itse olen myös uusi täällä. Googlettamalla löysin tämän foorumin koska kaikki tuntuu kaatuvan taas päälle. Olen 31v työtön nainen.
Mulla on jonkin sortin sosiaalisten tilanteiden pelko. Koulussa ollessa inhosin esitelmien pitoa. (olin myös koulukiusattu ja lapsena jouduin katsomaan vanhempien alkoholin käyttöä, josta varmasti jääny traumas).
Mulla on yleensä oma kupla jossa olen kun yksin olen kaupassa tai liikenteessä. En pysty ottamaan ihmisiin kontaktia, kassalla ollessa en pysty myyjää mitenkään silmiin katsomaan. Kun saan maksun hoidettua ni äkkiä pois. Ja käyn kaupassa mielummin siloin kun siellä ei ole paljoa ihmisiä. En voi sietää ruuhka-aikana kaupassa käymistä. Ja jos täytyy jossain Kelassa, pankissa tai muissa tärkeissä tapaamisissa käydä ni ahdistun sitä ennen todella, mutta jotenkin selviän.

Hei!

Tervetuloa uudet mukaan 😍 Täällä on tosi ihania ihmisiä tsemppaamassa toisiaan, itse olen saanut täältä paljon positiivista mieltä matkaaani.

Cherrie: Nyt se on tehty ja toivotaan parasta 🙂👍

Maillis: Turhaan pyytelet anteeksi, täällä saa kirjoittaa pois pahanmielen ja asiat mitkä ahdistaa.

Mun täytyy lukea kaikki kirjoitukset ajatuksen kanssa kunhan illalla tulen kotiin, ollaan lähdössä anoppilassa käymään kunhan saadaan uuni lämmitettyä. En ole oikeastaan koneelle tässä joulunaikana ollutkaan.

Joulu meni oiikein hyvin, kun käytiin kylättelemässä eri aikaan kuin muut ja muuten vietettiin joulua oman perheen kesken. Oikeastaan rentouttavin joulu vuosiin☺️❤️

Alennus myynneissä en ole käynyt ja tuskin käynkään, liikaa ihmisiä.

Sitäpaitsi alennusmyynnit tuskin edes on mitään alennuksia. Ihmiset vaan säntää riemusta kiljuen kaupoille ihan vaan ostamisen vimmasta ja kantavat selkä vääränä rojua jota eivät kuitenkaan olisi tarvinnut tai ainakin olisi saanut järkevämmällä hinnalla, vähemmällä ahdistuksella ja ehjin rystysin omasta lähimyymälästä. 😉

Kiitos vaan kun sain/saan kirjoitella ja kommentoitte.

Erilaiset perhekulttuurit välillä törmää. Mutta ehjänä selvittiin ja lasten kanssa oli kivaa. 🙂

Ihan kiva kun alkaa uusi vuosi. Uuden alku. Tulee pikkuhiljaa kevät. Lintujen laulua ja lisää valoa. Päivä pitenee.

En minäkään rynni kauheasti alennus myynteihin. Ei ole kiinnostusta eikä rahaa.

Kun on vähemmän rahaa käytettävissä niin huomaa että ei tarvi niin paljon ja tulee vähemmästä tyytyväiseksi.

Onko teistä hyvä ohje tyytyä siihen mitä on?
Minusta on toisaalta.

Onko teistä hyvä ohje tyytyä siihen mitä on?
Minusta on toisaalta.

Itse käyttäisin mielummin sanaa "kiitollinen" ainakin terveydessä, ihmissuhteissa ja raha-asioissa, koska sillon jätän oven auki kasvulle. Esimerkiksi "olen kiitollinen siitä, että minulla on rahaa pitää katto pääni päällä", tai "Olen kiitollinen siitä, että voin lahjoittaa varojani luonnon suojelemiseen", tai "Olen kiitollinen siitä, että olen löytänyt tukinetistä vertaistukea" tai "olen kiitollinen siitä, että mielenterveyteni tila on kohentunut". Tai että "Olen kiitollinen kaikista minua tukevista ja kuuntelevista ystävistä".

Minä kyylen tyytymisen vähän sellaisena uskon puutteena, että näillä mennään ja enempää en usko ansaitsevani tai saavani. Jos jossain joku näitä sanoja ja ajatuksia kuulee, niin kumpaa sanaa käyttäisit itse ja missä tilanteessa?

Juu Satoshi, ehkä mun olis pitäny sanoa että on tyytyväinen siihen mitä on, ei tyytyä siihen mitä on.

Kiitollisuus on tosi hyvä. Siitä tulee tyytyväisempi olo.

Ei kyllä ole helppoa nousta aamulla ja aina on pimeää. Mutta kyllä se päivä pitenee vähitellen.

Palataan!

MädelOhneNamen kirjoitti 27.12.2016 23:1

itse olen myös uusi täällä. Googlettamalla löysin tämän foorumin koska kaikki tuntuu kaatuvan taas päälle. Olen 31v työtön nainen.
Mulla on jonkin sortin sosiaalisten tilanteiden pelko. Koulussa ollessa inhosin esitelmien pitoa. (olin myös koulukiusattu ja lapsena jouduin katsomaan vanhempien alkoholin käyttöä, josta varmasti jääny traumas).
Mulla on yleensä oma kupla jossa olen kun yksin olen kaupassa tai liikenteessä. En pysty ottamaan ihmisiin kontaktia, kassalla ollessa en pysty myyjää mitenkään silmiin katsomaan. Kun saan maksun hoidettua ni äkkiä pois. Ja käyn kaupassa mielummin siloin kun siellä ei ole paljoa ihmisiä. En voi sietää ruuhka-aikana kaupassa käymistä. Ja jos täytyy jossain Kelassa, pankissa tai muissa tärkeissä tapaamisissa käydä ni ahdistun sitä ennen todella, mutta jotenkin selviän.

Moi, lämpimästä tervetuloo sullekin 🙂 toivottavasti täältä saat apua kuin me muutkin 🙂

Tuosta kiitollisuudesta, sitä ei aina osaa ajatellakaan miten kaikki on kuitenkin suht hyvin itsellä. On kuitenkin katto pään päällä, on ruokaa ja perus asiat melko kunnossa.

Niin se vain joulu oli ja meni. Nyt tuntuu haikealta, ja tuleva vuoden vaihtuminen jännittää. Toivottavasti se toisi jotain positiivisia tuulia mukanaan... Omasta asenteestahan se on myös kiinni. Itse kyllä kaipaisin kunnon muutosta, tai no edes sitä pientä.

Mua harmittaa, koska mun mielialat heittävät niin laidasta laitaan, esimerkiksi aamulla saatan olla hyvinkin iloisella ja positiivisella tuulella, mutta se saattaa muuttua jo ihan vaikka muutamien tuntien kulutta, että yhtäkkiä kaikkea "aristeleekin", mieltä masentaa ja ahdistaa. Onko kellään muulla näin ? Tai sitten saatan olla vain mieli allapäin monta päivää.. En suoraan sanottuna muista milloin viimeksi olisi ollut kokonaisia päiviä, jolloin ei ahdistaisi jne.. ☹️

Sitten toinen juttu, esimerkiksi löysin taas pari mahdollisesti varteenotettavaa työpaikkaa, ei siinä vielä mitään.. ihan rohkeasti uskalsin ja uskallan kysyä aina lisätietoja ja saankin vastauksen, mutta sitten... Siihen se sitten useimmiten jääkin melkein, ja vaikka olisikin kiinnostava paikka, mua jää askarruttamaan että onko minusta siihen, ja sitten se varsinaisen hakemus jää laittamatta, en uskalla, ei ole rohkeutta, lamaannun... Onko kenelläkään muulla tuttu tunne? ☹️ Kun tuntuu ettei sitten saakkaan aikaiseksi.. Ja asiaa ei todellakaan auta sekään, kun mielialat vaihtelee niin nopeasti. Ensin on innoissan , ja sitten koko juttu ahdistaakin. Välillä kyllä mietin että onko mulla joku kaksisuuntainenkin mielialahäiriö...

Mutta kuitenkin, harmittaa suuresti kun ei vaan _uskalla_.... Ja mietin, että riittääkö mun rahkeet tällä hetkellä edes kokopäivä työhön, että jaksanko minä, voi veiskö se voimat heti alkuunsa.. Vai olisiko sittenkin järkevämpää aloittaa jostain osapäiväisestä työstä, muutamia tunteja siellä täällä, ja tunnustella miltä tuntuu, ja sitten jos tuntuu hyvältä, jaksaa ja kykenee, niin sitten lisää.. Osapäivätyössä vain miinuksena se, ettei tienaa niin paljon.

Cherrie, Kiitos 🙂

Tuo on minulla hyvin tuttua että mieliala heittelee laidasta laitaan. Välillä on hyvä fiilis ja sitten taas itkettää ja ahdistaa kun on yksin ajatusten kanssa. Onnistuin pilaamaan yhden ihmissuhteen. Tapailin erästä miestä 6-7kk. Olin liian takertunut, ja hän rupesi pakittamaan. Parisen kuukautta tässä yrittänyt siitä selviytyä. Eka kuukausi meni itkien, nyt alkanut jotenkin helpottamaan mutta kun muistelen meidän hyviä hetkiä, saatta tulla itku. Mulla on niin paljon kaikkee kuraa tapahtunut elämäni aikana ja tiesin, että tämänkin onnistun pilaamaan. Kuitenkin annoin itseni rakastua ja siitä seurasi särkynyt sydän. Sitten kun mietin miksi ihmeessä mulle ei koskaan suoda mitään hyvää. Oon ihan loppu.
Menee ihan ohi aiheen..

Minunkin pitäisi tässä etsiä töitä kun valmistuin pari kk koulusta. Mutta nyt ahdistaa ajatus että jos pääsen työhaastatteluun. Joudun kohtaamaan täysin ventovieraita ihmisiä. Nyt talvi kun pimeä ni ahdistaa vielä enempi. 😞

Tervetuloa tänne munkin puolestani MädelOhneNamen! 🙂 Tosi kipeä asia varmasti ollut toi ero. Ei ihme, jos itkettää ja surettaa. Onhan se iso asia. Anna aikaa itsellesi surra. ☺️❤️ Aika kova suhtautuminen sulla on itseesi, kun kirjoitat, että "onnistuin pilaamaan ihmissuhteen". Kuitenkin suhtessa on aina kaks ihmistä. Sehän on tosi hyvä juttu, että tunnistat itsessäsi taipumuksen takertua toiseen. Sillon sitä asiaa voi lähteä myös käsittelemään ja siitä voi vapautua. 🙂

Cherrie, mulla tuppaa kanssa mielialat heittelemään autuaallisesta onnesta toivottomuuteen ja kuolemanhaluun. Välimuotoja on aika vähän. Toivon, että löydän terapian kautta keinoja saavuttaa enempi tasapainoa. Koen, että tunteet hallitsee mulla liikaa. Kun tunteissa on paljon rikkinäisyyttä, tunteiden johtama elämä on myrskyisää ja epävakaata.

Viime aikoina oon heränny siihen, että oon itse vastuussa siitä, millaisia ajatuksia mielessäni pyörittelen. On toivoa tuovaa ja innostavaa, että omat ajatuksensa voi valita; että kaikkia tunneimpulsseja ei tartte seurata. Kuitenkaan voimaa muutokseen ei löydy itsestä. Siihen tarttee rakkautta ja tukea, apua Jumalalta ja toisten ihmisten kautta. Mä en ainakaan yksin pystyis mitenkään.

Joie kirjoitti 30.12.2016 11:36

Tervetuloa tänne munkin puolestani MädelOhneNamen! 🙂 Tosi kipeä asia varmasti ollut toi ero. Ei ihme, jos itkettää ja surettaa. Onhan se iso asia. Anna aikaa itsellesi surra. ☺️❤️ Aika kova suhtautuminen sulla on itseesi, kun kirjoitat, että "onnistuin pilaamaan ihmissuhteen". Kuitenkin suhtessa on aina kaks ihmistä. Sehän on tosi hyvä juttu, että tunnistat itsessäsi taipumuksen takertua toiseen. Sillon sitä asiaa voi lähteä myös käsittelemään ja siitä voi vapautua. 🙂

Cherrie, mulla tuppaa kanssa mielialat heittelemään autuaallisesta onnesta toivottomuuteen ja kuolemanhaluun. Välimuotoja on aika vähän. Toivon, että löydän terapian kautta keinoja saavuttaa enempi tasapainoa. Koen, että tunteet hallitsee mulla liikaa. Kun tunteissa on paljon rikkinäisyyttä, tunteiden johtama elämä on myrskyisää ja epävakaata.

Viime aikoina oon heränny siihen, että oon itse vastuussa siitä, millaisia ajatuksia mielessäni pyörittelen. On toivoa tuovaa ja innostavaa, että omat ajatuksensa voi valita; että kaikkia tunneimpulsseja ei tartte seurata. Kuitenkaan voimaa muutokseen ei löydy itsestä. Siihen tarttee rakkautta ja tukea, apua Jumalalta ja toisten ihmisten kautta. Mä en ainakaan yksin pystyis mitenkään.

Toivottavasti saat apua terapiasta Joei! Minäkin olen alkanut miettimään vaihtoehtoja.. Mä en kestä tätä mun mieliala vaihtelua.. Ei kai tää ole normaalia? Mutta mua epäilyttää että en osaa puhua asioistani kenellekään....

Miten teillä vietetään uutta vuotta? Mulla menee tämä uusivuosi yksin miehenikin ollessa töissä... ☹️ Koitan silti olla vaipumatta epätoivoon ja synkkyyteen vaikka yksin tälläkertaa olenkin.. Vaikka hieman katkeraksi heittäydyn kun kukaan ystävistäkään ei ole kaivannut minua.. Itse kyselin muutama päivä taaksepäin ystävältäni onko hänellä mitään uudenvuoden suunnitelmia.. Ei ollut.. mutta en sitten alkanut ehdottamaan mitään, saan syyttää itseäkin mutta.. No eiköhän se vuosi vaihdu ilman mitään sen kummempaa.

Toivottavasti tuleva vuosi on parempi ☺️❤️☺️😍

Tuli muuten vielä mieleen noitten työhakemusten kanssa, että mainitsetteko työttömyysjaksoista sinne jotain? Ja miten siitä kerrotte?
Mietin vain että kun noita hakemuksiakin laittelee niin olisko suoraan hyvä kertoa siihen, kuin että haastattelussa kysytään aukoista kuitenkin ☹️ tai en tiedä miten tarkasti ne niitä syynää.
Mielenterveysongelmilla ei nyt ainakaan viitsi alkaa niitä selittelemään.. Suoraan sanottuna kun niitä töitä varmasti olisi jos oikeasti vain haluaisi...... tai paremminkin pystyisi.

Tervetuloa uudet mukaan <3

Hyvää uuttavuotta kaikille, toivon teille kaikille paljon hyvää ensivuodelle 😍😍😍

Cherrie: Minä olen samaa miettinyt että mitä kerron tästä ajasta jonka olen nyt ollut kotona, kun tämähän on ensimmäinen kerta ikinä kun työttömänä olen ollut. Entäs jos antaisit cherrie itsellesi aikaa, murehtimatta töistä, annat itsellesi aikaa keskittyä itseesti ja omaan hyvin vointiin. Uskon, että sitä kautta taas töitten hakeminen ja töhin lähtö helpottuu kun saa omat ajatukset kuntoon. Jotenkin ajattelen, että työ on kuitenkin toissijainen juttu siihen nähden, että oman itsenäsä kanssa on hyvä olla, siihen meidän pitää panostaa ensivuonna.

Meillä ei ole mitään erityisiä suunnitelmia illalle. Käydään katsomassa kaupungin ilotulitus yms pientä syödään herkkuja

Joie, muutos tapahtuu hitaasti ja se on ylä- ja alamäkeä, joskus nopeeta joskus hidasta. Jospa sun on nyt aika hengähtää ja miettiä, miten sun uusi oivallus muuttaa sun suhtautumista asioihin? 🙂 Se on kuitenkin iso juttu kun hoksaa, ettei olekaan välttämättä enää elämänsä uhri, vaan osa sitä.

Cherrie, normaalius on tie tylsyyteen ja mitäänsanomattomuuteen. Oudot ja poikkeevat ihmiset on mielenkiintosia ja niissä on potentiaalia 🙂 😉

Minä vietän uudenvuoden yksin kotona, omissa oloissani. Syön pois jouluruokia, dataan tukinetissä ja luen kirjaa. Just the way I like, ei mitään riekkumisia tai turhamaisuuksia.