cherrie kirjoitti 13.2.2017 9:14

Tsemppiä pelästyneelle <3 Kerro sitten miten päivä meni 🙂

Onko teillä muilla muuten samanlaisia oireita kun mulla jos on joku jännittävä asia edessäpäin johon pitää mennä tai kuinka vahvana teille tulee sellaisia.. mulla kun tulee vatsaoireita, hikoiluttaa, tärisyttää, välillä jopa tuntuu että tulee oksennus , ja päässä jotenkin sumenee jne... onko teillä omia keinoja miten ne saa pysymään kurissa tai jotenkin vähennettyä?

On ihan samanlaisia oireita ☹️ Välillä tulee todella epätodellinenkin olo, ihan kuin ei olisi tässä maailmassa ollenkaan. Keinoja minulla on vähän - ehkä se, että menee yksin vessaan tai jonnekin ja yrittää rauhoittua, jos mahdollista, mutta ei sekään aina auta.

Jos jollakulla on hyviä vinkkejä näihin oireisiin, niin minäkin kuulen mielelläni 🙂👍

Voi jösse, ohi on, ensimmäinen päivä. Oon niin poikki, niin poikki. Yksi ainut pahempi pakkoajatus koko päivänä, no se edellee vaivaa mutta vain yksi on se sekin jotain. En tiedä millä taas pääsisin ajatuksesta yli. Jossain ohjeessa oli, että pitäisi nauraa sille ajatukselle tai kertoa se jollekki mutta ei nyt hirveästi naurata ja no te olette ainoita joille voin kertoa. Että anteeksi jo etukäteen. Olin palvelemassa asiakkaita, kun huomasin yhden äidin lapsiensa kanssa, mulle tuli jotenkin outo olo ihan kun olisin "herännyt" unesta sellasesta "tiedottomasta" tilasta, ja yksi kaks ajatus iski päähän, että kävinkö minä tuolla, teinkö jotain outoa, teinkö jotain, en tiedä oikein mitä. Eli ihan outoa, pakko oli jakaa teidän kanssa kun ajattelin jos se helpootaisi. Sitten yritin järkeillä, että olisihan joku käynyt sanomassa siitä esim. esimiehelleni tai jollekkin muulle työntekijälle...vain mitä?

Eli Cherrie, on kaikenlaisia oireita, vatsakipua, "poissa olevana oloa" Ihan kun unesta välillä heräisi, välillä hikoiluttaa ja välillä kylmää..

Muuten työnteko tuntui ihan mukavalta mutta tuo yksi inhottava ajatus...Auttakaa minua järkeilemään päätäni 😞

Yksi positiivinen asia, autolla ajo ei jännittänyt eikä pelottanut yhtään vaan sujui kuin ei olisi ongelmia sen kanssaa ollutkaan, toivottavasti myös huomenna.

Palaan illemmalla uudestaan kunhan istun sohvalla ja selvitän ajatuksiani 🙂

Kiva kuulla pelästynyt , että työpäivä sujui! Tosi hienoa! Oliko sinulla hyvä perehdytys ja tuntuiko tutulta palata asiakaspalvelu hommiin?

Mulla pelottaa , että kun palaan oman alani hommiin , että mitä jos en vaan osaa enää mitään! Tai varmana menisi vähintään viikko tai toinenkin että tottuisi

🤨

Rauhaa kirjoitti 13.2.2017 10:48

Pelästynyt, paljon voimia ja tsemppiä tähän päivään! Toivottavasti kaikki menisi hyvin 🙂🌻

Paljon on ollut puhetta ihmissuhteista täällä. Minä olen pyrkinyt karsimaan elämästäni sellaisia ihmisiä, jotka aiheuttavat minulle pahaa mieltä jatkuvasti (mm. tämä sukulainen, joka häpeää työttömyyttäni ja jolle kulissit on kaikki kaikessa - minä en sovi hänen kulissiinsa ja se hävettää häntä), mutta eihän se aina helppoa ole, kun tulee se pelko, että jääkin ihan yksin. Vaikeita asioita. Miltä tuntuu ajatus, että painokkaasti yrittäisi sanoa toiselle, että "tuo (oli se päälle puhuminen tai työttömyydestä patistelu) tuntuu minusta tosi pahalta ja toivon, että huomioisit asian jatkossa" tms.?

Minua yritettiin pyytää entisiin töihin, sijaiseksi. En kerta kaikkiaan pysty menemään, tuli tosi paha olo pelkästään tuosta pyynnöstä ja nousi se velvollisuuden tunne, että "jos siellä nyt on puolet porukasta influenssassa tai norossa, niin pitäisikö minun kuitenkin.." Vaikka tietää, että tuntuu pieneltä kuolemalta sinne meno... Ei vaan pysty.

Täällä paistaa aurinko ja ajattelin yrittää ulkoilla. Se tekisi niin hyvää, mutta on unohtunut jonnekin.

Minkälaiseen paikkaan sinua pyydettiin sijaiseksi?
Minäkin yritän nykyään välttää ja olla olematta sellaisten ihmisten kanssa jotka tuottaa mulle huonoa oloa.

Tekis mieli vaan syödä suklaata jne. Mulla on ollu heikkoutta aloitekyvyssä mutta kun tällainen olo yllättää niin en jaksa mitään.

Näin ihmisen jota en olisi halunnut nähdä. Tuli paha olo ja muistoja mieleen. Teennäinen, kova ihminen. Yäk! Sitäkin oli aikoinaan pakko kattella.
Vkl oli raskas.

Ehkä te siellä ymmärrätte parhaiten. Joillekin saa vääntää rautalangasta ja sekän ei auta.

Tämän illan fiilikset ei kauhean korkealla ole, muista väsyneenä ei saa lähteä minnekkään ☹️ Kävin yhessä liikkeessa, voi elämä tää pää pettää mut, ihan järkyttävää, tuntuu ettei voi päähänsä ja ajatuksiinsa yhtään luottaa. Tuli paniikki ja sen jälkeen kauheat pakkoajatukset ☹️ Näinköhän se on viellä luovutettava ja tunnustettava kaikille ettei musta ole tekemään töitä, mulla vinksottaa latvassa ☹️ Mie inhoon näitä ajatuksia. Miten ne voikin olla näin rasittavia. Teksi mieli huutaa pihalla oi miksi oi miksi!

Hirvee tilanne seisoa kauheassa paniikissa ja yrittää saada hoidettua asiansa ja ainut asia in mitä päässä kulkee on karkuun ja kovaa!!!ja sitten viellä alkaa noita ajatuksia tulemaan että olenko tehnyt jotain niin voi elämä.

Tämä ottaa iltapalan ja loikkaa peiton alle ja taitaa olla siellä loppuelämänsä!😭

Arvatkaas mitä.. eihän siitä tainnutkaan mennä kuin muutama päivä, kun samainen henkilö taas jälleen kerran tänään soitti kysyäkseen " joko työpaikoista on kuulunut, joko sinä oot siihen yhteen paikkaan hakenut, no entä siihen ja siihen". Ei jumankauta, eiköhän se ensinnäkin ole mun päätettävissä edelleen mihin haluan ylipäätään hakea ja mihin en. Ihan kun mun pitäisi tiettyihin paikkoihin hakea vain ihan näitä muita miellyyytääkseni... Tässä lähipiirissä on kyllä tällä hetkellä muitakin jotka etsii töitä juuri nyt, mutta eipä taida heitä samanlailla painostaa ja kysellä kokoajan. Enkä itsekään kysele, koska en koe mitenkään omaksi asiaksi.. todella todella harvoin saatan kysyä joltain jos joku on työttömänä että oletko hakenut joihinkin paikkoihin , mutta tämä menee jo yli.
Kaiken vielä kruunasi sen, kun kerroin mukamas laittaneeni yhteen paikkaan viestiä jota hän on mulle tyrkyttänyt, niin oikein kysyi että mitä minä laitoin siihen, kysyin että pitääkö mun juuri sanatarkasti sinulle selittää... Kohta tekee oikeasti jo mieli vain valehdella että olen saanut töitä, tai vaikka jotain pientä. Mutta siinä olisikin oma homma pitää kulissit yllä.... Mutta hitto tämä on niin .. en kertakaikkisen kohta jaksa.
Miksi läheisen pitää olla noin hankala ihminen.. eikö hän itse jo ymmärrä miltä minusta tuntuu.

Cherrie: On kertakaikkisen uskomaton tyyppi, opettelisi pitämään omista asioistaan huolen ja jättäs toisten asiat rauhaan! Minä en niin ymmärrä miten toisen työllisyys voi olla jollekkin niin mahdottoman tärkeeää. En itse lokeroi ihmisiä työssä käyvie tai työttömien lokeroihin, tunteeko hän itsensä sitten jotenkin tärkeämmäksi ja paremmaksi, kun saa toista ahistellla! Kyllä kiehuttaa!

Pitäsi itse kohta lähteä sinne töihin, voi että pelottaa mitäs tästä päivästä viellä tuleekaan ☹️ Olisi kyllä kaunis päivä ihan vaan ulkoilla ja nauttia auringosta.

Voimia päiväänne 😍 Toivon kaikille oikein mukavaa päivää jolloin ei ahistaisi eikä murheet painaisi.

Mailis: 😍 iso halaus. Välillä tulee sellaisia aikoja, että tuntuu kuin lamaantunut olisi ei vaan saa mitään asiaa elämässä etiäpäin, kurjaa että olet joutunut kohtaamaan inhottavan ihmisen. Täällä me ollaan kaikkia sua varten ja halutaan lukea sun asioista. Ihanaa aurinkoista päivää sinulle 🌻🙂🌻

cherrie kirjoitti 13.2.2017 15:57

Rauhaa kirjoitti 13.2.2017 10:48

Pelästynyt, paljon voimia ja tsemppiä tähän päivään! Toivottavasti kaikki menisi hyvin 🙂🌻

Paljon on ollut puhetta ihmissuhteista täällä. Minä olen pyrkinyt karsimaan elämästäni sellaisia ihmisiä, jotka aiheuttavat minulle pahaa mieltä jatkuvasti (mm. tämä sukulainen, joka häpeää työttömyyttäni ja jolle kulissit on kaikki kaikessa - minä en sovi hänen kulissiinsa ja se hävettää häntä), mutta eihän se aina helppoa ole, kun tulee se pelko, että jääkin ihan yksin. Vaikeita asioita. Miltä tuntuu ajatus, että painokkaasti yrittäisi sanoa toiselle, että "tuo (oli se päälle puhuminen tai työttömyydestä patistelu) tuntuu minusta tosi pahalta ja toivon, että huomioisit asian jatkossa" tms.?

Minua yritettiin pyytää entisiin töihin, sijaiseksi. En kerta kaikkiaan pysty menemään, tuli tosi paha olo pelkästään tuosta pyynnöstä ja nousi se velvollisuuden tunne, että "jos siellä nyt on puolet porukasta influenssassa tai norossa, niin pitäisikö minun kuitenkin.." Vaikka tietää, että tuntuu pieneltä kuolemalta sinne meno... Ei vaan pysty.

Täällä paistaa aurinko ja ajattelin yrittää ulkoilla. Se tekisi niin hyvää, mutta on unohtunut jonnekin.

Minkälaiseen paikkaan sinua pyydettiin sijaiseksi?
Minäkin yritän nykyään välttää ja olla olematta sellaisten ihmisten kanssa jotka tuottaa mulle huonoa oloa.

Kyseesssä on sote-alan työ, jota olen tehnyt aiemmin. Monta kertaa olen yrittänyt työssä jaksaa ja joka kerta se on päättynyt romahdukseen. En uskalla enää edes yrittää 😭 Se tie on kuljettu loppuun.

cherrie, mitä jos et enää vastaisi puhelimeen tai sanoisit tälle utelijalle, että "en halua puhua asiasta"? Eihän se nyt kenellekään kuulu tai ainakaan tuossa määrin, että aletaan kysellä täsmäkysymyksiä työhakemuksesta. Pistää vihaksi sun puolesta! 😠

Pelästynyt, uskon, että jos jotakin olisi töissä tapahtunut, niin varmasti joku siitä sanoisi! Hyvää työpäivää sinulle! 🙂🌻

cherrie, tuo sinun läheisesti muuten kuulostaa aika rajattomalta tyypiltä - eihän ns. "normaali" ihminen utele tuollaisia jatkuvasti. Sun täytyy vaan nyt itse laittaa rajasi ja pitää puolesi ja tehdä se, mikä susta tuntuu hyvältä! Harjoitus tekee mestarin, eikö vaan? 😎 Tsemppiä! 🙂👍

En tiedä, saako tänne laittaa linkkiä, mutta tällainen tuli vastaan, kun googlettelin rajattomuutta:

http://www.jenniarbelius.fi/miten-suhtautua-rajattomuuteen/

Ainakin itsellä kolahti monta kertaa, kun tuota luin.

Ainiin (vielä yksi viesti, pahoittelut):

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ TEILLE KAIKILLE! 🌻🙂🌻

Joo, ei voi kun ihmetellä tätä mun läheistäni ☹️ En tiedä, ehkä mä tuotan hänelle jotain häpeää ilmeisesti, kun on niin kova halu patistella minua töihin. Tottakai siis itselläkin jossain määrin inhottaa tämä tilanteeni, mutta kyllä mä uskon että täältä vielä noustaan. Ehkä muillakin olisi helpompi ymmärtää tätä tilannetta, jos he tietäisivät, mutta niinkuin oon sanonu niin ei ole helpoimmasta päästä kertoa, enkä varmasti kerrokaan..

Pelästynyt, onnea tälle työpäivälle! Toivottavasti menee paremmin! Mutta muista, ettei ole pakko jaksaa jos tuntuu että syö kaikki voimat ☹️ <3

Ymmärrän, rauhaa.. Itsekin olen sote-alalla, mutta tällä hetkellä paluu kokopäivä työhön kyllä tuntuu aika kaukaiselta... Mikä sinulla tuntuu siinä työssä pahimmalta?

Kiitos muuten linkistä, pitää lukea tarkemmin tänään myöhemmin!

Hyvää ystävänpäivää teille kaikille!

🙂🌻😍

Pelästynyt kirjoitti 13.2.2017 14:40

Voi jösse, ohi on, ensimmäinen päivä. Oon niin poikki, niin poikki. Yksi ainut pahempi pakkoajatus koko päivänä, no se edellee vaivaa mutta vain yksi on se sekin jotain. En tiedä millä taas pääsisin ajatuksesta yli. Jossain ohjeessa oli, että pitäisi nauraa sille ajatukselle tai kertoa se jollekki mutta ei nyt hirveästi naurata ja no te olette ainoita joille voin kertoa. Että anteeksi jo etukäteen. Olin palvelemassa asiakkaita, kun huomasin yhden äidin lapsiensa kanssa, mulle tuli jotenkin outo olo ihan kun olisin "herännyt" unesta sellasesta "tiedottomasta" tilasta, ja yksi kaks ajatus iski päähän, että kävinkö minä tuolla, teinkö jotain outoa, teinkö jotain, en tiedä oikein mitä. Eli ihan outoa, pakko oli jakaa teidän kanssa kun ajattelin jos se helpootaisi. Sitten yritin järkeillä, että olisihan joku käynyt sanomassa siitä esim. esimiehelleni tai jollekkin muulle työntekijälle...vain mitä?

Et varmuudella ole voinut tehdä mitään pahaa tietämättäsi. Ne ajatukset nousee jostain haavoista mitä sulla on... liittyyks ne useinki just äiteihin lapsineen? Oot kyllä ollu tosi rohkea, kun menit töihin ja vieläpä pärjäsit noin hyvin.🙂🌻 Ehkä voisit työhöntulotarkastuksessa kertoa pakkoajatuksista? Ne pakostikin tekee sun elämästä tosi raskasta ja vaikeeta. Olis hyvä saada apua, ettei tarttis yksinään yrittää... ei ihminen oo tarkoitettu kantamaan mahdottomia taakkoja yksin, siihen hajoaa ennen pitkää. Rauhaa sulle ja voimia työhön!