Pelästynyt kirjoitti 31.1.2017 12:57

Minä sain sen työn..pelottaa, en tiedä mitä tehdä....itken täällä.

Jaksamista sinulle! Tiedän, miltä sinusta tuntuu kun olin itse vähän aikaa sitten vastaavassa tilanteessa, vaikkakin sainkin vedottua työmatkojen pituuteen loppupeleissä ☹️ Mutta tiedän mistä puhut. Oletko ehtinyt miettiä, mitä teet asian suhteen? Milloin sinulla alkaisi työ, mitä jos kävisit testaamassa onko se mistään kotoisin, jos vaikka viihtyisitkin siellä? Vai olisiko se ehdoton ei? Olet minun mielestäni jokatapauksessa osoittanut rohkeutta kun hait paikkaa ja kävit haastattelussa asti.. Minä olisin saattanut jo töpätä alkumetreillä. Muista, että et ole yhtään sen huonompi mitä sitten päätätkin tehdä☺️❤️

Mulla on myös tällähetkellä aika masentunut olo, jälleen. Onneksi mies tulee taas loppuviikosta kotiin, se piristää vähän. Mutta kaipaisin niin jotain muutakin sosiaalista elämää. En vain jaksaisi tehdä aloitteita. Tuntuu useimmiten, että yritän vain tuputtaa itseäni toisille.. ☹️ Miten kaikki voikin kääntyä aivan päälaelleen. Kaipaisin myös jotain uutta, erilaista. Päivät tuntuvat nykyään menevän vain samaa rataa.

Pelästynyt kirjoitti 31.1.2017 12:57
Minä sain sen työn..pelottaa, en tiedä mitä tehdä....itken täällä.

Olit paras hakija. 🙂👍 Mut voi, käsitän kyllä, että työ voi tuntua ylivoimaiselta, jos se sisältää paljon sosiaalisia tilanteita. Milloin työn olis määrä alkaa? Etkai sä vielä pysty kumminkaan oleen töissä, kun on käsi hiljan leikattu? Menisit lääkäriin niiden sosiaalisten pelkojen tähden; mielummin nyt ennen ku tulee ylipääsemätön ahdistus tai työuupumus. Uskon kyllä, että saisit apua ja tähänkin työtilanteeseen löytyisi ratkaisu. 😍

Menen tänään lääkäriin, sain varattua ajan, yritän saada jännittämiseen jotain lääkäettä, pakkoajatuksia en varmaan viellä uskalla ottaa puheeksi, mutta aloitan tuosta sosiaalisten tilanteiden jännityksestä...Aamulla istuin koneelle ja varasin ajan..nyt se on tehty ja sinne menen. Sitten myöhemmin varmaan kun rohkaistun niin otan puheeksi nuo pakkoajatukset. Kyseessä on mun entinen työpaikka lääkäri, joka tekee yksityisvastaan ottoa myös. Tunnen hänet ja häneen on vuosien varrella syntynyt jonkilainen luottamus suhde. En halunnut mennä uudelle lääkärille tai terveyskeskukseen..Toivottavasti olen illalla viisaampi.

Cherrie: Luin netistä tuosta propalista, voitko sinä ajaa autoa sen aikana? Mun on melkein pakko pystyä, kun alkaa työt ja mun täytyy päästä sellaiseen aikaan kulkemaan, että on pakko mennä omalla autolla. Sekin jännittää se autolla kulkeminen.

Jännittäjä lähtee nyt suihkuun, ja toivottaa kaikille muille jännittäjille hyvää päivää, olette tärkeitä!😍

Voi kiitos ihanat kannustuksesta, nää viestit tulee vähän jälki jätössä niin kerkesin jo yhden viesti aamulla laittaa ennen tätä 😍😍

Kyllä mä menen kokeilemaan, mulla on kuitenkin koeaika, jos en pysty olemaan niin yritän sitten sopia työnantajan kanssa jotenkin niin, että ei tulisi karenssia.

Ja tänään tosiaan menen lääkäriin, tää on mulle kauheen iso päätös. Miehelle en ole sanonut mitään..Mutta kait tää niinkun on mun elämä ja mun pitää elää tän kanssa.

Pelästynyt kirjoitti 1.2.2017 8:22

Menen tänään lääkäriin, sain varattua ajan, yritän saada jännittämiseen jotain lääkäettä, pakkoajatuksia en varmaan viellä uskalla ottaa puheeksi, mutta aloitan tuosta sosiaalisten tilanteiden jännityksestä...Aamulla istuin koneelle ja varasin ajan..nyt se on tehty ja sinne menen. Sitten myöhemmin varmaan kun rohkaistun niin otan puheeksi nuo pakkoajatukset. Kyseessä on mun entinen työpaikka lääkäri, joka tekee yksityisvastaan ottoa myös. Tunnen hänet ja häneen on vuosien varrella syntynyt jonkilainen luottamus suhde. En halunnut mennä uudelle lääkärille tai terveyskeskukseen..Toivottavasti olen illalla viisaampi.

Cherrie: Luin netistä tuosta propalista, voitko sinä ajaa autoa sen aikana? Mun on melkein pakko pystyä, kun alkaa työt ja mun täytyy päästä sellaiseen aikaan kulkemaan, että on pakko mennä omalla autolla. Sekin jännittää se autolla kulkeminen.

Jännittäjä lähtee nyt suihkuun, ja toivottaa kaikille muille jännittäjille hyvää päivää, olette tärkeitä!😍

Vau, hienoa!!!! Kerro sitten miten lääkärissä meni! Ehkä sitä uskaltautuisi itsekin mennä puhumaan tästä fobiasta ☹️ Auttaisi paljon, pääsisi eteenpäin ☹️ Eihän se olisi kun päättäisi ja tekisi sen varauksen, ja menisi sinne vastaanotollle, mutta kun ei ole pystynyt. Mutta mahtavaa, etttä teit sen
☺️❤️

Kyllä voin ajaa Propralin kanssa autoa. 🙂 Tietenkin jos ottaa "liian ison" annostuksen niin voi alkaa esimerkiksi huimaamaan, mutta ei mulla ole vielä käynyt niin. Ja tuo oman annostuksen löytäminen on aika yksilöllistä. Minähän aloitin pienellä annostuksella esim ihan kauppaan mennessä ja tunnustelin miten toimii !

Pelästynyt kirjoitti 1.2.2017 9:4

Voi kiitos ihanat kannustuksesta, nää viestit tulee vähän jälki jätössä niin kerkesin jo yhden viesti aamulla laittaa ennen tätä 😍😍

Kyllä mä menen kokeilemaan, mulla on kuitenkin koeaika, jos en pysty olemaan niin yritän sitten sopia työnantajan kanssa jotenkin niin, että ei tulisi karenssia.

Ja tänään tosiaan menen lääkäriin, tää on mulle kauheen iso päätös. Miehelle en ole sanonut mitään..Mutta kait tää niinkun on mun elämä ja mun pitää elää tän kanssa.

Hienoa kun pystyt selättämään pelkosi <3 voi kumpa sais itsekin sen jonkun potkun persauksille! Saitko lääkärin heti aamusta varattua! Ehkä ihan hyvä tolleen että varas samalle päivälle niin ei tarvi sitä ehkä niin älyttömästi jännittää kuin vaikka jos varaa päiviä etukäteen. :O

Oi hieno homma, Pelästynyt, että uskalsit varata lääkäriajan! Super-rohkeaa. 🙂👍

Nyt on lääkärissä käyty, sain niitä samoja mitä Cherrielläkin on, tarvittaessa...Kynnys oli iso mutta yli on harpattu. Olen tosi väsynyt , kun otti aika koville myöntää jollekkin ihmiselle tarvitsevansa apua.

Otin käyttöön heti, kokeilin kun olin kaupungilla ystäväni kanssa. Hei minä pystyin istumaan kahvilassa ilman paniikkia, kiertelin kaupungilla ilman paniikkia mutta pakko myöntää olen väsynyt, tajuttoman väsynyt tällä hetkellä!

Huomenna parempi selvitys, KIITOS teille 😍😍, ihan tajuntonta miten paljon tsemppaatte! Ihanaa

Pelästynyt kirjoitti 1.2.2017 20:9

Nyt on lääkärissä käyty, sain niitä samoja mitä Cherrielläkin on, tarvittaessa...Kynnys oli iso mutta yli on harpattu. Olen tosi väsynyt , kun otti aika koville myöntää jollekkin ihmiselle tarvitsevansa apua.

Otin käyttöön heti, kokeilin kun olin kaupungilla ystäväni kanssa. Hei minä pystyin istumaan kahvilassa ilman paniikkia, kiertelin kaupungilla ilman paniikkia mutta pakko myöntää olen väsynyt, tajuttoman väsynyt tällä hetkellä!

Huomenna parempi selvitys, KIITOS teille 😍😍, ihan tajuntonta miten paljon tsemppaatte! Ihanaa

Hienoa! 🙂 Pyysitkö tarkoituksella juuri niitä Propraleja? 🙂 Minkälainen annos sinulla on? Itse huomannut että se lääke voi myös alkaa loppupäivästä väsyttämään aika kivasti, riippuen annoksesta! Minunkin pitäisi uskaltaa varata lääkärille aika, mutta pelottaa että menen aivan lukkoon sitten siellä vastaanotolla. Oon kauan aikaa miettinyt, että joku mielialaa tasaava lääke voisi olla tosissaan sopiva tähän rinnalle. Tuntuu että olen niin jaksamaton nykyään, tää pelko saa masentumaan niin pahasti ☹️ Ja suurin huoli on , että tämää menee vain pahemmaksi , mitä kauemmin odottelen.

Tälläkin hetkellä olen ihan zombie, viimeyönä en juuri nukkunut taaskaan 😀 Mutta hitsi, oon tyytyväinen sun puolesta pelästynyt 🙂

Hei!

En pyytänyt propaleja vaanhän tarjosi niitä minulle, eli meillähän on tämän lääkärin kanssa vuosien yhteinen historia, hän tuntee minut jollainen tavalla. Esim hänen ansiostaan tämä minun käsi otettii tosissaan eikä vaan syötetty lääkkeitä. Hän oli sitä mieltä, että tällainen lääke joka ei ole jatkuva sopisi minulle, koska hän ei usko minun sairastavan esim. masennusta. mutta hän oli sitä mieltä, että kokeillaan jos näistä saan avun. Myöhemmin voi lisäksi kokeilla jotain muuta rinnalla jos nämä ei yksistään riitä. Annostus on kuulema haasteellinen löytää, joillakin riittää yksi tapletti päiväksi, toisilla voi mennä jopa 16 taplettia päivässä. Tänään menen kauppaa niin kokeilen yhden tapletin annosta. Vähitellen yritän löytää sellaisen millä selviän työpaivästä.

Cherrie, minä niin tiedän että miten vaikeaa se on sinne meneminen, ja se asian esittäminen...Tosiaan en ottanut puheeksi pakkoajatuksiani ollenkaan, mutta eilen huomasin että kun en jännittänyt niin paljoa niin pakkoajatuksiakaan ei tullut kun tulin kotiin..Eihän tuo lääke niihin vaikuta mutta varmaan hieman helpottaa kun en ole koko ajan kauhean jännittynyt...Sun täytyy tehdä niinkuin minä pari tuntia aiemmin tilaat ajan niin ei kerkeä kun pukea,lähteä ja mennä sinne lääkäriin...jos olisin esim. ensiviikolle ottanut ajan niin olisin aivan varmasti perunut sen.

Minkalainen annos sulla cherrie toimii? Minä otin eilen yhden ja se riitti tuollaiseen kaupunki reissuun...

cherrie kirjoitti 2.2.2017 10:13
Tälläkin hetkellä olen ihan zombie, viimeyönä en juuri nukkunut taaskaan 😀 Mutta hitsi, oon tyytyväinen sun puolesta pelästynyt 🙂

Kuin et sä nuku? 🤔

Hienoa, Pelästynyt, että uskalsit tuollai tempasta ja mennä lääkäriin. Helpottiko lääkkeiden saaminen uuteen työhön liittyviä pelkoja?

Kurja tuo uni juttu Cherrie, multa muuten se lääkäri heti kysy tuosta nukkumisesta, että saanko nukuttua? Liittyisikö se sitten tähän sosiaalisten tilanteiden pelkoon jotenkin. Olisi nukahtamislääkkeet määrännyt jos olisi ollut uni ongelmia.

Pelästynyt kirjoitti 2.2.2017 12:32

Hei!

En pyytänyt propaleja vaanhän tarjosi niitä minulle, eli meillähän on tämän lääkärin kanssa vuosien yhteinen historia, hän tuntee minut jollainen tavalla. Esim hänen ansiostaan tämä minun käsi otettii tosissaan eikä vaan syötetty lääkkeitä. Hän oli sitä mieltä, että tällainen lääke joka ei ole jatkuva sopisi minulle, koska hän ei usko minun sairastavan esim. masennusta. mutta hän oli sitä mieltä, että kokeillaan jos näistä saan avun. Myöhemmin voi lisäksi kokeilla jotain muuta rinnalla jos nämä ei yksistään riitä. Annostus on kuulema haasteellinen löytää, joillakin riittää yksi tapletti päiväksi, toisilla voi mennä jopa 16 taplettia päivässä. Tänään menen kauppaa niin kokeilen yhden tapletin annosta. Vähitellen yritän löytää sellaisen millä selviän työpaivästä.

Cherrie, minä niin tiedän että miten vaikeaa se on sinne meneminen, ja se asian esittäminen...Tosiaan en ottanut puheeksi pakkoajatuksiani ollenkaan, mutta eilen huomasin että kun en jännittänyt niin paljoa niin pakkoajatuksiakaan ei tullut kun tulin kotiin..Eihän tuo lääke niihin vaikuta mutta varmaan hieman helpottaa kun en ole koko ajan kauhean jännittynyt...Sun täytyy tehdä niinkuin minä pari tuntia aiemmin tilaat ajan niin ei kerkeä kun pukea,lähteä ja mennä sinne lääkäriin...jos olisin esim. ensiviikolle ottanut ajan niin olisin aivan varmasti perunut sen.

Minkalainen annos sulla cherrie toimii? Minä otin eilen yhden ja se riitti tuollaiseen kaupunki reissuun...

Kyllähän ne sen fyysisen puolen aika hyvin poistaa onneksi. Mulla menee tarvittaessa 10 - 40mg. Yksi kokonainen eli 40mg on isoin annos mitä olen ottanut tähän mennessä , ja senkin puolikkaina. Se vähän riippuu tilanteesta, pitää "tunnustella" ja katsoa mikä tehoaa parhaiten. Itse en ole ottanut heti kauheita annoksia , vaan esim puolikkaalla katson miten toimii ja tarvittaessa otan lisää. Minkä vahvuinen sinulla oli? Miten sinä esitit tämän pelko asian sille lääkärille? He varmaan kyllä osaavat kysellä tarpeen mukaan lisää, mutta aina se lääkäriin meneminen ahdistaa . Pitäisi kyllä niin mennä..

Minulla myös sosiaalisten tilanteiden pelko ja muutenkin ahdistaa ☹️ opiskelen AMK:ssa, mutta välillä ahdistaa todella paljon lähteä kouluun jonka takia poissaoloja on alkanut kertyä. Hävettää sanoa opettajille asiasta, vaikka siitä voisi olla apua kurssien suorittamisessa. En ole oikein ystävystynyt koulussa kenenkään kanssa tai saanut edes kavereita, välillä hengaan vain jossakin porukassa, mutta olo on ulkopuolinen. Tämän takia en viihdy oikein koulussa.

Uusien harrastusten kokeileminen vaatii todella paljon rohkeutta, joten tällä hetkellä elämästä puuttuu sisältöä. Kaiken kaikkiaan elämästä on kadonnut kaikki kipinä ja kaikki on tasapaksua ja harmaata.

Pahinta ovat tilanteet, että on esim. bileissä, joissa ei tunne ketään paitsi oman seuralaisensa. En oikein uskalla puhua juuri mitään tai en vain keksi mitään sanottavaa. Välillä täytyy lähteä aikaisin pois, koska ahdistaa niin paljon. Aina ei edes alkoholi auta rentoutumaan ☹️