Sellasta vaan ajattelin, että miten lähinnä skitsofreenikot olette selvinnyt elämässä tai masenutuneet? Mää en meinaa kohta enää jaksa. Tää skitsofrenia on vienyt multa kaiken. En jaksa pitää kotia siistinä en jaksa mennä kauppaan. Haluaisin maata koko ajan. Sitten näen välillä jotain pisteitä seinillä ja varsinkin iltaisin näen harhoja…
Tää on kyllä yhtä helvettiä. Sitten on semmoisia viha kohtauksia, että viskaan esim. kaukosäätimen seinään… En vaan tiedä kauanko kestän tätä, kun tuntuu että koko ajan olo menee vaan huonommaksi. Sitten lääkäri on vihanen mulle, aivan kun tää kaikki olisi mun syytä… Mitä mää oon tehnyt väärin? Minkä takia sitä mulle pitää olla vihanen kun en mää tätä sairautta ole valinnut… En tiedä kohta enää mitä tehdä tän olon kanssa…☹️
Rina kirjoitti 15.2.2017 19:29
Käytkö vielä tuossa kuntoutusryhmässä, Minäitse? Toivon, ettei sun kaikki päiväsi ole ihan yhtä huonoja kuin viimeisin kirjoituksesi antaa ymmärtää☹️. Olisipa joku taikasauva, jota heilauttamalla kivut (niin fyysiset kuin psyykkisetkin) katoaisivat. En tiedä, lohduttaako se yhtään, mutta sairautesi pitäisi helpottaa iän myötä. Tuttuni huonot jaksot ovat selvästi vähentyneet ja lieventyneet viime vuosina, vaikka nuorempana hän joutui olemaan pitkiä aikoja sairaalassa. Voi olla vaikea odotella jotain kaukaista tulevaisuutta, kun elämä on tuskallista ja ahdistavaa, mutta jos se ajatus kumminkin toisi jotain toivoa. Tiedän, ettei mulla ole sanoja, joilla lohduttaa tai parantaa, mutta toivon, että jaksat pitää venettä pinnalla, vaikka se olisikin vaikeaa.
Käyn ryhmäterapiassa. Tänään on taas. Ei ne kaikki päivät ole, mutta pahimmat on tuollaisia. Kiitos kannustuksesta!
Olen käynyt nyt myös fysioterapiassa. Siitä on ollut paljon apua.
Se on kyllä totta että on hirveän vaikeeta vain odottaa.
Tänään ollut taas vähän parempi päivä.
En tiedä miksi tänne valittelen koko ajan. Elämä nyt välillä on raskasta. Olen kuitenkin sen päätöksen tehnyt että en jää tänne neljän seinän sisään nysvään. Olen tehnyt paljon virheitä, mutta yritän silti elää täysipainoista elämää. Ei elämä ole minkään arvoista jos koko ajan vaan pelkää eikä mene sovittuihin menoihin. Kyllä elämää pitää elää...
Saa tänne valitella, Minäitse. 🙂. Minäkin käyn valittamassa ja sen jälkeen vähän helpottaa. Hyvä, jos fyssarista on sulle apua! Mieleen liittyy paljon jännityksiä, jotka siirtyy kehoon. Mäkin pääsen tällä viikolla hierontaan, joka ei nyt varsinaisesti ole fysioterapiaa, mutta auttaa silti mun lihasjännityksiini.
Oletko vielä "ihastunut" siihen tyttöön siellä ryhmässä😳? Ihan uteliaisuuttani kysyn🙂. Ymmärsin jotenkin, ettette voi tavata ryhmän ulkopuolella? Vaikka en kyllä ymmärrä, miksi ei.
Parempaa tätä päivää sulle!
Se tyttö ei tullut tänään terapiaan. Kai mää vähän oon.🙂
Joo kyllähän se valittaminen välillä auttaa.
Mullakin jännitys menee lihaksiin ja sitten ne ovat ihan jumissa.
Kiitos! Päivä kerrallaan...🙂
ps. ei saada tavata terapian ulkopuolella.
Mää en tiedä mistä tää mun uupumus johtuu?
Liikun kuitenkin aika paljon. Enkä joka päivä käy mäkkärissä.
Oliskohan noi lääkkeet pää syy? Ottaa vaan päähän se kun joka asia väsyttää ja sitten rintalihakseen sattuu aikas paljon.
Ei ihme että tulee im-ajatuksia kun joutuu jatkuvassa suossa tarpoon. Jossain vaiheessa tää elämä vaan muuttu tällaiseksi. Pari vuotta sitten kaikki oli ihan hyvin. Sitten jokin veti mut sinne pohja-mutiin enkä meinaa päästä enää jaloilleen. Mietin vaan tämän kaiken syytä?
Olen tuuliajolla. Katotaan mihin suuntaan tuuli vie. En ole enää mistään varma. Onko Jumalaa? Onko kaikki turhaa? Onko taivas olemassa? Miten sinne pääsee? Vaikeita kysymyksiä...
Niin kuin sanoin en ole enää varma mistään...
Tuntuu ettei mun elämällä ole enää mitään merkitystä...☹️
Ollut taas aika huono päivä. Olen joutunut käyttämään Temestaa paljon. En millään jaksaisi mennä ryhmäterapiaan tänään. Mietin että pitäisikö olla pois?
Olen vaan niin helvetin ahdistunut...☹️ Mietin jo yli-annostusta, mutta eipä se mikään ratkasu ole...
En tiedä enää miten saisin oloa paremmaksi..? Olisko kellään vinkkiä..?
Menitkö terapiaan?
En mennyt. Juttelin kyllä puhelimessa terapeutin kanssa. Menen maanantaina taas. Tänään ollut vähän parempi päivä. Vähän valoa tunnelin päässä.
Sitä entistä elämää vaan kaipaan...
Hei. Vieläkö näkyy valoa tunnelin päässä?
Moi!
Jonkin verran. 🙂.
Eiköhän tää tästä pikku hiljaa paremmaksi muutu, kun tulee kevät ja kesä. On se mukavaa taas kun aurinko on tullut takaisin.🙂
Mites sulla jaana menee?
Karsee olo taas. Ottanu tänään 2 buranaa ja 2 1/2 Temestaa. Mietin kuolemaa. Nään pisteitä näkökentässä ja viivoja. Päätä särkee. Ei jaksa keskittyä. Masentaa. Tekisi mieli vaan maata. Tähän sitä on näimmä tultu...☹️
Toivottavasti pystyit lepäämään ja tänään olis helpompi olo. ☺️❤️
Joie kirjoitti 3.3.2017 9:6
Toivottavasti pystyit lepäämään ja tänään olis helpompi olo. ☺️❤️
Olin terapiassa eilen illalla. Olo vähän parani. Nyt olo on kohtuullinen. Väsyttää vaan jatkuvasti. Vaikka kävin juoksemassakin aamulla. Keskittymis kyky aika huono vieläkin. Lukea olen yrittänyt. Tai katsoa elokuvaa. Onneksi klo 14 tulee vieraita käymään, niin ei tarvii olla yksin. Tänään menny 1 burana ja 1 1/2 Temestaa. Toivo pidettävä yllä...
Vihdoin tajusin minkä takia olen niin masentunut ja voimaton. Ja on im-ajatuksia. Kaikki on kaverin itsemurhan syytä. Tuntuu että hän petti minut. Olimme melkein joka viikko aikanaan yhteyksissä ja käytiin baareissa yms. Jäi aivan hirveä olo, kun ilmoittettiin siitä kuolemasta. Vaikea sitä on vieläkään uskoa. Se pyörii päivästä toiseen mielessä. Mietin koko ajan että onko se sittenkin ainoa ratkaisua.☹️
On aivan tyhjä olo kun hän lähti. Hän oli hyvä tyyppi. Suru aika taitaa olla vielä kesken. Koko tämä itsemurha aihe nousi tapetille sen tapauksen jälkeen. En ennen sitä pitänyt itsemurhaa edes vaihtoehtona. En tiedä miten jatkaa kun itsemurha on joka päivä mielessä...☹️