Pelästynyt, onko siis koulutuksesi joku kaupan puolen ? Kun olet tehnyt asiakaspalvelu hommia aikaisemminkin 🙂

Tänne ei mitään uutta. Tosi jaksamaton ja väsynyt olen ollut. Ulkoilla ja liikkua pitäisi enemmän, tiedetään. Mutta kun ei vain huvita... Ärsyttää kun sanotaan, että ei se ole kuin laiskuutta, ja siitä vain kun ottaa itseä niskasta kiinni.. Mutta ei se ole niin yksinkertaista, kun alakuloisuus iskee päälle 😞 Aurinkoakaan ei ole näkynyt nyt pitkään aikaan.

Dieettikin mennyt ihan harakoille nyt tässä.. Jotenkin onnistuin viikonloppunakin syömään vaikka mitä, ja liikaa! Pitäisi päästä tunnesyömisestä eroon..

Cherrie: Liiketalous 🙂 ja sieltä hallinto. Mutta opinto kokonaisuuteen kuuluu myös asiakaspalvelua. Olen kyllä miettinyt alan vaihtoakin, asiakaspalvelu työ jotenkin nyt ajatuksena jo ahdistaa tosi paljon. Olen jokseenkin ollut paniikissa, en tiedä miten tästä taas selviää. Pelottaa vietävästi jo ensiviikko ☹️ Entäs saan jonkin kohtauksen tai jotain muuta kauheaa tapahtuu..

Ei tosiaankaan ole kyse laiskuudesta vaan tämä sairaus tekee meille tepposiaan. Mulla on kanssa välillä todella vaikeata poistua tuosta ovesta ulos vaikka mieli tekisi niin rupeaa ahdistamaan sitten kuitenkin. Joskus toivoisi että voisi suorastaan huutaa maailmalle, etten ole laiska vaan mulla on sairaus joka estää mua tekemästä asioita! Mutta saisiko sitä ymmärrystä sittenkään? Välttämättä ei. Jotkut ajattelee, että tällainen sairaus ei ole sairaus vaan itse kehitettyä, niskasta kiinni ja eikun menoksi mutta kun ei se oikeasti niin mene.

Pelästynyt kirjoitti 6.2.2017 10:3
Tänään on fysioterapia, ihan kiva, saa uusia jumppa ohjeita ja toivottavasti edistystä olisi tapahtunut liikeradoissa 🙂

Kiva lukea, että fysioterapia on alkanut sujumaan, vaikka se pelotti sua aluks. Ehkä uuden työn kanssa käy samoin. 🙂

Pelästynyt kirjoitti 7.2.2017 8:32

Cherrie: Liiketalous 🙂 ja sieltä hallinto. Mutta opinto kokonaisuuteen kuuluu myös asiakaspalvelua. Olen kyllä miettinyt alan vaihtoakin, asiakaspalvelu työ jotenkin nyt ajatuksena jo ahdistaa tosi paljon. Olen jokseenkin ollut paniikissa, en tiedä miten tästä taas selviää. Pelottaa vietävästi jo ensiviikko ☹️ Entäs saan jonkin kohtauksen tai jotain muuta kauheaa tapahtuu..

Ei tosiaankaan ole kyse laiskuudesta vaan tämä sairaus tekee meille tepposiaan. Mulla on kanssa välillä todella vaikeata poistua tuosta ovesta ulos vaikka mieli tekisi niin rupeaa ahdistamaan sitten kuitenkin. Joskus toivoisi että voisi suorastaan huutaa maailmalle, etten ole laiska vaan mulla on sairaus joka estää mua tekemästä asioita! Mutta saisiko sitä ymmärrystä sittenkään? Välttämättä ei. Jotkut ajattelee, että tällainen sairaus ei ole sairaus vaan itse kehitettyä, niskasta kiinni ja eikun menoksi mutta kun ei se oikeasti niin mene.

Ensviikollako sulla alkaa työt? Se ensimmäinen päivä on aina hirvein, kun on aina odotuksia ja jännittää, toivottavasti lääkkeet auttaa pahimman yli.. mutta toivottavasti käy niin että ehkäpä pidätkin siitä työstä , hienointa kuitenkin ettet luovuttanut vaan päätät mennä kokeilemaan, se on jo hatunnoston arvoinen suoritus !

Minäkin olen aika skeptinen sen suhteen että ulkopuoliset ymmärtäisi tästä sairaudesta jotain.. tai heille todella vaikeasti varmaan ymmärrettävissä. ☹️ Olisi kyllä ihanaa jos voisi vain tuosta noin vain kertoa, että minulla nyt on tämmöinen, ja asioiden tekeminen ja hallitseminen on mulle hieman haastavampaa . Hmph..

Oon ajatellut että tarvitsen vain aikaa, ehkä tämä pahin vaihe menee vielä ohi. Ehkä tämä juuri on sen takia mennyt pahemmaksi kun muut "painostavat" jatkuvasti ja itse olen alkanut sen takia syyllistäminen itseä jonka seurauksena olenkin ollut tavallista ahdistuneempi ja alakuloinen .. tavallaan haluisin jo näyttää kaikille että kyllä mä pystyn ihan kaikkeen niinkuin muutkin, mutta ei mun kannata vielä alkaa kurkottelemaan kovin kauas . Toiseksi en varmaan pystyisikään vaikka haluaisin.
😠

Pelästynyt kirjoitti 7.2.2017 8:32
Olen jokseenkin ollut paniikissa, en tiedä miten tästä taas selviää. Pelottaa vietävästi jo ensiviikko ☹️ Entäs saan jonkin kohtauksen tai jotain muuta kauheaa tapahtuu..

Luulen kyllä, että suurin osa ihmisistä suhtautuu myötätuntoisesti nähdessään toisen tuskallisen jännityksen tai paniikkikohtauksen. Ennen luulin, että valtaosa ihmisistä on ymmärtämättömiä ja tuomitsevia, mutta se luulo on osoittautunut vääräksi... toki on niitä, jotka ei ymmärrä eikä osaa asettua toisen asemaan, mutta aika vähän kumminkin. Ja kylhän ihmisen omista ongelmista kielii semmonen, että täytyy toisia arvostella ja tuomita. Semmosten ihmisten arvostelulla ei oo painoarvoa, koska he ei oo sillon kohdannu omia ongelmiaan.

Mä olin kesätöissä monta vuotta sitten yhdessä myymälässä. Se oli saaressa; korttimaksut ei aina toimineet, kun yhteydet pätki. Kerran sitten oli tämmönen tilanne, mikään korttimaksu ei menny läpi, kauppa täynnä ihmisiä, kuuma ku saunassa (ilmastointi oli rikki) ja hirveä kassajono. Piti puhelimella soittaa korttimaksujen varmistuksia. Sitten siinäkin tuli jotain häikkää, tai olisko ollu niin, että itse jotain sähläsin. Hermostuin niin, että lopulta silmissä pimeni ja pyörtyä kopsahin. 😯🗯️ Tuntui ihan kauhean nololta sillon, vaikka työkaverit suhtautui tosi ystävällisesti ja auttavaisesti. Onneks sain sitten kotiinpäästyäni kerrottua yhdelle ihmiselle, mitä kävi. Kyllä se sitten illalla jo vähän nauratti. 😀

Minulla ollut tänään ihan ok päivä, en ainakaan ole ollut niin synkkyyteen vaipunut onneksi, kuin edellisinä päivinä. Työpaikkailmoituksia oon selaillut ja pyöritellyt useampaan otteeseen, mutta tuntuu ettei mikään ole hyvä, ja jos on, niin olisinko pätevä, ja uskallanko/enkö uskalla... Ja siihen se sitten jääkin. Ei kovin kehumisen arvoista.. 😀 🙄

Joie: Olet varmasti oikeassa 🙂

Arvasin että näin tässä käy, aivan kaameita pakkoajatuksia taas tuli kun kaupungilla kävin...Stressi pahentaa...Auttakaa, mulla ei ole kenellekkään kenelle puhua näistä, sanokaa että jos olisin tehnyt julkisella paikalla jotain niin kyllä olisin tajunnut ja joku olisi varmaan tullut asiasta huomatuttamaan/ huutamaan tms.. tiedän kuulostaa tyhmältä ja jopa pahalta mutta, mutta, mutta...Olin kirpputorilla ja mun ohi meni äiti lapsen kanssa, ykskaks mun päähän ilmesty ajatus, entäs teinkin jotain sopimtonta, se äiti jotenkin katsoi mua oudosti niin siitä lähti ajatus juoksemaan...Tuttava seisoin n. 3 metrin päässä, olisihan hän asian huomannut...aarrggg, en jaksa!!! Sellainen show ollut päässä että ahdistaa aivan kamalasti, vaikka oikeasti tiedän etten varmasti ikinä koskaan milloinkaan kehenkään koskisi tai kenenkään lapseen koskisi, mutta se nainen katsoi mua niin jotenkin oudosti 😭😞

Ei tästä mun töihin menosta taida tulla mitään ☹️

Huonosti nukutun yön jälkeen ei kyllä elämä näytä ainakaan valoisammalta ☹️ Mun keho on varmaan täydellisessä stressi tilassa, on mennyt tosi pitkä aika, kun viimeksi pakkoajatus on jäänyt näin pahasti päälle, tuntuu, että ihan sydäntä kuristaa ja on koko keho aivan sekaisin. Olen stressant ja pelännyt töitten alkamista, unetkin on ollut tosi katkonaisia, herään välillä ihan paniikin tunteeseen, että olen tehnyt jotain väärää, töissä.

Tiedän että sivullisista voi kuulostaa hölmöltä ja jopa naurettavalta, että ihmiselle siunaantuu ihan ykskaks tosi outoja ajatuksia joista ei pääse yli ☹️ Viime yönä kävin läpi koko kirppari reissuni, jokaisen yksityiskohdan paniikissa, että voiko ihminen tietämättään tehdä jotain...itsekkään kun ei oikein tiedä mitä mutta jotain, eikö kuulostakkin HULLULTA. Sitten alkaa tulla kaikenlaisia ajatuksia mitä ehkä on voinut tapahtua, silkkaa mielikuvituksen tuotetta. Kyllähän minä tiedän olenko esim. juonut teetä vai en? Mutta näissä ajatuksissa ajatus alkaa juosta, juosta ja juosta että mitä on voinut tapahtua😭 Yöllä taisin kyllä suorastaan rukoilla, että kun joku auttaisi ja pääsisin näistä ajatuksista eroon ☹️ Miusta ei taida olla töihin ☹️Mietin yöllä jos ilmottaisin etten tulekkaan ☹️ ottaisin sen karenssin

Pelästynyt, Uskon että oot ollu ihan äärimmäisessä jännitys ja stressi tilassa tulevan työntakia, minulle käy aina sama kun jotain vähänkin jännittävää on edessäpäin. Voimia sinulle kuitenkin<3 Oletko saanut mieheltäsi tukea? Nuista pakka-ajatuksista en osaa niin sanoa, kun itselläni ei ole niitä juuurikaan olllut, mutta ei kuulosta kivalta yhtään. Jos se työ tuntuu ihan ylitsepääsemättömältä, niin ei se ole mikään häpeä tai huonommuuden merkki perua sitä. Musta on tosi inhottavaa että työkkäri ehottelee paikkoja jonne on pakko hakea☹️

Pelästynyt kirjoitti 9.2.2017 8:22

Tiedän että sivullisista voi kuulostaa hölmöltä ja jopa naurettavalta, että ihmiselle siunaantuu ihan ykskaks tosi outoja ajatuksia joista ei pääse yli ☹️ Viime yönä kävin läpi koko kirppari reissuni, jokaisen yksityiskohdan paniikissa, että voiko ihminen tietämättään tehdä jotain...itsekkään kun ei oikein tiedä mitä mutta jotain, eikö kuulostakkin HULLULTA. Sitten alkaa tulla kaikenlaisia ajatuksia mitä ehkä on voinut tapahtua, silkkaa mielikuvituksen tuotetta. Kyllähän minä tiedän olenko esim. juonut teetä vai en? Mutta näissä ajatuksissa ajatus alkaa juosta, juosta ja juosta että mitä on voinut tapahtua😭 Yöllä taisin kyllä suorastaan rukoilla, että kun joku auttaisi ja pääsisin näistä ajatuksista eroon ☹️ Miusta ei taida olla töihin ☹️Mietin yöllä jos ilmottaisin etten tulekkaan ☹️ ottaisin sen karenssin

Ei kuulosta naurettavalta eikä hullulta. Kuulostaa siltä, että sulle on tapahtunut kipeitä ja pahoja asioita, ja on haavoja, joita pitäis hoitaa.
☺️❤️ Toivoisin, että et kantaisi yksin noin raskaita taakkoja. Noissa asioissa ei oo mitään hävettävää. Ihmiset on luotu rakkauteen ja rakkaudeton, väkivaltainen kohtelu rikkoo ihmisen. Jos työjuttu tuntuu liian raskaalta niin varaa vaan uus lääkäri- tai joku muu vastaanottoaika, jotta siellä vois miettiä mitä kannattais tehdä. Miks sun pitäis karenssia ottaa vapaaehtoisesti, kun sulla on selvä syy sille, miks työhön meno tuntuu niin vaikealta? Ei se ole sinun vikasi. ☺️❤️

Mulla kun on huonompi vaihe menossa, meen aivan pois tolaltani joka pikkuasiasta. Tuntuu, että hajoan, en jaksa enää elää ja että maailma kaatuu. Kerroin asiasta hoitajalle ja hän sanoi, että semmonen on tavallista, kun on lapsuuden traumakokemuksia; että kun jokin tapahtuma muistuttaa menneistä kauhuista, tuntuu niinku hajoaisi ja kuolisi, vaikka järjellä ymmärtää, että kyse on pienestä asiasta. Se tuntui helpottavalta, kun itsekin niin helposti tuomitsen itseni ihan hulluksi ja sekopäiseksi, kun reagoin sillä tavalla. Mut eihän se sitä oo, vaan ihan luonnollinen reaktio taustat huomioonottaen.

Kiitos cherrie ja Joie <3 Huh, sentäs. Ettei elämästä tulisi liian tasaista ja stressitöntä niin tänä aamuna poika satutti itsensä koulumatkalla, ollaan koko päivä istuttu hammaslääkärissä jonottamassa ja tutkittavana...Kuukauden päästä tutkitaan uudestaan,että joudutaanko aloittamaan juurihoidot ☹️ Olipas kunnon "altistusta" istua siellä päivä ihmisten keskellä, hirmunen häly ja aikuisia ja lapsia tupa täynnä ☹️

Otin kyllä lääkkettä kaksi kertaakin siellä ollessa niin en sentään vapissut kun haavanlehti. Ajatukset ne vaan meinaa tehdä temppujaan ☹️ Nyt kotona, meinaan kyllä vähän aikaa ihan vaan huokaista.

Pelästynyt kirjoitti 9.2.2017 14:9

Kiitos cherrie ja Joie <3 Huh, sentäs. Ettei elämästä tulisi liian tasaista ja stressitöntä niin tänä aamuna poika satutti itsensä koulumatkalla, ollaan koko päivä istuttu hammaslääkärissä jonottamassa ja tutkittavana...Kuukauden päästä tutkitaan uudestaan,että joudutaanko aloittamaan juurihoidot ☹️ Olipas kunnon "altistusta" istua siellä päivä ihmisten keskellä, hirmunen häly ja aikuisia ja lapsia tupa täynnä ☹️

Otin kyllä lääkkettä kaksi kertaakin siellä ollessa niin en sentään vapissut kun haavanlehti. Ajatukset ne vaan meinaa tehdä temppujaan ☹️ Nyt kotona, meinaan kyllä vähän aikaa ihan vaan huokaista.

Mitä olet pelästynyt päättänyt sen työn kanssa? Onneksi lääkkeet auttoivat jonkin verran siellä vasttaanotolla 😍 Voimia!

Minä en oo nyt ainakaan pariin päivään käynyt ulkona, jos ei roskienvientiä lasketa... Alan kuulostamaan varmaan ihan ... no en edes sano. Kovasti tekisi mieli lähteä ulkoilemaan, mutta jotenkin en sitten ole vain pystynyt. ☹️ Jännä, miten se yksin lähteminen on paljon vaikeampaa, kuin vaikka miehen kanssa tai jonkun muun. Ehkä se toisen läsnäolo vaikuttaa tosi paljon. Mutta tuntuu tyhmältä olla riippuvainen jostakin muusta ihmisestä, ettei muuten voi tehdä asioita ☹️ mutta ulkoilusta huolimatta oon kyllä kotona keksinyt kaikenlaista pientä puuhasteltavaa, ainakin tähän asti, niin ei ole mieli ollut aivan pohjalukemissa. Katsotaan jos saisin tänään pakotettua itseni ulos 😟

Minä olen kanssa tässä suunnitellut lähteväni ulos mutta väsyttää jostain syystä niin paljon, että ajatuksen tasolle on jäänyt viellä. Jos illemmalla kävisi.

Työ juttua olen mielessäni pyöritelly ja pyöritellyt...Toisaalta tekisi mieli soittaa ja sanoa etten tule, toisella puolella painaa ajatus "mitä muuta ajattelevat" jos sen teen, vaikka eihän se kenellekkään kuulu mutta varmasti herättää kysymyksiä ja voi olla että joudun aukaisemaan asioitani muille sellaisillekkin keille en todellakaan halua aukaista elämääni yhtään enempää. Hirveästi pyörii asioita päässä ☹️ Ahdistaa.

Taidan pitäää päikkäri, jos päivä näyttäsi valoisemmalta, vaikka epäilen etten unen päästä saa kiinni kun ajatukset kipittää päässä.

Olen sitä mieltä että sosiaaliset pelomme johtuvat kauheista kokemuksista ja traumoista. Ei ne tyhjästä tule.
Huomaan sen nyt kun nykyisessä paikassa on parempi olla kuin edellisessä. 🙂
Tuli jopa ajatus että ehkä voin oppia jotain kiusaamisesta tai hyödyntää sitä!

Olen myös sitä mieltä että kun ihminen on masentunut ja kelaa asioita niin masennuksen syynä ovat juuri ne asiat joita hän kelaa. Ne todellisen elämän ongelmat, joita hänellä on.
Hän itse tietää yleensä parhaiten mikä hänellä on.
Ei hänelle tarvitse kertoa millainen hän on ja miten tulisi elää.
Avun tarve on silti tietysti ilmeinen. Mutta ei vain se helpoin tapa eli pilleriä naamaan!

Aurinkoista viikonloppua!

En kestä. Taas jälleen kerran; "Joko olet työllistynyt, Oletko hakenut töitä, siellä olisi paikka auki" jne... Seuraavan kerran tekis mieli olla vastaamatta näille eräille henkilöille jotka jatkuvasti kyselee, ei mene edes kokonaista viikkoa ettei eräskin henkilö kysyy jo samaa asiaa.Ärsyttää tämä aikuisen ihmisen paapominen.. Enköhän itse huolehdi omat tekemiset ja kuvioni niinkuin parhaaksi näen. Hyvää varmasti edelleen tarkoittavat, mutta eikö he ymmärrä jo miten v:mäistä tuo mulle on kuunnella kokoajan samasta asiasta. Varmasti itse ilmoittelen kun satun työllistymään ja itse päätän minne haen ja minne en. Kuhan ensimmäisenä saisi tämän sairauden jotenkin kuriin, tästä nyt en edes kenellekään halua kertoa, se nyt on jo selvää. Varsinkin kun tiedän että sukulaiseni ovat kyllä sellaisia että alkavat selän takanani spekuloimaan, puhumaan kaikenlaista ja tulee turhaa "draamaa". Enkä halua tuottaa pettymystä, että mulla nyt sattuu olemaan tällainen sairaus. Tuntuu että olen ainoa joka muutenkin( lähipiirissä) on koko elämänsä aikana vain kompastellut kaikessa. Meni tämäkin ilta nyt pilalle tämän takia.

Viimeviikolla ensimmäistä kertaa kunnolla romahdin yhden samantyylisen puhelun jälkeen, aloin itkemään, koska en kestänyt enään. Sanoin puhelimessakin tälle henkilölle, että tarviiko jokaisen jatkuvasti kokoajan kysellä ja neuvoa, että osaan kyllä itsekin hoitaa nämä asiat, antakaa olla. 😭 Ja nyt tämä samainen henkilö kyseli taas!! Ei ilmeisesti edes ottanut kuuleviin korviinsa. Johan tässä muutamia päiviä ehtikin olla rauhassa ja paremmin mielin kun joku ei ole kokoajan hengittämässä niskaan. ☹️ Olenkin miettinyt että voisiko tuolla jatkuvalla painostuksellakin olla myös jotain vaikutusta mielialaan, kun olen viimeaikoina ollut hyvin ahdistunut ja väsynyt. Tekisi mieli vain luovuttaa, kun tuntee itsensä niin surkeaksi ja tarpeettomaksi. Tulee koko kehoon jotenkin paniikin omainen tunne että mun on pakko heti ja nyt saada jotain aikaiseksi, vaikka en pysty!😭