Pikkuhiljaa pitäisi muokata tuota ruokavaliota 🙂

Mua pyydettiin eilen "viihteelle". Aluksi hieman epäröin, lähdenkö vai en. Teki todella paljon mieli olla lähtemättä. Päätin kuitenkin lähteä, en kai siinä mitään menettäisi, ja olisi ihan "terveellistäkin" nähdä varmaan välillä muitakin ihmisiä. Ja kuten arvata saattaa niin täytyi ottaa hieman pohjaa alle ennenkuin uskaltauduin lähtemään..Ihan mukava ilta ja sai vaihtaa kuulumisia. Se vain harmittaa että kätken sisääni sen, miten asiat oikeasti ovat, harva tietää.

Sanotaanko että nyt on aika väsynyt olo. Samoin semmonen henkinen ahdistus. Taidan mennä takaisin nukkumaan...

cherrie, hienoa että oot pystynyt kohtaamaan pelkosi ja sait positiivisia kokemuksia. Ne on todella tärkeitä.

Tartteeko kaikkien edes tietää miten sulla asiat on? Mä valikoin tosi tarkasti ne ihmiset kelle kerron, koska en halua sääliä, syyttelyä, vähättelyä enkä "otat vaan itteäs niskasta kiinni" -asenteita. Toivon, että mua kuunneltais, ymmärrettäis ja autettais ratkomaan asiaa mun voimavarojen pohjalta. Se tuntuu olevan useimmilta liikaa vaadittu.

Huomenta!

Täällä taas, Käsi on niin kipeä, että huh! Yöllä ei anna nukkua ollenkaan.

Mun täytyy ajatuksen kanssa lukea kaikki kirjoitukset läpi <3

Cherrie: Hienoa, että uskalsit mukaan 🙂 En minäkään ole näistä asioista kertonut, kun en vaan osaa ja osa on sellaisia ihmisiä joiden tiedän jo etukäteen, etteivät voi ymmärtää ollenkaan...

Positiivista, en saanut kun yhden paniikki kohtauksen koko sairaalareissun aikana, vaikka olin tosi jännittynyt 🙂 Tasivat anataa kunnon tujauksen sitä jännityksen estoon tarkoitettua lääkettä 😀

Jeee!! Sähän selvisit todella hienosti Pelästynyt, ja selvisit vielä noinkin vähällä!😍 nyt se on sitte ohi! Sait varmaan kipulääkkeitäkin mukaan?

Joo esim nämä minun ystäväni... olen tuntenut heidät monia vuosia. Mutta ei heille vain voi kertoa tällaista, en jotenkin usko että ymmärtäisivät, ja kuten satoshi sanoi niin minäkään en ole sellainen joka jaksaisi kuunnella sääliä, syyttelyä tms. Tää on kuitenkin jotain sellaista ettei "normaali" ihminen vois välttämättä ymmärtää..Ehkä heistä toinen voisikin ymmärtää, mutta ei. Olisin kertonut varmasti jo aikaa sitten jos olisin halunnut. Toinen taas on itse sellainen hyvin jyrkkä ja helposti muita arvosteleva.. Joten ei, en kerro hänellekään.

Mulla on kans ystäviä joita olen useita vuosia tuntenut muttä en ole pystynyt kertomaan tästä masennuksesta enkä siitä että on sosiaalisten tilanteiden pelko. Mä oon aina ollut rauhallinen ja kiltti. Nuo ihmiset ehkä kerran vuodessa muistaa mun olemassa olon ja laittelee viestiä. En koskaan viittinyt heitä häiritä omilla ongelmillani. Olen niin yksin tän asia kanssa. Olisi kiva jos olisi ihmisiä joilla olisi aikaa ja ymmärrystä. Siksi tänne on kiva kirjoitella kun on vertaistukea.

MädelOhneNamen kirjoitti 16.1.2017 10:20

Mulla on kans ystäviä joita olen useita vuosia tuntenut muttä en ole pystynyt kertomaan tästä masennuksesta enkä siitä että on sosiaalisten tilanteiden pelko. Mä oon aina ollut rauhallinen ja kiltti. Nuo ihmiset ehkä kerran vuodessa muistaa mun olemassa olon ja laittelee viestiä. En koskaan viittinyt heitä häiritä omilla ongelmillani. Olen niin yksin tän asia kanssa. Olisi kiva jos olisi ihmisiä joilla olisi aikaa ja ymmärrystä. Siksi tänne on kiva kirjoitella kun on vertaistukea.

Mullakin tulee helposti "kaunisteltua" omaa elämää, jos kysytään mitä kuuluu tai esitetään tarkentavia kysymyksiä.. se on kyllä välistä tosi raskasta. Enhän mä nyt suoraan voi sanoa että "no hei tänään sain tsempattua itseni ja kävin ulkona/kaupassa, mulla kun on tätä fobiaa" 😀

Mullekin on ollu iso lohtu kun täällä on voinut kirjoitella 🙂

Hei kaikille pitkästä aikaa 🙂 Olette olleet tosi aktiivisia tässä viestiketjussa, kestää hetken ennen kuin saan kaikki luettua. Omassa elämässä on tapahtunut paljon muutoksia (positiivisia enimmäkseen) mutta ne ovat vieneet totaalisesti kaikki energiani niin etten ole jaksanut kirjoitella mitään. Mutta nyt on rauhallisempi tahti, joulu yms pyhät vietetty ja arkeen on palattu.

Oma sosiaalisten tilanteiden pelko oli jo aika pahana, kun sain töitä joulukuun alussa. Vaati hyvin paljon ponnisteluja olla "normaali" normaaleiden ihmisten joukossa ja stressasin todella paljon omaa epävarmuuttani niin että kärsin jopa unettomuudesta. Työ itsessään on ollut minulle kuin pelastusrengas joka nosti minut pinnalle ahdistuksesta ja huonosta itsetunnosta 🙂 En olisi uskonut, että työ itsessään pystyy -jos ei ihan parantamaan niin ainakin lisäämään itseluottamustani omaan osaamiseen ja ihmisenä olemiseen ja tähän hemmetin fobiaan. Vihdoin sain jotain positiivista elämääni 🙂 Ymmärrän todella paljon teitä kaikkia miltä tuntuu kun ajatukset pyörii samaa rataa päivästä toiseen ja ahdistus on päällä. Samaa oli mullakin viimeiset puoli vuotta. Ja on edelleen joskus mutta huomaan että jotain valoa näkyy tunnelin päässä.

Tämä tukinet on ollut ja on edelleen minulle tärkeä vertaistukipaikka! 🙂👍

viveeka kirjoitti 16.1.2017 22:15

Hei kaikille pitkästä aikaa 🙂 Olette olleet tosi aktiivisia tässä viestiketjussa, kestää hetken ennen kuin saan kaikki luettua. Omassa elämässä on tapahtunut paljon muutoksia (positiivisia enimmäkseen) mutta ne ovat vieneet totaalisesti kaikki energiani niin etten ole jaksanut kirjoitella mitään. Mutta nyt on rauhallisempi tahti, joulu yms pyhät vietetty ja arkeen on palattu.

Oma sosiaalisten tilanteiden pelko oli jo aika pahana, kun sain töitä joulukuun alussa. Vaati hyvin paljon ponnisteluja olla "normaali" normaaleiden ihmisten joukossa ja stressasin todella paljon omaa epävarmuuttani niin että kärsin jopa unettomuudesta. Työ itsessään on ollut minulle kuin pelastusrengas joka nosti minut pinnalle ahdistuksesta ja huonosta itsetunnosta 🙂 En olisi uskonut, että työ itsessään pystyy -jos ei ihan parantamaan niin ainakin lisäämään itseluottamustani omaan osaamiseen ja ihmisenä olemiseen ja tähän hemmetin fobiaan. Vihdoin sain jotain positiivista elämääni 🙂 Ymmärrän todella paljon teitä kaikkia miltä tuntuu kun ajatukset pyörii samaa rataa päivästä toiseen ja ahdistus on päällä. Samaa oli mullakin viimeiset puoli vuotta. Ja on edelleen joskus mutta huomaan että jotain valoa näkyy tunnelin päässä.

Tämä tukinet on ollut ja on edelleen minulle tärkeä vertaistukipaikka! 🙂👍

Hyvä kuulla Viveka! Minä ajattelinkin että sulla oli jo silloin jouluna askel hieman parempaan😍 Muista kuitenkin myös huolehtia omasta terveydestä ja mielentilasta ettei tule haukatuksi liikaa kerralla☺️❤️ Niin se vain aina parantaa hieman luottamusta jne, kun saa tehdä jotain, ja varsinkin kun kokee onnistuvansa ja olonsa hyväksytyksi!
Jäitkö sinne catering alan pariin osa-aikaiseksi vai palasitko oman alasi hommiin? 🙂

Viveeka: Kiva kuulla hyvistä uutisistasi 🙂 Muistathan sitli meitä viellä jutuillasi 🙂

Mulla on muutama pitkä aikainen ystävä, kahdelle olen jotain mutta todella vähän. Yhdelle en ole kertonyt mitään, hän on tehnyt selväksi, että hän on niin vahva ettei hän voisi koskaan sairastua mihinkään "päävaivaan" mutta mun mielestä vahvinkin voi sairastua jos tarpeeksi pahaa tulee vastaan. Ihmisiähän me vain ollaan. Vähän on jäänyt hänen puheistaan kuva, että tällaiset ihmiset kun minäkin olen niin on ns. kakkosluokan ihmisiä.

Mun mielestä me kaikki loppujen lopuksi ollaan samalla viivalla, riippumatta siitä mitä on elämässä saavutettu tai miten sitä on eletty. Yleensä jokaiselle sairastuneella on oma tarinansa ja se ei tee meistä sen huonompia ihmisiä kuin muutkaan. Se, että joku ei tee elämänsä aikana päivääkään töitä ei tee hänestä huonompaa kuin pitkä työuran tehneestäkään.

Jos teksti on sekavaa niin älkää ihmetelkö, kirjoitan yhdellä kädelle ja särkylääke huurussa 😀

Pelästynyt, oikein hyvin sai selvää tekstistäsi! 🙂

Minä olin tuossa tällä viikolla hieman auttelemassa sukulaiseni luona 🙂 Ihan kiva että välillä pyytävät apuun erinlaisissa hommissa, ja nykyään pyytävät vielä useimmiten apua kun tietävät että mulla tätä "luppoaikaa". Joskus kyllä ärsyttääkin, tuntuu välillä että kokoajan ollaan jotain "vailla".. mutta siis ihan kiva olla hyödyksi jossain.

Kyllä mäkin luulen, että kuka tahansa voi jossain elämänvaiheessa sairastua mielen takia, oli kuinka vahva ihminen tai missä asemassa hyvänsä. Me ei varmaan osata arvatakkaan kuinka moni meidän tutuistakin sairastaa tälläkin hetkellä, tälläiset asiathan kuitenkin osataan piilotella niin hyvin, eikä haluta että kukaan tietää.. Harmillista että on niin helposti tapana leimata ihminen "mielisairaaksi", jos kärsii jostain.

Tuli mieleen vielä näistä alkoholisti vanhemmista... Mua todella turhauttaa kun mun vanhempi ruukaa soitella joskus myös humalassa. Silloin hän jaarittelee helpostikin vaikka tunnin puhelimessa omista murheista ja asioista. Mun ei tarvitse ees välttämättä sanoa mitään, myötäillä vain. Joskus en vain jaksais kuunnella yhtään, tekis mieli sanoa että soita selvinpäin uudestaan... Mutta enhän mä viitti, kun oon niin kiltti, en halua että toinen loukkaantuu.. Useimmiten laitan vain kaiuttimelle puhelimeni ( silloin jos olen yksin) ja annan toisen siinä sitten puhella, itse sanon vain väliin jotain.. Joskus toivon että hän soittaisi jollekin ystävälleen mieluummin kuin mulle, nimittäin tiettyjä asioita vain en haluaisi kuunnella tai ottaa kantaa. 😟 Tai varmaan hän soitteleekin, tapanahan on soitella humalassa kaikki läpi.. Ymmärrän kyllä että hän luonnehtii mua ystäväkseen, jolle voi kertoa kaikkea, niinkuin minä voin hälle, mutta jossain asioissa pitäis olla vaan joku raja.
Minä en haluaisi tulevaisuudessa omille lapsille ainakaan antaa harteilleen mitään "taakkaa".. en osaa selittää hyvin mutta ehkä ymmärrätte.

Tänään tuli taas eräältä taholta kauhea kysely; joko on töitä, etköhän sinä kohta jo työllisty.. Ahdistaa kun tuntuu että muut luo mulle kauheaa painetta näistä työkuvioista ☹️ Ihan kun itselläni ei valmiiksi jo olisi tästäkin asiasta huolta ja murhetta.. Kyllä minä itsekin haluaisin työskennellä ja olla niinkuin muut, ei se siitä olekkaan kiinni. ☹️ Kaiken aloittaminen ja tekeminen on vain paljon vaikeampaa ja työläämpää. Mulla on kova usko siihen että mun tilanne toivonmukaan helpottuu nyt kevään myötä. Talvet ovat mulle ainakin olleet aina tosi raskaita.. 😟

Cherrie: Ihmiset aina kyselee kaikenlaista, mikä heille nyt ei oikeastaan edes kuulu... Sinä itse tiedät parhaiten oman jaksamisen ja kaiken mikä tähän hommeliin liittyy 🙂 Kyllä me täältä suosta viellä kivutaan ja joskus ehkä viellä ollaan työelämässäkin täysillä mukana. Se voi ottaa aikaa mutta varmasti tapahtuu joskus.

Mun isäkin harrastaa tuota soittelua, nykyisin hän ei enää mulle soita kun olen sanonut, etten puhu hänelle kun on humalassa ja rahaa en lainaa. Hän on loukkaantunut, koska hänellähän ei ole ongelmaa minkäänlaista.

Eilen matkustin bussilla, aivan kaamee matka, koko ajan jotenkin ahdisti mutta perille päästiin. Ensiviikolla alkaa fysioterapia, jännittää jo hirveästi valmiiksi ☹️ Ahdistaa. Hirveesti on pitänyt muutenkin soitella kaikkialle ja sopia aikoja sun muita asioita, jotenkin on ahdistanut normaalia enemmän tämä kaikki. En tiedä onko väsymyksellä tämän kanssa tekemistä kun nukun yöt tosi huonosti.

Pelästynyt kirjoitti 20.1.2017 8:36

Cherrie: Ihmiset aina kyselee kaikenlaista, mikä heille nyt ei oikeastaan edes kuulu... Sinä itse tiedät parhaiten oman jaksamisen ja kaiken mikä tähän hommeliin liittyy 🙂 Kyllä me täältä suosta viellä kivutaan ja joskus ehkä viellä ollaan työelämässäkin täysillä mukana. Se voi ottaa aikaa mutta varmasti tapahtuu joskus.

Mun isäkin harrastaa tuota soittelua, nykyisin hän ei enää mulle soita kun olen sanonut, etten puhu hänelle kun on humalassa ja rahaa en lainaa. Hän on loukkaantunut, koska hänellähän ei ole ongelmaa minkäänlaista.

Eilen matkustin bussilla, aivan kaamee matka, koko ajan jotenkin ahdisti mutta perille päästiin. Ensiviikolla alkaa fysioterapia, jännittää jo hirveästi valmiiksi ☹️ Ahdistaa. Hirveesti on pitänyt muutenkin soitella kaikkialle ja sopia aikoja sun muita asioita, jotenkin on ahdistanut normaalia enemmän tämä kaikki. En tiedä onko väsymyksellä tämän kanssa tekemistä kun nukun yöt tosi huonosti.

Kyllä mäkin uskon että me vielä suosta noustaan, onhan sitä ennenkin niin tehty! 🙂 Se vaan vie oman aikansa. Joskus sitä vain uppoutuu niin synkkiin ajatuksiin, että onkohan tää loppuelämä nyt vain tällaista..

Hienoa, että oot rohkeasti sanonut isälles "suorat sanat". Harmi kun alkoholistit eivät itse oikein suostu näkemään ongelmaansa. Tai ehkä sitä on hankala ja hävettävää myöntää, kuten meidän tilanteessa, ettei haluta kenellekään kertoa, voisko olla jotain tällaistakin? Semmoista piilottelua ja häpeää.
🤔

Mulla on nuissa bussilla matkustamisissa kaikista ahdistavinta nousta "kesken" matkan kyytiin, tuntuu että kaikki tuijottaa ☹️
Varmaan olet sen takia nukkunut huonostikin kun sinulla tuntuisi olevan kyllä todella paljon kaikkea ☹️ Halaus☺️❤️ Ehkä se siitä alkaa nyt pikkuhiljaa helpottamaan, ja kun saat sen fysioterapiasi alkamaan, onko niitä monta kertaa?

10 kertaa on fyssaria näin aluksi ainakin. Häpeä on aika isona alkoholistien perheissä, sitä hävetään ja sitä ei haluta muiden tietävän, vaikka moni varmaan sen tietää ilma kertomattakin mutta siihen ei haluta puuttua kun se koetaan sen perheen omaksi asiaksi.

Kävin ensimmäisen kerran vähän pidemmän kävely lenkin leikkauksen jälkeen, vähän kipeetä teettää mutta ihana oli ulkoilla.

Pelästynyt kirjoitti 20.1.2017 12:56

10 kertaa on fyssaria näin aluksi ainakin. Häpeä on aika isona alkoholistien perheissä, sitä hävetään ja sitä ei haluta muiden tietävän, vaikka moni varmaan sen tietää ilma kertomattakin mutta siihen ei haluta puuttua kun se koetaan sen perheen omaksi asiaksi.

Kävin ensimmäisen kerran vähän pidemmän kävely lenkin leikkauksen jälkeen, vähän kipeetä teettää mutta ihana oli ulkoilla.

Näinhän se valitettavasti on
😞😞

Minä olen ollut taas muutaman päivän hieman liiankin vetäytynyt omiin oloihin.. Hyvä että olen kotoa juuri mihinkään astunut. Olo ei todellakaan ole mikään hyvä. Järki kyllä sanoo että mene ulos tai tee jotain. Mutta nyt on vain silti vastustanut niin pahasti. Tällaista tällä kertaa täällä.