Hei Miska,

Mulla on paranoidinen skitsofrenia(/skitsoaffektiivinen häiriö) ja sen lisäksi epävakaa persoonallisuus.
Mun diagnoosi asetettiin psykoosin aikoihin,koska mun psykoosi kesti niin kauan ja oli niin raju ja vakava.Mut koska olen "toipunut" siitä niin hyvin niin ollaan puhuttu kohdallani myös skitsoaffektiivisesta häiriöstä.
Itse en paljoakaan ole perehtynyt siihen mitä eroa niillä on mut käsittääkseni skitsohäiriöiset ovat kuitenkin paljon toimintakykyisempiä kuin skitsofreenikot.Voin olla toki väärässäkin.Olisi kiva kuulla millaisia oireita sulla on ollu että tuo diagnoosi sulle on asetettu?
Koska itse kohdallani en allekirjoita skitsofreniaa vaan puhun yleensäkin vain psykoosista.Diagnoosit ovat mielestäni vain nimiä ja syy siihen oireiluun jota meillä on.Itse en ota diagnooseja kovin kirjaimellisesti vaan hoidan itseäni säännöllisellä elämällä ja puhumalla ja tottakai lääkityksellä.Epävakautta mun tunne-elämässä on kyllä melkosesti mut onneks mulla on hyvä lääkitys millä pysyy pahimmat vaihtelut kurissa.Ja psykoosi poissa. Se on vähän kuin olisi sydän vika, se selittäisi sen miksi aina hengästyy.
Oletko sairastanut psykoosin?Millainen se kohdallasi oli?
Halaus sinulle ja pilkettä silmäkulmaan
🙂🌻

Tää onkin inhottava, kun ei nää viestiä mihin vastaa.

Sairastuin kaksi vuotta sitten psykoottiseen masennukseen. Minulla oli myös pakkoajatuksia vaimooni liittyen. Kyseessä oli aluksi sairaanloinen mustasukkaisuus, joka johti minulla epäilyihin että vaimollani olisi salainen sähköpostisuhde. Sain apua suhteellisen nopeasti, mutta olin työkyvytön puoli vuotta. Tämän jälkeen olen ollut jatkuvasti töissä, paitsi neljä viikkoa sitten ilmestyivät uudelleen ne pakkoajatukset. Hieman eri tavalla, mutta kuitenkin... Eräs psykiatri luki mun päiväkirjaani ( http://www.tukiasema.net/keskustelu/show.asp?id=76177&c=101&p=1&pm=1 ) ja halusi saada kaikki mahdolliset tiedot minusta ja vastaanotolleen. Eilen kävin hänen luonaan ja hänen mielestä diagnoosi oli hyvin selkeä. Oma hoitava lääkärinikin on tätä diagnoosia väläytellyt, muttei ole ollut varma asiasta. Olin myös kuukauden sairaalajakson vuonna 2007 syksyllä.

Mulla on aikamoinen arsenaali lääkkeitä: anafranil 75mg, truxal 3x15mg, diapam 2x10mg+5mg, zyprexa 15mg, lamotrigin 25mg(sitä nostellaan pikkuhiljaa jopa 400mg:n) ja edronax oli 2x4mg, mutta se lopetettiin liiallisen aktivoinnin vuoksi. Mulla on myös mirtazapinia unettomuuteen tarpeen mukaan. Ja xenical laihdutuslääkettä, kun lihoin zyprexasta aikoinaan niin paljon. Mulla on kokeiltu melkein kaikki mahdolliset antipsykootit ja zyprexa on ollut ainoa kunnolla toimiva.

Mulla on myös persoonallisuushäiriön tyyppistä ongelmaa, joka on myöskin kuulemma tavallista skitso-affektiiveille. Masennusta ei juuri nyt ole ollut, kun minulla on masennuslääkitys. Tämä on niin uusi diagnoosi minulle, etten ole oikeen vielä asiaan ehtinyt perehtymäänkään. Työelämässä olen, ihan hyvässä ammatissakin, minulla on perhe, oma asunto yms. eli ihan normaalia elämää viettelen. Mulla on myös paljon ystäviä, joiden kanssa jakaa asioita.

Kauankos sinä olet sairastellut? Sairastuitko nuorenakin? Millaista elämää pystyt viettämään?

Musta ei käsittääkseni päällepäin näy tämä sairaus, ei ainakaan työkaverit ole huomanneet. Silloin kahden viikon sairausloma meni masennuksen piikkiin, ei viitsinyt tarkempia diagnooseja ottaa. Esimieheni siis tietää masennuksestani, muttei muusta. Työterveys tietää pakkoajatuksistani, muttei skitso-affektiivisuudesta.

Mutta yritetään nyt totutella tähän sairauteen. Kuulemma lopun ikääni sitä sairastaan joudun.

Hei Miska,

tottapa turiset että harmi kun tuota viestiä ei nää.
Minun diagnoosit on vaihdelleet paljonkin ennen sitten sitä psykoosia.
Masennusta,käytöshäiriöitä,aggressiivisuutta,tunteiden rajua vaihtelua josta epäiltiin myös aluksi kaksisuuntaista.Olen sairastellut semmoset 10vuotta,Hoidon piirissä kamppaillut 4vuotta.Olen nyt 27 vuotias.
Minulla on kanssa ollut tuota vainoharhaista mustasukkaisuutta aiemmissa sekä nykyisessä parisuhteessani ja minun pahin oire on impulsiivisuus.Ja tietyllä tavalla myös psykoottisuus,joka näkyy esim.juuri tuossa mustasukkaisuudessani.Kihlattuni ei anna mustasukkaisuuteen mitään aihetta mutta itselleni se on hyvin vaikea asia,jonka kanssa vieläkin kipuilen.Syynä omalla kohdallani siihen on turvattomuuden tunne sekä oma sisäinen epävarmuus.Saatan yhdessä hetkessä rakastaa maailman eniten maailman ihaninta miestä ja hetken päästä haukkua hänet alimpaan helvettiin ilman mitään järkevää syytä.
En osannut ennen ollenkaan hallita sitä impulsiivisuuttani ja ajauduin sen myötä ongelmiin, mutta psykoosi sai minut tajuamaan sen että itsensä kanssa toimeen tuleminen on todella tärkeä asia ja nyt sitten tämän epävakaisuuteni kanssa koitan oppia elämään.Vaikeinta minulle on sietää pettymyksiä ja se että maailmani on monessa suhteessa hyvin ehdotonta ja mustavalkoista.Ainakin riitatilanteissa.
Viimeksi kun meillä oli riita aloin viillellä itseäni, vetäsin paketin temestaa ja viiniä siihen päälle.Ei mun ollu tarkotus kuolla mut kuhan vaan impulsiivisuudessani näin toimin.Se kaduttaa, kun jalkoihin jäi arvet ☹️ koitin vain saada tuskan pois.
Mulla on kans Zyprexa annostuksella 10mg ja lisäksi Abilify 7,5mg ja Cipralex 15mg.
Zyprexa pelasti minun pään, oli ainut lääke millä psykoosi saatiin kuriin, ja meni sillon 30mg annoksella.
Minä luulen että minullakin olisi tuo skitsohäiriö koska sen rinnalla voi olla myös tuo epävakainen persoonallisuushäiriö.
Mustakaan ei todellakaan päällepäin huomaa mitään sairautta,varsinkaan sillon kun rakastan koko maailmaa. 🙂
Olen taistellut tuota skitsofrenia diagnoosia vastaan ja lääkäritkin ovat vähän ymmyrkäisinä et miten olen niin hyvin jo toipunut vaikka aikaa psykoosista on vasta 1,5vuotta.
Zyprexassa on tosiaan haittavaikutuksena tuo painonnousu,mut mua ei ne kilot haittaa kuhan pää pysyy kuosissa.Napsin kiltisti nappini joka päivä ja pidän huolta säännöllisestä elämästä.
Ihanalta kuulostaa Miska tuo et sulla on mitä ilmeisemmin rakastava vaimo ja hyvä työ. 🙂
Eikä noita diagnooseja kannatakaan kaikille kertoa, sillä valitettavan moni saattaa säikähtää.Itse olen kertonut vain lähipiirilleni ja nyt syksyllä tarkoitus olisi aloittaa koulu jossa en myöskään meinannu asiasta mainita.
Onneks on tämmöset sivut josta voi saada sitä vertaistukea vai mitä? 🙂

Oikein lämpöistä kesänodotusta sulle ja pidä itestäs huolta.
Ja puhupuhupuhu

😎

Moikka moi!

Mä kirjotan nyt nopeeta vastausta, ennen kuin lähden hakemaan likkaa tarhasta.

Sä kirjoitit kuin olisin itse tuon kirjoittanut. Miten voikin olla noin samankaltaisuutta...(mulla toi sun kirjoittama viesti toisessa selaimessa auki). Agressiivisuutta mulla vaan ei ole. Mutta pakkoajatuksia, empatiakyvyttömyyttä, persoonallisuushäiriötä jne multa löytyy ja kaikki viittaavat tuohon yhteen ja samaan sairauteen. Olen todella onnellinen, että siihen on saatavissa hoitoa. Olisi ikävämpi sairastaa kolmea eri sairautta kuin yhtä. Ja tuohon yhteen olen saamassa hoitoa. Seuraava psykiatrin aika vaan on vasta 23.6., jotenka pitää saada ennen sitä uudet lääkkeet käyttöön.

Minullakin on tuota turvattomuuden tunnetta ja läheisyyden kaipuuta...Tai niin ainakin oletan, kun pelkään menettäväni vaimoni. Olen pelännyt tämän koko 5,5 vuotta menettäväni hänet. En tiedä sitten, mistä juontaa juurensa.

Minäkin olen hyvin impulsiivinen ihminen. Asioiden pitää tapahtua nyt ja heti. Tänään tuli juurikin tilanne eteen, joka ahdisti minua. Tämä diagnoosini tehnyt lääkäri ehdotti minulle kolmea uutta lääkettä ja olisin halunnut ne aloittaa nyt viikonlopun aikana, ettei tarttis mennä töihin seiniä pitkin käveleen. No oma lääkäri oli poissa töistä, enkä tähän toiseenkaan lääkäriin (diagnoosini tehneeseen) saanut yhteyttä. No vaimoni sisko tuntee tämän diagnoosini tehneen lääkärin ja pyysin häntä kysymään puolestani puhelinreseptiä lääkkeilleni. Vaimoni suivaantui siitä, eikä olisi antanut lähettää viestiä siskolleen. Minä olin kuulemma siinä vaiheessa kuin riivattu, eli tuli paha olo ja alkoi naamani olemaan ahdistuneen näköinen. Eli minulle tulee hyvin impulsiivisia kohtauksia välillä, pakko saada nyt ja heti!

Nyt pitänee lähteä hakemaan likka tarhasta. Mutta palaillaan asiaan taasen ja keskustele ihmeessä lääkärisi kanssa, jos sinullakin on skitso-affektiivinen häiriö. En todellakaan toivo sitä kenellekään muulle, mutta diagnoosi helpottaa aina!

Aurinkoista viikonloppua!

Heippa!

Olen nukkunut viime aikoina tosi huonosti. Olen heräillyt aamuöisin 1-4 välillä jo kohta kuukauden ja se rassaa työssäkäyvää ihmistä aika paljon. Toki vois yrittää aina nukkua, mutta kun on herätessä jotenkin niin levoton olo. Tajusinkin tässä tutkisteltuani sairauden kuvaani netistä, tajusin että selvät maanis-depressiivisyyden merkithän mulla on ja maanisuus aiheuttaa unettomuutta.

Kun tuosta skitsoaffektiivisesta häiriöstä ei kauheesti ole tietoutta, tutkin sekä skitsofrenian, että maanis-depressiivisyyden oireita ja löysin seuraavanlaisia yhtäläisyyksiä omalla kohdallani:

Tässä skitsofreniasta: taantuminen aiemmalta toimintatasolta
sosiaalisen toimintakyvyn lasku ,apaattisuus, puheen niukkuus, tunteiden latistuminen, harhaluulot ,tarkkaavaisuuden ja keskittymisen ongelmat
tiedon käsittelyn, uuden oppimisen ja kielellisen muistin ongelmat, masennus...

Ja maanisdepressiivisyyteen liittyen: Suurin osa kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön sairastuvista kärsii ensin tavallisesta masennuksesta. Useat kärsivät aluksi myös jostakin ahdistusoireesta, esimerkiksi paniikista. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosi voidaan asettaa, kun masennuksen lisäksi havaitaan ensimmäinen maaninen tai hypomaaninen jakso. Useimmiten ensimmäinen selkeä merkki manian alkamisesta on unen tarpeen väheneminen. Oireita: Epätavallisen innostunut, euforinen (= epätavallisen iloinen, hilpeä, haltioitunut) tai ärtyisä mielentila (tai potilas vaikuttaa sellaiselta läheistensä mielestä).
Ajattelemattomia, seurauksista piittaamattomia tekoja.
Vähäinen unentarve suuresta tarmokkuudesta huolimatta.Keskittymisvaikeus, jonka vuoksi esimerkiksi puheenaiheet tai tekemisen kohde saattavat vaihdella nopeasti. Vastuuntunnon puuttuminen, ei tunne huolta tekojen mahdollisista huonoista seurauksista; esimerkiksi liian runsasta rahankäyttöä, liiallista seksuaalista aktiivisuutta tai holtittomuutta, järjettömiin investointeihin ryhtymistä.
Päämäärätön, tarkoitukseton touhuilu ja puuhailu.

Toi seksijuttu nyt ei pidä paikkaansa, kun olen ollut parisuhteessa viimeset 5,5 vuotta, mutta sitä ennen olin aika holtiton senkin suhteen... Onhan minulla voinut piillä jo pitkäänkin tämä sairaus puolioireettomana, mutta nyt sitten pamahti kaks vuotta sitten kunnolla koko homma.