Sosiaalisten tilanteiden pelko

Sosiaalisten tilanteiden pelko

Käyttäjä mindless2 aloittanut aikaan 11.07.2016 klo 18:57 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä mindless2 kirjoittanut 11.07.2016 klo 18:57

Hei,

Olen uusi täällä. Onko täällä muita sosiaalisen fobian kanssa kamppailevia ihmisiä?

Minulta se on vienyt kyvyn työelämään enkä ole pystynyt opiskelemaan itselleni ammattia. Taustalla koulukiusaaminen ja vaikea lapsuus.

Käyttäjä cherrie kirjoittanut 09.12.2016 klo 11:52

Kiitti teille kannustavista sanoista. Ehkä mä kuitenkin joudun sen sähköpostin laittamaan, kunhan vielä osaisin muotoilla sen jotenkin fiksusti. Soittaminen tuntuu ylivoimaiselta ainakin tässä vaiheessa. ☹️ Yöllä en saanut nukutuksi, kun mietin että mitä minä teen tämän asian kanssa.
En tiedä tosiaan miten tuon karenssin kanssa sitten.. Koska työkkärin täti ehdotti ottamaan yhteyttä tuohon työnsuunnittelijaan, josta aikaisemmin kerroinkin, että oli kamalan tyly ☹️ Ja hän sitten sai hommattua minulle tuon paikan johon olisi mahdollisuus mennä...
Mun kulkemisesta tulisi hankalaa kun tästä ei kulje bussit suoraan sinne, ja bussitkin kulkevat ehkä tunnin välein, illalla vielä harvemmin, ja viikonloppuisin ehkä muutama vuoro. Ajatukset ovat kyllä solmussa. Tunnen itsestäni antavan vain nolon ja huonon kuvan tälle esimiehelle, kun olen paikkaa vaille, mutta sitten ei kelpaakaan ... ☹️

Käyttäjä Pelästynyt kirjoittanut 09.12.2016 klo 13:56

Cherrie: Ei siinä mitään väärää tai noloa ole jos kulkeminen on oikeasti hankalaa ja yleisillä pääseminen vaikeaa. Kirjoitat vaan rehellisesti siihen, että tähän kyseiseen työpaikkaan on vaikea kulkea mutta olet valmis ottamaan muista kohteista mielelläsi töitä vastaan minne on helpmpi kulkea.

Käyttäjä Mailis kirjoittanut 09.12.2016 klo 14:14

Cherrie, tee vaan niin kuin kaverit täällä on neuvonu. Kyllä se siitä 🙂

Itse sain tästä keskustelusta hyvän vinkin. Se palkkatuki-homma vois olla mullekin vaihtoehto jos joskus on sellainen tilanne.En itse tullut ajatelleeksi. Hyvä kun oli siitä juttua.🙂

Tänään on aika valoisa tunnelma muutenkin.

Hyvää vkl kaikille!

Käyttäjä kirjoittanut 09.12.2016 klo 14:17

Olisko kiekkari niin mielekäs paikka että voisit ehottaa sitä työkkärin tädille? Pääsistkö sinne järkevästi kulkemaan? ainakin täällä pk-seudulla niillä on mahollista joustaa työajoissa kun on pitkään auki.

Käyttäjä cherrie kirjoittanut 09.12.2016 klo 19:36

Katsoin vielä linja-aikataulutkin ihan vasiten, että miten menisi esim aamulla. Ensin joutuisin kävelemään noin kilometrin paikasta A paikkaan B, siitä bussilla, ja sitten jonkin verran kävelyä taas. Ehtisin juuri ja juuri aamuvuoroihin, mutta huonosti kulkevat takaisin päin iltapäivisin. Illalla ei enään ollenkaan klo 19 jäljestä, eli esim iltavuorojen tekeminen olis mahdotonta, mikä on kuitenkin aika oleellista tuohon paikkaan liittyen (vuorotyötä). Ja enpä kehuisi itse työpaikkaakaan kamalasti.

En vielä laittanut sähköpostia, ei tässä viitsisi kyllä kovin kauan vitkutella, kun varmaan odottelevat kuitenkin yhteydenottoani. Yritän kuitenkin piakkoin ilmoittaa sinne esimiehelle. Tälle yhdelle tanttaralle en kyllä ilmoita en yhtikäs mitään, joka tän paikan minulle "löysi". En suoraan sanottuna halua enään ikinä puhua hänen kanssaan, kun hän niin alentavasti minulle puhui molemmilla kerroilla. 😞 Varmaan tämä esimies hänelle tuosta ilmoittelee, ja sitä kautta varmaan työkkäriin, mahdollisesti. En jaksaisi miettiä enään koko asiaa..

Kiva, Mailis jos näistä keskusteluista oli jotain hyötyä myös sinulle, ja sait uutta infoa 🙂

Satoshi, se kiekkari voisi kyllä kiinnostaa. Voisin kuvitella sen olevan suhteellisen helppo paikka aloittaa ja palata vähitellen työelämään. Tai varmaan voisin tämän seudun kiekkariin itsekin soittaa, ja kysellä miten nämä asiat järjestyisi, kunhan saan tarpeeksi rohkeutta.

Pelästynyt, peukut sinulle 🙂 Sinulla ollut aikamoinen päivä, monenlaista hommaa. Miten muuten, oletko ollut vielä "alamaissa"?

Mulla on jatkunut tää masentuneisuus varmaan jo toista viikkoa ☹️ En väitä, että kokoaika olisi ollut harmaudessa kulkemista, mutta melkein. Inhottavaa myös siinä mielessä, kun olo on niin jaksamaton ja en jaksa innostua.

Hyvää viikonloppua kaikille tasapuolisuuden nimissä😍😍

Käyttäjä cherrie kirjoittanut 09.12.2016 klo 19:38

Ja, vielä.. Kiitos teille😍 En kyllä tiedä mitä tekisin, jos näiden ajatusten kanssa joutuisi olemaan yksin. Onneksi on tällainen palsta olemassa!

Käyttäjä Joie kirjoittanut 10.12.2016 klo 09:50

cherrie kirjoitti 9.12.2016 19:38

Ja, vielä.. Kiitos teille😍 En kyllä tiedä mitä tekisin, jos näiden ajatusten kanssa joutuisi olemaan yksin. Onneksi on tällainen palsta olemassa!

Niinpä. Helpottaa kyllä, että saa jollain lailla yhteyden toisiin ihmisiin, ettei oo ihan yksin... Voimia sulle myös ja hyvää viikonloppua!

Käyttäjä Mailis kirjoittanut 10.12.2016 klo 14:00

Cherrie, soita vaan sinne kierrätyskeskukseen itse. Eikö se ole ihan hyvä idea.

Mä olen vähän väsynyt tänään. Ja laiska.

Kuinka joskus huolet täyttää koko mielen. Ei kaikki kauhukuvat ole aina toteutuneet. Toivottavasti ei nytkään.

En ymmärrä oikein mielialojeni kulkua aina.

Ehkä annan itseni vaan olla.

Käyttäjä Pelästynyt kirjoittanut 10.12.2016 klo 21:17

Täältä kanssa iso kiitos kaikille😍😍 On ihana jollekkin purkaa tunteitaan ja joku joka ymmärtää...Sellainen joka ei näiden asioiden kanssa joudu taistelemaan ei välttämättä voi ymmärtää. esim. miten joku voi panikoida kaupan kassalla ☹️

Mulla on vähän itsetunto ongelmia, tämän ulkoisen olemukseni takia. Olen tässä työttömänä ollessa lihonut ja mieskin kokoajan asiasta huomauttelee. Jotenkin en ilkeä näyttäytyä tutuille ihmisille ollenkaan, menen mieluummin 20 kilometrin päähän kauppaan. Pinnallista mutta totta.

Käyttäjä cherrie kirjoittanut 11.12.2016 klo 10:25

Minäkin olen ollut todella, todella väsynyt, ei jaksaisi alkaa millekään. ☹️ Yritän, jos saisi tänään käytyä ulkoilemassa.

Pelästynyt, mulla mies on myös sanonut minun painostani, tai ei suoranaisesti mutta kuitenkin. Tosiasiassa olen minä itsekin huomannut että on tullut painoa lisää enkä todellakaan ole siitä mielissään, eikä ole niin hyvä olokaan ☹️ Aikaisemmin jo sanoin että aloitan herkkulakon, arvatkaa vain miten hyvin se on pitänyt. Joulun jälkeen viimeistään on pakko aloittaa kuntoremppa. Muuten käy vielä niin että tää minun painoni vain nousee huomaamatta..

Yritän tänään lähettää sinne esimiehelle sen sähköpostin. Ahdistaa valmiiiksi tosi paljon.. Mä taidan kiittää heidän kiinnnostuksestaa minua kohtaan jne ja sanoa että valitettavasti vain en tälläkertaa voi sitä paikkaa ottaa vastaan kulkemisongelmien takia tms.. tai eihän se vielä varmaan olisi ollutkaan, kun ensin olisi ollut haastattelu..Toivottavasti sielläpäässä ymmärtää. ☹️ Ja tän seurauksena tekis mieli pitää puhelin kiinni huomenna koko päivän.. ja mielellään vaikka koko viikon.. 😟 Mua kauhistuttaa tän lisäksi se, että jos se tanttara mulle soittelee tästä kuultuaan etten ota paikkaa vastaan. Minä en aijo sen ilkeän ihmisen kanssa enään puhua. Minusta on kyllä suorastaan järkyttävää miten hän hoitaa asiat, ymmärrän kyllä jos joidenkin ihmisten kanssa pitää olla lujana.. mutta .. noh. en edes jaksa miettiä enään. 😞

Käyttäjä cherrie kirjoittanut 11.12.2016 klo 11:41

Olen kirjoittanut valmiiksi viestin, mutta en ole vieläkään sitä uskaltanut lähettää!! Jännittää.

Viestistä tuli lyhyt ja ytimekäs, ja yritin muotoilla sitä niin hyvin kuin vain mahdollista.

Jännittää kyllä myös miten työkkäristä otetaa asia vastaan, jos se sinne asti kantautuu. Tosin tämä ei kyllä ollut heidän suunnaltaan varsinaisesti mikään tarjottu työ, niin en tiedä sitten. Jos se karenssi iskee, niin miten menee läpi, jos sanoo että kulkemisesta olisi tullut ongelma. Tuskin armahtavat. Luulen että pitää mennä paikkaan kun paikkaan vaikka pää kainalossa.
😐

Käyttäjä Pelästynyt kirjoittanut 12.12.2016 klo 09:03

Cherrie: Aloitetaan yhdessä tammikuussa kuntoon kevääksi 2017 🙂 Kyllä minäkin itse olen huomannut lihomiseni, vaatteissa yms mutta tuntuu todella pahalta kun toinen huomauttelee. Tuntuu että itsetunto laskee entisestään. Olen aina pitänyt itseäni rumana ja peilikuva on ollut vihollinen mutta pakkohan sen kanssa on ollut elää. Mutta toisen huomautukset saavat kyllä viimeisetkin rippeet katoamaan itsetunnosta. Mun miehen nais ihanne on tosi laiha eli sellanen koon 0 malli. Minä en ole sellainen koskaan ollut ja en tule olemaankaan. Pelkästään jo kropan malli on sellanen, ettei musta sellaista sais.

Eilen käytiin syömässä ja se meni jopa voisi sanoa ahdistuksen kannalta tosi hyvin. Muuten kyllä ahdistaa, ja tänään olisi taas menoja iltapäivällä niin oikein kauhistuttaa ja olen kaikki kauhukuvat käynyt läpi jo valmiiksi.

Jaahan jos sitä yrittäisi tehdä vähän kotitöitä ennenkuin pitää lähteä.

Käyttäjä Joie kirjoittanut 12.12.2016 klo 09:06

cherrie kirjoitti 11.12.2016 11:41

Olen kirjoittanut valmiiksi viestin, mutta en ole vieläkään sitä uskaltanut lähettää!! Jännittää.

Viestistä tuli lyhyt ja ytimekäs, ja yritin muotoilla sitä niin hyvin kuin vain mahdollista.

Lähtikse? 🙂

Käyttäjä cherrie kirjoittanut 12.12.2016 klo 11:31

Pelästynyt kirjoitti 12.12.2016 9:3

Cherrie: Aloitetaan yhdessä tammikuussa kuntoon kevääksi 2017 🙂 Kyllä minäkin itse olen huomannut lihomiseni, vaatteissa yms mutta tuntuu todella pahalta kun toinen huomauttelee. Tuntuu että itsetunto laskee entisestään. Olen aina pitänyt itseäni rumana ja peilikuva on ollut vihollinen mutta pakkohan sen kanssa on ollut elää. Mutta toisen huomautukset saavat kyllä viimeisetkin rippeet katoamaan itsetunnosta. Mun miehen nais ihanne on tosi laiha eli sellanen koon 0 malli. Minä en ole sellainen koskaan ollut ja en tule olemaankaan. Pelkästään jo kropan malli on sellanen, ettei musta sellaista sais.

Eilen käytiin syömässä ja se meni jopa voisi sanoa ahdistuksen kannalta tosi hyvin. Muuten kyllä ahdistaa, ja tänään olisi taas menoja iltapäivällä niin oikein kauhistuttaa ja olen kaikki kauhukuvat käynyt läpi jo valmiiksi.

Jaahan jos sitä yrittäisi tehdä vähän kotitöitä ennenkuin pitää lähteä.

Näinhän me tehdään
😉
Ei minustakaan kivalta tunnu, kun toinen on huomautellut. Vaikka on miehelle itselleenkin pientä pömppövatsaa tullut.... Mutta joo, minullakin on itsetunto nyt paaaljon huonompi kun painoakin kertynyt. Suorastaan ajattelen kokoajan et mitä muut ajattelee.. Ja että olenkohan tuon ja tuon mielestä nyt lihava sitten.. Vaikka normaalipainossa sitä nyttenkin vielä ainakin toistaiseksi on, mutta omakuva on niin vääristynyt.. Enkä jotenkin tunne itseäni edes nätiksikään enään.

Tsemppiä pelästynyt!

Minä en ymmmärrä, tuntuu et oon kulkenu, ku jossain sumussa jonkun aikaa ☹️ Tuntuu että ihan kodinsiivoaminen, ruuanlaitto jne, vaatii jo kauheaa ponnistelua. Tekisi vain mieli nukkua. ☹️ Pelottaa että musta tulee kohta ihan zombie..

Käyttäjä cherrie kirjoittanut 12.12.2016 klo 11:32

Joie kirjoitti 12.12.2016 9:6

cherrie kirjoitti 11.12.2016 11:41

Olen kirjoittanut valmiiksi viestin, mutta en ole vieläkään sitä uskaltanut lähettää!! Jännittää.

Viestistä tuli lyhyt ja ytimekäs, ja yritin muotoilla sitä niin hyvin kuin vain mahdollista.

Lähtikse? 🙂

Tänään lähti! Mua niin pelottaa......... ja ahdistus on suuri. No, voisi ainakin sanoa että nyt sai "rinnaltaan" tämän asian, mutta mitäs vaikeuksia tää nyt tuo tullessaan. ☹️