Sellasta vaan ajattelin, että miten lähinnä skitsofreenikot olette selvinnyt elämässä tai masenutuneet? Mää en meinaa kohta enää jaksa. Tää skitsofrenia on vienyt multa kaiken. En jaksa pitää kotia siistinä en jaksa mennä kauppaan. Haluaisin maata koko ajan. Sitten näen välillä jotain pisteitä seinillä ja varsinkin iltaisin näen harhoja…
Tää on kyllä yhtä helvettiä. Sitten on semmoisia viha kohtauksia, että viskaan esim. kaukosäätimen seinään… En vaan tiedä kauanko kestän tätä, kun tuntuu että koko ajan olo menee vaan huonommaksi. Sitten lääkäri on vihanen mulle, aivan kun tää kaikki olisi mun syytä… Mitä mää oon tehnyt väärin? Minkä takia sitä mulle pitää olla vihanen kun en mää tätä sairautta ole valinnut… En tiedä kohta enää mitä tehdä tän olon kanssa…☹️
Ei kai terapeutti kumminkaan oo suhtautunut negatiivisesti tai pilkannut? Sehän olis tosi hyvä, jos voisit hänelle kertoo niistä peloista mitä sulla on avautumisen suhteen ja että kaipaisit kuitenki kovasti tulla kuulluksi ja ymmärretyksi. Jos paha olo vois sillä lailla lähtee purkautumaan... voimia päivääsi joka tapauksessa. 🙂🌻
Joie kirjoitti 31.12.2016 9:18
Ei kai terapeutti kumminkaan oo suhtautunut negatiivisesti tai pilkannut? Sehän olis tosi hyvä, jos voisit hänelle kertoo niistä peloista mitä sulla on avautumisen suhteen ja että kaipaisit kuitenki kovasti tulla kuulluksi ja ymmärretyksi. Jos paha olo vois sillä lailla lähtee purkautumaan... voimia päivääsi joka tapauksessa. 🙂🌻
Mulla alkaa ryhmäterapia keväällä. Ehkä jos siellä pystyis kertomaan pahasta olosta, niin voisi auttaa...
Jotenkin tuntuu välillä, että haluais vaan kadota...
Pitäis varmaan sen terapian avulla päästä taas jaloilleen. Mutta kun tuntuu että elimistökin on jotenkin sairas... Että tää ei oo pelkästään psyykkistä...
Yksin olokin on ongelma. Kun en oikeen pärjää yksin. Vaivun masennukseen silloin. Haluaisin olla parisuhteessa, mutta kun sitten välillä oon niin väsynyt etten jaksa tehdä asialle mitään... Tapailin kyllä yhtä, mutta meni sukset ristiin.
Tää on ongelmallista, kun haluisin seuraa mutten saa aikaseksi sen suhteen mitään ja jokin osa musta haluaisi olla koko ajan yksin. Mutta yksin kun olen niin tuntuu että käy huonosti.
Sitten välillä en saa itseäni liikkeelle.
Tiedän kyllä että jokaisella on oma risti kannettavana, mutta välillä tuntuu että tarvisin apua tässä kantamisessa...
Kiitos kuitenkin kannustuksesta. 🙂
Semmoinen ns. rakkauden kaipuu päällä, kun olen saanut sitä niin vähän elämäni aikana...🙂🌻
Hei Minä itse89.
Hyvä, että sinulla alkaa ryhmäterapia. Siitä varmaan tulee olemaan apua.
Oletko koskaan miettinyt käydä jossain päihderiippuvaisille tarkoitetussa paikassa? Siellä varmaan osattaisiin myös auttaa lääkeriippuvaista.
flower91 kirjoitti 2.1.2017 17:34
Hei Minä itse89.
Hyvä, että sinulla alkaa ryhmäterapia. Siitä varmaan tulee olemaan apua.
Oletko koskaan miettinyt käydä jossain päihderiippuvaisille tarkoitetussa paikassa? Siellä varmaan osattaisiin myös auttaa lääkeriippuvaista.
Moi!
Kyllähän mulle joskus ehdotettiin vierotushoitoo terkussa ja kävin päihdetyöntekijän luona, mutta jotkut sanoivat että tuhlaan sen työntekijän aikaa. Sitten lopetin sen. Ei mulla enää niin paha oo toi koukku, kun esim. vuosi sitten. Pärjään 2-3 Temestalla päivässä. Yritän vaan keskittyä muihin asioihin ja en niin paljon mieti tota koukkua, rupee vaan ahdistaan enemmän. Luulen että joudun syömään lääkkeitä lopun elämäni.
Olen tässä miettinyt, että jos en löydä kumppania tänä vuonna, niin voi olla että en selviä seuraavaan vuoteen.
Tai mistä tiedän auttaako se kumppanin löytäminen. Asiat vaan on niin viturallaan. Ei vaan olis niin yksinäistä. Tuntuu että tähän yksinäisyyteen sekoo.
Jos sieltä ryhmäterapiasta löytäis jonku... Olihan mulla tossa pari vuotta yksi seurustelukumppani, mutta menin omaa tyhmyyttäni sen sössiin. Olen kyllä välillä ollut niin idiootti ja tehnyt niin tyhmiä tekoja, ettei ole ihme että olen tässä tilassa.
Voin sen tunnustaa että suurin osa tästä kaikesta paskasta on omaa vikaa. Hävettää menneisyyden teot. Nyt sentään on pikkasen enemmän järkee päässä. Olisin varmaan jo multaa jos olisin jatkanut sitä samaa rataa mitä reilu vuos sitten.
En tiedä onko muilla vastaavaa, mutta mun ajatukset on tyyliin koko ajan että "olet mitätön paska" tai "kaikki on omaa syytäsi". En tiedä milloin musta tuli tämmöinen. Pari vuotta sitten meni vielä ihan hyvin. Kai se kaverin itsemurha pisti pasmat niin sekaisin etten tiedä mitä tehdä. Voin sanoa että se tuntui viimeseltä pisaralta...
Jotenkin sitä vaan silti laahustaa eteenpäin vaikka ongelmia on enemmän kuin jaksaa laskea. No toivottavasti joku hyvä muutos tulee tän vuoden aikana...
Ei täällä ketään varmaan kiinnosta tällasen yksinäisen miehen valitus. En viitsi tuottaa enää pahaa mieltä muille. Parempi varmaan jatkaa tätä paskaa elämää, ilman tukinettiä.
En enää jaksa lähtee mihinkään kotoa. En minä itselleni mitään tee, mutta on vaan niin paska olo etten tiedä mihin muuallekkaan sitä purkaa. Mutta toisaalta jos nää vaitukset pahentaa muitten oloa, niin en niitä viitsi tänne enempää viljellä.
En enää vaan tiedä että mikä on sairaudesta johtuvaa ja mikä omista valinnoista. Yritän vaan jotenkin rämpiä. Ei mun elämällä ole enää mitään päämäärää. Kunhan vaan yritän pysyä hengissä mahdollisimman pitkään. Vaikka tuntuu että se juuri on kaikista vakeinta. Meinaa hengissä pysyminen..☹️
No, en tän enempää tuota pahaa mieltä toisille...
Mikä nyt noin vetää mielialan alamäkeen Minäitse?
Et sinä ketään häiritse, joskus joku on vain erimieltä.
Minäkin luulin sinua naiseksi, mutta olet vissiin mies.
Hyvää jatkoa.😍
🙂👍
En kohta kestä enää...☹️ Kaamee olo. Levoton ja jotenkin kiukkuinen. Tuntuu välillä että pää hajoo... Ei tässä muuta.
Mites, auttaisko lenkki yhtään, Minäitse89? Tai jokin muu puuhailu? Mulla ainakin auttaa ahdistukseen ja levottomuuteen. Onko siellä kaunis ilma? Täällä ainakin on 🙂. Ja sitä vartenhan tukinet on, että saa purkaa pahaa oloaan eli "valituksesi" ei häiritse 😉.
Rina kirjoitti 19.1.2017 11:56
Mites, auttaisko lenkki yhtään, Minäitse89? Tai jokin muu puuhailu? Mulla ainakin auttaa ahdistukseen ja levottomuuteen. Onko siellä kaunis ilma? Täällä ainakin on 🙂. Ja sitä vartenhan tukinet on, että saa purkaa pahaa oloaan eli "valituksesi" ei häiritse 😉.
On täällä ihan hieno sää.
En tiedä jaksanko lähtee lenkille.
Oon vaan niin hemmetin väsynyt tähän mun elämään...😭
Olen fyysisesti hyvässä kunnossa, mutten silti jaksa tehdä mitään.
Vittu kun tekis vaan mieli kuolla.. 😭 Tai saada hyvä olo...
Kurja juttu☹️. Tuollainen fiilis vetää kyllä ihan vetämättömäksi. Se onkin kummallista, miten huonona päivänä ei jaksa askeltakaan tai siis askeleetkin tuntuvat hirveän raskailta. Mites pidettäisiin toivoa yllä? Sulla on muistaakseni toisinaan parempia päiviä, joten joskus vaan joutuu sinnittelemään huonojen päivien yli. Raskastahan se, kun se toivonkipinäkin on kateissa☹️. Älä nyt kumminkaan kuolemaa mieti (jos vain voit olla sitä miettimättä), sillä se parempi hetki voi olla nurkan takana. Voimia sulle.
Rina kirjoitti 19.1.2017 13:49
Kurja juttu☹️. Tuollainen fiilis vetää kyllä ihan vetämättömäksi. Se onkin kummallista, miten huonona päivänä ei jaksa askeltakaan tai siis askeleetkin tuntuvat hirveän raskailta. Mites pidettäisiin toivoa yllä? Sulla on muistaakseni toisinaan parempia päiviä, joten joskus vaan joutuu sinnittelemään huonojen päivien yli. Raskastahan se, kun se toivonkipinäkin on kateissa☹️. Älä nyt kumminkaan kuolemaa mieti (jos vain voit olla sitä miettimättä), sillä se parempi hetki voi olla nurkan takana. Voimia sulle.
Joo. Tänään oli ihan hyvä päivä, kun puhuin monien mukavien ihmisten kanssa.🙂
Voin tässä paljastaa mistä luulen kipujeni johtuvan: vedin vuosi sitten koura kaupalla päivittäin Temestaa. Aivan järkyttäviä määriä. Luulen että siitä tuli tulehdus tai jokin vastaava. Vedin silloin myös välillä alkoholia ja lääkkeitä sekasin. Onneksi en enää tee niin. En juo enää ollenkaan. Lääkkeitä otan määräysten mukaan.
Kyllä mulla näitä hyviä päiviä on välillä. Varsinkin silloin kun en joudu olemaan yksin. Tykkään puhua ihmisten kanssa. Yksinäisyys saa aikaan ne pahat olo tilat.
Kiitos Rina avusta! Enköhän mää tästä vielä nouse.
Minäitse89, olen lukenut kirjoituksiasi ja paremmat päiväsi ovat valonpilkkuja 🙂, joita toivon sulle lisää. Mielenterveysjutut on rankkoja, mutta ihan yksin et ole, kun on tämä tukinetti 🙂.