dezing kirjoitti 23.10.2010 22:9
Ihanaa, että kirjoitit.!
Sori, että vastaus kesti. En ehtinyt huomaamaan, että olit vastannut tähän viestiin.
Itse tunnen lääkkeen tosiaan vain Senorilina. Mullaki on seksin kanssa ongelmia, että mun halut nousee ja laskee tosi nopeesti eli toisin sanoen et jos ei muutaman minuutin sisään ehdi tapahtua niin se juna meni jo ohi.
Samanlaisia kokemuksia minullakin ollut Seronilin kanssa, kuin myös Venlafaxinen kanssa sekä nyt kun en enää käytä lääkkeitä. Voi olla, että liittyy myös masennukseen ja siihen kuinka mielialat vaihtelevat päivän sisällä useastikin. Toisaalta, kun masennus on diagnosoitu, niin melkein kaikkea pystyy selittämään sillä, että on vain masentunut. Ei sen kuitenkaan näin sekavaa pitäisi olla.
Tänään ekaa kertaa pitkästä aikaa ( olen syönyt senorilia jo useamman kuukauden jossen jopa yli puolikin vuotta jo) sain samanlaisen kohtauksen mitä sain ennen senorilia ... ahdisti, tuntu että olen vankina, tuntuu että kaikki tuijottaa, pelottaa, kaikki seuraa. Mulla oli näitä oireita siis ennen tätä lääkettä tosi vahvasti ja muiden lääkkeiden kautta lääkäri päätty tähän senoriliin, mutta pelottavaa että noita psykoosi oireita tulee taas. ( koskaan ei ole psykoosia diagnosisoitu).
Minulla ei ole ollut tämmöisiä kokemuksia, mutta jokaisellahan masennus ja muu mielenterveydellinen oireilu ilmenee omanlaisena ja jokainen meistä kokee sen eri tavalla. Ja koska se kaikki tapahtuu kuitenkin pään sisällä, ei siitä voi oikein piirtää kuvaa. Joka tapauksessa joskus minustakin tuntui siltä, ettei lääkitys tehnyt yhtään sitä, mitä sen olisi pitänyt.
Miksi tämä meneekin takapakkia? Olen lopettanut juomisen kokonaan ettei se sekota mun hoitoa ja muutenkin tuntuu että oli mulla ihan mikä vaan lääke niin ne toimii hetken ja sit ollaan taas siinä tilanteessa että mikä seuraavaksi. En haluaisi joutua syömään rauhottavia tai ahdistusta auttavia. Ne nyt varsinki tekee hulluks kun on taipumusta napsii sellasee lääkkeit väärin....
Paranemisprosessi on vaikea, eikä se ole jatkuvasti nousujohteinen. Masennuslääkkeet eivät ole mitään ihmelääkkeitä, jotka tekevät kaikki onnelliseksi. Eihän niiden vaikutusmekanismia edes tunneta kunnolla. Se mitä tiedetään on, että ne vain auttavat - joitakin meistä. Lääkityksessä kannattaa kuitenkin pysyä, koska niitä vaikeita hetkiä seuraa paremmat päivät, vaikka juuri yhtenä päivänä tuntuisi, että tämä ei lopu koskaan.
Juomattomuutesi on hieno päätös ja kannattaa pitää siitä kiinni! Yritä myös saada itsesi liikkeelle harrastamaan erilaista liikuntaa, vaikka tuntuisi kuinka raskaalta. En ole vielä kuullut sellaisesta lenkistä, joka olisi tehnyt olon jollain tapaa pahemmaksi. Pienikin pyörähdys ulkona auttaa.
Kirjoittele 🙂