Hyvä kuulla Pelästynyt, että sulla meni kauppareissut ja muut asiain hoitamiset ihan hyvin. Aikamoinen setti asioita, ei ihme jos väsytti! Joulukalenterista puheen ollen mäkin avasin tänään yhden luukun vähän niinku työn puolesta. Se oli hauska, kokeilkaa tekin! 😋
http://papunet.net/joulukalenteri/

Noh, en nyt sanoisi että elämä hymyilee (liian positiivisesti ilmaistu 😀 ) mutta voisi sanoa että on ahdistanut vähemmän. Olen ikuinen pessimisti...tai realisti. 😎

Mielestäni osaan tuottaa kirjoitettua tekstiä huomattavasti paremmin kuin puhetta. En ole verbaalisesti kovin lahjakas jos pitäisi kertoa ajatuksiani ja syvimpiä tunteitani. Olen lapsesta asti lukenut paljon, jotain kirjoittanutkin salaa 😀 Haaveenani olisi kirjoittaa kirja. Isäni on samanlainen kirjoittajatyyppi, on saanut yhden ison kustantamon julkaisemaan kirjansa. Olen liian epävarma itsestäni ja tuotoksistani antaakseni niitä kenenkään luettavaksi. 😝 Toisaalta, ei minulla olisi sellaiseen aikaakaan.

Katsoiko joku eilisen Inhimillisen tekijän, aiheena introvertit? Siinä sivuttiin myös sosiaalisia tilanteita introvertin näkökulmasta. Katsoin sen ihan mielenkiinnosta, mutta eipä siinä mitään uutta ollut 😀 Pystyin hyvin samaistumaan haastateltaviin. Ei ole tämä maailma (meitä) introverttejä varten.

Viveeka: Jokainen ahdistamaton hetki ja vaikka kauppa reissu on iloinen asia 🙂 Ja niitä toivon meille kaikille paljon.

Minä kävin jo aamulla ulkoilemassa tunnin verran, kyllä tuosta ulkolmasta saa kummasti pirteyttä päivään.

Viikonloppi tulossa, meille tulee vieraita huomenna siinähän se taas sitten hujahtaa.

Nyt taidan rueta laittamaan jotain syömistä ja jos vaikka sitten lähtisi viellä ulkoilemaan vähäksi aikaa.

Joko viveka olit siellä perehdytyksessä? 🙂

Ulkona liikkuminen kyllä tekee ihmeitä, harmi kun omat ulkoilut vain ovat hieman jääneet, pitäis jotenkin saada itsensä patisteltua liikkumaan. Oon kyllä tämän viikon muutenkin uinut vähän syvissä vesissä. ☹️ Joulun laittaminen on kuitenkin piristänyt mieltä.

Toivoisin itseluottamusta ja rohkeutta saada tehtyä asioita ja saada enemmän aikaiseksi. Mulla on paha tapa siirtää aina asioita, tai ne jäävät tekemättömäksi, tän pelon takia. 😟

Tiedän tuon Viveekan tunteen, että kun on saanut jotain aikaiseksi, niin siitä saa hyvin virtaa ja voimaa eteenpäin... 🙂 Jospa itselläkin kääntyis nää asiat parempaan suuntaan..

Cherrie: tsemppiä 😍 Mulla on sama, pitäsi jostain saada rohkeutta tarttua asioihin kun tuntuu, että kaikki jää viiltämään kun nää pelot vie voimia ☹️

Minä olen patistanut itseäni ulos, en tänäänkään sen kummempaa tehnyt kun ulkoilin omalla pihalla, tein lumitöitä ja tämmöistä.

Musta tuntuu, että nykyään jännitä sosiaalisia tilanteita jälkikäteen paljon enemmän kuin etukäteen. Toki niissä tilanteissa hermostuttaa, ja vähän etukäteenkin, mutta jälkikäteen oon kaikista eniten pois tolaltani! Tulee kaikenlaisia tunteita: jännitystä ja kiihtymystä, kaipausta ja häpeää, kun yritän "päästä yli" siitä, että uskalsin juuri kohdata jonkun ihmisen ilman, että pakenin tai piilouduin. Ajatukset ja tunteet menee ihan ylikierroksille, kun prosessoin sitä, miten selvisin tilanteesta ja hyväksyikö se ihminen minut. Miltä näytin hänen silmissään, olisko mun pitäny tehdä tai sanoa jotain muuta ym.? 😐

Niinpä niin ihmisenä olemiseen kuuluu,että tarkkailee tekemistään ja sanomistaan yli kaiken. Jos on varma asiastaan ja haluaa sen välittää niin rohkeutta kehiin. Mitään ei saavuta himmailemalla mutta kaiken,jos on rehellinen ja aito tunteissaan ja sanomisessaan. Jos tätä omaa rehellistä ja aitoa avautumista ei oteta vastaan ei sekään ole katastrofi. Ylitit itsesi,olet rohkea ihminen ja tämä vahvuutesi palkitaan vielä oikeanlaisen ihmisen kanssa. Elämä on ainutkertaista muista se aina!

Totta, Mollyan! Toi täytyykin pitää mielessä. 🙂

Mollyann, niinhän se on, mutta patti onkin siinä että tunteet vie monesti voiton järjestä. Sitä ajattelee sata kertaa päivässä "tee näin, älä jännitä, pakotan itseni siihen tähän ja tuohon" mutta tutuiksi ja turvalliseksi havaitut selviytymiskeinot (asioiden/tekemisten välttely) vie joskus voiton. Elämä on varmasti ihanaa ja tässä ja nyt, mutta pelkkä positiivinen ajattelu sekä pakotettu rohkeus ei aina auta kun pää ei suolla niitä positiivisia ajatuksia omasta itsestään. Itsekritiikki ja itsensä tarkkailu on läsnä joka asiassa kun on kyse sosiaalisista tilanteista. Se on fyysestikin todella väsyttävää pakottaa itsensa tekemään asioita, mutta onhan se onnistumisen/uskaltamisen tunne mahtava kun sellainen tulee eteen. Altistuminen on yksi keino saada niitä onnistumisia (jes en kuollutkaan tähän sosiaaliseen tilanteeseen) ja sitä on vain pakko tehdä tässä maailmassa jotta pysyisi joten kuten yhteiskunnassa mukana. On käytävä töissä, kaupassa, virastoissa, hoidettava asioita jne. Minusta tässä pelossa ja sen mukana tulevissa oireissa ei ole mitään "normaalia", normaalit ihmiset eivät jännitä ja saa paniikkikohtausta kassajonossa tai anopin kahvipöydässä. 😀😀
Mutta kiitos kuitenkin kannustavista sanoista!

Niin, viveeka.... musta tuntuu usein, että kumpa joku näkisi, kuinka suuren ponnistuksen olen saanut tehdä sen eteen, että uskalsin ylipäänsä tulla johonki sosiaaliseen tilanteeseen saati jos on vielä uskaltanut jotain jutellakin ihmisten kanssa. Semmoista kannustusta kaipaisin tosi kovin... että joku näkisi kuinka suuri voitto minulle on se, että uskallan kohdata jonku ihmisen enkä paeta tilanteesta.

Kun vertaan itseäni toisiin, on riittämätön ja huono olo joka tapauksessa. Itsesyytökset painaa, kun "olisi pitänyt" olla avoimempi, kiinnostuneempi toisista, ystävällisempi ja sosiaalisempi. Ei pitäisi vertailla toisiin ihmisiin, joilla ei ole samanlaisia pelkoja.😞 En tiedä sitten, pitäisikö vaan itse päättää olla tyytyväinen ja ylpeä itsestään ja olla välittämättä siitä mikä muka "on normaalia" tai millainen pitäisi olla. Vaikeaa se yksin kuitenkin on, kyllä siihen jotain tukea tarvitsisi.

Minäkin myös jään vatvomaan jonkun sosiaalisen tilanteen jälkeen, että miten se meni, mitä tuli sanottua, mitä olis voinu sanoa toisin, teinkö itsestäni toisen silmissä typeryksen, mitä se toinen jäi minusta ajattelemaan jne. 😀 Tosi ärsyttävää.

Tänään minulla on kauhea päänsärky, kiitos jumittuneiden hartioiden. Pyysin miestäni hieromaan, ja otin särkylääkettäkin, jospa se siitä menee ohi. Muuten ollut aika samanlaista, masennuksen ja ahdistuksen tunteita. Kyllä nekin varmaan alkaa toivottavasti hellittää..

Tuo on muuten kyllä aika jännä, vaikka kuinka itselleen koittaa toistaa jotain ennen tilannetta että "hyvin se menee, ei siihen kuole", niin ei se mulla aina välttämättä auta tai toimi. Tunteet ja järki on kyllä kaksi ihmeellistä asiaa. 😀

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Mä samaistun tuohon tunteeseen siitä, kuinka huono on kun ei ole avoimempi, kiinnostuneempi, ystävällisempi ja sosiaalisempi. Minä en myöskään oikeen osaa kieltäytyä noista tilanteista vaikka tiedän, ettei niissä ole hyvä olla. Ja sitten jos yritän kieltäytyä niin tuntuu että mua yritetään käännyttää tai syyllistää. Syyllinen olo ainakin tulee.

Olethan sä, Joie avoin ja sosiaalinenkin. Täälläkin juttelet ihan ihan tuntemattomille ihmisille vaikeistakin asioista. Ei tällasista ihan jokaisessa kahvipöydässä puhuta. Sun sosiaalisuus näyttäytyy vaan erilaisena kuin miten se yleensä nähdään. Kuka sen sanoo, miten sosiaalisuutta pitää tai saa tuoda esiin?

Minä en usko tyytyväisyyden ja ylpeyden tulevan itsestään pelkällä päätöksellä olla tyytyväinen jostain. Mä ajattelen, että se on harjoiteltava. Harjoiteltava päivittäin löytämään ja hakemaan itsestään niitä tyytyväisyyden ja ylpeyden aiheita ilman, että kysyy keltään lupaa saatko olla tyytyväinen tai ylpeä jostain. Kirjottaa vihkoon asioita, joista on tyytyväinen tai ylpeä. Vaikka miten pieniä asioita tahansa. Just sen kokoisia kuin millasina niistä voi olla tyytyväinen. Ja jos jonain päivänä ei tule mieleen mitään, niin sitten koko vihko luetaan alusta loppuun, ääneen.

Vihkotekniikka toimii monessa muussakin asiassa. Itse käytän sitä masennuksen hoitoon, kirjaan siihen positiivisia tai iloisia asioita, havaintoja tai ajatuksia päivältä.

cherrie kirjoitti 6.12.2016 12:8

Tänään minulla on kauhea päänsärky, kiitos jumittuneiden hartioiden. Pyysin miestäni hieromaan, ja otin särkylääkettäkin, jospa se siitä menee ohi. Muuten ollut aika samanlaista, masennuksen ja ahdistuksen tunteita. Kyllä nekin varmaan alkaa toivottavasti hellittää..

Toivottavasti hartioiden jumittuminen helpottaa. Se on kyllä tosi inhaa. Työttömyyskö sua masentaa ja ahdistaa? Kuntosalin soutulaite auttaa aika hyvin, mutta hieronta on kyllä varmasti vielä parempi. 🙂

Mäkin oon ollu kovin masentunu viime aikoina. Harmittaa nämä ongelmat ihmisten kanssa olemisessa ja olen katkera siitä, että elämässä on ollut niin paljon pahaa. Pelkään, että jään näin yksinäiseksi... en oo ikinä seurustellutkaan ja oon kohta 29. Missä niitä miehiä tapais kun ihmisten kanssa oleminen on niin ahdistavaa? 😭

Ymmärrän kyllä,että se tuntuu joskus ylipääsemättömän vaikealta,mutta auttaako siihen muu kuin "siedätyshoito",en tiedä onko joku muu tapa. Kun tarpeeksi monta kertaa tekee saman rutiinin ja selviää hengissä niin tietää,että seuraava kertakin on siedettävissä. Moniin asioihin ei ole oikopolkua valitettavasti ja aikaahan tämä vie ja voimia. Harva enää pärjää elämässä ilman mitään sosiaalista kontaktia,se on fakta. Toisille on helppoa olla ihmisten seurassa ja useinhan näitä ulospäin suuntautuneita ihaillaan aivan liikaakin,vaikka saattavat olla pinnallisia ja se ei näytä moniakaan häiritsevän. Meitä on niin moneen junaan ja tärkeintä kai on itse hyväksyä itsensä sellaisena kuin on.

Heips kaikille 🙂

Mulla on kanssa tapana jäädä miettimään omia sanomisia ja omaa käytöstäni, jälki ahdistus on melkein pahin ☹️

Mulla on ollut aikamoista huisketta, kun olen yksin ollut lasten kanssa kotona kun mies on työmatkalla tulee vasta lauantaina kotia. Nytten sitten viellä iski lapseen mahatauti ja senhän tietää, että se kietää kaikki läpi ☹️

Cherrielle iso halaus toivottavasti olo helpottaa, itselläni kanssa on ollut suht hankalaa aikaa mutta pakko jaksaa jotenkin mennä eteenpäin vaikka miten ahdistaa...

Nyt on tiedossa lumitöitä ja sairastuvan pitoa...