Tuli taas jotenkin ahdistava olo, mitätön ja tarpeeton. Miksi munlaisen ihmisen pitää olla edes olemassa . Tuntuu että tuotan vaan häpeää kaikille ja että pakko elää muiden mukaan, että ovat tyytyväisiä. Olenhan melkein aina elänyt niin, että miellyttäisin muita. Tää työttömyys ja saamattomuus ahdistaa itseäkin, mutta yritän kasailla kuitenkin elämääni toivottavasti taas pikkuhiljaa parempaan. Onneksi mies on jaksanut mun vierellä kaikesta huolimatta , vaikka hän ei kaikesta tiedäkään😭 mutta aina toi tuputtaminen ahdistaa, tuntuu että pakko yrittää tavoitella jotakin, mihin en kykene ainakaan vielä

Voi Cherrie, iso halaus sinulle 😍 On kyllä inhottavaa kun ei voida antaa olla, ei se muiden tehtävä ole niitä töitä meille etsiä. Minä en kanssa halua tästä sairaudesta puhua juuri sen takia kun tiedän, että selän takana alkaa tosi ilkeät puheet ☹️ Mutta muista, että kaikesta tästä huolimatta me kaikki ollaan yhtä arvokkaita, yhtä tärkeitä ihmisiä. Älä anna tuollaisen ajattelemattoman ihmisen loukata itseäsi, olisiko mahdollista olla vähemmän tekemisissä kyseisen henkilön kanssa? Vai onko hän joku läheiseisi? Voihan sitä läheisiinsäkkin ottaa hajurakoa, jos tuntuu etteivät ymmärrä ettei sinun työllisyytesi ole ollenkaan heidän asiansa ja murheensa.

Mulla kanssa on ollut varmaan osittain tästä stressistä johtuen paljon vaikeampaa..Kaupassa käyntikin on tuskallinen kokemus ☹️ tai yleensäkkin julkisilla paikoilla liikkuminen on ollut tosi tuskallista ☹️

Mailis kirjoitti 10.2.2017 15:30
Olen sitä mieltä että sosiaaliset pelomme johtuvat kauheista kokemuksista ja traumoista. Ei ne tyhjästä tule.
Huomaan sen nyt kun nykyisessä paikassa on parempi olla kuin edellisessä. 🙂
Tuli jopa ajatus että ehkä voin oppia jotain kiusaamisesta tai hyödyntää sitä!

Niinpä. Ei pelot ja vaikeudet merkitse, että olis jotenki viallinen. On vaan sattunut pahoja asioita ja tarttee rakkautta ja parantumista. ☺️❤️ Tosi kiva lukea, että sulla on nyt parempi paikka - siis työpaikkako? Kyl mäkin oon kokenut, että kiusaamisesta voi oppia ja sitä voi "hyödyntää". Kun itse saa käsitellä kipeitä kokemuksia ja päästä yli, voi tulla myös toisille tieksi kohti valoa.

Cherrie. 😍 Mitä vaikeudet työnhaussa tai sosiaaliset pelot on sen rinnalla, kuka sä oikeasti olet. Ei kukaan muu oo semmonen ku sinä; olet ihmeellinen ja ainutlaatuinen, rakas ja tärkeä. En tiedä, miks joillaki sun ympärillä olevilla ihmisillä on pakkomielle sinun työasioista. Ehkä heillä on itsellä pelkoja ja epävarmuutta, jota sitten heijastaa sinuun. Mut se on heidän asiansa eikä se todellakaan kerro mitään sinun arvostasi. Sä saat kulkea omanlaisesi tien. Rauhaa ja voimia sulle. 🙂🌻

Cherrie, mua yli kaiken ärsyttää kun mun naapuri kysyy aina siinä kun on pihalla mun työtilanteesta. "oletko töissä?", "oletko töihin menossa?", "mihin sä menet?". Aina heti sen jälkeen kun on sanottu päivää.

Miten suomalaista.

Olen tehnyt nyt niin että tervehdin mutta painan vaan vauhdilla ohi. En mäkään hänen henkilökohtaisia asioitaan kysele. Huh ☹️

Pelästynyt kirjoitti 11.2.2017 12:56

Voi Cherrie, iso halaus sinulle 😍 On kyllä inhottavaa kun ei voida antaa olla, ei se muiden tehtävä ole niitä töitä meille etsiä. Minä en kanssa halua tästä sairaudesta puhua juuri sen takia kun tiedän, että selän takana alkaa tosi ilkeät puheet ☹️ Mutta muista, että kaikesta tästä huolimatta me kaikki ollaan yhtä arvokkaita, yhtä tärkeitä ihmisiä. Älä anna tuollaisen ajattelemattoman ihmisen loukata itseäsi, olisiko mahdollista olla vähemmän tekemisissä kyseisen henkilön kanssa? Vai onko hän joku läheiseisi? Voihan sitä läheisiinsäkkin ottaa hajurakoa, jos tuntuu etteivät ymmärrä ettei sinun työllisyytesi ole ollenkaan heidän asiansa ja murheensa.

Mulla kanssa on ollut varmaan osittain tästä stressistä johtuen paljon vaikeampaa..Kaupassa käyntikin on tuskallinen kokemus ☹️ tai yleensäkkin julkisilla paikoilla liikkuminen on ollut tosi tuskallista ☹️

Kiitos 🙂 Inhottavaa tosiaan, kun ei voida uskoa kun kerrasta jo sanoo, että kyllä minä itse hoidan nämä kuvioni, itsehän se olen vastuussa elämästäni eikä muut. Olen miettinyt että olisi hieman vähemmän tekemisissä tähänkin henkilöön, mutta vähän mahdoton yhtälö kun hän kuuluu lähipiiriini. Ja sitten hän varmaan alkaa muilta utelemaan, että mikäs minuun on nyt mennyt kun en yhtäkkiä vastailekkaan tai pidä yhteyttä. Tiedän tämän koska on niin normaali kuvio meidän lähipiirissä.... Niin, sairaudesta kertominen on tosi haastavaa.. Varsinkin kun en kaipaa mitään "tsemppiä" ja säälittelyä, varsinkaan kun moni ei varmasti käsitä minkälaisesta asiasta on kyse. ☹️ Enkä halua että selkäni takana puhutaan.. Tuntuu että he puhuvat jo tarpeeksi tästä mun työttömyydestäkin selkäni takana. Kiva kun auttavat, mutta liika on liikaa, ja mullakin on rajani. Tuo tuputtaminen on jo ihan hirveää, tosi ahdistavaa.
Joko päätit mitä teet työn kanssa? Joko sinulla ensviikolla alkaisi? Toivottavasti olet voinut hieman rentoutua nyt viikonlopun aikana☺️❤️

Joie kirjoitti 11.2.2017 15:16

Mailis kirjoitti 10.2.2017 15:30
Olen sitä mieltä että sosiaaliset pelomme johtuvat kauheista kokemuksista ja traumoista. Ei ne tyhjästä tule.
Huomaan sen nyt kun nykyisessä paikassa on parempi olla kuin edellisessä. 🙂
Tuli jopa ajatus että ehkä voin oppia jotain kiusaamisesta tai hyödyntää sitä!

Niinpä. Ei pelot ja vaikeudet merkitse, että olis jotenki viallinen. On vaan sattunut pahoja asioita ja tarttee rakkautta ja parantumista. ☺️❤️ Tosi kiva lukea, että sulla on nyt parempi paikka - siis työpaikkako? Kyl mäkin oon kokenut, että kiusaamisesta voi oppia ja sitä voi "hyödyntää". Kun itse saa käsitellä kipeitä kokemuksia ja päästä yli, voi tulla myös toisille tieksi kohti valoa.

Cherrie. 😍 Mitä vaikeudet työnhaussa tai sosiaaliset pelot on sen rinnalla, kuka sä oikeasti olet. Ei kukaan muu oo semmonen ku sinä; olet ihmeellinen ja ainutlaatuinen, rakas ja tärkeä. En tiedä, miks joillaki sun ympärillä olevilla ihmisillä on pakkomielle sinun työasioista. Ehkä heillä on itsellä pelkoja ja epävarmuutta, jota sitten heijastaa sinuun. Mut se on heidän asiansa eikä se todellakaan kerro mitään sinun arvostasi. Sä saat kulkea omanlaisesi tien. Rauhaa ja voimia sulle. 🙂🌻

Kiitos sinullekin Joei ☺️❤️ Tuntuu että aina hetkeksi ainakin tipahtaa se paino hartioilta kun saa avautua, ja saa takaisin tällaisia viestejä sekä kannustusta 🙂

Mailis.. Voi että, utelun vielä ymmärtää sukulaisilta ja lähipiiriltä mutta vielä naapureilta. Mulla ei tulisi mieleenikään kysellä naapureilta tuollaisia.. Heipat voidaan sanoa ja jutella vaikka säästä tai muusta vastaavasta mutta en ikipäivänä kyselis mitään henkilökohtaista tai mikä ei ylipäätänsä kuulu minulle. 😮

Cherrie: Sitä varten me ollaan täällä, että tuetaan toisiamme ☺️❤️ Niikuin Joie kirjoitti, olet ainutlaatuinen, sinä olet sinä ja siksi niin tärkeä 😍

Suomalaisilla on kyllä oikeasti hassu tapa, ihan tuntemattomiltakin melkein ensimmäinen kysymys liittyy siihen mitä teet työksesi tai mitä opiskelet? Voishan sitä vaikka kysyä minkalaisista harrastuksista pidät? tai jotain muuta...

Cherrie: Kyllä on hieman helpottanut olo nyt viikonloppuna, on vähän saanut levättyä ja ulkoiltua sun muuta. Kyllä minä maanantaina menen ainakin kokeilemaan, katsotaan mitä tulee. Olen ajatellut jos ahdistus käy yli suureksi niin sitten vihellän pelin poikki ☹️ Yritän lääkkeiden avulla yms...Mitenköhän ne suhtautuu työterveystarkastuksessa noihin lääkkeisiin? Mulla ois kait se aikalailla heti.

Pelästynyt kirjoitti 11.2.2017 19:32

Cherrie: Sitä varten me ollaan täällä, että tuetaan toisiamme ☺️❤️ Niikuin Joie kirjoitti, olet ainutlaatuinen, sinä olet sinä ja siksi niin tärkeä 😍

Suomalaisilla on kyllä oikeasti hassu tapa, ihan tuntemattomiltakin melkein ensimmäinen kysymys liittyy siihen mitä teet työksesi tai mitä opiskelet? Voishan sitä vaikka kysyä minkalaisista harrastuksista pidät? tai jotain muuta...

Cherrie: Kyllä on hieman helpottanut olo nyt viikonloppuna, on vähän saanut levättyä ja ulkoiltua sun muuta. Kyllä minä maanantaina menen ainakin kokeilemaan, katsotaan mitä tulee. Olen ajatellut jos ahdistus käy yli suureksi niin sitten vihellän pelin poikki ☹️ Yritän lääkkeiden avulla yms...Mitenköhän ne suhtautuu työterveystarkastuksessa noihin lääkkeisiin? Mulla ois kait se aikalailla heti.

On kyllä hyvä että on tälläinen palsta olemassa , ja kun tänne eksyi
🙂👍 vielä parempi olisi jos saisi vaikka vaihdettua sähköposteja 🙂 mutta en tiedä kokisiko joku että siinä menee jo vähän se "yksityisyys".

Olen kohdannut muuten ihan samaan, kysellään ammattia tai missä on töissä, esim jos sattuu olemaan jossain kuppilassa ja joku tulee juttelemaan (tuli eka tämmöinen esimerkki mieleen) 😀 mutta miksi sitä pitää kysyä kun ei sitä hetken päästä kuitenkaan muisteta..

Hyvä että olet saanut kaikesta huolimatta olla rennoin mielin nyt viikonlopun
☺️❤️ ja paljon tsemppiä maanantaihin , yritä olla avoimin mielin. Siinähän sen sitten näkee kykeneekö vai onko se liikaa omalle hyvinvoinnille ja jaksamiselle. Mulla jännittää sun puolesta, mutta oon hengessä mukana. Minä olisin varmaan ihan hermorauniona jo tälläkin hetkellä🙄 kaikista huolimatta oot osoittanut kyllä suurta reippautta ja uskallusta tähän asti 🙂 hmm, minä en tiedä miten siellä työterveyshuollossa tuo menee sitten. Tosin onhan varmaan monella muullakin ties mitä lääkitystä niin ei kai se mikään haitta ole? En osaa sanoa. 🙄

Alkoi kyllä oikeastaan itselläkin kiinnostamaan, että miten paljon ylipäätään lääkkeet/lääkitykset vaikuttavat kun siellä terveystarkastuksessa käy 😐 juuri tuollaiset jännitykseen tai mielialalääkkeet.. jos muuten on kaikinpuolin "terve".

Itse tosiaan oon ollu eilisestä asti huonolla fiiliksellä, sen työstä tenttauspuhelun jälkeen.. jotenkin veti niin ärtyyntyneeksi. Mutta pitää laittaa pian nukkumaan, jospa huomenna olisi parempi päivä

Olen ennenkin kirjoittanut että tuntuu raskaalta olla läheisten kanssa.
En ilmeisesti osaa olla niin kuin odotetaan. Mä en yhtään tykkää jos ei kuunnella mitä sanon tai vähätellään tai olen ilmaa.
Teoriassa ihan normaalit odotukset, käytännössä liian suuret odotukset.

Ironista että joskus on ok meininki.

Nyt kelaan myös mitä kaikkea ilkeetä psykan puolta ollaan sanottu.

Toisissa paikoissa osataan auttaa ja myös käytöstavat. Toivottavasti julkisella puolella myös ruetaan niitä pian kertailemaan.

Kiva kun sain kirjoittaa🙂

Maillis: *halaus* Ei kenestäkään ole kiva, jos päälle puhutaan tulee olo ettei sua arvosteta yhtään ☹️

Cherrie: Mua jännittää mitä mieltä ne on noista lääkkeistä, koska joudun antamaan huumetestin niin siihen on pakko luetella viimesen kahden viikon aikana otetut lääkkeet, näin ainakin entisen työnantajan palveluksessa oli. Samalla tavallahan nämä testit tehdään joka paikassa.

Alan kyllä olla aika paniikissa huomisesta, yritän olla rennosti mutta ajatus karkaa aina huomiseen.☹️ No jos koittaisi vaikka jonkun leffan katsoa ja rentoutua.

Pelästynyt, kiitos.

Kerrohan sitten miten huominen menee. Jos haluat.

Tulee vaan olo että oma seura on parasta. Kun ei mua oikein ymmärretä...

Kyllä muakin uusi viikko jännittää. Mikäpä mua ei pelottaisi...

Hyvää yötä !

Tsemppiä pelästyneelle <3 Kerro sitten miten päivä meni 🙂

Onko teillä muilla muuten samanlaisia oireita kun mulla jos on joku jännittävä asia edessäpäin johon pitää mennä tai kuinka vahvana teille tulee sellaisia.. mulla kun tulee vatsaoireita, hikoiluttaa, tärisyttää, välillä jopa tuntuu että tulee oksennus , ja päässä jotenkin sumenee jne... onko teillä omia keinoja miten ne saa pysymään kurissa tai jotenkin vähennettyä?

Pelästynyt, paljon voimia ja tsemppiä tähän päivään! Toivottavasti kaikki menisi hyvin 🙂🌻

Paljon on ollut puhetta ihmissuhteista täällä. Minä olen pyrkinyt karsimaan elämästäni sellaisia ihmisiä, jotka aiheuttavat minulle pahaa mieltä jatkuvasti (mm. tämä sukulainen, joka häpeää työttömyyttäni ja jolle kulissit on kaikki kaikessa - minä en sovi hänen kulissiinsa ja se hävettää häntä), mutta eihän se aina helppoa ole, kun tulee se pelko, että jääkin ihan yksin. Vaikeita asioita. Miltä tuntuu ajatus, että painokkaasti yrittäisi sanoa toiselle, että "tuo (oli se päälle puhuminen tai työttömyydestä patistelu) tuntuu minusta tosi pahalta ja toivon, että huomioisit asian jatkossa" tms.?

Minua yritettiin pyytää entisiin töihin, sijaiseksi. En kerta kaikkiaan pysty menemään, tuli tosi paha olo pelkästään tuosta pyynnöstä ja nousi se velvollisuuden tunne, että "jos siellä nyt on puolet porukasta influenssassa tai norossa, niin pitäisikö minun kuitenkin.." Vaikka tietää, että tuntuu pieneltä kuolemalta sinne meno... Ei vaan pysty.

Täällä paistaa aurinko ja ajattelin yrittää ulkoilla. Se tekisi niin hyvää, mutta on unohtunut jonnekin.