Pelästynyt, kiva että sait kaverin mukaan, niin ei tarvinnut yksin kuitenkaan panikoida! 🙂

Muistan, kuulostaa tutulle nuo hermoilut esimerkiksi erilaisten juhlien takia.. Ne alkaa jo huolestuttamaan ja stressaamaan päiviä, viikkoja, ja jopa kuukausia etukäteen ☹️ Olisi ihanaa saada olla ihan "normaali".. elää hetkessä, ei murehtis tyhjiä. Mulla on yksi tämän tyylinen kaveri, kadehdin niin sitä hänen rentoa asennettaan.. Tai ehkä hän kätkee "panikoinnin" hyvin😎

Minulle ei kuulu tänään mitään ihmeempiä.. Oon hieman murehtinut tätä mun painoa. Pitäisi jonkun verran pudottaa kiloja, mutta tuntuu niin turhauttavalta, ku sitten ku ahdistaa niin tulee syöpöteltyä miten sattuu... 😠

Siis nyt paremmalla aikaa, siis mun mies ei oikeastaan tiedä ihan kaikkea mitä mun päässä liikkuu, hän tietää jotain ja varmaan aavistaa jotain mutta hän ei ymmärrä alkuunkaan. Miehen suku ei tiedä mitään, enkä edes halua, että tietäävätkää kun he ovat tosi tuomitsevia. Miehen siskoa pelkään melkein enemmän kuin mitään, hän tosi vaikea ihminen. Näillä sitä porskutellaan mennä. Mun omat vanhemmat taas no..he ovat mitä ovat.

Minä stressaan vähän tätä joulu juttua, pitäsi varmaan miehen vanhemmilla käydä mutta en haluisi mennä yhtä aikaa kuin miehen sisko ja veljen vaimo ovat siellä. Ajattelin et jos ei meintäisi ollenkaan syömään vaan käytäisiin vaikka vain kahvilla jossain välissä kun ei ole muita.

Jännitin kyllä tosi paljon sinne sairaalaan menoa, meinasin saada jo heti lähtiessä paniikkikohtauksen, mietin et miten hemmetissä selviän siitä ilmottautumisesta ja odottamisesta siinä odotustilassa saati sitten siitä lääkäristä. No onneksi jotenkin rauhoitun ennen sitä niin se meni suht hyvin.

Tänään ajattelin lenkillä käydä kunhan tee kotityöt ja lämmitän uunin eli josku iltapäivällä.

Pelästynyt kirjoitti 21.12.2016 10:7

Jännitin kyllä tosi paljon sinne sairaalaan menoa, meinasin saada jo heti lähtiessä paniikkikohtauksen, mietin et miten hemmetissä selviän siitä ilmottautumisesta ja odottamisesta siinä odotustilassa saati sitten siitä lääkäristä. No onneksi jotenkin rauhoitun ennen sitä niin se meni suht hyvin.

Hienoa! ☺️❤️

Hm, minä taas jotenkin itse pelkään hieman mun anoppiani, ja miehen veljen vaimoa. Tai en varsinaisesti pelkää, mutta tunnen itseni heidän silmissään huonommaksi, varsinkin anopin. Koska hänellä ja tällä miehen veljen vaimolla tuntuu olevan samanlaisia intressejä, tykkääväät samanlaisista asioista ja jotenkin tuntuvat tulevan paremmin juttuun... Tiedättekös.. Sitten minä... minä olen vain minä... Minä olen tällainen, enkä muuksi muutu, enkä jaksaisi esittää kenenkään takia sellaista mitä en ole ☹️ Mun koko elämäni on muutenkin ollut sellaista, että yritän "miellyttää" muita, ja sekös vasta väsyttävää onkin. Johtuu varmaankin juuri siitä huonommuuden tunteesta, ja yritän saada sitä hyväksyntää. Olen varmaan itse kehitellyt ajatuksen päässäni, että minusta sen takia pidetään vähemmän jos en mee samaan muottiin muiden kanssa, mutta mulla vain on sellainen tunne..

Onneksi sä Pelästynyt selvisit sieltä sairaala reissulta☺️❤️ Mä olen huomannut että itse saan suunnilleen pakokauhun tietyistä asioista, mitkä on ennen ollut suht normaalia.. Mutta nyt tällä hetkellä kun ei joudu suorittamaan mitään pakollista, työ tai koulu, missä joutuu kokoajan altistukselle, niin nyt reagoi jotenkin tavallista voimakkaammin kaikkeen.

Mullakin haluttaisi lähteä lenkille. Tai tehdä jotain energiaa kuluttavaa.. Harmittaa vain, että on niin liukas keli, ettei tekisi mieli kyllä ulos lähteä..

cherrie kirjoitti 21.12.2016 10:36
Mun koko elämäni on muutenkin ollut sellaista, että yritän "miellyttää" muita, ja sekös vasta väsyttävää onkin. Johtuu varmaankin juuri siitä huonommuuden tunteesta, ja yritän saada sitä hyväksyntää. Olen varmaan itse kehitellyt ajatuksen päässäni, että minusta sen takia pidetään vähemmän jos en mee samaan muottiin muiden kanssa, mutta mulla vain on sellainen tunne..

Sun tarttis saada lähipiiriisi sellasia ihmisiä, jotka rakastaa ja hyväksyy ehdoitta. ☺️❤️ Mullekkin toi huonommuuden ja erilaisuuden tunne on tosi tuttuja. Pikku hiljaa ne on kuitenki parantumassa, kun oon saanu viime vuosina tukea ja rakkautta joidenki ihmisten kautta. Sit kun toiset välittää ja kohtelee hyvin, alan itekki ajatella, että mun täytyy olla tärkeä ja arvokas, kun kerran saan tällä lailla rakkautta.

Mä oon nyt suht positiivisella mielellä joulun suhteen. Aikaisemmin se on tuntunu aina ihan jäätävän ahdistavalta. Kun on täytyny mennä vanhempien luo siihen ahdistavaan kulissimaailmaan... "virtahepo olohuoneessa" niinku sanotaan...ja kaikki ne lapsuuden kipeät ja pelottavat muistot nousee esiin. ☹️

Pari vuotta sitten rukoilin Jumalaa, kun mua ahdisti joulu ja vanhempien luo meneminen ihan sairaasti. Rukoilin, että saisin joskus kokea semmosen joulun, joka olis ihana, turvallinen ja josta voisin nauttia. Lapsuuden jouluja pimensi vanhempien riidat ja ryyppääminen. Samana iltana yks nainen seurakunnasta laittoi viestiä ja kysy kuulumisia. Kerroin jouluahdistuksestani ja hän kysyi, haluaisinko tulla aattona hänen luo. Hän on eronnut ja lapset oli aattona isänsä tykönä.

Vietimme sitten jouluaaton yhdessä ja menin vasta seuraavana päivänä vanhempieni luo. Se oli ihanin jouluaatto ikinä! Sai olla ihan vapaasti ja nauttia, ei tarvinnu pelätä mitään. ☺️❤️ Sen jälkeen mun tunnekokemus joulusta ja suhtautuminen siihen muuttui. Joulu ei oo enää tuntunu niin ahdistavalta ja oon voinu nauttia jouluvalmisteluista vanhempien luonakin. 🙂 Olen kiitollinen tästä. Huomenna olis tarkotus lähteä vanhempien luo.

No tänään ei kyllä mennyt niinkään hyvin kaupassa käynti aivan kauhee fiilis kun sieltä pois selvisin, päässä surisi niin sekavia ajatuksia ja ahdistusta että huh. Kävin tekemässä joulun ruokaostokset ja ei tarvinnyt yksin siellä kyllä olla. Ihan hirveätä kun pitää olla tällainen, joka ei pysty normaaliin kaupassa käyntiin ilman ahdistusta!! Jos jotain positiivista tästä täytyy kaivaa on kait se että ylipäätään menin sinne kauppaan. Nää pakkoajatukset kyllä on persuksesta! Mutta altistusta, altistusta sitä ainakin tuli.

Se on muuten jännä miten tärkeää meille ihmisille on se, että joku hyväksyy meidät omana itsenään, joskus on jopa vaikea itse hyväksyä itseään sellaisena kuin on mutta jos joku hyväksyy sinut 100% sellaisena kuin sinä olet niin varmasti helpottaa myös itsensä hyväksymistä. Tottakai lapset hyväksyy ja rakastaa mua sellaisena kuin olen ja se on mailmassa tärkeintä😍 ja minä olen lapsille sanonut, että maailmassa ei ole mitään sellaista etten minä hyväksyisi lastani juuri sellaisena kuin hän on. Tietenkään murhaamista, toisten satuttamista ja tällaisia tekoja en hyväksy. Mutta varmasti sitä lastaan silti rakastaisi.

Taidanpa keittää mukin glögia jos helpottaisi oloa.

voi cherrie. Mä olen taistellut samanlaisten mietintöjen kanssa jo pitkään. Olen ollut suurimman osan elämästäni tunnollinen toisten miellyttäjä ja itseni vähättelijä. Ajattelin, että kaikkia pitää miellyttää ja itsensä ajattelu on itsekästä ja huono puoli. Sitten masennuin ja aloin saamaan paniikkikohtauksia. Nyt opettelen itseni arvostamista, itsetunnon kohottamista ja oman ääneni avaamista.

Joiella on hyvä idea. Kantsii kattoa, minkälaisten ihmisten seurassa viettää aikaa eniten ja jos ne on sellasia, jotka ei sua tue tai auta niin ehkä niiden kanssa vois olla vähemmän ja etsiä sellasia ihmisiä, jotka tukee, auttaa, välittää ja arvostaa. Toinen hyvä ajatus voisi olla, että harjoitteletkin ensin antamaan itse itsellesi hyväksynnän. Edes vähäsen ja jostain sellasesta asiasta, jota itse pidät tärkeänä. Ainakin alkuun voi olla hyvä pitää ne asiat itsellään ja omana tietonaan, jottei ne tule lytätyksi. Vähitellen opit tuntemaan kenen kanssa jaat samoja arvoja ja joiden kanssa on jotain yhteistä 🙂

Pelästynyt,

Kiva kuulla että reissu meni mukavammin kuin pelkäsit 🌻🙂🌻
Ei sitä kannata eikä tarvitsekaan kertoa ihmisille joista tietää jo etukäteen etteivät ne ymmärrä. Itse olen tehnyt sen virheen että olen yrittänyt saada liian monet ymmärtämään. Kertonut juurta jaksain miten päiväni kuluvat ja miltä minusta mikäkin tuntuu ja miksi. Yrittänyt vääntää rautalangasta mitä sosiaalinen pelko esimerkiksi on. Ei. Kaikki eivät vain todellakaan ymmärrä vaikka kuinka selittäisi. Siinä monesti joutuu jollain tapaa itseään puolustelemaan ja tekemisiään selittelemään johon kuluu kyllä energiaa. Toivoisin sinun kohdallasi että miehesi ymmärtäisi edes vähän. Pystyisit hieman avaamaan, itsesi takia. 😍
Tee joulustasi sellainen kuin toivot. Tuohan kuulostaa hyvältä että menette eriaikaan. Se on myös sinun joulusi. ☺️❤️

Cherrie,

olisi kyllä ihana olla "normaali ". Minkähänlaisia ongelmia heillä on? Yhtään vähättelemättä. Sitä minä useasti pohdin.
Tuttu oravanpyörä tuo paino. Nyt meinaa kiiriä taas ylöspäin. 20kg oon suunnilleen pudottanut. Vielä olisi matkaa normaalipainoon mutta alan onneksi olemaan melko tyytyväinen itseeni vaatteet päällä silloin kun ei turvota. 😀 suklaa on paheeni. Tunnesyöjä myöskin. Mutta ilman jouluaikaa arkena tiukka linja ja viikonloppuna höllemmin.
Sinun pitää oppia rakastamaan itseäsi. Itselläkin puolitiessä😳 .Mut mää oon lähtenyt liikkeelle minäpuheesta. Tietoisesti kun kuuntelee mitä sitä itselleen laukoo niin se on aika järkkyä tekstiä. Yritän sitä kääntää päälaelleen. Oon onnistunutkin vähäsen. Vielä ku siitä mainitsee miehelle niin on siinä semmonen vieressä kuiskaaja. Sää oot cherrie kuule ihana justiinsa semmosena ku oot 😍

Joie,

Siis mikä ihana aatto sulla on ollut. Ja käänteentekeväkin. Kuinka ihanaa 😍 😍 oon todella onnellinen sun puolesta.
Itselläni myös alkoholintäyteiset joulumuistot lapsuudesta. Kunpa saisin ne johonkin kuoppaan joskus vielä kaivettua. Enköhän mä saa. Lippu korkeella ja silleen. 😀 . Tänä jouluna en oo pakottanut mitään. Jouluostokset oon tehnyt hyvissä ajoin mut leiponut en oo mitään. Siivonnut en oo. En oo sopinut mitään ylimääräistä. Aattona ainoastaan mennään miehen perheen luo. Mikä nyt tietysti on aivan käsittämättömän työn takana mut enpä aattele sitä vielä. En oo tehnyt mitään ahdistusta herättävää. Joululauluja en oo kuunnellut. Jouluruokia ei varmaan hirveesti ostella. Se on jotenkin ollut vapauttavaa. Mä pidän tästä. Toivottavasti tää kantaa hedelmää.

🙂👍

Joie, kivalta kuullosti toi sun erilainen jouluaatto.

Cherrie, ootpas sä saanut painoa pois. Kerro ihmeessä sun konstit! Olen mäkin saanut vähä. Olis kiva kun joku päivä kattois peiliin ja ei tursuisi joka paikka. Olis vähän sopusuhtaisempi. Ja olis kevyempi askel.
Kun meen tietyille sukulaisille niin alkaa mussuttaa. Omassa kodissa kontrolli säilyy paremmin. Kun en juuri osta naposteltavaa. Ei voi.

Hyvää päivää kaikille!

Heips!

Mies ilmoittaa tänään vanhemmilleen, että käydään eriaikaan kuin muut. Hänkin tietää että siskonsa yrittää olla perempi kuin muut ja tekee toisille tosi alhaisen olon joten tämä on nyt ratkaistu tällä. Miehen isähän vetää palkokasvin nenäänsä mutta mahtuuhan sinne niitäkin.

Cherrie: Minä ole ihan samanlainen kuin sinä, yritän mielyttää viimeiseen asti muita, otetaan ensivuodeksi tavoitteeksi huomioida myös oma tarpeemme ja se että opitaan arvostamaan itseämme.

Tänään vielä vähän siivoilin, nyt aloitan joulun vieton 🙂 Kohta tulee lapsetkin koulusta.

Hyvää joulua kaikille ja muistakaa nauttia ja olkaa myös armollisia itsellenne 😍😍

Nyt sulkeutuu pelästyneen netti joulunajaksi.

Ihanaa joulua sinullekin Pelästynyt, toivottavasti joulunaika menee mukavasti teillä 🙂 Hyvä että saitte järjestettyä tuollalailla vierailut miehesi vanhempien luona.

Yritetään olla ensvuonna armollisempia itsellemme! 🙂 Pitäisi olla liikaa miettimättä toisten mielipiteitä, tai mitä mahtavat ajatella. Mulla tulee joskus ihan kävelyllä mieleen jos toinen tuijottaa, et mitähän se tuijottaa minua, olinkohan ihan hirveän näköinen tms. Vaikka tosiasiassa tietää, että harva tuskin ajattelee juuri mitään, en minä ainakaan ajattele toisista ihmisistä mitään pahaa, oli sitten hieman lihavampi, liian laiha, mitä vaan. Pitäisi osata ajatella että minä kuulun tänne ihan yhtälailla kuin muutkin, en ole yhtään huonompi tai rumempi kuin muut. Saisi vain tämän asian omaankin päähän, ja jotenkin työstää sitä itsetuntoa paremmaksi.

Minäkin tein tänään viimeiset joulusiivoukset.. 🙂 Saisipa vielä vain joulufiiliksen päälle.. Sitä ei oikein nyt ole vielä löytynyt🤨 Pitäisi käydä vielä viimeiset jouluruoka ostoksetkin tekemässä, vaan ei yhtään huvittaisi yksin lähteä tuonne ruuhkaan pyörimään, saisin takuuvarmasti paniikkikohtauksen. Oon oikeastaan pistänyt merkille, että en juurikaan oo nyt pitkiin aikoihin käynyt isoilla ruokaostoksilla yksin.. Jotain pientä, esim maitopurkin olen saattanut hakea pienestä lähikaupasta, mutta isoon kauppaan en ole pitkään aikaan mennyt yksin.. Pitäisi alkaa sitäkin tekemään, muuten varmaan kohta uskalla isompaan markettiin mennä yksin ollenkaan, niiin tyhmältä kun se kuulostaakin!

Muistan, mullekin saa jakaa vinkkejä miten olet onnistunut painonpudotuksessa!
😎

Moi,

loistavaa kun järkkäsitte joulun itsellenne mieleiseksi pelästynyt. Ihanaa joulua sinne 🌻🙂🌻
Painonpudotus on ollut semmonen hiljaa hyvää tulee. Viikoittain oon pistäny maanantaisin painon ylös puhelimen kalenteriin niin siitä on ollut helppoa seurata edistystä. Palaa siihen niinä päivinä kun tuntuu ettei mitään tapahdu. Tää tylsä syön vähemmän /terveellisesti ja liikun enemmän on mullakin toiminut. 2-3 tunnin välein ettei illalla tuu sitä mättöfiilistä. Paljon kevyttä lihaa ja salaattia. Maitorahkaa ja hedelmiä välipaloilla. Ilmainen kalorinseuranta ohjelma on ollut puhelimessa ja aktiivisuusranneke on tehnyt ihmeitä liikkumisen suhteen. Liikkumisesta tulee hyvä fiilis myös mielen kans.

Hyvä sunnitelma. Armollisuuden harjottelua. Toi isoihin kauppoihin lähtemisen vaikeus kuulostaa ihan tutulta. Ja vielä tällaseen aikaan, kun siellä on ihan varmasti kauhea ruuhka. Ehkä nämä juhlan pyhät ei vaan ole kaikkein parhaimpia aikoja siedätyshoitoon, muutenkin tunteet pinnassa ja ahdistusta ja stressiä. Ainakin minulla. Jospa siihen voisi totutella sitten, kun omat voimat on riittävät, hälinää vähemmän ja silleen? Tärkeintä siinä kai on pitää tiukasti kiinni omista ehdoista. Tiedät omat rajasi ja ihan varmasti haluat oppia pärjäämään noissa. Kukaan muu vaan ei voi tietää sun rajoja, eikä niistä oo aina itsekään tietoinen.

Tänään kävi taas silleen, että minulle vaan ilmoitettiin, että minunkin on lähdettävä jouluaterialle uuteen ravintolaan vanhempien tuttavan kanssa. Hitto kun alkoi taas ahdistamaan niin että itkettää vieläkin. Tuntuu siltä, kun noin vaan mitätöidään mun sanavalta omiin asioihini. Pakotetaan sosiaalisiin tilanteihin ja vedotaan siihen, että niin vaan pitää tehdä. Tuli taas todella voimaton ja mitätön tunne. Olen vääränlainen ja minun on pakko olla jotain muuta, koska niin vaan on pakko olla. Ja sitten sain kuulla etten edes haluaisi olla sosiaalisempi. Että jos kieltäydyn sosiaalisoinnista niin jään yksin. Tuntuu vaan liian isolta harppaukselta tollanen just nyt. Pärjään kuitenkin omien kavereiden kesken ja selvisin tädin synttäreistäkin hyvin. En tiedä mistä tämä nyt tuli. Olisko sitten ollut tuo etten saa päättää?

cherrie, voitko olla ihan varma, että ne etsii susta just vikoja? Vai olisko mahdollista, että ne vaikka tykkäis jostain sussa? Jos sulla on vaikka kiva takki tai kaulaliina tai kiva hiustyyli. Tai jos vaikka oot vaan söpö. Katsotko itse koskaan sillä silmällä muita ihmisiä? 🙂 Oisko ihan kauhee ajatus? Ehkä joku sussa muistuttaa heitä jostain.

Munkin pitäisi vaan aloittaa tuo painonpudotusta kunnolla, jättää ne herkuttelut pelkästään sinne viikonloppuun. Kun nyt tulee naposteltua ihan arkenakin jos vaan sille päälle sattuu... Pitäisi varmaan ottaa itsestä joku koko vartalokuva puhelimeen, ja katsoa sitä kun tekee mieli herkkuja 😎 Ehkä siitä sais motivaatiota heh

Kaupassa tuli käytyä! Paitsi yksin en käynytkään tälläkertaa... Mutta hui että, oli ruuhkaista. Jäi varmaan puolet ostamatta kun siellä piti sinkoilla menemään.😎 Muuten ei sillälailla ahdistanut mutta ärsytti se väen paljous. Mutta pitää alkaa harjoittelemaan tuota että siedättäisi pikkuhiljaa itseä yksinkin menemään isoihin marketteihin. Mutta nyt on taas vähän parempi mieli kun ostokset on saatu ostettua, ei tarvitse siitä stressata.

Satoshi milloin sinulla oon meno tuonne jouluaterialle? Tsemppiä☺️❤️ Inhottavaa tosin kun ei saa itse yhtään "päätösvaltaa", vaan on mentävä😠 Onko sinulla muuten mitään lääkkeitä mikä helpottaisi tuota ahdistusta? Minähän sain vasta Propralit, on niistä siinä mielessä ollut apua, ettei kädet tärise niin pahasti ja sydän jyskää, kun välillä saattoi ihan kädet täristä kaupan kassallakin..mutta eihän se tietysti sitä henkistä jännitystä pois vie ☹️

Totta tuokin, että kyllä itsekin välillä katson ihmisiä "sillä silmällä", jos on vaikka jotain kivaa yllä tms 🙂 Mutta itse sen kääntää monesti vain omassa päässään niin, että onko mussa jotain vikaa nyt, kun katsotaan 😀 Luulen että tää pelko johtaa tosiaan nuoruuden kiusaamisesta, kun selän takana supistiin ja myöskin tuijoteltiin.. Pitäisi vaan siitä ensin päästä yli, ja se tapahtuikin silloin monia vuosia sitten.. Mutta nähtävästi siitä vain jäljet jäävät ☹️

Pääsin kuin pääsinkin kieltäytymään siitä jouluateriasta kunhan ahdistuneisuuteni huomattiin. Ehkä suurin ahistus nimenomaan tuli siitä ylhäältä päin sanomisesta ja siitä, että yhtään en osannut varautua moiseen. Sanottiin vaan, että kahden tunnin päästä mennään ja säkin tulet.

Mä en yhtään osaa kieltäytyä ilman syyllisyydentunnetta. Vielä. Huomaan olevani miellyttämisenhaluinen ja alistuva. Opettelen tuota kieltäytymistä parhaillaan. Ajattelin hankkia itselleni seuraavaksi mentoksen "tunne lukkosi" -kirjan ja harjoitella sen juttuja. Jospa se vaikka auttais ymmärtämään itseäni paremmin.

Mua ärsyttää kauppareissuissa väenpaljous, sinkoilu tai ylenpalttinen jahkailu. Miksei voi kirjottaa lappua, pysyä siinä ja hakea ne, mitä lapulla on. Ärh ja murh. 😀

Ei mulla ole lääkitystä ahdistukseen. Hoitava lääkäri itte totes, ettei lähde määräämään koska tilani on paranemaan päin muutenkin. Paniikkioireita ei oo ollu enää vuoteen ja yleinen mielialakin on mielestäni kohentunut tosi paljon, vaikka se vaihteleekin. Eikö se kaikilla tee niin?

Juu minuukin on koulukiusattu koko peruskoulun ajan ja tiijän varsin hyvin sen jättävän syvät arvet. Niitä on raskasta kantaa mukana. Ihan vaan mahdollisuutena ehdottelin. Etkös sinä vaatteesi ja tyylisi kuitenkin valitse, varmasti siitä löytyy jotain joka ainakin sua itteäs miellyttää. Olisko ihan mahdoton kokeilla sellasta ajatusta, että joku muukin vois tykätä siitä?

En ees koita ehdottaa, että sun "pitäis päästä yli", ainakaan mun mieleni ei suostu tekemään mitään pakottamalla. Tarttee olla ovelampi ja ehdottaa sille uusia näkökantoja. Puhuis sille niinkuin parhaalle ystävälleen, ilman tuomintaa, syyllistämistä tai pakottamista. Tekee sitten ajatuksella mitä lystää.