Joie kirjoitti 2.2.2017 14:11

cherrie kirjoitti 2.2.2017 10:13
Tälläkin hetkellä olen ihan zombie, viimeyönä en juuri nukkunut taaskaan 😀 Mutta hitsi, oon tyytyväinen sun puolesta pelästynyt 🙂

Kuin et sä nuku? 🤔

Hienoa, Pelästynyt, että uskalsit tuollai tempasta ja mennä lääkäriin. Helpottiko lääkkeiden saaminen uuteen työhön liittyviä pelkoja?

En mä tiedä, varmasti sillä joku yhteys näihin pelkoihin ja ahdistuneisuuteen. Välillä ei unta tule, vaikka väsyttäisikin. Sitten vain tuskaisena pyörii sängyssä.
😭

Pelästynyt kirjoitti 2.2.2017 14:15

Kurja tuo uni juttu Cherrie, multa muuten se lääkäri heti kysy tuosta nukkumisesta, että saanko nukuttua? Liittyisikö se sitten tähän sosiaalisten tilanteiden pelkoon jotenkin. Olisi nukahtamislääkkeet määrännyt jos olisi ollut uni ongelmia.

Oli muuten silloin jokin aika sitten puhetta nuista työhaastatteluista, niin kysyttiinkö sinulta näistä 'aukoista', tai jotain ? Mua huolestuttaa vieläkin, jos joskus haastattelussa kysytään jotain, että miksi viimeajat on vain tyhjää täynnä 😀 ☹️

Tervetuloa mukaan Tytsee 🙂

Cherrie: Mulla on 10mg tapletit eli neljä sais ottaa tuohon 40 mg annokseen. mutta tänään otin tuon 10mg kun kävin kaupassa 🙂

Lääkäri oli kyllä tosi sydämmellinen ja helposti hän onki tiedot mitä tarvitsi, aluksi minäkin meinasin mennä lukkoon mutta sitten pulautin asiani äkkiä ja nopeasti 🙂

tYlsee, meidän AMKissa oli koulupsykologi, jonka kanssa pysty keskustelemaan koulunkäyntiongelmista. Jaksaisitko selvittää onko teillä tollasta mahdollisuutta ja jos sen kanssa voisit jutella?

Mullekkin tuli mieleen tuo koulupsykologi eilen illalla, meidän koululla oli kanssa hänen palvelunsa käytettävissä 🙂

Cherrie: Kysyivät, että mitä olen tehnyt tänä aikana, vastasin ihan rehellisesti, että kotona olen ollut, hakenut töitä ja kävin sen yhden työkkärin kurssin. En ruennut keksimään mitään erikoisempia selityksiä.

Otin eilen yhden tapletin eli sen 10 mg kun lähdin kauppaan. Olin miehen kanssa joten en tiedä...Mutta mua väsytti illalla hirveesti.

Pelästynyt kirjoitti 3.2.2017 8:8

Mullekkin tuli mieleen tuo koulupsykologi eilen illalla, meidän koululla oli kanssa hänen palvelunsa käytettävissä 🙂

Cherrie: Kysyivät, että mitä olen tehnyt tänä aikana, vastasin ihan rehellisesti, että kotona olen ollut, hakenut töitä ja kävin sen yhden työkkärin kurssin. En ruennut keksimään mitään erikoisempia selityksiä.

Otin eilen yhden tapletin eli sen 10 mg kun lähdin kauppaan. Olin miehen kanssa joten en tiedä...Mutta mua väsytti illalla hirveesti.

Hui mua jännittää jo niin valmiiksi jos kysytään tuota joskus ☹️ Tai siis eihän siinä pitäisi olla mitään hävettävää mutta silti. Varmaan itsekin vastaisin jotain samalla kaavalla, hakenut töitä, ei ole tärpännyt, tai vain yksinkertaisesti ollut esteenä kulkeminen........ Minkäs teet. Sitten joko hyväksyvät tai eivät mutta ei kai hekään ala sitä sen tarkemmin syynäämään että onko näin 🙄 Musta on kyllä ees hölmöä että miks niitten pitää kysyä tuollaisia.. ☹️ Kauan te muut olette ehtineet muuten olla työttömänä?

Mulle tuli vasta muuten taas yhdestä toisesta paikasta vastaus etten päässyt. ☹️ Hieman testatakseni hain sitäkin paikkaa, että miten käy. Harmittaa ehkä siinä mielessä että tuokin paikka olisi ollut sellainen mikä jopa oikeasti olisi kiinnostanut. Etten hakenut ihan "väkisin".

Miltä ne lääkkeet ovat alkaneet tuntua? Joko oot alkanut löytää sellaisen sopivan annostuksen? 🙂 Ja miten siellä kaupassa vaikutti?

Minulla haluttaisi hakea aivan muualle töihin. Tarkoitan, että joksikin aikaa aivan toisiin maisemiin, en tiedä hyödyttäisikö se mitään, tai auttaisiko.

Mutta esimerkiksi vaikka kesän ajaksi, ilmeisesti silloin asunnotkin ovat aika halpoja, vuokraavatkohan esimerkiksi opiskelija-asuntoja silloin?... En tiedä, hyvähän se on aina haaveilla, mutta eri asia uskaltaako toteuttaa mitään. ☹️ 😀 Olisihan se ihanaa käydä haistelemassa uusia tuulia, nähdä uusia kasvoja, eikä esimerkiksi pelkäisi kokoajan että milloin tulee joku tuttu vastaan.. Mutta niin, toteuttaminen onkin sitten eri asia. Ja varsinkin kun ei sitä noin vain lähdetä, mitähän mieskin tuumaisi asiaan.

Joskus maisenmanvaihdos auttaa, toisinaan ei. Tuntuu että sitä ehkä yrittää pakoilla omia ongelmiaan, hetkeksi ne ehkä helpottaakin. Olen kyllä joskus ennenkin vain ottanut ja lähtenyt, mutta silloin se oli helpompaa kun ei ollut ketään pidättelemässä. Ja mistähän ihmeestä silloin kaikki tahdonvoima on kummunnut.. 🙄

cherrie kirjoitti 3.2.2017 18:22

Minulla haluttaisi hakea aivan muualle töihin. Tarkoitan, että joksikin aikaa aivan toisiin maisemiin, en tiedä hyödyttäisikö se mitään, tai auttaisiko.

Pariisin Disneyland rekrytoi joka vuosi paljon kesätyöntekijöitä ja suomalaiset on suosiossa. 😉 😀 Joinain vuosina on hakutilaisuuksiakin järjestetty Suomessa.

Joie kirjoitti 4.2.2017 11:43

cherrie kirjoitti 3.2.2017 18:22

Minulla haluttaisi hakea aivan muualle töihin. Tarkoitan, että joksikin aikaa aivan toisiin maisemiin, en tiedä hyödyttäisikö se mitään, tai auttaisiko.

Pariisin Disneyland rekrytoi joka vuosi paljon kesätyöntekijöitä ja suomalaiset on suosiossa. 😉 😀 Joinain vuosina on hakutilaisuuksiakin järjestetty Suomessa.

Se olisi varmasti näkemisen ja kokemisen arvoinen paikka
😎 Mutta liian suuri askel sinne ois lähteä yksin 😀 hui!

Lääkkeet, en osaa sanoa. Varmaan jotenkin koko ajan seuraan itseäni, omaa ragointiani. Ehkä jos pystyisin ihan rentona vaan olemaan niin varmaan toimivat tai edes helpottavaat mutta jostain syystä kokoajan ns. seuraan itseäni. Tänääkin olin kiertelemässä kirppareita ja kävin muutamassa kaupassa niiin kokoajan olin jotenkin varpaillani.

Kerkesin ollan n. vuoden työttömänä...ennen tätä ☹️ voih tuska!

Huippua olisi lähteä jonnekkin kauas kauas pois.. Inhottaa kun aina tulee tuttuja vastaan.

Tänään käsi todella kipeä ☹️

Pelästynyt kirjoitti 4.2.2017 18:14

Lääkkeet, en osaa sanoa. Varmaan jotenkin koko ajan seuraan itseäni, omaa ragointiani. Ehkä jos pystyisin ihan rentona vaan olemaan niin varmaan toimivat tai edes helpottavaat mutta jostain syystä kokoajan ns. seuraan itseäni. Tänääkin olin kiertelemässä kirppareita ja kävin muutamassa kaupassa niiin kokoajan olin jotenkin varpaillani.

Kerkesin ollan n. vuoden työttömänä...ennen tätä ☹️ voih tuska!

Huippua olisi lähteä jonnekkin kauas kauas pois.. Inhottaa kun aina tulee tuttuja vastaan.

Tänään käsi todella kipeä ☹️

Minullakin on tuo, että seuraan itseäni vähän liikaa, esim testaan pulssia, että hypähtääkö kattoon vai ei kun on lääkkeen ottanut. No eihän se hyppää.. 😀 ei se silti henkiseen jännitykseen tepsi, esim tänään en kyennyt vaan isompaan kauppakeskukseen menemään vaikka lääkkeen olin ottanut. Henkisesti vain ahdisti liikaa niin jätin välistä..

Mullakin uhkaavasti pian lähestyy jo ensimmäistä vuotta tämä mun työttömyys... 😯🗯️

Niin, se olisi niiiiin ihanaa saada semmoinen kunnon "irtiotto". Olla jossain ihan muualla. Mä en tajua miks mä aina pelkään että joku tuttu tulee vastaan, loppujenlopuksi aika harvoin tulee. mutta aina sama pelko.. Ja että miltähän näytän ja mitä sanon JOS joku tulee vastaan... Mutta se on kauhea paikka silloin ku joku tuttu tulee vastaan, itse monesti yritän olla niinkuin en olis huomannutkaan ja koitan "kiertää" jonnekin kauemaks...

Cherrie: Niin eihän nämä henkistä ahdistusta mihinkään poista, se on totta. Mua pelottaa ihan kamalasti pakkoajatukset alkavat viellä pahempana kun joudun töihin. Pelkään että ne vie multa kokonaan voimat tai että en hallitse niitä ollenkaan. Nehän yleensä pahenee kovan stressin ja jännityksen alla.
Mulle on kanssa niin tuttua tuo, että en vaan saa mentyä k´johonkin kun tulee niin kova ahdistus päälle.

Viikonloppu mennyt ihan hyvin ja toivottavasti menee loppuun asti.🙂

Ihmettelen välillä että joissain porukoissa on vaikea olla. Toki mua on kiusattu koulussa ja töissä. Että onko se rikkonut niin paljon...
En vaan osaa olla aina. Minua kai pidetään joittenkin taholta hiljaisena ja arkana.
Joku voi toki pitää epäsosiaalisena.
Se seurallisuus on mulla sellaista puuskittaista toisinaan.

En nyt oikein muuta keksi kuin keskittyä omaan juttuun ja ei välittää niin niistä jotka mua kavahtaa. Kun muistaa käytöstavat ja hoitaa hommat niin sen pitäisi riittää.
Onhan monessa työpaikassa huono ilmapiiri. Tuntuu jo ajatuksena ikävältä. ☹️

Miltä muista sosiaalisista peloista kärsivistä tuntuu työelämä?

Mailis:Tällä hetkellä jännitän tätä uutta alkavaa työtä aivan hirveästi. Edellisessä työpaikassa meni suht hyvin, oli muutamia huonoja aikojakin mutta suht hyvin kuitenkin. Mulla noi pakkoajatukset on se mitä jännitän, mä pelkään jos ne tulevat pahempina kuin mitä ne nyt on ollut. Tämä on paljon sosiaalisempi työ kuin entinen. Ennen tein työtä periaatteessa aika itsenäisesti, oli siinä samalla osastolla paljon muitakin mutta jokaisella oli ns. omatila jossa työskenneltiin. Tässä uudessa työssä olen taas todella paljon esillä, asiakkaitten kanssa koko ajan tekemisissä ☹️ ☹️ Pelottavaa..

Tänään on fysioterapia, ihan kiva, saa uusia jumppa ohjeita ja toivottavasti edistystä olisi tapahtunut liikeradoissa 🙂