HEI!
Kyselenpä taas teidän kokemuksia…
Eli tällä kertaa seurakunnan järjestämästä terapiasta, keskusteluryhmistä, sielunhoitjan tai papin kanssa keskusteluista??

Mä itse koin erittäin hyväksi päiväsairaalassa papin ryhmän (se taisikin olla ainoa hyvä juttu siellä). Ja joskus kun olin sairaalassa, siis leikkauksessa, ei psyk.osasto, siellä tuntui hyvältä jutella sairaalasielunhoitajan kans. Se auttoi jaksamaan, kun olin ahdistunut leikkauksen jälkeisistä kivuista ja siitä etten voinut liikkua. Seurakunnan työntekijöillä oli jotenkin niin lämmin lähestymistapa, huomasi,että he välittävät aidosti.Tunnelma oli aivan erilainen kuin jonkun psykologin luona, joka lähestyy asioita niiin tieteelliseltä kannalta. (siis toki heissäkin on erilaisia ihmisiä, en halua kärjistää. tuo oli vain minun kokemukseni.) Kuitenkin he tiesivät paljon masennuksesta ja osasivat antaa vastauksia. Sielunhoitajaa ja muita seurakunnan auttavia tahoja voin suositella kaikille, jotka kaipaavat ystävää, kuuntelijaa ja terapiaan verrattuna enemmän sellaista ”ihminen ihmiselle -keskustelua” (anteeksi vaikea ilmaus, toivottavasti ymmärsitte mitä tarkoitan…)

Nyt olen menossa seurakunnan perheneuvolaan keskustelemaan parisuhteen ongelmista. Varasin ajan sinne, koska mtt:n kautta pariterapiaan pääsy olisi kestänyt useamman kuukauden. Onko teillä kokemuksia srk:n perheneuvolan palveluista? Mua vähän jännittää se parisuhdeterapia..