakin jää enemmän käteen, Kelasta saan soviteltua päivärahaa. Ehkäpä tällainen työaika voisi sopia sinullekin Cherrie? Oletko hakenut nyt mihinkään?
Kirjoitan viestiä puhelimella, onpa aika hankalaa joten lopetan nyt ja palaan myöhemmin 🙂
Aurinkoista päivää teille kaikille!

Ihana kuulla sinusta (kirjoiteltiin yhtä aikaa toiseen ketjuun täällä) ja ihanaa, että sinulla menee hyvin! Osa-aikatyö kuulostaa aivan täydelliseltä 🙂 Toivon kovasti, että löytäisit ystäviä uudelta paikkakunnalta 🙂🌻

Minä häivyin somesta (minulla oli tili Facebookissa & Instagramissa) kokonaan ja voin suositella sitä kyllä. Ei ole enää tarvinnut kadehtia muiden "täydellistä" elämää 😀 Eihän se kenellekään oikeasti täydellistä ole, mutta helposti tulee huonommuuden tunne, kun monet laittavat sinne niin paljon kuvia omista huippuhetkistään eikä itsellä sellaisia ole.

Mahtavaa kuulla sinusta Viveeka!! Varmasti tuo työ tuo sellaista rytmiä elämään ja asioiden tekeminen ja aloittaminen ehkei tunnu niin hankalalta? 🙂 Kärsitkö vielä miten paljon sosiaalisesta fobiasta vai alkavatko helpottamaan? Mulla ainakin tän fobian kanssa on huonoja ja parempia jaksoja, sellaista vuoristorataa.. Tietysti tuollainen säännöllinen tekeminen esim juuri työt voisi auttaa, ja tuo osa-aikainen työ kuulostaisi minullekin oikein sopivalta. Tällä hetkellä vain ei tunnu olevan mitään sopivaa paikkaa mihin hakisin. Yritän katsella josko tulisi vastaan joku avustajan paikka, onhnan niitä tälläkin hetkellä auki, mutta eivät ehkä juuri minulle sopivia.. Tietysti liian nirsoksi ei pitäisi ruveta🤨

Minullakin kirpaisee tälläiset juhlapyhät.. Kun niitä ystäviä ei juurikaan ole.. Itseasiassa, yksi ainut viesti on tullut, jos teitä ei lasketa. 😀 Sitten itse sorruin lähettämään sellaisille läheisille.. Olisi kyllä voinut jättää viestit laittamatta, ja katsoa kuinka moni oikeasti muistaa .. Ilman että itse laittaa ensin ☹️ Mutta noh.. Olkoot.

Rauhaa, mullakin tuntu monesti jotenkin ulkopuoliselta olo töissä. Tai en osaa kuvailla sitä, mutta vähän jotain saman suuntaista kuin sinullakin. Tosin asiakkaista olen aina yleensä tykännyt ja tullut toimeen, heidän kanssa on helppoa olla, riippuu tietysti aina minkälaisista asiakkaista on kyse, mutta kuitenkin. 😀

Kirjoittelin nyt nopeasti ennen ruuanlaittoa. 😀 Varmaan jäi jotain oleellista varmasti nyt matkasta poiskin. Myöhemmin lisää sitten.

Korjaan vähän aiempaa viestiäni eli kyse ei oikeastaan ole siitä, ettenkö tykkäisi ihmisistä vaan siitä, etten jaksa olla koko työpäivää ihmisten (työkaverit, asiakkaat, asiakkaiden perheet) parissa ja lähellä.

Hyvää ystävänpäivää kaikille <3 Teistä on tullut aivan korvaamattomia elämässäni <3

Olen tosi väsynyt tulin vasta seitsämän jälestä töistä, päivä meni aika hyvin. Muutamia harhailevia ajatuksia mutta ihan ok. Pelottaa vaan se päivä kun joudun olemaan tilanteissa aivan yksin. Nythän mulla on viellä menossa perehdytys.

Aamulla paremmin, täytyy mennä suihkuun ja yrittää rentoutua 🙂

Kiitos kaikille hirveästi tsempeistä, välillä meinaa uskoa loppua ja seinät kaatua mutta aina on ihana kun joku tsemppaa.

Ei mullekkaan montaa viestiä tullut tänään mutta en odottanutkaan hirveästi😞

Rauhaa kirjoitti 14.2.2017 15:19

Korjaan vähän aiempaa viestiäni eli kyse ei oikeastaan ole siitä, ettenkö tykkäisi ihmisistä vaan siitä, etten jaksa olla koko työpäivää ihmisten (työkaverit, asiakkaat, asiakkaiden perheet) parissa ja lähellä.

Joo se syö kyllä voimia. Varsinkin jotkut omaiset ovat hyvinkin vaativia, ja sitten saa kaiken kuran niskaan. Samoin tuo kun on niin naisvaltainen ala, niin ikävä kyllä tahtomattakin puhutaan toisten selän takana. Itse en yleensä halua sellaisiin keskusteluihin edes osallistua, tai sanoa mielipidettäni suuntaan tai toiseen, mutta olen ollut monessa tilanteessa kun toisesta ollaan puhuttu negatiivisiin sävyyn. Minusta tosi ikävää, minusta tällaiset asiat pitäisi hoitaa sen toisen kanssa, että jos on jotain jäänyt hampaan koloon, niin annetaan suoraan palautetta, eikä puhuta toisten selän takana .. ja sitten sellaiset työkaverit ovat vaikeita, jotka eivät edes halua tulla toimeen, näytetään vaan hapanta naamaa kokoajan .. minä pyrin aina tulemaan kaikkien kanssa juttuun, vaikka en välittäisikään, mutta mukavempihan se olisi työskennellä kun kaikki sujuu

Joie kirjoitti 14.2.2017 11:13

Pelästynyt kirjoitti 13.2.2017 14:40

Voi jösse, ohi on, ensimmäinen päivä. Oon niin poikki, niin poikki. Yksi ainut pahempi pakkoajatus koko päivänä, no se edellee vaivaa mutta vain yksi on se sekin jotain. En tiedä millä taas pääsisin ajatuksesta yli. Jossain ohjeessa oli, että pitäisi nauraa sille ajatukselle tai kertoa se jollekki mutta ei nyt hirveästi naurata ja no te olette ainoita joille voin kertoa. Että anteeksi jo etukäteen. Olin palvelemassa asiakkaita, kun huomasin yhden äidin lapsiensa kanssa, mulle tuli jotenkin outo olo ihan kun olisin "herännyt" unesta sellasesta "tiedottomasta" tilasta, ja yksi kaks ajatus iski päähän, että kävinkö minä tuolla, teinkö jotain outoa, teinkö jotain, en tiedä oikein mitä. Eli ihan outoa, pakko oli jakaa teidän kanssa kun ajattelin jos se helpootaisi. Sitten yritin järkeillä, että olisihan joku käynyt sanomassa siitä esim. esimiehelleni tai jollekkin muulle työntekijälle...vain mitä?

Et varmuudella ole voinut tehdä mitään pahaa tietämättäsi. Ne ajatukset nousee jostain haavoista mitä sulla on... liittyyks ne useinki just äiteihin lapsineen? Oot kyllä ollu tosi rohkea, kun menit töihin ja vieläpä pärjäsit noin hyvin.🙂🌻 Ehkä voisit työhöntulotarkastuksessa kertoa pakkoajatuksista? Ne pakostikin tekee sun elämästä tosi raskasta ja vaikeeta. Olis hyvä saada apua, ettei tarttis yksinään yrittää... ei ihminen oo tarkoitettu kantamaan mahdottomia taakkoja yksin, siihen hajoaa ennen pitkää. Rauhaa sulle ja voimia työhön!

Joie kiitos, tuntuu aivan järkevältä kun toinen sen sanoo, ettei sitä voi tietämättään tehdä mitään mutta, kun se asia pyörii tuolla päässä niin se on kaikkea muuta kuin järkevää 😑❓ Minä olen tätä asiaa ajatellut, että varmaan pahimpia on juuri nuo lapset ja äidit koska minä olen ollut lapsi ja minulle on tehty pahaa uskon sen kumpuavan sieltä ja nyt olen sitten äiti, joka tahtoo suojella omiaan kaikelta pahalta, välillä ehkä jopa liikaa. Mutta tämähän on vain minun keittiö psykologiaa. En tiedä uskallanko ottaa työhöntulotarkastuksessa puheeksi, jos katsovatkin mut työhön sopimattomaksi ☹️ En tiedä, kylläpäs onkin vaikeaa ☹️ Olen kyllä miettinyt yksityistä psykologia mutta täytyy kerätä vähän rohkeutta ensin, tuo lääkärillä käynti oli jo iso harppaus mulle..Täytyy hieman vetää henkeä välisssä😀

Hyvää ja aurinkoista päivää kaikille, minä kävin jo aamulla lenkilläkin.

Pelästynyt kirjoitti 14.2.2017 20:8

Hyvää ystävänpäivää kaikille <3 Teistä on tullut aivan korvaamattomia elämässäni <3

Olen tosi väsynyt tulin vasta seitsämän jälestä töistä, päivä meni aika hyvin. Muutamia harhailevia ajatuksia mutta ihan ok. Pelottaa vaan se päivä kun joudun olemaan tilanteissa aivan yksin. Nythän mulla on viellä menossa perehdytys.

Aamulla paremmin, täytyy mennä suihkuun ja yrittää rentoutua 🙂

Kiitos kaikille hirveästi tsempeistä, välillä meinaa uskoa loppua ja seinät kaatua mutta aina on ihana kun joku tsemppaa.

Ei mullekkaan montaa viestiä tullut tänään mutta en odottanutkaan hirveästi😞

Onko niistä lääkkeistä ollut apua? Oletko löytänyt sellaisen sopivan määrän työpäiviin? 🙂

Pelästynyt kirjoitti 15.2.2017 9:2
En tiedä uskallanko ottaa työhöntulotarkastuksessa puheeksi, jos katsovatkin mut työhön sopimattomaksi ☹️ En tiedä, kylläpäs onkin vaikeaa ☹️

Todennäköisemmin koittaisivat selvittää, millaista apua ja tukea tarvitsisit jaksaaksesi työssä. 🙂🌻 Onhan se suuri askel näyttää oma heikkoutensa sillä lailla... tsemppiä tähänkin työpäivään! ☺️❤️

Heips!
Sain avattua läppärin, jos kirjoitus sujuisi tällä kertaa hieman paremmin.
Niin kuin epäilinkin en saanut yhtään ystävänpäivätervehdystä, muilta kuin mieheltäni ja lapsiltani. Ne olivatkin kultaakin kalliimpia ☺️❤️ Olen miettinyt että mitä teenkään huonoilla "ystävillä" kun minulla on terveet lapset ja rakastava aviomies. Ilman heitä yksinäisyyteni olisi vielä pahempaa ja varmasti mielenterveys heikommassa jamassa. Mieheni jaksaa tsempata joka tilanteessa, on positiivinen (joskus hieman liikaakin), jaksaa ilahduttaa lahjoilla, kukilla ja sanoilla. Hänestä on ollut todella suuri apu omassa elämässäni ja jaloilleen pääsemisessä (noh, polvillaan ollaan jo, sen verran edistystä 😀 )

Tiedän kuinka tärkeää on löytää oma identiteetti ja olla osa esim. työyhteisöä. Itselleni tämä oli jo niin masentava ajatus (olla työttömänä) että uskaltauduin menemään tajottuun työhön ilman mainittavaa työkokemusta senkin uhalla että kuolen ensimmäisenä työpäivänäni osamattomuuteeni tai joku muu kuolee hoitovirheeseeni 😀 No niin ei tietenkään käynyt vaan opettelemalla kaikki alusta alkaen ja myös virheitä tehden sain sen kauan kaipaamani itseluottamukseni takaisin. Juuri ne osaamisen ja onnistumisen tunteet sai aikaan sen että henkinen oloni parani huomattavasti. Se alun paniikki (oikea paniikki jota puhaltelin ulos työpaikan vessassa ja hakkasin päätäni seinään) meni ohi. Luojan kiitos 😀 Jos en olisi saanut töitä, edes jotain, olisin varmasti jo lamaantunut henkisesti. En ole työorientoitunut niin että tykkäisin siitä, voisin aivan yhtä hyvin olla kotona oloneuvoksena jos saisin samanlaista tyydytystä henkisesti jostain muusta. Puolen vuoden kotona olemisen jälkeen sitä ei tullut joten viimeinen keino oli tehdä sitä mitä muutkin "normaalit ihmiset" tekevät 😋

Tämä oli tarkoitettu siis kannustavaksi viestiksi, ei missän tapauksessa oman paremmuuteni suitsuttamiseen 🙂 Jos minäkin johonkin pystyn niin varmasti joku muukin siihen pystyy. 🙂👍

Cherrie kysyit onko minulla vielä kohtauksia. Olin enemmän eristäytynyt silloin kun pelkäsin kauppareissuja. Nykyään kohtaan niin paljon ihmisiä työn kautta ja muutenkin asioita hoitaessa että kohtaukset ovat vähentyneet noin puolella. On ollut pakko aukaista suu että itsensä näkyväksi tekeminen ei enää kammota niin paljoa. Kammottaa vieläkin, mutta jotenkin olen saanut sen sysättyä taka-alalle niin että se on siedettävämpää.

Yksinäisyys on vain se mistä en pääse yli enkä ympäri. En ole sosiaalinen enkä puhelias. Olen harrastanut elämäni aikana vaikka mitä enkä ole koskaan ystävystynyt kenenkään kanssa sitä kautta vaikka olenkin yrittänyt jutella ihmisille niitä näitä. Työpaikoilla sama juttu, ei vain lähde niin ei lähde sujumaan. Huvittavaa myös se, että mieheni sisarusten puolisot eivät ole ottaneet mitään kontaktia kahvipöytäkeskusteluja lukuunottamatta. Naapureita tervehdin joka kerta, he vain möllöttävät takaisin. Joskus olen miettinyt olenko edes olemassa. 😮

Tähän onkin hyvä lopettaa sekavahko sepustukseni 😉 🌻🙂🌻

Joie: Kiitos, merkitseen todella paljon tuo tsemppaaminen ☺️❤️

Cherrie: 40mg on ollut aika hyvä fyysisiin oireisiin mutta eihän se sitä henkistä jännitystä poista eikä niitä perhanan ajatuksia.

taas yksi pelottava päivä takana ☹️ Taas yksi ajatus, joka jää ahdistmaan...en edes jaksa enää enempää vatvoa, plääh..Saa nähdä miten pitkään jaksaa, tai voihan se olla työnantaja laittaa pois jos huomaa, että olen ihan pölhö ☹️

Viveeka: on mahtavaista kuulla noin hyviä uutisia 🙂 Olen tosi iloinen, että työ on antanut sinulle iloa ja voimaa elämään 🙂 Kyllä rakastava perhe korvaa kaikki huonot ystävät 100-0.

Kurja aamu 🙁 Ei Tästä taida tulla mitään, nää ajatukset vaan pahenee. Ahistaa. Kuka hemmetti tällaisia edes ajattelee ja jàä murehtimaan..no minä

Pelästynyt kirjoitti 15.2.2017 19:59

Joie: Kiitos, merkitseen todella paljon tuo tsemppaaminen ☺️❤️

Cherrie: 40mg on ollut aika hyvä fyysisiin oireisiin mutta eihän se sitä henkistä jännitystä poista eikä niitä perhanan ajatuksia.

taas yksi pelottava päivä takana ☹️ Taas yksi ajatus, joka jää ahdistmaan...en edes jaksa enää enempää vatvoa, plääh..Saa nähdä miten pitkään jaksaa, tai voihan se olla työnantaja laittaa pois jos huomaa, että olen ihan pölhö ☹️

Viveeka: on mahtavaista kuulla noin hyviä uutisia 🙂 Olen tosi iloinen, että työ on antanut sinulle iloa ja voimaa elämään 🙂 Kyllä rakastava perhe korvaa kaikki huonot ystävät 100-0.

Otatko sen lääkkeen aamulla ja vaikutus kestää ihan hyvin koko päivän, vai osissa päivän mittaan? 🙂 Niin, hyvinhän tuo lääke auttaa fyysisiin oireisiin, mutta henkisesti sitä tuntuu olevan ihan tukossa.. Se on aika hirvittävääkin.. kun ne ajatukset silti juoksee päässä tuhatta ja sataa...

Haluatko kertoa eilisestä päivästä, minkälainen ajatus sinulla jäi ? Tosi ikäviä tolllaiset ☹️ Jaksamista sulle <3

Hei moii kaikki! Saisko liittyä keskusteluun?😳 Löysin tän ketjun joku 3 päivää sitten ja lueskelin kaikkia viestejä, ja tuntu kivalta ku muil samallaisii fiiliksii! Tuntuu et nää mun ajatukset ja kaikki on vaa pahentunu tässä ku jäin työttömäks ja muutin uuteen kaupunkiin, niin luulen et tänne kirjottelu vois vähä auttaa ku tääl tuntuu olevan muitaki saman asian kans kamppailevii.. Hakisin varmaan apua jostai tai sanoisin ees jollekki lääkärille täst ahdistuneisuudesta jos vaan uskaltaisin☹️