Cherrie: Toivottavasti sinulle ei ongelmia tule siitä sähköpostista mutta ainakin ole saanut tehtyä sen ja se taakka on poissa hartioilta. Minä kanssa olen ihan normaalipainon sisällä mutta paljon pyöreämpi kuin ennen. Ennen lapsia olin oikeasti aika laihakin en painanut kuin 48 kiloa ja pituutta on sellainen 163 cm.

Minä olen kanssa aika väsynyt, kotitöiden tekokin välillä ihan suorastaan tympii..

Hienoo cherrie, et sä sait viestin laitettua. 🙂🌻 Nythän sä oot tehny sen minkä voit sen asian suhteen. Miten sieltä työpaikasta tai työkkäristä sitten vastataan, se on heidän asia. Sillehän sä et kauheesti mitään voi.

Toivon, et sun ahdistus helpottaisi, mut käsitän kyllä, et asia painaa. Ole kuitenki tyytyväinen ittees, että sait tuon asian hoidettua huolimatta siitä, että on raskas ja masentunut olo. Se on paljon se! Tommoset asiat on raskaita hoidettavia.

Mäkin oon kyl ollu kovin masentunu ja itkeny yksinäisyyttä. ☹️ Tuntuu, että vaikka nämä ongelmat paranee koko ajan, se tapahtuu niiiin hitaasti. Pelkään, että jään yksinäiseksi ja katkeraksi ihmiseksi ja elämä on pelkkää kurjuutta. Kuitenki mulla on pari kaveria, joita tapaan, ja seurakuntayhteys ja sitä kautta myös ihmisiä, jotka haluaa auttaa ja tukea. Ens vuonna pitäis saada se terapiakin alkuun. Ehkä siitä on apua ja ihmisten kanssa oleminen jotenkin helpottuu. Voi asiat mennä hyvinkin.

Eilen tuli helpompi olo, kun olin läheisellä maatilalla valamassa kynttilöitä. Oli hyvä olla ihmisten joukossa, vaikka ne oli vieraita. Tänään auttoi, kun yks ihminen seurakunnasta laittoi viestiä ja päiväyksikön hoitaja myös laittoi viestin. Hänelle oli tullut mieleen vielä yks terapeutti, jota saattoi suositella. Ilahdutti, kun joku oli ajatellut mua! 🙂

Joo tavallaan ehkä mieli keveni, kun sai sen sähköpostin laitettua. Nyt vain ahdistaa tosiaan että mitä tapahtuu sitten seuraavaksi siitä hyvästä. 😟 Ainakin olen jonkun verran varautunut rahallisesti, jos karenssi iskee päälle jossakin vaiheessa. Rahaa ei paljon ole, mutta ainakin sen verran, että saisi laskut hoidettua jne. Mä niin vaan haluisin olla katsomatta sähköpostia ja laittaa puhelimen kiinni, onks teillä ikinä semmosta tunnetta. Tavallaan haluaisi pakoilla tiettyjä asioita...

Mullakin suorastaan tätä leveyttä tullut lisää. Minäkin olin jossakin vaiheessa ehkä turhankin laiha. Miten tässä nyt näin pääsi käymäänkin. 😟😀 Mutta oon kyllä huomannut että joskus ahdistuksissani tai tylsyyteen saatan napsia jotain. Sen on kyllä loputtava. Oon ehkä semmonen "tunnesyömäri"..

Ole iloinen Joie, että olet pienin askelin jo kohti parempaa! ☺️❤️ Halaus sinulle! Kuinka usein tapaat kavereitasi? Oletko heille muuten kertonut omasta tilanteestasi? Tiedän tunteen, kun joku muistaa, kyllä siitä aina parempi mieli tulee, oli se muistaja sitten kuka tahansa 🙂

Minuunkin on muuten yksi kaveri taas ottanut yhteyttä pari kertaa. Hän halusi taas purkaa omia tuntemuksiaan minulle. Olen siitä iloinen, jos hän kokee minut luotettavaksi jne. Mutta joskus tuntuu että jos itse haluaa jostakin avautua niin ne asiat "ohitetaan". Tai en osaa selittää sitä. Tämän parin viikon sisällä pitäisi myös olla yksi "illanvietto". Tosi mukava, kaipaankin jotain seuraa. Mutta en jotenkin kykene kuitenkaan kertomaan omista ikävistä asioista todellakaan. Ja yritän ehkä esittääkin parempaa, tiedättekö "mulla on kaikki hyvin"...

🤔

Cherrie: Minä olen tunne syöjä. Ahdistuksen keskellä maistuu niin normaali ruoka kuin herkutkin erittäin hyvälle...Läheisen ihmisen kuoleman jälkeen lihoin 10 kiloa vuodessa, laihduin kyllä kuin itsestään kun suru ja ahdistus helpotti.

Joie: Ihana kuulla hyvistä pienistä askelista eteenpäin, tsemppiä niihin. Uskon että ihan jokaisesta tuntuu hyvälle kun tietää, että joku on ajatellut juuri minua, ja viellä hyvässä mielessä.

Nyt tämä ahdistuja lähtee kohti kaupungin huisketta, täytyy käydä ruoka kaupassa ja sitten ajattelin käydä takkia katsomassa kun sain sellaisia -40% kuponkeja.

Heipsan!

En sitten eilen takkia ostanut, iski ahdistus ekassa kaupassa niin kovasti, että läksin kotiin. Ruokaostoksen sain käytyä menomatkalla..

Tänään olen valmistellut joulua, keitin piirakan sydäntä huomiseksi valmiiksi, tein piparitaikinan lapsia varten, lanttulaatikot ovat uunissa. Mun suurkeittiö valmistaa vaan aina niin isoja satseja, että niitä syödään pikään 😀

Miten te meinaatte muistaa vanhempianne/appivanhempia? Minä ajattelin että olisiko ihan tyhmä idea tehdä maustekakku ja lanttulaatikoita plus pipareita, oman keittiön tuotoksia. Sellanen pieni kori

Moikka!

Onko teillä kokemusta osa-aikatyöstä? Onko se kovin vaikeaa saada siihen päälle sitä työttömyyskorvausta? Työnhakijana täytyy ainakin olla.

Kiva jos joku kertoisi kokemuksiaan, vaikka ehkä tää nyt meni hieman ohi ketjun aiheen. 🙂

cherrie kirjoitti 12.12.2016 13:6
Mä niin vaan haluisin olla katsomatta sähköpostia ja laittaa puhelimen kiinni, onks teillä ikinä semmosta tunnetta. Tavallaan haluaisi pakoilla tiettyjä asioita...

Juu, tutulta kuulostaa! Kun ahdistus ja oma huonouden ja riittämättömyyden tunne kasvaa, toivoisin, että voisin paeta johonkin ja jättää taakse kaikki mahdottomilta tuntuvat vaatimukset. Olis ihanaa, kun joku vaan sanois, että ei tartte uskaltaa... ei tartte jaksaa... ei tartte osata.

Kiitos rohkaisusta cherrie ja Pelästynyt! Tottahan se on, että kun ottaa paljon pieniä askelia, pääsee varmasti eteenpäin. Joskus vaan turhauttaa niin kovin. Haluaisin, että asiat muuttuis nopeasti! Haluaisin, että nämä masentavat ongelmat häviäisi! Haluaisin, että tapahtuis joku dramaattinen muutos, jonka jälkeen kaikki olis paremmin ja helpompaa.

Cherrie, kyl mä tapaan kavereita viikon-parin välein, mutta nämä kaks kaveria ei oo oikein sellasia, joiden kanssa vois puhua vaikeista asioista. He ei ... oikein ymmärrä. Yks ystävä mulla on ja joskus puhutaan puhelimessa. Hänen kanssa ollaan samalla aaltopituudella.
🙂 Mut hän asuu kaukana.

Pelästynyt: musta ruoka lahjaideana on hyvä! Mut mikä on piirakan sydän? 😐 Harmi että sulle tuli ahdistus kaupassa. Onks takin hankkimisella kiire? Tähän aikaan vuodesta kaikki kaupat tuntuu olevan täynnä ihmisiä.

Joie: Teen huomenna karjalanpiirakoita eli riisipuuron keitin valmiiksi 🙂 meilläpäin sitä sanoataan piirakansydämmeksi🙂 Ei sillä takilla mikään hirveä hätä ole, ajattelin että olisin käyttänyt tuon alennus kupongin kun se on voimassa 21.12 saakka. Eihän sitä tiedä olisiko takkia edes sokokselta löytynyt kun sinne on nuo kupongit.

Juu on täälläkin välillä tosiaan sellanen fiilis jospa vaan häviäisi kaikilta piiloon, ei vastaisi puhelimeen eikä sähköposteihin eikä mihinkään.

Mä olen joskus tehnyt osa-aikaista työtä. Tosin en silloin ollut samalla työttömänä työnhakijana, joten en tiiä miten ne työttömyyskorvaukset siihen päälle vielä tulee, jos tulee🙄

Kuulostaa niin herkulliselta nuo kaikki jouluvalmistelut, laatikot ja leivonnaiset 😋 Jaksaispa itsekin tehdä laatikot, pakko myöntää että en ole kertaakaan itse tehnyt ! Mutta ovathan ne tuplasti parempia kuin kaupan.

Mä oon huomannut että oon tässä muutamina öinä pureskellut ilmeisesti hampaita yhteen aika kovaa 😀 Ainakin tuota ilmenee kun kova stressi on. Nyt särkenyt päätäkin melko kiitettävästi.

Jotenkin ahdistaa, kun huomenna tulee ehkä eräs läheinen (perheestäni) käymään, en osaa olla jotenkin luontevasti hänen kanssaan. Tai siis, jos on muita ympärillä, niin silloin on ihan helppoa, ja oon niinkuin ei mitään. Mutta jos jäämme kaksistaan niin tulee vain semmoinen... hmm "kiusaantunut tunne", mikä on kyllä aika hassua... No, jospa se hyvin menee. Eikä ollut vielä varmaa..

Aikoinaan työttömyyskorvaukset ainakin väheni jos olit osa-ajalla, riippuen sitten tunneista ja varmaan palkastakin. Kannattaa selvittää myös onko mahdollisuutta asumistukeen. Sen myöntämisperusteet ei oo ihan niin nuoralla tanssimista kuin työttömyyskorvaukset. Sillä ei tietenkään elä tai maksa vuokraa, mutta helpottaa se kuitenkin jos sen saa.

Mahtavaa että sait viestin menemään, cherrie! Nyt oot osuutesi tehnyt ja sulla on pätevä syy kieltäytyä työstä. Samalla on tietty hyvä kuikuilla muitakin töitä. Jobitti järjestää pitkin vuotta ilmaisia työnhakukursseja verkossa, niistä voi saada uutta virtaa ja ideoita. Itse kävin ne viime kesänä ja ne oli ihan antoisia.

🙂🌻

Hei

Minun ensimmäinen työpaikkani valmistumisen jälkeen oli osa-aikainen, sain palkan lisäksi kelalta soviteltua päivärahaa jonkin verran. Minulla on sellainen mielikuva että, ihan ok:sti kuitenkin loppupelissä jäi käteen. Voihan olla, että aika kultaa muiston. Tein sitä työtä vuoden ja lähdin opiskelemaan lisää.

Nyt on piirakat paistettu ja tuvassa tuoksuu joulu <3 Iltapäivällä paistetaan lasten kanssa vielä pipareita ensimmäinen satsi, varmaan ensiviikolla teen viellä lisää piirakoita ja pipareita, koska niitä kyllä joulunaikaan menee paljon. Otin pirkka lehdestä sellaisen pipari mudcaken ohjeen sitä ajattelin tehdä aattoillaksi jälkkäriksi 🙂 kera vanilija jäätelön.

Mulla on ensiviikolla sairaalaan meno, selviää pääsenkö leikattavaksi ☹️ Jännittää jo pelkkä sinne meno. Eilen rupesin stressaamaa et miten selviän siitä keikasta, en jännitä sitä että mitä he päättäävät vaan sitä miten selviän ilmottautumisesta ja muista näistä sosiaalista jutuista. Äh että ahdistaa.😭

Ohhoh auttakaa mua!!!

Nyt sieltä työkkäristä oli tullut HETI selvityspyyntö... Mun olisi muka pitänyt ottaa heti sinne työnantajaan samana päivänä yhteys kun se tanttara soitti!! Vaikka eihän me semmosesta sovittu, hän vain sanoi että "ota mielellään tänään yhteyttä, kun he siellä varmaan oottelee"... mitä v*ttua???

Ja tuossa viestissä oli lopuksi että "Miksi et noudattanut saamaasi työtarjousta? Liitä mukaan mahdolliset asiaa selventävät dokumentit. Haetko ja oletko valmis vastaanottamaan kokoaikatyötä"

Mitä hemmettiä?? Auttakaa mitä mä nyt kirjoittaisin tuohon selvityspyyntöön... Tuskin läpi menee mutta.. huoh.

Pelästynyt kirjoitti 13.12.2016 15:56

Joie: Teen huomenna karjalanpiirakoita eli riisipuuron keitin valmiiksi 🙂 meilläpäin sitä sanoataan piirakansydämmeksi🙂

Oi, vähän niistä tulee hyviä. 😋 Teetkö suurenkin määrän?

cherrie kirjoitti 13.12.2016 17:51
Jotenkin ahdistaa, kun huomenna tulee ehkä eräs läheinen (perheestäni) käymään, en osaa olla jotenkin luontevasti hänen kanssaan. Tai siis, jos on muita ympärillä, niin silloin on ihan helppoa, ja oon niinkuin ei mitään. Mutta jos jäämme kaksistaan niin tulee vain semmoinen... hmm "kiusaantunut tunne", mikä on kyllä aika hassua... No, jospa se hyvin menee. Eikä ollut vielä varmaa..

Miten pitkäks aikaa hän jää? Tiedän ton, et joittenki ihmisten seurassa oleminen ei oo helppoa. 😟 Jospa se hyvin menee kuitenki. 🙂

Mäkin oon miettiny osa-aikatyöhön ja toimeentuloon liittyviä asioita. Oon miettiny, jos työnantaja palkkaisi minut tähän työhön, mitä nyt teen työkokeilussa tai jos voisin palkkatuella jatkaa. Mut tuntimäärä olis kyllä todella pieni, sillä ei varmasti eläisi. En tiedä minäkään, miten mahdolliset tuet sitten menisivät. 😐

Cherrie: Voihan ****, Varmaan ainakin siitä kulkemisen vaikeudesta, kun kyseessä on vuorotyö. Tuohon vuorotyö juttuun varmaan aika paljon laskisin, kun kuitenkin ilta ja yövuorot ovat hankalasti järjestettävissä. Mulla ei oikeastaan ole kokemusta kuin kiertotien kautta näistä asioista, tuttava joskus joutuin tuollaisen tekemään ja hänellä se meni läpi mutten tähän hätään syytä muista.

Joie: Vähän alle 50 tein nyt ja joku päivä ajattelin toisen samanlaisen satsin tehdä. Onpahan mitä jouluna puputtaa...

Ai kauhea että harmittaa kyllä Cherrien puolesta ☹️ 😭. Nyt toivotaaan kuitenkin kaikkein parasta ja yritetään yhdessä miettiä mitä siihen voisi kirjoittaa. Työkkäri on musta jokseenkin pelottava, minä stressaan hirveästi kun joudun asioimaan heidän kanssaan.

Pelästynyt kirjoitti 14.12.2016 13:25

Cherrie: Voihan ****, Varmaan ainakin siitä kulkemisen vaikeudesta, kun kyseessä on vuorotyö. Tuohon vuorotyö juttuun varmaan aika paljon laskisin, kun kuitenkin ilta ja yövuorot ovat hankalasti järjestettävissä. Mulla ei oikeastaan ole kokemusta kuin kiertotien kautta näistä asioista, tuttava joskus joutuin tuollaisen tekemään ja hänellä se meni läpi mutten tähän hätään syytä muista.

Joie: Vähän alle 50 tein nyt ja joku päivä ajattelin toisen samanlaisen satsin tehdä. Onpahan mitä jouluna puputtaa...

Ai kauhea että harmittaa kyllä Cherrien puolesta ☹️ 😭. Nyt toivotaaan kuitenkin kaikkein parasta ja yritetään yhdessä miettiä mitä siihen voisi kirjoittaa. Työkkäri on musta jokseenkin pelottava, minä stressaan hirveästi kun joudun asioimaan heidän kanssaan.

Joo ärsyttää kyllä huomattavan paljon... Piti ottaa lääkettäkin ettei sydän jyskyttäis niin hirveästi, ja tuli kauhea ahistuskohtaus. Nyt vähän "seesteisempi" olo, mutta voi pojat, että v*tuttaa silti!!

Ainakin tuosta kulkemisen vaikeudesta meinaan laittaa, iltavuorot ja yövuorot ois olleet aivan mahdottomia kun julkinen liikenne ei pahemmin silloin edes kulje. Hyvä että viikonloppuna yhtään.. Jos kävelisin eestakaisin, se tekisi melkein jo jotain 3 tuntia päivässä, ja talvella vielä kelit huomioonottaen😠 Tuskin siellä päätöksentajat loppupeleissä millään sydämellä ajattelee, mutta kuitenkin. Ja sitten tuosta päivämäärästä, kun ei sovittu mitään virallista päivää milloin otan yhteyttä kyseiseen työpaikkaan "viimeistään".

En ole aikaisemmin saanut karenssia, niin senkin takia ihan uusi asia mulle ja en oikein tiedä miten tämä sitten menee. 😑❓😞 Selvitysta oli ainakin aikaa tehdä, mutta en tiedä ovatko mun tuet sitten siksi ajaksi laitettu vielä katkolle, ja siihen asti että päätös tulee, oli se sitte myönteine tai kielteinen. Ja siitäkö sitten lasketaan vielä se 2kk karenssiaika, vai mitä se nykyään edes on, sehän tekee jo sitten 3kk 😮 äh en tiedä.

Tänään ajattelin paketoida joulupaketteja, niin jospa siinä saisi vähän ajatukset muualle hetkeksi.