Eilen muuten aloin miettimään vähän elämääni. Ja syitä että miksi oma henkinen tila on välillä ollut epätasapainossa, lähes minun koko elämän. No koulukiusaaminen on varmasti yksi syy, mutta toinen on varmaankin toisen vanhempani alkoholinkäyttö. En ole sitä tähän päivään mennessä itselleni tai kellekkään myöntänyt. Aina on ollut kieltämistä, vähättelyä, piilottelua, "ei kai se vakavaa ole jos vähän silloin tällöin", mutta kun tajuttuani viimeaikoina ettei se nyt ihan normaalikäyttöä oikeasti ole. Toki on aina ollut rakastava, auttavainen vanhempi, eikä meiltä lapsilta ole mitään puuttunut, ei ole ikinä tehnyt pahaa tai haukkunut. Töissäkin on aina käynyt kuitenkin. Mutta kun on saanut pullon kouraan niin persoonallisuus muuttuu, ja tähän on mahtunut itseltäni pelkoa, vihaa, turhautumista, huolta, pettymystä, hänen asioiden selvittelyä ja setvimistä jne. En ala erinäisiä tilanteita luettelemaan ☹️
Oon miettinyt että tää on varmaankin yksi syy mikä on muokannut musta ihmisen mikä tänä päivänä oon. ☹️ Toisia ihmisiä pelkäävä, haen hyväksyntää keinolla millä hyvänsä, olen liian kiltti ja myötäilevä ja pelkään saavani kauheita syyllisyydentunteita jos jostain olen edes eri mieltä, huono itsetunto, pelkääminen että itse joutuu arvostelun kohteeksi ..Hassua kuitenkin, että ilmeisesti tämä ei ole vaikuttanut sisaruksiini juurikaan, heillä on aina mennyt hyvin, mitä nyt normaali-ihmisen vastoinkäymisiä.

Cherrie: Kyllä tuollainen jättää jälkensä ☹️ Itse olen elänyt perheessä missä isä on alkoholisti, ainainen häpeä, piilottelu kyllä se jälkensä jättää. Me jokainen ollaan omanlaisia sisaruksesi varmaan ovat asiaa käsitelleet omalla tavallaan. Munkin pikku sisko on selvinnyt "vähemmällä" kuin minä, tarkoitan sitä että hänellä ei ole tällaisia ongelmia kuin minulla.

Mulla on ollut jotenkin tosi tosi tosi huono viikonloppua, hirveästi ahdistanut, kaupassa käynti aivan tuskaa...

Peruin huomisen menonkin kun on pakko saada rauhoittua...Muutenkin kovasti jännittää jo loppu viikko ☹️

cherrie kirjoitti 6.1.2017 13:0

Eilen muuten aloin miettimään vähän elämääni. Ja syitä että miksi oma henkinen tila on välillä ollut epätasapainossa, lähes minun koko elämän. No koulukiusaaminen on varmasti yksi syy, mutta toinen on varmaankin toisen vanhempani alkoholinkäyttö. En ole sitä tähän päivään mennessä itselleni tai kellekkään myöntänyt. Aina on ollut kieltämistä, vähättelyä, piilottelua, "ei kai se vakavaa ole jos vähän silloin tällöin", mutta kun tajuttuani viimeaikoina ettei se nyt ihan normaalikäyttöä oikeasti ole. Toki on aina ollut rakastava, auttavainen vanhempi, eikä meiltä lapsilta ole mitään puuttunut, ei ole ikinä tehnyt pahaa tai haukkunut. Töissäkin on aina käynyt kuitenkin. Mutta kun on saanut pullon kouraan niin persoonallisuus muuttuu, ja tähän on mahtunut itseltäni pelkoa, vihaa, turhautumista, huolta, pettymystä, hänen asioiden selvittelyä ja setvimistä jne. En ala erinäisiä tilanteita luettelemaan ☹️

Tosi iso asia huomata... kyllähän tuollainen jättää jälkensä. Onks sulla edelleen se tilanne, että vanhempien luona kyläillessä saa jännittää toisen vanhemman alkoholinkäyttöä?

Mäkin ajattelin pitkään, että ei isän (ja äidin) juomisella oo mitään tekemistä mun vaikeuksien kanssa. Isä kävi töissä, mut viikonloppuisin ja juhlapäivinä joi aina reippaasti. Äitikin joi välillä ja kun vanhempien kavereita oli kylässä, ne oli aina sellasia ryyppyjuhlia. Lapsena oli pelottavaa, kun kaikki aikuiset oli tuhannen kännissä ja joutu valvomaan yksin yöllä, kun he piti niin kovaa meteliä. Isän puolesta sai myös usein pelätä, kun hän lähti kännissä ulos iltamyöhällä, valvoa ja odottaa, että selviikö hän takaisin. Ja just se, kun muuttui ihan erilaiseksi ja hänen käytöstä sai hävetä. 😞

Isä sanoi aina, että jos hän omilla rahoillaan ostaa juomisensa niin ei siihen oo kenelläkään mitään sanomista. Eikä ymmärtäny ollenkaan, miten se vois ketään haitata, että hän juo. Jotenki suhde alkoholiin tekee ihmisen itsekkääksi. Ei osaa nähdä asiaa ollenkaan toisten ihmisten kannalta. Näkee vaan sen, että minä haluan juoda.

Isä kuitenki heräsi tässä asiassa sen jälkeen, kun seitsemän vuotta sitten laitoin vanhemmille sähköpostia, jossa (silloin kyllä todella varovasti ja epävarmasti) kirjoitin niistä asioista, mitä meidän kotona oli ollut, vaikka niistä oli aina vaiettu ja oltu niinkuin ei olisi. Alkoholismi oli yksi ja sitten on muita asioita. Äiti ei pystyny ottamaan sitä vastaan. Hän kielsi ja käänsi minun syykseni ne asiat.

Isä sen sijaan otti onkeensa ja alkoi jonkin ajan päästä vähentää juomista. Tähän mennessä hän on vähentänyt jo todella paljon. Olin yllättynyt siitä, että hän rupesi siihen - ja siitä, että hän pystyi siihen! Ei meidän suhde läheinen ole, mutta kyllä hän aina korjaa mun pyörän, huoltaa sukset, soittaa kysyäkseen, onks mulla rahaa vuokraan ja ruokaan ja selvittää, miten hän on sinä päivänä rassannu moottoripyörää tai autoa tai tehny jotain remonttia kotona. 🙂 Ja olihan se suuri osoitus välittämisestä, että hän alkoi vähentämään sitä alkoholinkäyttöä.

Joie: Ihana, että isäsi on ottanut onkeensa ja tunnustanut itselleen ongelmansa! Ei hän muuten olisi pystynyt moiseen hienoon suoritukseen, musta se on merkki, että hän rakastaa sua <3 Mun isä ei ole koskaan tunnustanyt ongelmaansa ja hänhän kaiken huipuksi kehuu olleensa erinomainen isä. Isä joka joi, joi ja joi ja kuljetti kotiin kaikki lähiseudun juopot, Ikinä rahaa ei ollut ostaa uusia vaatteita tms koska rahat meni hänen alkoholiinsa..Elämä oli kuin helvetin esikartanossa kuunaan. Pienenä pelotti, isompana hävetti...ja siihen päälle viellä kaikki muu paha mitä olen kokenut niin tässä on valmis paketti ☹️ Huono itsetunto, sosiaalisten tilanteiden pelko ja pakko ajatukset.

Olen joutunut olemaan viikon ilman minun tavallista vitamiini pajaustani ja kyllä väitän että vitaamiineilläkin on tehtävänsä, pakkoajatuksia on ollut viimepäivinä paljon enemmän tai sitten se on vaan sattumaa...tiedä häntä mutta aloitan kyllä heti leikkauksen jälkeen uudestaan kaikki.

Jos sitä vähän aikaa huokaisi, olen siivonnut koko päivän.

Pelästynyt kirjoitti 9.1.2017 14:3

Joie: Ihana, että isäsi on ottanut onkeensa ja tunnustanut itselleen ongelmansa! Ei hän muuten olisi pystynyt moiseen hienoon suoritukseen, musta se on merkki, että hän rakastaa sua <3 Mun isä ei ole koskaan tunnustanyt ongelmaansa ja hänhän kaiken huipuksi kehuu olleensa erinomainen isä. Isä joka joi, joi ja joi ja kuljetti kotiin kaikki lähiseudun juopot, Ikinä rahaa ei ollut ostaa uusia vaatteita tms koska rahat meni hänen alkoholiinsa..Elämä oli kuin helvetin esikartanossa kuunaan.

Todella kamalaa. 😞 Miten olet selvinnyt? Kuinka suuri leikkaus sulla muuten on tulossa? Kyllä nyt passais istua loppupäivä sohvalla, jos koko päivän oot siivonnu!

Itse olen myös tänään siivoillut ja sain pakotettua itseni ulkoilemaan. Pakko myöntää että on päässyt kunto rapistumaan, kun vertaa vaikka vuoden takaiseen.. Kun oli vielä pakollisia menoja, niin silloinhan oli pakko muutenkin liikkua.

Tuntuuhan se pahalta, hävettää kun toinen vanhemmista alkoholisti. Sitä on halunnut olla sokea asialle. Välillä hän on moniakin päiviä/viikkoja selvinpäin, mutta sitten sattuu taas sellaisia putkia, kun juo monena iltana. En tiedä, voisiko johtua siitä että itseeni vaikuttanut eniten.. kun tavallaan olen se henkilö, jolle hän on aina vuodattanut kaiken. Oon aina ollut se tukipilari. Oon hyvilläni että meillä on läheiset välit. Mutta se on henkisesti raskastakin, kun toinen kaataa kaiken minun harteilleni. olen joutunut toimimaan ns. terapeuttina ja kuuntelijana. Välillä en jaksaisi. Mutta miten sitä nyt voi sanoa päin naamaa toiselle, enkä halua loukata. On hän useita kertoja itsekin pyytänyt anteeksi omaa käytöstään , mutta minkäpä sitä riippuvuudelleen voi jos ei ole voinut sitä itselleen myöntää.. On ollut myös rahanlainailua niin kauan kuin muistan.. Nykyään harvemmin. Aina maksanut takaisin. Olen asiasta monia kertoja huomauttanut ja sanonut. Joskus joissain asioissa heittäytyy täysin marttyyriksi niin että muille tulisi huono omatunto.. Onhan näitä kaikenlaista... Ja nyt sitten vielä ihmetellä miksi itsellä on ongelmia henkisesti? 😟 Joskus sitä on jopa ollut katkera että miksei mulla voinut olla vain normaalit vanhemmat, niinkuin muillakin. ☹️ Molempia tietenkin rakastan yhtälailla, mutta onhan tämä ollut kyllä rankkaakin.

Pelästynyt, onnea sulle sinne leikkaukseen jo valmiiiksi😍 Miten dieettisi on sujunut? 🙂

Joiei, Hienoa, että isäsi on tajunnut asian ja parantanut "tapojaan". Uskon että omia ongelmia on joskus todella vaikea myöntää tai edes nähdä.

Joie: Lapsella on tapana suojella vanhempiaa, niin tein minäkin. Mitään ei kerrottu kenellekkään, vaikka osa varmaan tiesikin. Nykyaikaa jos elettäisiin meidän olisi varmasti otettu sijoitukseen mutta mennyttä ei voi muuttaa.. Kuinka monta kertaa sitä tulikaan mietittyä, miksi meitä ei ole otettu huostaan. Menen edelleen erittäin ahdistuneeksi näitä asioita ajatellessa, ahdistun vanhempien luona käymisestä..Mutta kilttinä tyttönä silti siellä käyn ainakin pari kertaa vuodessa.

Cherrie: Kiitos! Meillä kanssa oli tuota rahan lainailua, mutta se loppui kuin seinään kun kerran jyrähdin, etten rupea elättämään aikuista ihmistä, kun tiedän että heillä itsellään on tuloja sen verran, että ilman alkoholin läträystä he pärjäävät hyvin.

Minä itsehän en alkoholia käytä, en halua, en pysty, jotenkin siitä on jäänyt sellainen ahdistus, pelkkä alkoholin haju saa tietyn reaktion aikaan. Tässäkin yksi syy varmaan miksi mua ei kutsuta mihinkään, olen se tylsä, joka on aina selvinpäin ☹️ Ystävä/kaveri piirin juhlat kun tuppaa olemaan aika kosteita.

cherrie kirjoitti 9.1.2017 20:14
Tuntuuhan se pahalta, hävettää kun toinen vanhemmista alkoholisti. Sitä on halunnut olla sokea asialle. Välillä hän on moniakin päiviä/viikkoja selvinpäin, mutta sitten sattuu taas sellaisia putkia, kun juo monena iltana. En tiedä, voisiko johtua siitä että itseeni vaikuttanut eniten.. kun tavallaan olen se henkilö, jolle hän on aina vuodattanut kaiken. Oon aina ollut se tukipilari.

Oliks se tolleen sillonki, kun olit lapsi? Kyllä toi on iso juttu eikä mikään ihme, jos on jättänyt sinuun syvät jäljet. Ei todellakaan oo normaalia alkoholinkäyttöä, että on tuommosia juomisputkia. Toivottavasti pääsisitä näitä asioita jollekin kertomaan ja jollain lailla käsittelemään, ettei yksin tarvis kantaa niitä ja seurauksia. ☺️❤️

Jaaha, tänään on sitten jo suojakeli ja näyttää siltä, kun olis vettäki satanut. Otin pakkaskeleistä kaikki irti ja kävin hiihtämässä lauantaina, sunnuntaina ja vielä eilen aamulla ennen työkokeilua. ☺️ Rakastan hiihtämistä (siihen nähden tämä kotikaupungin sijainti ei ole kyllä ihanteellinen. Tää on varmaan vihoviiminen kolkka Suomessa mitä tulee talviurheiluun 😟) Viikonlopulle on luvattu taas pakkaskelejä, joten sitä odotellessa.

Täällä niin kirjoitettiin siivoamisesta, että mäkin sain eilen harvinaisen inspiraation alkaa siivoomaan. Pesin jopa lattiat, mitä ei tapahdu usein. Mietin mattojen tamppaamista, mutta tyydyin imuroimaan ne. Eteisen matoille varasin matonpesukoneen. Kohta pitäis lähteä niitä viemään sinne. Mitä luksusta, kun ei tartte niitä itse hangata, senku panee koneeseen pyörimään!

ai niin, dietti on sujunyt iha OK. Vähän mielitekoja on ollut 😀 mutta muuten ihan hyvin. Tulokset voisivat näkyä nopeammin 😀

Nyt olen kyllä helpottunut, kävin katsomassa omilta sivuiltani, että olivat tehneet työkkärissä päätöksen. En saakkaan karenssia! Syy oli tuo kulkemisen vaikeus, mulla ois ollu ihan mahdotonta kulkea sinne, vuorotyötä kun kuitenkin olisi ollut. Minä jotenkin olin ihan varma etteivät hyväksyisi sitä. Tässä onkin saanut penniä venyttää, hieman olen joutunut jo elämään säästöilläkin. ☹️ Olin jo ihan varma että karenssi tulee. Mutta jotenkin tuntuu epämiellyttävältä olla iloinenkaan asiasta, kun työkkärin kanssa asiointi on muutenkin niin hirveää, pelottaa jo valmiiksi kun seuraavan kerran soittelevat tai tuputtavat mitä sattuu. Työkkäri on kyllä iso paha mörkö.. Riippuu tietenkin ihan virkailijastakin mutta harvoin osuu mukavaakaan kohdalle. ☹️

Pelästynyt kirjoitti 10.1.2017 9:36

ai niin, dietti on sujunyt iha OK. Vähän mielitekoja on ollut 😀 mutta muuten ihan hyvin. Tulokset voisivat näkyä nopeammin 😀

Minäkin aloitin tosissaan tämän mun dieetin nyt. Mitenhän sitä tahtoo pysyä kurissa. Oon päättänyt että pidän vain yhden herkuttelupäivän viikossa. Saa nähdä miten onnistuu. On se kyllä ennenkin onnistunut mutta nyt kun ollut pidemmän aikaa niin, että syönyt milloin ja miten sattuu, niin voi olla hankaluuksia alkuun! 😀

Cherrie: Hurraa!! JEE!! Hyvä kun säästyit karenssilta! Mulle kanssa tuo työkkäri on iso paha susi ☹️ Pelkkä ajatus saa pelon valtaan.

Joie: Sun täytyy lähteä lappiin hiihtämään, siellä on upeita maastoja lykkiä menemään 🙂 Minäkin ajattelin lähteä tänään tai huomenna vähän hiihtelemään.

Joie kirjoitti 10.1.2017 9:24

cherrie kirjoitti 9.1.2017 20:14
Tuntuuhan se pahalta, hävettää kun toinen vanhemmista alkoholisti. Sitä on halunnut olla sokea asialle. Välillä hän on moniakin päiviä/viikkoja selvinpäin, mutta sitten sattuu taas sellaisia putkia, kun juo monena iltana. En tiedä, voisiko johtua siitä että itseeni vaikuttanut eniten.. kun tavallaan olen se henkilö, jolle hän on aina vuodattanut kaiken. Oon aina ollut se tukipilari.

Oliks se tolleen sillonki, kun olit lapsi? Kyllä toi on iso juttu eikä mikään ihme, jos on jättänyt sinuun syvät jäljet. Ei todellakaan oo normaalia alkoholinkäyttöä, että on tuommosia juomisputkia. Toivottavasti pääsisitä näitä asioita jollekin kertomaan ja jollain lailla käsittelemään, ettei yksin tarvis kantaa niitä ja seurauksia. ☺️❤️

Jaaha, tänään on sitten jo suojakeli ja näyttää siltä, kun olis vettäki satanut. Otin pakkaskeleistä kaikki irti ja kävin hiihtämässä lauantaina, sunnuntaina ja vielä eilen aamulla ennen työkokeilua. ☺️ Rakastan hiihtämistä (siihen nähden tämä kotikaupungin sijainti ei ole kyllä ihanteellinen. Tää on varmaan vihoviiminen kolkka Suomessa mitä tulee talviurheiluun 😟) Viikonlopulle on luvattu taas pakkaskelejä, joten sitä odotellessa.

Täällä niin kirjoitettiin siivoamisesta, että mäkin sain eilen harvinaisen inspiraation alkaa siivoomaan. Pesin jopa lattiat, mitä ei tapahdu usein. Mietin mattojen tamppaamista, mutta tyydyin imuroimaan ne. Eteisen matoille varasin matonpesukoneen. Kohta pitäis lähteä niitä viemään sinne. Mitä luksusta, kun ei tartte niitä itse hangata, senku panee koneeseen pyörimään!

Niin, vaikka töissä kävi niin ei se sitä estänyt etteikö ois pullon korkki auennut.. Toi juominen muistaakseni alkoi tai pikemminkin laukesi pahiten joskus niihin aikoihin kun olin itse siinä teinivaiheen kynnyksellä. Oon tavallaan pyöritellyt syitä mielessäni miksi se juominen karkasi käsistä, ja tavallaan ymmärrän niitä nyt, mutta ei se juominen ole oikein, ei se niitä murheita ikinä poista, turruttaa vain hetkeksi. Sitten itse oon toiminut henkisenä tukena siitä lähtien kun ikää vain on tullut lisää.. Mutta on tuo juominen ehkä hieman väheentynyt niistä ajoista mitä oli. Onneksi.

Vau, oliks ihana käydä hiihtämässä? Mulla jäi pahat muistot hiihtämisestä peruskoulun ajoillta, kun piti veren maku suussa hiihtää. Se ei ollut kivaa, mutta kun saa omaan tahtiin mennä niin se on kyllä parasta liikuntaa 🙂

Pelästynyt kirjoitti 10.1.2017 11:21
Joie: Sun täytyy lähteä lappiin hiihtämään, siellä on upeita maastoja lykkiä menemään 🙂 Minäkin ajattelin lähteä tänään tai huomenna vähän hiihtelemään.

Lähtisin vaikka tältä istumalta. Tulisin takas sitten toukokuussa takas etelään katsomaan valkovuokkojen kukintaa. Budjetti ei vaan oikein taivu Lapin reissuun nyt. Ja kyllä sitä vois olla vähän vaikea TE-toimistollekin selittää. 😉

Hienoa, cherrie, että sun asia järjestyi! Kohtuus kaikessa kuitenkin. Jospa seuraava työtarjous olis vaikka joku kiva. Mäkin oon saanu tässä Kelalle selitellä, tosin lähinnä omia sekoilujani, kun olin väärin merkinnyt työttömyysajan ilmoitukseen jotkut päivät. Toivottavasti se siitä selkiää. Työkokeilu päättyy tän kuun lopussa, enkä osaa yhtään ajatella, mitä sitten. 😐

Pelästynyt kirjoitti 9.1.2017 14:3

Mun isä ei ole koskaan tunnustanyt ongelmaansa ja hänhän kaiken huipuksi kehuu olleensa erinomainen isä. Isä joka joi, joi ja joi ja kuljetti kotiin kaikki lähiseudun juopot, Ikinä rahaa ei ollut ostaa uusia vaatteita tms koska rahat meni hänen alkoholiinsa..Elämä oli kuin helvetin esikartanossa kuunaan.

Aika hurjaa, että sun isä on niin sokea omalle toiminnalleen, että kehuu itse olleensa tosi hyvä isä. Saman oon kokenu omien vanhempienki kohdalla, ensisijassa tosin äidin. Hän on omasta mielestään niin paljon yläpuolella muita ihmisiä, että voi aina toisia arvostella ja korostaa omaa erinomaisuuttaan. Ja sitten kun mietin, mitä se todellisuus meillä kotona oli kulissien takana niin en voi käsittää. 😐 Miten hän voi toisia halveksua ja kritisoida, kun oma pesä on semmoisessa jamassa?

Kai se on sillä tavalla, että ihminen voi harjoittelun myötä tulla tosi taitavaksi kieltämään todellisuuden ja valehtelemaan itselleen. Jos ei halua nähdä jotain asiaa niin sen voi tehdä itselleen näkymättömäksi tai jos jotain ei halua muistaa niin sen saa katoamaan mielestään.

Jonkun aikaa sitten luin Jack Frostin kirjan, jonka nimen olen unohtanut. Hän kirjoitti siitä, kuinka hän aikuisiällä koitti eheyttää suhdetta äitiinsä. Kun hän oli lapsi, hänen äitinsä oli arkipäivisin ollut arvostettu opettaja. Viikonloppuisin hän oli kuitenkin aina juonut päänsä täyteen, ja usein repinyt lapsensa yöllä ylös sängystä hakatakseen heidät ja muuta sellaista.

Suhteet äitiin oli sitten ollu aikuisiällä aika viileät. Sit kun hän oli itse parantunut, hän halusi selvittää asiat äitinsä kanssa. Äiti oli kokenut, että tää poika oli kohdellu häntä todella pahasti, kun oli pitänyt suhteen niin etäisenä hänen nähdäkseen ilman mitään syytä. Tää Jack oli sitten ihmetellyt, että äiti, etkö sinä tiedä syytä siihen. Äiti oli sanonut, että ei todellakaan tiedä, hänhän on ollut täydellinen äiti.

Jack oli pyytänyt äitiä kertomaan, mitä tapahtui aina viikonloppuisin, kun hän ja hänen veljensä vielä asui kotona. Äiti ei muistanut viikonlopuista yhtään mitään. Jack oli sitten kertonut, että äiti oli kännissä mm. säännöllisesti hakannut hänet ja hänen veljensä. Äiti ei uskonut tätä ollenkaan ja piti mahdottomana. Hän oli sitten ottanut puhelun veljelleen, joka oli vahvistanut, että ne asiat todella oli tapahtunu. Tähän äiti oli sitten todennut, että hyvä on, mutta minähän olinkin alkoholisti. ...😮