Sellasta vaan ajattelin, että miten lähinnä skitsofreenikot olette selvinnyt elämässä tai masenutuneet? Mää en meinaa kohta enää jaksa. Tää skitsofrenia on vienyt multa kaiken. En jaksa pitää kotia siistinä en jaksa mennä kauppaan. Haluaisin maata koko ajan. Sitten näen välillä jotain pisteitä seinillä ja varsinkin iltaisin näen harhoja…
Tää on kyllä yhtä helvettiä. Sitten on semmoisia viha kohtauksia, että viskaan esim. kaukosäätimen seinään… En vaan tiedä kauanko kestän tätä, kun tuntuu että koko ajan olo menee vaan huonommaksi. Sitten lääkäri on vihanen mulle, aivan kun tää kaikki olisi mun syytä… Mitä mää oon tehnyt väärin? Minkä takia sitä mulle pitää olla vihanen kun en mää tätä sairautta ole valinnut… En tiedä kohta enää mitä tehdä tän olon kanssa…☹️
Tosta edellä mainitusta lääkkeiden väärin käytöstä on jäänyt kamalat traumat ja itse-syytökset. Kelaan niitä joka päivä. En saa niiltä rauhaa. Ajattelen jatkuvasti että jos en olisi ollut niin tyhmä aikanaan niin asiat voisivat olla huomattavasti paremmin. Olen jotenkin niin katkera itselleni...☹️
Minulla on flunssa 37.8 lämpöä kuin mittasin, joka paikka särkee ja nenä vuotaa kuin seula.
Toivottavasti tässä ei mene pitkää aikaa.😍
Rina kirjoitti 20.1.2017 22:50
Minäitse89, olen lukenut kirjoituksiasi ja paremmat päiväsi ovat valonpilkkuja 🙂, joita toivon sulle lisää. Mielenterveysjutut on rankkoja, mutta ihan yksin et ole, kun on tämä tukinetti 🙂.
Kiitos!
Aion tänä keväänä hakea opiskelemaan. En jaksa tätä jouten oloa. Joku uusi suunta pitää löytää. En voi vain junnata tässä olossa...
Kiitos kaikille tuesta!
jaana6 kirjoitti 21.1.2017 15:37
Minulla on flunssa 37.8 lämpöä kuin mittasin, joka paikka särkee ja nenä vuotaa kuin seula.
Toivottavasti tässä ei mene pitkää aikaa.😍
Toivottavasti paranet pian.
Hienoa, että oot miettiny opiskeluiden aloittamista. 🙂 Sithän sulla on kuitenki katsetta tulevaankin päin. Toivoisin, että voisit antaa armon itsellesi niistä virheistä, mitä oot tehny lääkkeiden ja alkoholin suhteen. Varmaan sulla on ollu todellinen hätä ja oot etsiny helpotusta oloon, vaikkakin väärällä tavalla. Käsitän hyvin, että se harmittaa tosi paljon nyt, kun epäilet, että rintakivut johtuu siitä. Itsesyytökset ei kuitenkan tee mitään hyvää. Ne vaan painaa maahan ja tuottaa entistä enemmän tuskaa. Armon alla on paljon parempi elää ku tuomion alla. ☺️❤️
Mulle tuli tällä viikolla Kelan päätöstä terapiasta ja aloitinkin terapian jo tällä viikolla. Kohta säkin varmaan pääset alottamaan. 🙂👍
Joie kirjoitti 22.1.2017 10:40
Hienoa, että oot miettiny opiskeluiden aloittamista. 🙂 Sithän sulla on kuitenki katsetta tulevaankin päin. Toivoisin, että voisit antaa armon itsellesi niistä virheistä, mitä oot tehny lääkkeiden ja alkoholin suhteen. Varmaan sulla on ollu todellinen hätä ja oot etsiny helpotusta oloon, vaikkakin väärällä tavalla. Käsitän hyvin, että se harmittaa tosi paljon nyt, kun epäilet, että rintakivut johtuu siitä. Itsesyytökset ei kuitenkan tee mitään hyvää. Ne vaan painaa maahan ja tuottaa entistä enemmän tuskaa. Armon alla on paljon parempi elää ku tuomion alla. ☺️❤️
Mulle tuli tällä viikolla Kelan päätöstä terapiasta ja aloitinkin terapian jo tällä viikolla. Kohta säkin varmaan pääset alottamaan. 🙂👍
Moi ja kiitos noista sanoista!
Se on kyllä totta, että voisin olla armollisempi itseäni kohtaan.🙂
Hyvä että pääsit terapiaan!🙂
Kyllä mullakin pitäis se pian alkaa.
Tänään ollut taas aika huono päivä.☹️
Itkettää vaan ja väsymys painaa. Ei jaksaisi oikeen mitään tehdä.☹️
On se kuitenkin hienoa, että jaksatte mua kannustaa.🙂
Mua vaan pelottaa välillä että kuinka tässä käy.
😭
Pelkään välillä itseäni. Jos saan taas sellasen raivon puuskan ja alan popsiin pillereitä.
No hyvää Sunnuntaita kuitenkin!
Mietin tässä vaan sitä, että mitä selviytymis konsteja teillä on?
Kun loppujen lopuksi selviytyminen on tän koko elämän juoni.(Ainakin mun mielestä)
Itse menen yleensä suihkuun, jos on huono olo.
Ja silläkin tavalla välillä selviydyn eteenpäin että en ajattele liian kauas tulevaisuuteen. Yritän ajatella että nyt on tämä hetki ja mietin miten sen käytän.
Mutta sitten välillä tulee karmeita ajatuksia kuolemasta ja kaiken katoavaisuudesta. Onneksi pystyn välillä hyppäämään niiden ajatusten yli.
Tänään aamupäivällä oli ihan hyvä olo. Nyt on taas aika karsee. Vaikka pitäis selviytyä, niin on tää vaan niin hemmetin vaikeeta.
Vuoden ollut nyt Helvetissä.
Tuntuu että on voimat ihan lopussa... Joka paikkaa särkee yms. 😭
Millon mikäkin asia auttaa pahimman ylitse... joskus lenkillä tai kävelyllä käyminen, joskus ruoanlaitto, kirjoittaminen, lukeminen tms. Välillä ei omat keinot riitä, tarttee toisten apua. ☺️❤️ Toivottavasti sinua edes pikkuisen helpottaa, kun saat kertoa täällä siitä, että on tosi vaikeeta. Lepoa sinulle, hetki kerrallaan niinku kirjoititkin. Kyl se riittää. 🙂🌻
Ymmärrän että on vaikeaa. Muistan itsekin kun oli pahimmillaan niin ei oikein jaksanut muuta kuin maata sängyssä. Ei edes telkkaa pystynyt katsomaan kun putosi heti kärryiltä. En mitään neuvoa osaa antaa muuta kuin että helpottaa ajan myötä ainakin suurimmaksi osaksi. Älä vain ryyppää ja ota rauhoittavia samaan aikaan. Tein niin itse silloin joskus ja ei todellakaan helpottanut oloa. Nyt otan Lorazepammia mikä on käsittääkseni samaa ainetta kuin temesta 2-4 tilanteen mukaan per päivä. Yritän pitää sen kahdessa per päivä mutta heti aamulla herättyä otan aina yhden.
Joie kirjoitti 23.1.2017 17:0
Millon mikäkin asia auttaa pahimman ylitse... joskus lenkillä tai kävelyllä käyminen, joskus ruoanlaitto, kirjoittaminen, lukeminen tms. Välillä ei omat keinot riitä, tarttee toisten apua. ☺️❤️ Toivottavasti sinua edes pikkuisen helpottaa, kun saat kertoa täällä siitä, että on tosi vaikeeta. Lepoa sinulle, hetki kerrallaan niinku kirjoititkin. Kyl se riittää. 🙂🌻
Joo kyllä tää kertominen helpottaa jonkin verran.🙂
En vaan saa mielestä pois sitä kuinka idiootti olen about vuosi sitten ollut. Minkä takia vedin sitä viinaa..? Olihan mulla silloin ahdistusta paljon ja stressiä mutta miksi viinaa?
Mun pää ei pääse menneestä yli. Se pilkkaa koko ajan, että kuinka luuseri olen.
Onneksi te täällä kannustatte.
🙂🌻
Tuli hyvä olo kun kirjoitit että pitää olla armollinen.
Tajusin että mulla on oikeasti psyykkinen-sairaus joka ei ole mun syy. Tietenkin mun pitää ottaa vastuu teoistani, mutta on asioita jolle en vaan yksinkertaisesti voi mitään. Tietyt asiat pitää vain hyväksyä esim. että mulla on nyt vaikea jakso. En voi tällä hetkellä muuta kuin yrittää auttaa itseäni selviämään tän yli. Menneisyyttä ei voi muuttaa. Mun on vaan hyväksyttävä se jotenkin, vaikka se tuntuu aika mahdottomalta.
Kiitos tuesta!🙂🌻
Tunnusx kirjoitti 23.1.2017 17:37
Ymmärrän että on vaikeaa. Muistan itsekin kun oli pahimmillaan niin ei oikein jaksanut muuta kuin maata sängyssä. Ei edes telkkaa pystynyt katsomaan kun putosi heti kärryiltä. En mitään neuvoa osaa antaa muuta kuin että helpottaa ajan myötä ainakin suurimmaksi osaksi. Älä vain ryyppää ja ota rauhoittavia samaan aikaan. Tein niin itse silloin joskus ja ei todellakaan helpottanut oloa. Nyt otan Lorazepammia mikä on käsittääkseni samaa ainetta kuin temesta 2-4 tilanteen mukaan per päivä. Yritän pitää sen kahdessa per päivä mutta heti aamulla herättyä otan aina yhden.
Joo. Mulla on just semmosta että tekis mieli vaan maata.
En aio enää ryypätä
Mulla tulee usein iltasin itsetuhosia ajatuksia. Haluaisin välillä pois tästä mun elämästä, kun on niin heikko olo. Ja välillä on aika yksinäistä.
Toivottavasti olotila tästä kohenee..
Oon tässä miettinyt, että pitäiskö heittää elämä ihan lekkeriksi. Olen melkein kymmenen vuotta kärsinyt. Välillä enemmän välillä vähemmän.
En vaan näe enää sitä valoa tunnelin päässä. Tuntuu että tää sairaus koko ajan vaan pahenee. Tekis vaan mieli heittää elämä jo kankkulan kaivoon. Pitäis alkaa käymään baareissa yms.
Olo vois mennä kyllä silloin huonommaksi. Vai voiko se enää huonommaksi mennä?
En vaan jaksais enää tätä tyhjän päiväistä elämää, jolla ei ole mitään suuntaa...☹️
Luin tossa vähän Raamattua ja aloin miettimään: pitäisiköhän mun muuttua ihmisenä täysin. Suunnata katseeni kaikkeen hyvään mitä tapahtuu ympärillä. Olen viime aikoina vain möyrinyt ja möyrinyt paskassa. Voisin käyttää aikani paremminkin.
Vaikka auttaa ihmisiä ja yrittää tehdä tästä ns. paskasta elämästä vähän siedettävämpää. Voisin auttaa toisia murheen murtamia ja masentuneita. Ja siten pääsisin itse pois valokeilasta.
Yritän pikku hiljaa muuttaa ajatusmalliani vähän positiivisemmaksi.
Kun aina paasaan siitä kuolemasta, niin voisin välillä yrittää elää kunnolla. Tiedän että on vaikea muuttua kun on vuosi kaudet rämpinyt pohja-mudissa. Mutta joku muutos tähän mun elämään on tultava. En voi jatkaa sitä samaa rataa mitä se on mennyt pari vuotta. Sillä se vie tuhoon.
Minäitse89, ei tarvihe muuttua, mutta elämä on siedettävämpää, kun välillä keskittää huomionsa muualle pois omasta itsestä. Mua auttaa, kun pääsen pois kotiympyröistä vaikka kaupungille ikkunaostoksia tekemään tai juomaan kahvikupillisen kahvilassa. Kaikenlainen muukin puuhailu keskittää ajatukset itse toimintaan ja niinikään ei tunnu hullummalta. Toki pitää voimia olla sen verran, että sitä jaksaa tehdä.