sietämättömät aamut
lääkäri totesi minulla olevan keskivaikean masennuksen.tällä hetkellä olen sairaslomalla.aamut ovat sietämättömiä tärisen ja vapisen.olo on aivan sietämätön kun kroppa on kuin viulunkieli.onko muilla samanlaisia aamuja ?käyn terapiassa joka on mielestäni hyvä asia ja erikoislääkärillä.silti olo ei aamuisin ole helpottunut.tämä kirjoittaminenkin tuntuu nyt ylivoimaiselta.
Minulle ei ole todettu masennusta (ainakaan vielä),mutta elän hyvin samankaltaisessa maailmassa. Aamut ovat pahimpia. Tiedän, että koiran kanssa ulkoilu helpottaa oloa kun saa raitista ilmaa, liikkuu ja näkee koiran touhuavan, mutta en vain saa ulkovaatteita päälle ja lähdettyä.
Käsittelen parhaillaan menneisyyden kauheuksia terapeutin kanssa, ja vain toivon, että nämä itkuiset ja aivottomat aamut jäävät taakse kun aivossa olevat solmut hieman aukeavat. Mutta olen huomannut, että edes pieni touhuilu auttaa selviämään iltapäivään paremmin. Ehkä se on se liike...
Jaksamista sinulle!!!
Minulla se on 2 koiraa, jotka auttavat. Tiedän miten onnessaan ne ovat kun lähdetään, häntä vispaa ja pomppivat kahdella tassulla ja ovat NIIN iloisia, että eihän siitä voi olla ilahtumatta itsekin. Sitten vaan vaatteet päälle, se olisi muuten vaikein osuus, mutta kun koirat suorastaan kantavat mulle niitä vaatteita niin sekin helpottuu. Ja ulos kun pääsee niin siellä saa ihanaa raitista ilmaa ja koirat eivät tiedä kuinka päin olisivat. Ilman noita möllejä en varmasti nousisi sängystä ikinä.
kiitoksia tuesta.saan onneksi itteni liikkeelle vaikka ei minulla ole tassuterapeuttia.ehkä nää ahdistukset hellittävät ja ei tarvitsisi ottaa telaketjua oloon.🙂👍
Onko sinulla mitään, mikä kiinostaa sinua oikein erityisesti? Auttaisiko sen tekeminen heti aamuherätyksen jälkeen? Siitäkin huolimatta onko se sopivaa toimintaa aamuksi. Pääasia että se miellyttää.
Entäpä lämpötilan nostaminen tai alentaminen makuuhuoneessa? Lämmin huone voisi ehkä muodostaa peittojen alle miellyttävän pesän, mistä herätä ja viileä huone voisi piristää, riippuu ihan ihmisestä kumpi on parempi.
saan nukuttua suhthyvin lyricalla.herään pirteänä mutta ei mee kuin tovi niin olo pingottuu ja sitten se alkaa.olen kärsinyt jo puoltoista vuotta ja pillereitä on kokeiltu huonolla menestyksellä.on järkyttävää huomata minkälainen sairaus masennus on ja mulle tosi kova pala hyväksyä.ennen sairastumista olin iloinen ja huumorintajuinen ja läppä lensi.enää ei.kuin toinen ihminen.täytyy vain toivoa että parantuisi ja että se vie aikaa.