satoshi kirjoitti 6.12.2016 15:10

Olethan sä, Joie avoin ja sosiaalinenkin. Täälläkin juttelet ihan ihan tuntemattomille ihmisille vaikeistakin asioista. Ei tällasista ihan jokaisessa kahvipöydässä puhuta. Sun sosiaalisuus näyttäytyy vaan erilaisena kuin miten se yleensä nähdään. Kuka sen sanoo, miten sosiaalisuutta pitää tai saa tuoda esiin?

Minä en usko tyytyväisyyden ja ylpeyden tulevan itsestään pelkällä päätöksellä olla tyytyväinen jostain. Mä ajattelen, että se on harjoiteltava. Harjoiteltava päivittäin löytämään ja hakemaan itsestään niitä tyytyväisyyden ja ylpeyden aiheita ilman, että kysyy keltään lupaa saatko olla tyytyväinen tai ylpeä jostain. Kirjottaa vihkoon asioita, joista on tyytyväinen tai ylpeä. Vaikka miten pieniä asioita tahansa. Just sen kokoisia kuin millasina niistä voi olla tyytyväinen. Ja jos jonain päivänä ei tule mieleen mitään, niin sitten koko vihko luetaan alusta loppuun, ääneen.

Kiitos rohkaisusta satoshi! Mä viihtyisinkin paljon paremmin kahvipöydissä, jos niissä keskusteltaisiin tällaisista. Minusta ihmisissä on kiinnostavinta juuri ne syvällä olevat asiat, heikkous ja haavoittuvuus ja toisaalta ne ihmeelliset lahjat ja vahvuudet mitä kussakin on. Mut kahvipöydissä puhutaan yleensä vaan tylsiä juttuja, jostain työstä ja opinnoista, matkoista ja juhlimisesta ja päläpälä....

Tosi hyvä toi vihkoidea. 🙂👍 Mäkin oon huomannu, että masennusjaksoihin auttaa se, kun kirjoittaa päivittäin ilon ja kiitollisuuden aiheita ylös. Mutta tuota en oo kokeillu, että kirjoittaisinkin semmosia asioita, missä oon onnistunu. 🙂 Teeksä satoshi tuota ihan yksinäsi vai puhutko joskus jonkun kanssa siitä, mitä oot vihkoon kirjoittanut?

Joie kirjoitti 6.12.2016 15:59

cherrie kirjoitti 6.12.2016 12:8

Tänään minulla on kauhea päänsärky, kiitos jumittuneiden hartioiden. Pyysin miestäni hieromaan, ja otin särkylääkettäkin, jospa se siitä menee ohi. Muuten ollut aika samanlaista, masennuksen ja ahdistuksen tunteita. Kyllä nekin varmaan alkaa toivottavasti hellittää..

Toivottavasti hartioiden jumittuminen helpottaa. Se on kyllä tosi inhaa. Työttömyyskö sua masentaa ja ahdistaa? Kuntosalin soutulaite auttaa aika hyvin, mutta hieronta on kyllä varmasti vielä parempi. 🙂

Mäkin oon ollu kovin masentunu viime aikoina. Harmittaa nämä ongelmat ihmisten kanssa olemisessa ja olen katkera siitä, että elämässä on ollut niin paljon pahaa. Pelkään, että jään näin yksinäiseksi... en oo ikinä seurustellutkaan ja oon kohta 29. Missä niitä miehiä tapais kun ihmisten kanssa oleminen on niin ahdistavaa? 😭

Kyllä se työttömyyskin ahdistaa, mutta sitäkin enemmän tämä yksinäisyys. ☹️ Viimeaikoina se on nostanut päätään oikein kunnolla. Onhan minulla toki sisaruksia, vanhemmat, ja mies, mutta siinä se mun sosiaalinen elämä sitten aika pitkälti onkin. ☹️ Hassua, koska ennen ystävien kanssa oleminen kuului siihen mun tavalliseen arkeen.. Ja kuuluminen johonki yhteisöön ois mun mielestä tärkeää, samalla siinä nousee omakin itseluottamus ja itsetunto, kun kuuluu johonkin. ☹️ Jokuhan voisi sanoa että mikset vain kilauta jollekin.. Helpommin sanottu kuin tehty. Olenhan minä sitäkin miettinyt, että otan härkää sarvista ja otan johonkin yhteyttä ja kysyisin, että voitaisiinko nähdä, eihän sitä tiedä jos se koituisikin vielä tavaksi. Kyllä minä esim. sosiaalisessa mediassa yritän pitää, ja pidänkin yhteyttä niihin ystäviin ketä minulla on, ja ketkä koen itselleni tärkeäksi vaikkei juuri enään nähdäkkään.. Mutta niin, pahalta tämä tuntuu. Totta sekin, että enhän mä nyt voi kotonakaan odottaa että joku täältä minut tulisi hakemaan, mutta. huoh, en tiedä. Luulisi että joku mun ystävistäni haluaisi edes joskus tavata...

Työ tai opiskeluelämässä oli nämä omat työ tai opiskelutoverit. Eikä päivän jälkeen edes jaksanut ajatella juuri mitään, eikä silloin oloni läheskään tuntunut näin pahalta, silloinkin kuitenkin tunsi kuuluvansa johonkin yhteisöön.

Eihän tämä oma surkuttelu tosiaan kyllä auta. :/ Mutta tälläisetkin asiat vaatii multa hirveitä ponnisteluja, jos meinaan jotain asioiden eteen tehdä.. Oon kyllä joskus vähän kateellinen miehelleni, hänellä on omat harrastukset ja kaverit sentään.. 😀 Tuntuu jotenkin hirveältä, kun ennen mullakin oli melko sosiaalinen elämä, oli kavereita ja oli menoja..

Anteeksi avautuminen! Täytyy varmaan vielä alkaa joululahjojen metsästykseen. 🙂

Moikka!

Lueskelin hieman tätä ketjua.

Mietin että tyhjästäkö ne sosiaalisten tilanteiden pelot tulee...? Vai onko tapahtunut jotain ikävää, joutunut olemaan jossain mäntissä paikassa?

On joskus niin niin typeriä yhteisöjä maailmassa. Mahdollisuuksien mukaan kannattanee jättää sellaiset taakseen.

Meinaan vaan että joku kurja jakso ikävässä yhteisössä voi muodostaa ihmiselle pelkoja mieleen.

Onneksi elämä menee eteenpäin ja tilanteet vaihtuu.

Tsemppiä!

Nyt se joku kaupungin työnsuunnittelija soitti, johon työkkäri antoi ne yhteystiedot silloin. Oli aivan hirveä puhelu, varsinkin kun mulla ei ollut mitään suurempaa käsitystä mikä tyyppi se oikein on. Ja kiitos vaan työkkärille, olisihan mulla näköjään ollut mahdollista itse hakea palkkatuettua työtä itsenäisestikin, kun kysyin tältä rouvalta. Hän sanoi että se on viiminen vaihtoehto, että heidän kauttaan sitten joko hän tai joku kaupungin työpaikan esimies mulle sitten soittelee, kun tämä rouva laittaa mut "esittelyyn" kaupungin työpaikoille..

Menin aivan sanattomaksi, meinasin alkaa itkemään kesken puhelun. Hän oli aivan hirveän syyllistävä ja painostava. "kerro,mitä me nyt sun kanssa tehdään, otit yhteyttä tänne kuitenkin, ei tässä aleta sinun muita tulevaisuuden suunnitelmia odottelemaan, miksi et ole työllistynyt mihinkään, onko sinulla nyt motivaatiota tähän"..

Mä en uskaltanut kieltäytyä, tai sanoa, saisinko itse ensin yrittää hakea jotain paikkaa, kun sitten tämä ois varmasti ilmottanut työkkäriin että ei mitään kiinnostusta. Mutta hän sanoi että mulla ois mahdollisuus ollut hakea itsekin tällaista palkkatukipaikkaa, niin miksei työkkäri maininnut mulle mitään vaan lykkäs tämän työnsuunnittelijan numerot mulle kouraan.

No, joka tapauksessa, karenssit paukkuu jossain vaiheessa, jos joudun kieltäytymään sitten, jos jostain paikka aukeaa.. kaikenlisäks hävettää jotenkin jo valmiiksi. ihan hirveä olo.

Olipas ikävä puhelu, cherrie. ☹️ Mäkin olisin menny tommosesta ihan pois tolaltani ja itkeny loppupäivän. Mut eihän se sun vika oo, että et ollu saanu tietoa palkkatukiasioista eikä sekään, että kyseinen henkilö oli niin epäystävällinen. Sä oot silti hyvä! 🙂🌻 Työnhakeminen vaan on vaikeampaa, jos on vähän arka ihminen. Nykyään arvostetaan jostain syystä äänekkäitä ja näkyviä ihmisiä enempi. Rukoilen sun puolesta, jos et paa pahakses?

cherrie kirjoitti 7.12.2016 12:30

Kyllä se työttömyyskin ahdistaa, mutta sitäkin enemmän tämä yksinäisyys. ☹️ Viimeaikoina se on nostanut päätään oikein kunnolla. Onhan minulla toki sisaruksia, vanhemmat, ja mies, mutta siinä se mun sosiaalinen elämä sitten aika pitkälti onkin. ☹️

Joo sama mulla, että vaikka työasioiden epäselvyys välillä painaa niin kyllä se yksinäisyys kuitenki eniten painaa. Tuntuu, että jotain pitäis asian eteen tehdä, mutta tuntuu niin raskaalta...

Mailis kirjoitti 7.12.2016 13:14

Mietin että tyhjästäkö ne sosiaalisten tilanteiden pelot tulee...? Vai onko tapahtunut jotain ikävää, joutunut olemaan jossain mäntissä paikassa?

Tuskin tyhjästä tulee, eiköhän oo just noin ku kirjoitit, että on käyny jotain ikävää. Sit jos on paljon pahoja kokemuksia ja varsinki varhaisella iällä, ne jättää jälkensä. Toki on siinä luonteenlaadullakin varmasti vaikutusta. Kiitos tsemppauksesta! Mukavaa talven jatkoa sinullekin.

🙂

cherrie, olipa epäammattimaisen kuulonen suunnittelija. Taitaa taas yksi ihmisparka olla joutunut itselleen täysin väärään työhön, ja purkaa pahaa oloaan helppoihin kohteisiin, työttömiin ja sairaisiin.

Sinuunhan se ei henkilönä ja ihmisenä liittynyt millään tavalla. Eikös työnsuunnittelijan ammattinimikekin jo kerro siitä, että sen työnkuvana olis auttaa ihmistä laatimaan se työsuunnitelma? Sinä oot pyytänyt apua ja tämä arjen sankari sitten keksi suuttua siitä, että joku hänen apuaan tarvitsee. Kumma tyyppi.

Joie, mää oon huomannu ton vihkosysteemin toimivan monessa paikassa. Mä olen tehnyt tuota vihkoa ihan yksinäni, mutta oon kyllä kertonut psykologilleni tekeväni tollasta. Se oli siitä tosi innoissaan. Välillä sinne tulee laitettua sellasia asioita mistä voi ihan ulkopuolisillekin sanoa olevansa ilonen tai ylpee. Riippuu aina niin kuuntelijasta.

Joie kirjoitti 7.12.2016 14:53

Olipas ikävä puhelu, cherrie. ☹️ Mäkin olisin menny tommosesta ihan pois tolaltani ja itkeny loppupäivän. Mut eihän se sun vika oo, että et ollu saanu tietoa palkkatukiasioista eikä sekään, että kyseinen henkilö oli niin epäystävällinen. Sä oot silti hyvä! 🙂🌻 Työnhakeminen vaan on vaikeampaa, jos on vähän arka ihminen. Nykyään arvostetaan jostain syystä äänekkäitä ja näkyviä ihmisiä enempi. Rukoilen sun puolesta, jos et paa pahakses?

cherrie kirjoitti 7.12.2016 12:30

Kyllä se työttömyyskin ahdistaa, mutta sitäkin enemmän tämä yksinäisyys. ☹️ Viimeaikoina se on nostanut päätään oikein kunnolla. Onhan minulla toki sisaruksia, vanhemmat, ja mies, mutta siinä se mun sosiaalinen elämä sitten aika pitkälti onkin. ☹️

Joo sama mulla, että vaikka työasioiden epäselvyys välillä painaa niin kyllä se yksinäisyys kuitenki eniten painaa. Tuntuu, että jotain pitäis asian eteen tehdä, mutta tuntuu niin raskaalta...

Mailis kirjoitti 7.12.2016 13:14

Mietin että tyhjästäkö ne sosiaalisten tilanteiden pelot tulee...? Vai onko tapahtunut jotain ikävää, joutunut olemaan jossain mäntissä paikassa?

Tuskin tyhjästä tulee, eiköhän oo just noin ku kirjoitit, että on käyny jotain ikävää. Sit jos on paljon pahoja kokemuksia ja varsinki varhaisella iällä, ne jättää jälkensä. Toki on siinä luonteenlaadullakin varmasti vaikutusta. Kiitos tsemppauksesta! Mukavaa talven jatkoa sinullekin.

🙂

Kiitos viestistäsi, Joie! Ilman tuota minä varmaan vieläkin makaisin sängynpohjalla. Jotenkin toi puhelu lamaannutti minut täysin, tää henkilö sai oloni tuntumaan entistä surkeammaksi!

satoshi kirjoitti 7.12.2016 15:29

cherrie, olipa epäammattimaisen kuulonen suunnittelija. Taitaa taas yksi ihmisparka olla joutunut itselleen täysin väärään työhön, ja purkaa pahaa oloaan helppoihin kohteisiin, työttömiin ja sairaisiin.

Sinuunhan se ei henkilönä ja ihmisenä liittynyt millään tavalla. Eikös työnsuunnittelijan ammattinimikekin jo kerro siitä, että sen työnkuvana olis auttaa ihmistä laatimaan se työsuunnitelma? Sinä oot pyytänyt apua ja tämä arjen sankari sitten keksi suuttua siitä, että joku hänen apuaan tarvitsee. Kumma tyyppi.

Joie, mää oon huomannu ton vihkosysteemin toimivan monessa paikassa. Mä olen tehnyt tuota vihkoa ihan yksinäni, mutta oon kyllä kertonut psykologilleni tekeväni tollasta. Se oli siitä tosi innoissaan. Välillä sinne tulee laitettua sellasia asioita mistä voi ihan ulkopuolisillekin sanoa olevansa ilonen tai ylpee. Riippuu aina niin kuuntelijasta.

Minäkin yllätyin ja suorastaan järkytyin tän virkailijan jyrkkyydestä ja kylmyydestä! :/ Minäkin kun luulin, että hän enemmän neuvoisi ja antaisi ohjeita (kuten olin hänelle aikaisemmin lähettäneessä sähköpostissa asiat esittänyt ja kysynyt). Ja olisi työkkärikin voinut minulle enemmän asioita valottaa, missä mennään..

Mutta ajattelin että sivuutan asian ainakin tältä päivää pois mielestä jos pystyn.. Saa nähdä mitä tuleva tuo sitten tullessaan. ☹️

Tuo vihkosysteemi muuten kuulostaa hyvältä!

Cherrie: Olipas melkoinen tanttara puhelimessa ☹️ Ei mullekkaan kukaan ole mistään työllistämistuista (menikö oikein) puhunut, ei sanallakaan. En todellakaan ole yhtään kartalla tuommoisista asioista.

Minä koen kanssa olevani hirveän yksinäinen. Mulla on sisaruksia joiden kanssa olen paljon tekemisissä. Isäni kanssa en ole hirveämmin tekemisissä, hän on täys juoppo. Äidin kanssa olen tekemisissä mutta vähän harvakseltaan, koska hän haluaa elää isäni kanssa, joka ei koskaan ole välittänyt kenestäkään muusta kuin itsestään ja siitä että alkoholia piisaa..On mulla muutamia ystäviä/kavereita mutta niinkun olen aiemminkin sanonut, että otan täyden vastuun itselleni että yhteyden pito on vähentynyt, en jostain syystä vaan saa sovittua tapaamisia tai että menisin kylään jonkun luokse.

Toi vihko systeemi on varmasti hyvä, olen joskus yrittänyt sitä itsekkin pitää..

Pelästynyt kirjoitti 7.12.2016 19:22

Cherrie: Olipas melkoinen tanttara puhelimessa ☹️ Ei mullekkaan kukaan ole mistään työllistämistuista (menikö oikein) puhunut, ei sanallakaan. En todellakaan ole yhtään kartalla tuommoisista asioista.

Minä koen kanssa olevani hirveän yksinäinen. Mulla on sisaruksia joiden kanssa olen paljon tekemisissä. Isäni kanssa en ole hirveämmin tekemisissä, hän on täys juoppo. Äidin kanssa olen tekemisissä mutta vähän harvakseltaan, koska hän haluaa elää isäni kanssa, joka ei koskaan ole välittänyt kenestäkään muusta kuin itsestään ja siitä että alkoholia piisaa..On mulla muutamia ystäviä/kavereita mutta niinkun olen aiemminkin sanonut, että otan täyden vastuun itselleni että yhteyden pito on vähentynyt, en jostain syystä vaan saa sovittua tapaamisia tai että menisin kylään jonkun luokse.

Toi vihko systeemi on varmasti hyvä, olen joskus yrittänyt sitä itsekkin pitää..

Joo, oli kyllä hirveä puhelu, tulee vielä varmasti uniinkin! 😀 En ymmärrä miksi hän oli niin painostava ja syyllistävä, mulle tuli aivan kammottava olo. Työkkärin kanssa esimerkiksi ei oo ikinä kuitenkaan tuon laatuista puhelua ollut.. että ois tullut noin paha mieli.
Saa nähä soitteleeko tää tanttara mulle vielä, tai joku työpaikan esimies, mihin hän mua esittelee( mulla siis ei ole hajuakaan edes minne paikkoihin hän mua työntekijänä nyt sitten esittelee, ja musta on siis mahdollisuus saada palkkatukea työnantajalle).

En vieläkään oikein tiedä että minkälaisia nämä palkkatukityöt on? Miten esim muut työntekijät ottavat vastaan, vai saavatko tietää että "tää nyt on joku pitkäaikastyötön, joka on otettu tänne vähimmäispalkalla puurtamaan.. " 🤔 Ja miten noin muuten suhtaudutaan. Harmi kun työkkäristä, eikä se tanttarakaan valaissut tätä asiaa sitten juuri yhtään.. Saa nähdä milloin tulee jostain paikasta soittoa, ja miten kaukana paikka sijaitsee jne. Mulla on aika hankala kulkea pitkiä matkoja, julkiset yhteydet huonot, ja mies kuitenkin tarvitsee työreissuillaan autoa. Muutenkin ahdistava olo, kun tietenkin sitä itse hakisi mieleistä paikkaa, tai jostain mistä pikkuhiljaa alottaisi. Tai sitten pitää nyt äkkiä yrittää keksiä joku työpaikka itselleni jostain, ja ilmoittaa työkkäriin, että sainkin jo töitä.. Pitää huomenna katsoa minkälaista työpaikkaa olisi tarjolla. Vaikka edes joku osa-aikainen. 😀

Oon kyllä pikkuhiljaa alkanut valmistautumaan henkisesti siihen, että mahdollisesti karenssi paukahtaa jossakin välissä. Katsoa nyt kuitenkin miten tilanne etenee. 😠

Pitäisi myös ottaa härkää sarvista kiinni, ja ehdottaa jollekin ystävälle tapaamista. Ei tästä muuten varmaan tule oikein mitään. Kyllähän hekin viestittelevät välillä, kertoakseen ja kyselläkseen kuulumisia, mutta mitään tapaamisia harvoin ehdottelee. Kyllä sitä joskus on semmoinen toivonkipinä. 😀 mutta sitten kun nämä mielialatkin heittelee kuin laidasta laitaan joskus niin....

Hei cherrie!
En tiedä auttaako tämä sua, mutta mä tunnen parikin kaveria jotka on olleet palkkatuella töissä kierrätyskeskuksessa. Toisella on kuormurikortti, joten hän kävi sitten noutamassa ja viemässä tavaroita. Olen itekin ollut kierrätyskeskuksessa TETissä ja tykkäsin siitä todella paljon. kiekkari lienee tunnetuin palkkatukityöllistäjä, mut on niitä muitakin.

Käsittääkseni työnantajan, joka ottaa palkkatuella töihin, kannattaa työllistää myös muita palkkatuella olevia. Ne on nimittäin työnantajalle halvempaa työvoimaa, koska kela maksaa osan palkasta. Hyvällä säkällä samalla työnantajalla on muitakin tuettuja ja pääset porukkaan mukaan.

Ei kantsi tehdä tapaamisista isoa asiaa. Onks sulla ketään siinä lähellä asuvaa ystävää, joka vois vaikka vaan tulla käymään kahvilla? Mua on hirveesti auttanu se, että taksikuski-kaveri on pitänny mun luona kahvitaukojaan 😀

kannattaa ryhtyä rahallisestikin varautumaan karenssiin kun vielä voi. vaikka vaan muutama kymppi kuussa riittää laittaa syrjään jos sitä on ehtinyt tehdä kuukausia ennen tarvetta. Kurkkaa noi raha-asiaketjut. 🙂

Yhdestä paikasta oltiin ilmeisesti kiinnostuneita, ja mua kehotettiin ottamaan sinne yhteyttä ja sopimaan haastattelusta. No, valitettavasti paikka on melko kaukana, ei mun kulkemisestani tulisi sinne yhtään mitään. Tai eihän sinne kävellen menisi kuin melkein puolitoista tuntia... Että miten sen nyt haluaa ottaa. Suoraan sanottuna paikkanakaan se ei ole mikään houkuttelevin.. Toisaalta ihan kun tässä hirveästi olisi varaa valita..
Mitä minä nyt teen? Ja miten minä voin mitä kohteliaimmin sanoa kiitos, mutta ei kiitos.. 😭 Karenssihan tämän takia varmasti tulee, mutta minkäs teet.
Kauhea ahdistus & tärinä ☹️ Mua pelottaa edes soittaa sinne ja sopia mitään haastattelua, kun tiedän että en ole varmaan sinne kuitenkaan edes menossa. Helpoin olisi laittaa sähköposti mutta olisiko se kauhean raukkamaista. 😞 Saa haukkua..
Eniten tässä pyörii myös mielessäni se, että mitä jos tää paikan esimies antaa minusta nyt sitten huonon kuvan muille, jos kieltäydyn, tai teen mitä teen, ja että minua ei kannata jatkossa palkata mihinkään. 😭 Tulee vain väkisinkin tämmösiä kauhukuvia. 😭

Cherrie: Mitäs jos sanot, että kulkemisesta tulee sinulle niin iso ongelma ettet pysty paikkaa ottamaan. ehkä olen väärässä mutta itse hankitusta paikasta voi kieltäytyä jos työkkäri ei ole sinua velvoittanut hakemaan sitä paikkaa. En ole asia varma mutta tuttava ei ottanut paikkaa vastaan jonka sai ja hän ei saanut karenssia koska oli itse hakenut paikkaa ja ollut ns. aktiivinen. Hänellä se kaatui palkkaan hänellä ja työnantajalla oli aika iso ero ajatuksena mitä palkan pitäisi olla.

Itse olen tänään ollut menossa käytin auton huollossa, kiertelin muutaman tunnin kauppoja kun odottelin, kävin syömässä yms.. Mies on edelleen reissussa joten nämä kaikki jää mulle..

Aika hyvin meni kaikki muu paitsi sain taas vanhan kunnon pakkoajatuksen siitä, että oliko parkkipaikalla joku kun lähdin ajamaan etten vai ajanut kenenkään päältä..Rasittavaa!!!
Muuten ajaminen ja muut sosiaaliset jutut sujui yllättävän hyvin. Inhoan näitä ajatuksia, niin hölmöltä kun ne muista varmasti kuulostaa niin voi hemmetti mikä show voi päässä myllertää. En tiedä minkä verran tiedätte pakkoajatuksista mutta voin kertoa että voisin antaa tämän sairauden heti pois!!😭😭

satoshi kirjoitti 8.12.2016 9:4

Hei cherrie!
En tiedä auttaako tämä sua, mutta mä tunnen parikin kaveria jotka on olleet palkkatuella töissä kierrätyskeskuksessa. Toisella on kuormurikortti, joten hän kävi sitten noutamassa ja viemässä tavaroita. Olen itekin ollut kierrätyskeskuksessa TETissä ja tykkäsin siitä todella paljon. kiekkari lienee tunnetuin palkkatukityöllistäjä, mut on niitä muitakin.

Käsittääkseni työnantajan, joka ottaa palkkatuella töihin, kannattaa työllistää myös muita palkkatuella olevia. Ne on nimittäin työnantajalle halvempaa työvoimaa, koska kela maksaa osan palkasta. Hyvällä säkällä samalla työnantajalla on muitakin tuettuja ja pääset porukkaan mukaan.

Ei kantsi tehdä tapaamisista isoa asiaa. Onks sulla ketään siinä lähellä asuvaa ystävää, joka vois vaikka vaan tulla käymään kahvilla? Mua on hirveesti auttanu se, että taksikuski-kaveri on pitänny mun luona kahvitaukojaan 😀

kannattaa ryhtyä rahallisestikin varautumaan karenssiin kun vielä voi. vaikka vaan muutama kymppi kuussa riittää laittaa syrjään jos sitä on ehtinyt tehdä kuukausia ennen tarvetta. Kurkkaa noi raha-asiaketjut. 🙂

Minäkin tutustuin tänään vasiten tämän paikkakunnan kierrätyskeskukseen, niitä taitaa olla useampikin. Ajattelin, että voisi olla kyllä mukavaa hommaa, ja voi aloittaa ilmeisesti vaikka osa-aikaisena, varasto, lajittelu yms muuta tuommoista. Sinne vaan pitää ilmeisesti hakeutua työkkärin kautta, ilmoittaa että olisi kiinnostunut tuommoisesta.
Ja muutenki nyt sain paremman käsityksen tästä palkkatukihommasta.

Vai että taksikuski kaveri, kuulostaa veikeältä 😀 Joo asuishan tuossa kyllä melko lähellä eräskin kaveri, ei vain pitäisi tehdä niin isoa asiaa tuosta kahvittelusta.

Tuosta mahdollisesta karenssista vielä.. Oon tässä samalla yrittänytkin aina pistää jemmaan sen verran mitä voi. Että olisi edes jotain hätävaraa sitten.
😟

Cherrie ☺️❤️
Ehkä sä voisit mainita siitä kulkemisen vaikeudesta samalla, kun soitat tai laitat sähköpostiviestiä sinne? Onhan ihan ymmärrettävää, ettei pääse kulkemaan, jos ei oo autoo käytössä ja jos sinne ei pääse julkisilla? Mä en usko, että esimies levittäisi sinusta jotain negatiivista sanaa. Varmaan hänellä on työtä tehtävänä siinä määrin, ettei ehdi jäädä tuommosia juttuja kovin pitkäks aikaa miettimään.

Kyl ne asiat siitä selvii! 🙂 Ja minusta ihan ok laittaa sähköpostia, jos soittaminen tuntuu ylivoimaiselta. Joskus se vaan on ylivoimaista.