Pelästynyt, hienoa, mihin paikkoihin laitoit hakemuksia menemän? 🙂

Pitäisi tosiaan alkaa jotain tehdä ja mennä päivittäin, sitä itsensä altistamista, ja vaikka väkisin, niinkuin Viveeka sanoit. Joskus kyllä kaiholla ajattelen, kun opiskelu/työ aikana oli pakko mennä ja tehdä, vaikka välillä ahdistikin(esim aamulla tai jopa edellisenä iltana lähteä töihin/kouluun). Mutta silloin vain oli suoritettava niitä asioita. Nyt kun ei varsinaisesti ole sitä "pakko tehdä ja suorittaa" tunnetta, niin tuntuu että kaikki jää, tai en osaa selittää sitä.

Nyt mulla tää viikko on ollut jotenkin todella todella ahdistava, ei ole tullut oikein ulkonakaan käytyä. ☹️ Miestäni näen vasta viikon päästä, ja toiseksi mua ahdistaa jo valmiiksi ne juhlat mitkä tiedossa, sen takia en ole varmaan saanutkaan edes nukutuksi ja olen ollut ahdistuneempi. Kaikenlisäksi mieheni ei välttämättä pääse edes mukaani. 😳 Miksi pitää itseään stressata jo niin paljon etukäteen😭 Miksei voi ikinä ajatella positiivisesti mistään, sitä aina ajattelee pahinta.

Cherrie, halaus toivottavasti ahdistus vähenee, itsellä on kanssa ollut paljon vaikeampaa omissa nahoissa tässä viime viikkoina. Hain yhtäs sellaista missä ohjataan maahanmuuttajia tähän meidän yhteiskuntaan ja sitten sellaista rehtorin assistentin paikkaa 🙂 Katsotaan nyt mitä tapahtuu.

Minäkin kaipaan sitä aikaa kun ei ahdistanut tai ei ainakaan kerennyt ahdistamaan kun piti juosta töissä ja opiskella samalla ja vapaa-aikana oli paljon kaikkea mutta nyt kun on vapaa-aikaa niin eipäs ole mitään sosiaalisia tapahtumia 😟😟 tai en edes tiedä olisiko minusta edes menemään niihin

ja HYI meillä sataa vettä!!!

Hui, jännittää. Otin nyt ja kokeilin tuota lääkettä. En uskaltanut ottaa kuin 1/4 tabletin. Mullehan määrättiin 40mg joten en uskaltanut kyllä tuolla määrällä kokeilla ainakaan 😀 Kun niitähän on tosiaan 10mg/40mg/80mg vahvuisina niin mieluummin laitoin tabletin pienemmäksi ja otin sen 10mg, sillä katsoa miten vaikuttaa ja sitä mukaa mieluummin sitten nostaa jos tarvii tilanteesta riippuen, ja jos tämä nyt ylipäätään sopii minulle.
Tosin nyt on niin ettei mua erityisemmin jännitä, mutta lääkäri sanoi että voi kokeilla/ ja onkin suositeltavaa kokeilla kotioloissa. Parempi ehkä niin jos sattuukin tulemaan jotain haittavaikutuksia. Tänään on ainakin kauppareissu edessä joten saa nähdä onko samanlaiset "paniikin" tunteet, kuin joskus että alkaa jo sydän hakkaaaan ja kädet hikoilla.

Minä oon aina joskus jotenkin vainoharhanen noitten lääkkeitten kanssa. Kauhistun kun lääkkeistä aina lukee niitä pakkausselosteita ja haittavaikutuksia! 😀

Mutta tosiaan, jänskättää aika paljon! Onhan tämä kyllä hyvin siedetty ja turvallinen lääke mutta pelko on silti takaraivossa aina kun kokeilee jotain uutta. Tuskin mä nyt tähän kuolla kupsahdan mutta kuitenkin 😎 Katsotaan miten toimii. Huomenna olis tosiaan kans eräänlainen h-hetki joten pakko oli nyt tehdä testaus.

Noniin, ei ole tullut mitään haitta tai sivuvaikutuksia tuosta 10mg, joten ei pelkoa että siitä määrästä alkaisi huimaamaan. Eteen ei tullu tänään mitään järisyttävän jännää, mihin normaalisti ois reagoinu enemmän, mutta koin että olo olis ollut vähän enemmän semmoinen tyynempi kuin normaalisti. Yritin mittailla välillä sykettäkin eikä mitenkään pomppaillut ylemmäs ainakaan, esim kauppareissulle mentäessä.

Alkaa varmaan tästä ekasta vaikutukset jo loppumaan tälle päivää. 😀 Huomenna onkin vähän enemmän jännittävämpi päivä suoraansanottuna... Taidan ottaa hieman isomman annoksen, kun tästä nyt ei tullut mitään haittavaikutuksia. ( taidan ottaa koko purkin varmuuden vuoksi laukkuun 😀 ) Huomenna ainakin huomaa paremmin miten vaikuttaa. Nimittäin sen tiedän, että olisi ruokailu edessä kaupungilla, jota jo jännitän kamalan paljon valmiiksi, (vieraissa ja julkisilla paikoilla syöminen on pahin painajainen) että alkaako kädet tärisemään ja pystynkö ees syömään, ja mitä taas muille söpertäisin, "vähän heikko olo, ei maistu jne" ☹️ 😀 hui! Tuossa sen varsinaisesti ainakin huomaa vaikuttaako enemmänkin, toivotaan parasta! Yhtäaikaa on hyvä fiilis mutta samalla myös odottava, jännittävä, ahdistava 😀 huhhuh.

Cherrie: Mukava kuulla ettei lääkkeistä tullut mitään sivuoireita ja ehkä niistä on jotain hyötyäkin 🙂 Minä olen kanssa kauhea pelkuri kaikkiean lääkkeiden suhteen. Toivottavasti tämän päivän tapaamisesi menee rennosti ja mukavasti ja että ruoka on hyvää 🙂 yksi nälkäinen jolla pyörii mielessä vaan ruoka.

Täytyy sanoa, että olen aika vaikuttunut tällä hetkellä tuosta Propral-lääkkeestä. Tänään otin isomman annoksen 25mg, ja toimi mielestäni melko hyvin. 😀 Eikä tullut huimauksen tunnetta eikä vieläkään mitään haittavaikutuksia, vaikka otin vähän isomman annoksen ihan varmuuden vuoksi kuin se minun "kotikokeilu" 😀 Tuo oikean annoksenkin löytäminen on ilmeisesti vähän yksilöllistä. Oli tänään semmoinen isompi ruokailutilanne tosiaan, aluksi pelotti vanhaan tapaan alkaa ees syömään kun tuntui että jos mun kädet sittenkin alkaa tärisemään, onneksi uskaltauduin kuitenkin kokeilemaan, ja MUN KÄDET EI TÄRISSEET juuri yhtään, syöminen sujui ku unelma! 😀 Vaikka takaraivossa sitä silti mietti "mitä jos ".Ennenhän mun kädet vispasi hirveesti, ja hiki valu ku ei uskalla ottaa melkein edes haarukkaa käteen. 😟 Toiseksi huomasin että mulla ei jyskyttänyt sydän yhtään niin pahasti eikä juurikaan noussut puna kasvoille jos huomio keskittyi minuun, niinkuin aikaisemmin on tehnyt! Pientä hikoilua lääkkeestä huolimatta esiintyi, mutta pientä siihen verrattuna kun kädet ei sentään tärissy ja sydän ei hypellyt rinnasta ulos. 🙂 Luulenpa että uskallan käyttää muissakin jännittävissä tilanteissa, jos tämä kerta sujuikin näin hyvin 😮 Satunnaiseen käyttöönhän tuo mulla onkin määrätty. Tietenkin sitten kun/jos toivon mukaan alkaa tulla itsevarmuutta ni vois jättää lääkettä vähitellen poiskin 🙂

Mutta ihanaa, kun sai kerrankin olla normaali, ihan niinku muutkin. Eikä tarvitse kokoajan pelätä ja täristä kuin hullu. Mun mielestä tuo oli vähän semmoinen tulikoe että toimiiko koko lääke ollenkaan. 😀 Ehkä tässä tosiaan uskaltaa luottaa että myöhemminkin toimii, kerta nyttenkin meni hyvin.

Suosittelen ihmeessä teile muillekin, jos on vähänkään samanlaisia oireita kun mulla! 🙂

Sitä henkistä jännitystähän tuo ei poista, ja edelleen jonkin verran jännitti, mutta kun huomas että niitä fyysisiä oireita ei tulekkaan niin pahasti, niin samalla se mielikin vaan oli yks kaks hieman rennompi. 🙂

Cherrie: Hyvä kuulla että tapaaminen meni hyvin ja sait lääkkeistä siihen apua, huippua ☺️❤️

Mulla meni viikonloppu lapsen syntttäreitä järjestäessa, oli hulinaa 🙂

Tänään kävin siellä hierojalla, osasin jopa rentoutua. Hyväähän se tekee.

Eipäs tässä oikein muuta ole nyt kerennyt puuhaamaan 🙂 Vähän olen ulkoillut ja ihan kotosalla ollut muuten.

Hienoa Cherrie että lääkkeet toimivat! 🙂

Kamalan paljon pakkasta ulkona, mittari näyttää -17. Ei tee mieli mennä ulos, enkä taida mennäkään. Inhottaa kun näin pakkasilla sisäilma on kuivaa ja pölyä leijailee. Olen laittanut pyykkejä kuivumaan olohuoneeseen että tulisi hieman kosteutta (ei niistä kyllä taida olla mitään hyötyä). Pitäisi hommata sellainen ilmankostuttaja...😝 Omakotitalossa kun ei ole pattereita (lattialämmitys) niin ei voi edes sitä kikkaa hyödyntää että pitäisi kosteita pyyhkeitä patterien päällä 😀

Olin viikonloppuna töissä. Tulevanakin viikonloppuna menen yhdeksi päiväksi kun tarvitaan pitoihin lisää väkeä. Ihan jees juttu. Menin töihin positiivisella mielellä, ei ahdistanut ollenkaan ja päivä meni nopeasti. On sillä vain ihmeellinen vaikutus omaan mielentilaan kun saa jotain konkreettista tekemistä ja pääsee kotoa pois. Ja ennen kaikkea rahaa tässä tarvitaankin 😀

Sinne, mihin paikkaan laitoin sähköpostia että olisin käytettävissä ensi kuussa, menen ensi viikolla perehdytykseen. Pari työpäivää olisi sielläkin tiedossa. Se jännittää enemmän kun on vastuuta ja vielä kaiken lisäksi olen ammattilainen siinä työssä, että millaiset odotukset siellä on. Sanoin kyllä että tätä nimenomaista työtä en ole ennen tehnyt vaikka osaamisalaani onkin.

Oma olo tuntuu nyt hieman paremmalta. Ehkä se tunne, ettei ole koko ajan niin umpikujassa, auttaa jaksamaan päivästä toiseen. Kun vain saisi lisää rohkeutta tarttua asioihin...yritän taistella masennusta vastaan jotenkin 🙄

Mitäs teille kuuluu?

Viveeka: Mukava kuulla että työt ovat menneet hyvin ja muutenkin taitaa elämä näyttää valoisempaa puoltaan 🙂

Itselle ei oikeastaan kuuluu erikoisia, eilen kävin pitkän lenkin n. 2 tuntia taaversin, kävin siellä hierojalla. Tänään olen vaan kotosalla ollut, iltapäivällä taidan lähteä käymään lenkillä jossaikin. Ahdistusta on ilmassa mutta yritetään taistella sitä vastaan. Selkä on todella kipeä.

Pitäsi vaan jostain saada kerättyä rohkeutta ja itseluottamusta, olen miettinyt uusia koulutus juttujakin, että jos kouluttas itseään lisää, tai jopa jotain uutta..Mutta nämä ovat vasta ajatuksen tasolla, kun mulla kuitenkin on ihan ok koulutus pohja..hmm

Kiva kuulla Viveka, että elämä hymyilee ja oot tarttunut tuumasta toimeen 🙂 Tämä mihin menet perehtymään niin liittyykö siis sos & ja terveysalaan? Mullakin kauhistuttaa että jos menen jossain vaiheessa oman alan töihin, että miten sitä osaa ja pysyy mukana. 😀 Kyllähän sitä perushommat osaa mutta.. mutta.. vähän niinkuin autolla ajo, jos ei ole pitkään aikaan ajanu niin saattaa olla alkuun vähän "jähmeetä" 😀

Minullekaan ei mitään ihmeempiä kuulu, viikonloppuna oli vähän hulinaa ja piti käydä tosiaan sielä ja täällä. Onneksi ne lääkkeet auttoivat jonkin verran. 🙂 Nyt jotenkin väsähtänyt olo, ja pientä ahdistusta täälläkin on ilmassa.

Mullakin mietityttää nää kaikenlaiset asiat, pitäis vaan rohkeesti tarttua asioihin ja mennä eteenpäin, mutta kun kaikki välillä pelottaa niin hirveästi. ☹️ Kaikki uus jne ahdistaa ja pelottaa paljon. Vaikka sen tietää että asian alta pois saaminen saa helpomman ja raukeamman olon, ja ehkä jopa hoksaa, ettei tää niin kauheaa ollut.

Mäkin olen pelästynyt miettinyt, että lähtisinkö uudestaan koulunpenkille! 😀 Mutta itselläkin vähän mietinnän alla, saa nähdä olisiko minusta siihen. Inhottavaa jos pelko estää tekemästä asioista 😳

Hyvää alkuviikkoa!

Hei, hienoa kuulla cherrie, et lääkkeistä on niin paljo apua! Jee!

Mä kävin tutustumiskäynnillä yhden terapeutin luona. Hän vaikutti ihan hyvältä, tosin oon vähän epävarma siitä, miten tuun toimeen naisterapeutin kanssa. Suhde äitiin on ollu tosi vaikea ja tuntuu et vihaan häntä vieläki. Pelkään, että alan vihaamaan terapeuttia sitten, jos/kun siinä suhteessa tulee pettymyksiä tai vaikeuksia. Miesterapeutin kanssa olis varmaan helpompaa, mut jotenki mulla on ollu koko ajan semmonen olo, että nyt olis parempi olla naispuolinen... mulla oli aikaisemmin monen vuoden keskustelusuhde vanhemman miespuolisen pastorin kanssa ja se oli tosi hyvä... toivoisin, että pystyisin luottaan johonki naiseenkin.

Muuten on masentanut nämä ongelmat ihmisten kanssa olemisessa. Sählyharrastus on piristänyt, mutta se on jo joulutauolla ja jatkuu vasta loppiaisen jälkeen. Yhdessä pelaaminen on mukavaa, kun siinä voi kuulua joukkoon ilman, että tarttee niin kauheesti jutella tai mitään.

Joie kirjoitti 30.11.2016 11:56

Hei, hienoa kuulla cherrie, et lääkkeistä on niin paljo apua! Jee!

Mä kävin tutustumiskäynnillä yhden terapeutin luona. Hän vaikutti ihan hyvältä, tosin oon vähän epävarma siitä, miten tuun toimeen naisterapeutin kanssa. Suhde äitiin on ollu tosi vaikea ja tuntuu et vihaan häntä vieläki. Pelkään, että alan vihaamaan terapeuttia sitten, jos/kun siinä suhteessa tulee pettymyksiä tai vaikeuksia. Miesterapeutin kanssa olis varmaan helpompaa, mut jotenki mulla on ollu koko ajan semmonen olo, että nyt olis parempi olla naispuolinen... mulla oli aikaisemmin monen vuoden keskustelusuhde vanhemman miespuolisen pastorin kanssa ja se oli tosi hyvä... toivoisin, että pystyisin luottaan johonki naiseenkin.

Muuten on masentanut nämä ongelmat ihmisten kanssa olemisessa. Sählyharrastus on piristänyt, mutta se on jo joulutauolla ja jatkuu vasta loppiaisen jälkeen. Yhdessä pelaaminen on mukavaa, kun siinä voi kuulua joukkoon ilman, että tarttee niin kauheesti jutella tai mitään.

Joo, oli ainakin ensihätään apua, katsotaan toimivatko jatkossa yhtä hyvin kuin viikonloppuna 🙂

No, kokeilemalla ainakin selviää miten tuut toimeen sen terapeutin kanssa, ja sehän on tärkeää jos löytyisi semmoinen "yhteinen sävel" 🙂 Toivotaan että natsaa! Minä kävin joskus vuosia sitten vanhemman mies psykiatrin luona. Tykkäsin hänestä kyllä kovasti, vaikka hän olikin alkuunsa pelottavan näköinen 😀 Harmittaa kyllä jälkeenpäin että en silloin niin paljon osannut avautua hänelle. Tosin en tietäis osaisinko nykyäänkään 😟

Tuli muuten tässä mieleen että oletteko te muut olleet hyviä kirjallisissa tuotoksissa? Vaikka siis niiden työhakemusten kanssa? Mua harmittaa kun mun kirjallinen ulosanti on aina niin jotenkin hirvittävää luettavaa 😀 Oon muutenkin ollut aina jotenkin huono tuollaisissa, ikinä saa oikein mitään fiksusti ulos 😀

Joie: Toivottavasti terapeutin kanssa syntyy hyvä luottosuhde se on varmasti hirveän tärkeää, kun ajattelee tavan lääkäriäkin niin kyllä jonkinlaista luottoa pitää tuntea hoitavaan lääkäriinsä. itselläni ei ole kokemusta minkään sortin terpapioista mutta tarvetta varmasti olisi.

Tänään olen koko päivän ollut kunnon altistuksessa, olen ollut asioita hoitamassa, ajaellut autolla, istunut kahvilassa yksin, käynyt kaupoissa, hakenut lapsen harrastuksista ja vain yksi ahdistus kohtaus ja pakkoajatus, ja sekin viimeisessä kohteessa kun olin jo tosi väsynyt. Varmaan voisi sanoa että ihan ok päivä viimeiaikasiin verrattuna. Edes kauppa jonossa ei iskenyt ahdistus vaikka yksi kaks kassa neiti joutui poistumaan aika pitkäksi aikaa ja jono seisoi aika pitkään minun mielestä. Ja viellä pitäisi käydä lapsen kanssa hakemassa joulukalenteri kun äiti unohti sen päivällä.