Sellasta vaan ajattelin, että miten lähinnä skitsofreenikot olette selvinnyt elämässä tai masenutuneet? Mää en meinaa kohta enää jaksa. Tää skitsofrenia on vienyt multa kaiken. En jaksa pitää kotia siistinä en jaksa mennä kauppaan. Haluaisin maata koko ajan. Sitten näen välillä jotain pisteitä seinillä ja varsinkin iltaisin näen harhoja…
Tää on kyllä yhtä helvettiä. Sitten on semmoisia viha kohtauksia, että viskaan esim. kaukosäätimen seinään… En vaan tiedä kauanko kestän tätä, kun tuntuu että koko ajan olo menee vaan huonommaksi. Sitten lääkäri on vihanen mulle, aivan kun tää kaikki olisi mun syytä… Mitä mää oon tehnyt väärin? Minkä takia sitä mulle pitää olla vihanen kun en mää tätä sairautta ole valinnut… En tiedä kohta enää mitä tehdä tän olon kanssa…☹️
Onneksi sain viime yönä nukuttua kunnolla. Tää pimeä aika vie kaikki mehut.
Näin harhoja eilen illalla. Varmaan sen takia kun en ollut nukkunut kunnolla...
Tervehdys minäitse89!
Tuli mieleeni että onko sun lähellä mitään Punaisen Ristin ystävätoimintaa? ajattelin että se voisi auttaa sinua eteenpäin, eli saisit seuraa päiväaskareisiin poistamaan yksinäisyyttä ja kertomaan murheet.
🌻🙂🌻
Moi Ossi!
Eipä taida olla. Mutta asun tuki-asunnossa. Ja mun luona käy ohjaaja kerran viikossa. Sitten tossa on yhteiset tilat myös, missä voi oleskella. Sitten käyn kerran viikossa terapiassa.
Kyllä mulla periaattessa tekemistä on. Ainut vaan että voimat on välillä vähissä.
Mutta oli hyvä idea tuo. 🙂
Olen yrittänyt vähentää Temestaa pikku hiljaa. Voin sanoa, että se on kaikkea muuta kuin helppoa. Ahdistaa välillä aivan tajuttomasti.
Synkkiä ajatuksia myös. Kai olen sitten pessimismiin taipuvainen.
Jotenkin pitäisi vaan jaksaa elää...
Jotenkin on ihan saamaton olo ollut jo pitkään. En saa mitään aikaiseksi. Vaellan välillä vaan huoneesta toiseen, kun en pysty tekemään mitään. Mistäköhän johtuu? Ihan levoton olen välillä ja mietin kuolemaa. Sitten rinta-lihakseen sattuu ja se on ollut turvoksissa vuoden. Olen melkein vuoden jo syönyt kipu lääkkeitä ja rauhoittaviakin on mennyt jonkin verran. Tää on kyllä ihan perseestä, kun ei pysty edes elokuvaa katsomaan loppuun asti. Kamalat keskittymis-vaikeudet piinaa...☹️
En kestä yhtään stressiä. Menen ihan levottomaksi siitä.
En pysty lähtemään kämpästäni tällä hetkellä mihinkään.
On niin hemmetin kurja olo.😭
Sitten tuntuu ettei kukaan terveys-alan ihminen halua auttaa. Eilenkin makasin koko päivän. Nyt olen vaan itkenyt, kun en jaksa enää...😭
En viitsi hakea apua kun ei se auta jos menen lääkäriin. Olen sitä kokeillut jo niin monta kertaa. Ainakin jos olis kuollut, niin ei tarvis kärsiä tätä tuskaa.
En tiedä enää miten selviän..?
Pystyiskö kukaan jeesaan?
Ikävää, että sun on tosi paha olla. 😭 Jos huomenna olis parempi päivä?
Minkälaisia kokemuksia sulla on siitä, että terveydenhuollossa ei haluta auttaa tai et saa semmosta apua ku tarvisit?
Joie kirjoitti 29.12.2016 19:8
Ikävää, että sun on tosi paha olla. 😭 Jos huomenna olis parempi päivä?
Minkälaisia kokemuksia sulla on siitä, että terveydenhuollossa ei haluta auttaa tai et saa semmosta apua ku tarvisit?
Aina sitä parempaa päivää odotan. Jo monta vuotta oon odottanu...
No siellä ollaan tylyjä ja ilkeitä. On tosin poikkeuksiakin.Mutta kun menee esim. Terkkuun ihan voimat lopussa, niin yleensä silti siellä ollaan töykeitä ja ihmetellään: että "mitä sää tänne tulit". Se vaan pahentaa ahdistusta ja itsemurha-ajatuksia...☹️
minäitse89 kirjoitti 29.12.2016 19:20
Aina sitä parempaa päivää odotan. Jo monta vuotta oon odottanu...
Kun musta vaikuttaa sun aiempien kirjoitusten perusteella, että sulla on parempiakin hetkiä.
Tylsiä on tuommoset terveyskeskuskokemukset. ☹️ Millasia ne hyvät kokemukset sitte on olleet? Onks niitä siis paljon vähemmän ku huonoja kokemuksia?
Joie kirjoitti 29.12.2016 20:25
minäitse89 kirjoitti 29.12.2016 19:20
Aina sitä parempaa päivää odotan. Jo monta vuotta oon odottanu...Kun musta vaikuttaa sun aiempien kirjoitusten perusteella, että sulla on parempiakin hetkiä.
Tylsiä on tuommoset terveyskeskuskokemukset. ☹️ Millasia ne hyvät kokemukset sitte on olleet? Onks niitä siis paljon vähemmän ku huonoja kokemuksia?
No kyllä sitä hyviäkin hetkiä välillä on, mutta en tiedä mikä mua vaivaa kun vaivun aina kumminkin synkkyyteen. Jotenkin vuosien saatossa musta on vaan tullut tällainen...
Ne hyvät kokemukset on ollut lähinnä joittenkin nais-lääkärien kanssa, kun on saanut vuodattaa sen kaiken kärsimyksen ja ne on ymmärtänyt...
Mutta kyllä valitettavasti huonoja kokemuksia on enemmän...
☹️
minäitse89 kirjoitti 29.12.2016 21:11
No kyllä sitä hyviäkin hetkiä välillä on, mutta en tiedä mikä mua vaivaa kun vaivun aina kumminkin synkkyyteen. Jotenkin vuosien saatossa musta on vaan tullut tällainen...
Ymmärtäähän sen, että masentaa ja tulee synkkiä hetkiä, kun sulla on ollu paljon vaikeuksia ja kaiketi oot saanu liian vähän apua ja välittämistä. Kaikki ihmiset rakkautta tarvii. ☺️❤️ Minkälaista apua kaipaisit? Siis jos saisit juuri sellaista kuin mitä koet tarvitsevasi, niin mitä se olisi?
Joie kirjoitti 30.12.2016 11:4
Ymmärtäähän sen, että masentaa ja tulee synkkiä hetkiä, kun sulla on ollu paljon vaikeuksia ja kaiketi oot saanu liian vähän apua ja välittämistä. Kaikki ihmiset rakkautta tarvii. ☺️❤️ Minkälaista apua kaipaisit? Siis jos saisit juuri sellaista kuin mitä koet tarvitsevasi, niin mitä se olisi?
Sellaista empaattista ja jotenkin kannustavaa. Että joku ymmärtäis sen vaikeuden mitä koen tällä hetkellä. Sen kamalan ahdistuksen, kun kaikki ajatukset ovat tyyliin sellaisia että kohta tulee maaimanloppu ja olen ihan paniikissa. Jotain sellaista että voisin vapaasti kertoa kaiken mitä olen viimeisen 15 vuoden aikana kokenut. Ja että ymmärrettäisiin että tämä sairaus on kuin syöpä. Ainakin se voi olla yhtä vaarallinen.
Toisaalta voisinhan minä terapiassa kertoa tästä kaikesta, mutta kun mulla on huonoja kokemuksia siitä että kun avaudun jollekkin niin hän alkaa pilkkaamaan ja suhtautuu kaikkeen kertomaani negatiivisesti.
Jotain tollasta...
On välillä niin kovaa ahdistusta, että tuntuu kuin henki lähtis.☹️
Terapiassa kannattaa avautua, hän tuskin pilkaa ketään tai on väärällä alalla. Itsekin olen välillä avautunut väärille ihmisille jotka on sen jälkeen kääntänyt selkänsä. Osoittavat ainakin etteivät ole sellaisia joihin kannattaisi tutustua enempää. Heitä ikävä kyllä riittää eikä se enää niin satuta. Se on vain jännää kun johonkin tutustuu ja vaikka on kuinka vannonut ettei kerro mitään niin aina sitä pitää avautua jossain vaiheessa. Se on kai kun ei oikein osaa valehdella. Suurin osa ihmisistä tuntuu olevan kusipäitä eikä sille mitään voi. Luokittelen ihmiset hyviin, joita on vähän, neutraaleihin ja vihollisiin.