No tuli luonnollinen syy perua hieronta, heräsin aamulla 38 kuumetta ja korva aivan tukossa. En tiedä olisiko minusta ollut sinne menemäänkään mutta nyt ainakin sain vähän lisä aikaa...ei viellä sovittu uutta aikaa.

Me aika harvoin käydään kahdestaan syömässä, yleensä koko perheellä mennään ja silloin on kyseessä tokikin joku lasten suosikki paikka. Eli hälyä ja ääntä on 😀 Mitä nyt muutamat kerrat ollaan käyty niin ihan hyvin on mennyt. Jotenkin miehen läsnä olo helpottaa minun oloa ja ajatukset pysyvät ihan järkevinä jos näin voi sanoa itsestään 😀

Meillä olisi miehen kanssa mahdollisuus ja tarkoituskin lähteä joulukuun alussa kahdestaa jouluostoksille, oltaisiin hotellissa yötä ja käytäisiin rauhassa ostoksilla ja siellä syömässäkin.

Mutta nyt taidan pötkähtää sohvalle ja nukkua vähän aikaa ennenkuin muksut tulevat kotiin.

Mukava kuulla viveka että on mukava työyhteisö ja ottavat huomioon! 🙂 Silloin itselläkin on paljon mukavempi mennä töihin eikä sen takia ainakaan jännitä niin paljoa!

Joo, niin ajattelinkin ottaa yhteyttä sinne paikkaan mihin sain yhteystiedot. Jotenkin kuitenkin sellainen "kutina" että karenssia vielä tulee, hain tai en. Varsinkin jos kieltäydyn paikasta minne en halua (siis jos sellainen sattuu olemaan tarjolla, mihin en haluaisi), ehkä ei kannattaisi maalailla vielä piruja seinille, mutta minkäs teet kun sitä on pessimisti. Toiseksi mietin että miten ilmoitan työkkäriin sitten, että olen hakenut paikkaa, kun tuo ei ollut varsinainen työtarjous kuitenkaan, minkä voi vain verkossa käydä kuittaamassa että on hakenut. Ja varmasti täytyy jotenkin työkkäriin ilmoittaa, muuten keksivät varmaan tuostakin antaa karenssin, kun en ole ilmoittanut tiettyyn päivämäärään mennessä että olen sinne hakenut. Kun työkkärin tekstiviestissä tosiaan oli, että hakea viimestään tiettyyn päivämäärään mennessä. Hmm...

Miten Pelästynyt meni hierojalla? Saitko nautittua yhtään? 😀

Mun täytyy kyllä tunnustaa, että ei juuri käydä ravintoloissa syömässä mieheni kanssa kuin todella HARVOIN! Eli en osaa oikein vastata mitään, paitsi että minä mieluiten etsin syrjäisimmän paikan koko ravintolasta jos vain löytyy! 😀 Muuten kyllä jotenkin ahdistaa.

Pelästynyt kirjoitti 17.11.2016 11:24

No tuli luonnollinen syy perua hieronta, heräsin aamulla 38 kuumetta ja korva aivan tukossa. En tiedä olisiko minusta ollut sinne menemäänkään mutta nyt ainakin sain vähän lisä aikaa...ei viellä sovittu uutta aikaa.

Me aika harvoin käydään kahdestaan syömässä, yleensä koko perheellä mennään ja silloin on kyseessä tokikin joku lasten suosikki paikka. Eli hälyä ja ääntä on 😀 Mitä nyt muutamat kerrat ollaan käyty niin ihan hyvin on mennyt. Jotenkin miehen läsnä olo helpottaa minun oloa ja ajatukset pysyvät ihan järkevinä jos näin voi sanoa itsestään 😀

Meillä olisi miehen kanssa mahdollisuus ja tarkoituskin lähteä joulukuun alussa kahdestaa jouluostoksille, oltaisiin hotellissa yötä ja käytäisiin rauhassa ostoksilla ja siellä syömässäkin.

Mutta nyt taidan pötkähtää sohvalle ja nukkua vähän aikaa ennenkuin muksut tulevat kotiin.

Ärsyttää kun nämä viestit tulevat joskus niin viiveellä 😀 ehdin jo kyselläkin miten sulla hieronta meni. Höh, pikaista paranemista sinne! 🙂

cherrie kirjoitti 13.11.2016 17:48
Miten sinulla Joie muuten menee? Olitko töissä tällähetkellä?

Aloitin työkokeilun pari viikkoa sitten ja ihan hyvin on mennyt. Välillä vaan on tylsää, kun töitä on niin vähän. Mut parempi niin päin, kun pelkäsin että stressaannun ja ahdistun liikaa. Sain työkokeilupaikan paikallisen Ohjaamon kautta. Se oli suuri helpotus, koska en itse päässyt työnhakuasiassa mihinkään suuntaan; hätäännyin vaan.

cherrie kirjoitti 15.11.2016 12:8
Takin osto meni ihan nappiin! Väri ei ollut aivan sitä, miltä se verkkokaupan kuvassa näytti, mutta pieni miinus vain siitä kun muuten oikein passelisti istuu päälle! 🙂

Vau, sopivan takin löytyminen on kyllä hienoa! Mä en tajua miks kaupoissa kaikkien talvitakkien pitää olla mustia, ruskeita tai beigejä... no joku punainenkin voi olla, mut toivoisin et olis sinisiä, liloja, keltaisia, vihreitä... talvella on tarpeeks pimeetä ilman synkän värisiä vaatteitakin.

Kiitos Cherrie, olo on kyllä aika tukala..

Se ois taas viikonloppu edessä...Onko mitä suunnitelmia?

Olen kauhun sekaisin tuntein lukenut näitä Sipilän hallituksen tulevia uudistuksia ☹️ Vähän tuntuu että taas työttömiä kyykytetään entisestään..Ja en tiedä tuoko tuo systeemi ainakaan lisää työpaikkoja suomeen kun työnantajat saavat ilmaisia työntekijöitä tekemään työnsä..Saattaa työpaikat vähetä enstisestään kun muutama satatuhatta laitetaan tekemään hyväntekeväisyystyötä yrityksiin, hoitopaikkoihin, vanhustenhoidonpuolelle yms

myron kirjoitti 30.7.2016 16:1

Minulla sosiaalisten tilanteiden pelkoa myös, masennuksen ja ahdistuksen lisäksi. Olen huomannut että lääkkeet eivät siihen paljoa auta. Paras keino siitä ylipääsemiseksi tai helpottamiseksi on siedätys, eli pakottamalla itsensä tilanteisiin muiden ihmisten kanssa.
Tuntuu todella vaikealta ja helposti mieluummin jää kotiin yksikseen, mutta palkitsee kun on saanut mentyä.

Itsekin huomasin kun pakotin itseni lähtemään kahville kerran päivässä samaan aikaan. Aluksi se tosiaan oli pakotettua mutta nyt kun siitä on tullut rutiini niin se ei ole enää niin vaikeaa. Temeste lääke on hyvä. Paniikki kun iskee niin temeste kielen alle niin kohta helpottaa. Nuorempana ennen lääkitystä en ikinä olisi voinut lähteä edes kahville kun paniikki iski, hikoiluttu, kädet tärisi ym.

Joie, minkälaisessa paikassa olet aloittanut työkokeilun? Kauanko sinulla se kestää? Ja miten hakeuduit tuonne Ohjaamon piiriin? Tai oliko se jotenkin työkkärin kautta vai oma-aloitteisesti? 🙂 Mukava että on alkanut sujumaan paremmin! Minullakin välillä tuntuu ettei mistään tule mitään, esim juuri työnhakeminenkin saa välillä lamaantumaan kokonaan. Mutta nyt ois yksi kivalta vaikuttava työpaikka, jonne varmaankin meinasin hakea, semmoinen mikä ei tunnu "niin pelottavalta".

Pelästänyt, olen samaa mieltä tuosta työttömien kyykytyksestä ja muutenkin.. Joko olet pikkuhiljaa paranemaan?

Minulla ei ole ihmeellisiä suunnitelmia viikonlopulle, ajattelin hieman maistella viiniä, toivottavasti ei nouse liikaa päähän. Joskus olisi ihan mukava myös käydä viihteelläkin PITKÄSTÄ aikaa, mutta voi että mikä olo siitäkin seuraavana päivänä nykyään tulee. Jännä miten pikku sievässä sitä osaakin olla niin sosiaalinen, olispa sitä muulloinkin..

Mulla pelottaa kun jään pian aika pitkäksi aikaa yksin kun mies lähtee pidemmälle työreissulle. ☹️ Jotenkin yksin sortuu enemmän negatiivisuuteen ja jotenkin tunnen itseni masentuneemmaksi. Pitäisi saada aikaiseksi nähdä vaikka kavereita, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Eniten stressaa isommat sukujuhlat, jotka ovat vielä edessäpäin, mutta kauhea stressi jo valmiiksi että miten selviän? Tai millä verukkeella voisin jäädä pois? ☹️ Ei muuten, mutta kun en vain juuri kykene syömään mitään, enkä aina voi peitellä omaa syömistäni. Tälläkin hetkellä taas mietin että jos minun käteni pettää, niinkuin varmasti tekeekin koska oon tehnyt siitä itselleni niin suuren ongelman. Miten pääsen tästä kierteestä oikein eroon😭

Hei taas.

Meni sitten viikonlopun työkuviot uusiksi, keskiviikkona nousi kuume yli 38 asteen ☹️ Eilinen päivä oli jo parempi, hirveä köhä ja röhä on vielä mutta kuumetta ei onneksi ole tänään enää. Soitin torstaina pomolle että olen kipeänä, toivottavasti saivat sinne sijaisen kuitenkin. Harmitti niin vietävästi, olisi tullut ihan hyvä tili kolmelta päivältä, siinä meni ne joululahjatoiveet 😞 No tämä on tätä minun tuuria, enemmän olisin yllättynyt jos kaikki olisi mennyt suunnitelmien mukaan.

Sain taas yhden työtarjouksen työkkäristä johon on vastattava. Edelleen, vuorotyötä tälläkin kertaa, ahdistaa laittaa hakemusta tuollaisiin paikkoihin ja kirjoittaa siihen että etten voi kyseistä työtä tehdä tämän hetkisen perhetilanteen takia. Tällaiset vievät ei vain minun aikaani, vaan työnantajan sekä työkkärin aikaa! Eivät näköjään edes lue tietojani että sinne on laitettu vuorotyön hankaluus, vai liekö se kesäinen virkailija pyynnöstäni huolimatta jätti sen tiedon lisäämättä....

Joko Cherrie sait soitettua sinne paikkaan?

Pelästynyt, joko olet parantunut? Taitaa sama tauti jyllätä sielläkin... 🙄

Pelästynyt kirjoitti 16.11.2016 8:37
Tervetuloa mukaan kirjoittelemaan uudet panikoijat!

😀 🙂👍

Paranemista Pelästyneelle ja viveekalle! Kurjaa viveeka, et sulta meni työkeikka sivu suun. 🙁 Jospa niitä tulisi uusia? Toivon, et löytäisit jonku kivan ja itsellesi sopivan työn. Hölmöä, et vuorotöihin velvoitetaan hakemaan, vaikka on lapsia. Onks sun lapset jo kouluikäisiä vai pienempiä?

Cherrie, tää työkokeilu kestää kolme kuukautta. Oon miettiny, voisko työnantaja sitten palkata mut. On se mahdollista, mut työtuntien vähäisyys arveluttaa. Palkalla tuskin eläis. Muuten olis ihan kiva paikka olla töissä. Se on semmonen pieni tulkkiyritys, puhevammaisten tulkkeja. Itse oon ihan eri alan ihminen. Teen siellä toimistotöitä ym juoksevia asioita. On tosi hyvä, että on jotain työtä kumminkin. Toki vähän harmittaa, kun mulla on yliopistokoulutus ja taitoja olis vaativampiinkin työtehtäviin. Mulla ei kuitenkaan oo itseluottamusta hakea "koulutusta vastaavia töitä" (enkä luultavasti edes jaksais 8h/pv työtä, ahdistuisin liikaa ja hajoisin). No, mut jospa tää työelämä lähtis tällai pikku hiljaa alkuun ja pääsisin oikealla ajalla eteenpäin. 😋

Se Ohjaamo on tosi hyvä paikka. Siellä neuvojilla on oikeasti aikaa paneutua ihmisen tilanteeseen ja auttaa enempi kuin työkkärissä. Työkkärissä mulla vaihtui henkilö, jonka kanssa asioin, joka kerta ku olin sinne yhteydessä. Lyhyet tapaamisajat meni työllistymissuunnitelman päivittämiseen. Itselle jäi sitten sen totettaminen, mutta mä olin ihan hätä kädessä enkä tienny mitä tehdä....olisin tarvinnu konkreettista apua sen työkokeilupaikan hakemiseen.

Luulin, et olisin saanu enempi apua, kun mut siirrettiin tuetun työllistämisen puolelle. Siinä ei kuitenkaan muuttunu mikään muu paitsi eri kerroksessa asiointi. Tai no, se oli kyllä tärkeää, että ei tarvinnu enää pelätä sitä, mitä keppiä saan työkkäristä, kun en saa haettua työpaikkoja. Kävin terveyskeskuslääkärille keväällä sopertamassa, että en tiedä mitä tehdä, ahdistaa ja pelottaa. Hän kirjoitti sit työkkäriä varten lausunnon, että ei pitäis nyt vaatia aktiivista työnhakua, voimat ei riitä kokoaikaiseen työhön, tarvitsee psykiatrista hoitoa, mutta osa-aikatyö tai työkokeilu olisi hyödyllinen ja tarvisi apua työnhaussa. Se oli helpottavaa, mutta epätoivo meinas tulla, kun sitä konkreettista apua työnhakuun oli niin vaikea löytää.

Syksyllä sitten kun viimeks kävin työkkärissä päiväosastojakson jälkeen, virkailija sanoi, että se Ohjaamo olis nyt paras paikka saada apua. Sitä kautta järjestyikin työkokeilupaikka heti ekalla tapaamisella. Heillä oli kontakteja alueen yrityksiin ja oli tiedossa, et tähän yritykseen tarvitsisi toimistohenkilöä. 🙂

cherrie kirjoitti 18.11.2016 20:45

Mulla pelottaa kun jään pian aika pitkäksi aikaa yksin kun mies lähtee pidemmälle työreissulle. ☹️ Jotenkin yksin sortuu enemmän negatiivisuuteen ja jotenkin tunnen itseni masentuneemmaksi. Pitäisi saada aikaiseksi nähdä vaikka kavereita, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Eniten stressaa isommat sukujuhlat, jotka ovat vielä edessäpäin, mutta kauhea stressi jo valmiiksi että miten selviän? Tai millä verukkeella voisin jäädä pois? ☹️ Ei muuten, mutta kun en vain juuri kykene syömään mitään, enkä aina voi peitellä omaa syömistäni. Tälläkin hetkellä taas mietin että jos minun käteni pettää, niinkuin varmasti tekeekin koska oon tehnyt siitä itselleni niin suuren ongelman. Miten pääsen tästä kierteestä oikein eroon😭

Jos varaisit terveydenhoitajalle aikaa? En tiedä, onks teidän kunnassa nettiajavarausta oman terveysaseman terveydenhoitajalle? Meillä on silleen, että kun varaa netistä ajan, voi itse kirjoittaa siihen ruutuun mitä asia koskee. Sit ei haittaa niin paljoa, jos ei saa siellä puhuttua, kun hän tietää kysellä sen perusteella mitä on itse kirjoittanu. Onhan se tosi iso askel silti ottaa, mut säkin oot liian arvokas jäädäkses yksin kärsimään. 😍 Mitä sä muuten pelkäät noin niinku konkreettisesti, et sun mies sanois tai tekis, jos kertoisit hänelle peloistasi?

Uskon, että sulle on tosi raskasta, kun joudut jatkuvasti pelkäämään noita vierailuja sukulaisten luona. Olis varmasti tosi helpottavaa, jos se solmu lähtisi selviämään eikä tarttis yksin olla sen asian kanssa. Minusta noissa vaikeuksissa ei oo mitään hävettävää ja ainaki semmosille ihmisille, jotka tekee työtä mielenterveysasioiden parissa, tuossa ei oo mitään omituista tai kummallista. He kohtaa jatkuvasti ihmisiä, joilla on samantapaisia pelkoja ku sulla. Kun kuvaat noita vaikeuksia mitä sulla on (et pysty syömään, kädet tärisee ym) niin ne on ku suoraan niistä testeistä, joilla sosiaalisia pelkoja ja ahdistuneisuutta mitataan. 🙂

viveeka kirjoitti 19.11.2016 9:57

Hei taas.

Meni sitten viikonlopun työkuviot uusiksi, keskiviikkona nousi kuume yli 38 asteen ☹️ Eilinen päivä oli jo parempi, hirveä köhä ja röhä on vielä mutta kuumetta ei onneksi ole tänään enää. Soitin torstaina pomolle että olen kipeänä, toivottavasti saivat sinne sijaisen kuitenkin. Harmitti niin vietävästi, olisi tullut ihan hyvä tili kolmelta päivältä, siinä meni ne joululahjatoiveet 😞 No tämä on tätä minun tuuria, enemmän olisin yllättynyt jos kaikki olisi mennyt suunnitelmien mukaan.

Sain taas yhden työtarjouksen työkkäristä johon on vastattava. Edelleen, vuorotyötä tälläkin kertaa, ahdistaa laittaa hakemusta tuollaisiin paikkoihin ja kirjoittaa siihen että etten voi kyseistä työtä tehdä tämän hetkisen perhetilanteen takia. Tällaiset vievät ei vain minun aikaani, vaan työnantajan sekä työkkärin aikaa! Eivät näköjään edes lue tietojani että sinne on laitettu vuorotyön hankaluus, vai liekö se kesäinen virkailija pyynnöstäni huolimatta jätti sen tiedon lisäämättä....

Joko Cherrie sait soitettua sinne paikkaan?

Pelästynyt, joko olet parantunut? Taitaa sama tauti jyllätä sielläkin... 🙄

Ai sinullekin iski sitten tauti päälle. Sitä on ilmeisesti liikkeellä nyt paljon. Harmi, että työt menivät sitten ohi suun :/

Onpas ärsyttävää kun laittavat tuommoisia työtarjouksia. Eipä heillä taida paljon kiinnostaa minkälaisia toiveita ja rajoituksia hakijalla on, vaikka miten heille sanoisi ☹️ Tuntuvat laittavan joskus miten sattuu niitä.
En vielä soittanut sinne työkkärin ehdottamaan paikkaan, mutta ajattelin soittaa huomenna, tai no, eihän se kyllä huomenna ole auki, kun on sunnuntai, mutta taidan pistää sähköpostia vaikka ei yhtään innostaisi. Ahdistaa ja stressaa jo valmiiksi hyvin paljon. En ymmärrä miksi hekin lykkäsivät tuommoisen mihin pitää hakea kun olin kuitenkin laittanut siihen lomakkeelle mikä piti täyttää, useamman paikan mihin seuraavaksi meinaan hakea, oltais vaikka ensin katsottu miten niissä käy. Nyt jotenkin tuntuu että milllään vain ole mitään väliä. He varmaan vain haluavat työttömät äkkiä lykättyä jonnekin tai että saisivat tunkea sitä karenssia. Toisaalta ymmärrrettävää, mutta inhottavaa silti.

Joie, lapseni ovat kouluikäisiä (nuorin 1.luokalla) joten varsinkin iltahoidon järjestäminen on todella vaikeaa, yöhoidosta puhumattakaan. Mies on arkipäivät reissutöissä joten vuorotyön tekeminen on mahdotonta. Tätä ei jostain syystä ymmärretä työkkärissä.

Ilmeisesti tällä hetkellä työkkärissä on tahti että työttömyyslukuja pitää saada pienemmäksi "hinnalla millä hyvänsä" ja karenssit paukkuu hyvin vähästä. Tilastoja yritetään siivota ja työntää ihmiset töihin välittämättä erilaisista elämäntilanteista (esim. autottomalle maalla asuvalle ehdotetaan työpaikkaa 70km päästä, lähin kaukoliikenteen bussipysäkki on 10km päästä kotiovelta, hah!)

Taisin hurrata liian aikaisin, olo on niin huono että kuume on varmasti nousemassa ☹️ Painun sohvan pohjalle...😋

Joie, on tosi kiva kun sait loppujenlopuksi apua, ja saanut jalkasi johonkin ovenrakoon, toivotaan että saisit pitemmäksikin aikaa töitä! 🙂 Vaikkei niitä tällähetkellä paljoa olisi, niin saat kuitenkin normaalia rytmiä elämään. Minusta olet saanut jo hurjasti ponnistusta tulevallekin, kyllä se sieltä pikkuhiljaa! 🙂 Ei voi kyllä muuta olla kuin iloinen puolestasi!

Olen miettinytkin todella paljon, että varaisin ajan lääkäriin tai tk:seen, mutta sitten kun on jo melkein varaamassa aikaa, niin tulee olo, että uskallanko vai en, ja sitä jää vain empimään. Toisaalta ei se veisi kauan aikaa elämästäni, ja äkkiähän se olis tehty. Eikä siellä vastaanotollakaan tarvitsisi mitään pelätä, ovat aivan varmasti nähneet samanlaisten oireiden kanssa kamppailevia.Taitaa meilläkin olla kyllä tuo nettiajanvaraus, pitää vielä tarkistaa. Toivotaan että minä tästä rohkaistun vielä 😀 Oon vain todella tehnyt tästä liian ison kynnyksen itselleni.

En oikein edes tiedä, miksi pelkään kertoa miehelleni. Ollaan oltu vuosia yhdessä, enkä usko että hän minua tällaisen takia jättäisikään tai syntyisi mitään sen kummempaa ongelmaa, eikä tämä ole ylitsepääsemätön asia missään nimessä, uskon että hän varmassti suhtautuisi aika neutraalisti, ainakin toivon niin. Jossain määrin hän kuitenkin varmasti tietääkin minut araksi, kun esim.kauppaan meneminen joskus ahdistaa enkä tykkää liikkua kaupungilla, ja kun on näitä vaikeuksia lähteä hänen sukulaistensa luo. Jotenkin vain pelottaa kertoa, sitä kun on tottunut olemaan semmoinen vahva ihminen joka ei näytä heikkouksiaan muille, ennenkuin tulee se romahtamispiste. ☹️ Jotenkin myös itseäni hävettää tää oma tilanne, vaikka tiedän että on turha häpeillä, varsinkin kun suurimmalla osalla ihmisistä on jossain elämän vaiheessa jonkunlaisia mielenterveysongelmia, ja itsekin suhtaudun niihin aivan ymmärtäväisesti. Sehän tässä sitten hassua onkin, kun itse en oikein uskalla kenellekään kertoa. Voisiko myös olla että kokisin sitten taas sellaista huonommuuden tunnetta tai hylätyksi tulemisen pelkoa, kun on nuorempana kiusatuksi joutunut. 🙄 Sen takia ainakin suhtaudun uusiin ihmisiinkin hyvin varautuneesti.

Itselläkin nyt vähän pelottaa tuon työkkärin kanssa, että miten käy.. Toisaalta ei voisi kiinnostaa enään tippaakaan kun on niin täynnä jo kaikkea. 😟

Äh, mä nyt laitoin sinne työkkärin ehdottamalle palkkatuki-virkailijalle mikälie, avoimen hakemuksen. Suoraansanottuna tein sen aika rimaa hipoen, en nyt kuitenkaan ihan täysin surkeaa siitä tehnyt, mutta en vain jaksanut panostaa. Kyselin vähän että minkälaisia paikkoja olisi mahdollisesti sitten tarjolla jne.
Samalla mainitsin siinä omista suunnitelmistani, eli hakea muutamiin paikkoihin, (johon yhteen olen jo hakenut) ja odottavani myös, että miten niissä käy, kun ei kerta työkkärin tätiä kiinnostanut omat suunnitelmani. Ajattelin että näistä on ihan hyvä mainita. Tai sitten tuo oli tuhoontuomittu että nyt karenssit paukkuu, ja saa nähdä mitä sieltä vastataan. Toiseksi en käsitä miten olisin voinu ilmoittaa tästä työkkäriin että nyt on hakemus laitettu, en keksinyt muuta kun ilmoittaa sen siihen tehtäviin "haen työpaikkoja", ja sitten laitettuani sen, huomasin että sitä ei voi enään muokata mitenkään, eikä lisätä enään mitään. Siinä olis ollut määräpäivä vasta helmikuussa. Äh, no väliäkö sillä sitten vissiin on milloin ja mitä siihen laittaa. Voi h*itto sentään. Tää on jotenkin ollut tosi huono päivä taas.

😠

Kiitos kannustuksesta cherrie! Mä oon uinu vähän synkissä ajatuksissa viimeset päivät, mutta todella olis syytä iloita siitä, miten oon päässy eteenpäin ja saanu oikeanlaista apua. 🙂 Eiköhän tämä tästä eteenpäinkin parempaan päin mene. Jos nyt ei ihan nousukiitoa niin ainakin loivaa nousua. 😉

cherrie kirjoitti 19.11.2016 23:45
Jotenkin vain pelottaa kertoa, sitä kun on tottunut olemaan semmoinen vahva ihminen joka ei näytä heikkouksiaan muille, ennenkuin tulee se romahtamispiste. ☹️

Totta kyllä, omien heikkouksien paljastaminen ei tosiaankaan oo helppoa. Varsinkin, kun on kipeitä kokemuksia siitä, miten pahoin ihmiset voi kohdella, kun on haavoittuvainen. Mut kuitenki musta tuntuu, että siihen pyrkiminen on kaikkien vaikeuksien arvoista! Olis niin helpottavaa saada tulla nähdyksi heikkona ja rakastetuksi sellasena ku on... saada tukea ja lohdutusta.

Ehkä on myös vaikeeta löytää sopiva tilanne, tai että miten tuommosen asian vois ottaa esim. miehen kanssa puheeks? Jos siitä puhuminen on muutenki vaikeeta. Mäkin haluaisin kovasti seurakunnassa kertoa pastorille tästä mun ihmispelosta, jotta hän tietäis miks käyttäydyn niin välttelevästi. Mut miten asian voi ottaa puheeks ku mä pelkään häntäkin niin paljon, että suunnitteen kulkureittini aina seurakunnassa sen mukaan, ettei mun tarttis kohdata häntä ja joutua puhumaan jotain? 😳 Hän varmaan luulee, et mulla on jotain häntä vastaan, kun välttelen niin kovin, mut ei se johdu siitä vaan siitä kun pelottaa.

Jospa cherrie ne sun työkkärijutut järjestyi parhain päin! Täällä ollaan sun puolta! 🙂👍 Kyl se siitä. Kirjota sit miten on menny.

Cherrie, yritys hyvä kymmenen 😀 Hienoa että sait laitettua viestiä sinne, en minä usko että karenssia sinulle tulee ellet suoraan kieltäydy sinulle tarjotusta työstä. Ja tiedän tuon työkkärin sivujen kohdan mitä kuvasit, minäkin olen siihen vahingossa laittanut työkkärin virkailijan ohjeiden mukaan hakemiani työpaikkoja ("listaat siihen mitä olet hakenut") mutta eihän siihen voinutkaan lisätä ensimmäisen kerran jälkeen mitään 😀 Hyvät on ohjeet...

Laitoin viikonlopun aikana sähköpostia paikkaan jossa kävin työhaastattelussa (se ensimmäinen työtarjous). Tarjosin itseäni sinne keikkalaiseksi tekemään viikonloppuja. Rahatilanne on niin huono että se on alkanut ahdistaa etenevässä määrin ☹️ Se tunne, kun ei ole vara ostaa MITÄÄN ylimääräistä 😞 Kyllähän se itsetuntoa syö. Itse pärjään vähälläkin, mutta lapset tarvitsevat jatkuvasti uusia vaatteita jne. Ja joo, vaatekaapeissamme on noin 80% kirpparivaatteita. Olisi ihanaa joskus ostaa jotain ihan uutena eikä jonkun käyttämää.

Tauti alkaa jo hellittää. Paha yskä on edelleen. Eilen podin karseaa migreeniä, siinä meni koko päivä ☹️ Särkylääkkeitä vedin varmaan kourallisen mutta eipä niistä juuri ollut apua, sen verran vei pahinta pois että pystyin käymään kaupassa.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!🙂🌻