Skitsofreniaan uupunut.
Olen sairastanut 8 vuotta skitsofreniaa ja on välillä ollut ihan hyviäkin aikoja, mutta nyt pari kuukautta oon ollu henkisesti ja fyysisesti aivan loppu. Välillä tuntuu ettei sängystä pääse ylös…
Onko muilla samaa sairastavilla ollut tällaisia oireita? Tuntuu että haluaisi maata koko loppu elämän, mutta sehän ei ole mahdollista… En jaksa pitää kämppää siistinä. Välillä ei jaksa keskittyä mihinkään, yrittää vaan kiemurrella sängyssä oloa pois. Hirveitä pelko tiloja välillä. Tuntuu kuin joku maailmanloppu olis tulossa, vaikkei ole.
Sitten näkyy välillä epämääräsiä kuvioita seinällä… Tuunkohan tästä enää ikinä nouseen. Tuntuu, että tilanteeni huonontuu päivä päivältä. En jaksa nähdä kavereita. Hädin tuskin jaksan kaupassa käydä. Outoa rintakipua, joka saattaa liittyä ahdistukseen…
Mulla meni vuosi sitten vielä todella hyvin. Olin aktiivinen ja luin Historian pääsykokeisiin. Varmasti täällä on muitakin, jotka ovat kokeneet romahduksen ja siitä kuitenkin nousseet?
Olen yrittänyt olla tekemättä itselle mitään pahaa, vaikka aivot jostain syystä siihen ajatukseen aina tulevat… Haluaisin tehdä itselleni hyvää esim. liikkua yms. mutta kun en jaksa, olen ns. poikki…
Olen yrittänyt vähentää musta-valkoista ajattelu tapaa. Ja yrittänyt löytää keski tien. En vain tiedä, että jaksanko kulkea sitä. Yritän löytää jotain järkeä tähän elämiseen, mutta mieli laittaa kapuloita rattaisiin… Tännekin on välillä vaikea kirjoittaa, kun on niin väsynyt… Missään ei ole hyvä olla. ☹️
Moi minäitse89!
Pystyin samaistuun sun kirjotukseen. Oon itse kans sairastunu skitsofreniaan 8 vuotta sitten. Tällä hetkellä oon sairaslomalla yliopistosta ja jaksaminen on ollu välillä tosi vaikeeta. Nukun pitkään enkä välillä jaksa tehdä muuta ku kattoa netflixistä sarjoja. Mulla on kavereita ja poikaystävä, mutta poikaystävä on töissä toisella paikkakunnalla joten ei nähdä ku viikonloppusin. Se on rankkaa. On myös vaikeeta olla vaan kotona kun muut ahertaa töissä ja koulussa.
Oon koittanu motivoida itteeni käymään salilla mutta se ei oo oikeen onnistunut. Mulla ei oo mitään päivittäistä rutiinia, joten on vaikee saada itseensä lähteen kämpän ulkopuolelle kun ei oo pakko. Kämpän oon saanu pidettyä jollain ilveellä siistinä, koska sotku ahdistaa. Laitan myös melkeen päivittäin ruokaa ja käytän mun koiraa ulkona. Mulla on kans hyvä kaveri, jonka näkeminen piristää. Poikaystävänki kanssa ollaan paljon yhteyksissä ja hän tukee mua etänä.
Skitsofrenian kanssa kamppailu on aika ajoin tosi vaikeeta. Tähän sairauteen sairastuminen on saanu mut epäileen onko musta mun koulutukseen ja joskus äidiksi. Tulevaisuus tuntuu yliopäätään tosi epävakaalta. Tunteitten latistuminen on tosi vaikee oire ja välillä koko elämä tuntuu liian raskaalta. En oo silti suostunu antaan periksi ja monesti mietin ratkasuja mun tilanteen helpottamiseksi. Kesä ja lämmin on tulossa, jotka jo yksistään varmaan tulee vähä piristään mieltä. Älä sääkään anna tän sairauden masentaa sua liikaa. Varmaan kaikki tätä sairautta sairastavat on kokenu välillä jaksoja, millon missään ei tunnu olevan mitään järkeä. Siitä voi kuitenki päästä ylös.
Puhuit oudoista kuvioista seinällä, mikä sai mut aatteleen että oliskohan sulla psykoosi tulollaan? Onko sulla mitään lääkitystä? Tai ylipäätään hoitosuhdetta?
Tsemppiä kaikille skitsofrenikoille! 🙂🌻
Kyllä se skitsofrenia osaa olla raskasta matkaseuraa. Lääke auttaa, rutiinit, hyvät ihmissuhteet ja itsestä huolehtiminen.
Jos vointi on kohtuullinen niin mielekäs tekeminen päiviin on hyvä.
Itse yritän olla ajattelematta sitä että nyt ei huvita tai se ja se asia on rempallaan. Kun ei elämästä saa ikinä täydellistä.
Se tuo suhteellisuudentajua kun selviää vaikeammasta vaiheesta.
Voimia skitsofreenikot!
Moi Nette91!
On mulla lääkitys, Zyprexa 15 mg ja Temestaa tarvittaessa. On mulla hoitosuhdekkin. Kerran viikossa käyn sairaanhoitajan juttusilla. Saattaa olla taas psykoosi vaihe tulossa. Mulla monta vuotta tosi hyvin. Ei ollut harhoja ja lääkettäkin meni ihan minimi annoksella.
Vointi on nyt sillä lailla parempi, kuin muutama kuukausi sitte, että jaksan harrastaa liikuntaa. Se auttaa kyllä todella paljon. Oikeestaan harmittavinta on noi rintakivut, muuten kyllä pärjäisin ihan hyvin...
Olen käynyt lääkärillä useaan otteeseen rinta kipujen takia, mutta sanoivat ettei ole mitään vakavaa. Tietzenin oireyhtymä. Luulen, että harhat liittyvät noihin kipuihin. Että kun on kivut päällä, niin mielikin on tavallaan hätätilassa.
Joo, kyllä Mailis tää skitsofrenia on kova pala. En välttämättä pystyy ikinä opiskelemaan täys-päiväisesti, mutta yritän jotenkin pitää toivoa yllä. Onneksi on nuo rauhoittavat, jotka vähän edes auttavat...
Joo, tsemppiä vaan kaikille samasta vaivasta kärsiville!🙂👍