Luuletko, että se veren mukana ulos valuu?! Se on vanhaa taikauskon hapatusta, että veri on saastunut, siihen tarvitaan ihan eri myrkyt.
Tiedät itsekkin että se ei pään sisältä katoa, ennenkuin järjestät omat ajatuksesi siihen malliin, ettei sille asialle ole mitään sijaa!
Älä jää räpiköimään siihen ajatukseen, käännä ajatusten virtaa, tiedän se on vaikeaa, mutta yllättävän helppoa, jos voisit muuttaa koko elämääsikin samalla.
Jos ajattelet, ettet sen parempaa elämää edes ansaitse, koska sinulle niin on käynyt...mutta sinä et itse ole niin halunnut, halusit kauniin ja seesteisen elämän, siis teeppä nyt elämästäsi kauniinpi ja seesteisempi.
Me elämme, tietääkseni vain kerran, niin jokainen voi repäistä ja laittaa kaiken ihan uuteen uskoon, niinkuin haluaa...kuinka moni lähipiirissäsi elää sinun tahtipuikon mukaan?...siis miksi sinäkään?

😭

Kuulostaa surulliselta. En ole koskaan satuttamismielessä vahingoittanut itseäni, mutta muistan huutaneeni pahimpina hetkinä että miksei tämä tuska voi olla fyysistä! Siis ymmärrän kyllä sen fiiliksen, että tuska sisällä voi olla isompaa kuin fyysinen kipu, fyysinen on myös lääkittävissä kipulääkkein ja se näkyy ulos, mitä sisäinen kipu taas ei ole.

Minä en osaa auttaa mutta ajattelen sinua. Toivon että saat "lääkkeen" tuskaasi.

Toivon jaksamista☺️❤️

ÄLÄ KULTA PIENI SATUTA ITSEÄSI!!!! Tiedän miltä sinusta tuntuu. Tiedän todella hyvin ☹️ Liian hyvin. Minullakin käy mielessä itseni satuttaminen, jopa pahasti. Mutta ei se lopulta auta. Jotta se mies ei voita minua lopullisesti, minun pitää voittaa tämä paha olo. Kun lopulta voimme jatkaa elämää edes suunnilleen tasapainoisina, näytämme niille hirviöille, ettei heillä ole meihin mitään mahtia. Emme alistuneet ja he eivät päässeet tuhoamaan meitä. Raiskaus ja kaikenlainen seksuaalinen satuttaminen on aina vallankäyttöä. Uhri halutaan alistaa, jopa tuhota. Ei välttämättä fyysisesti vaan henkisesti.

Jos minulle tulee noita ikäviä ajatuksia, näytän mielessäni keskisormea sille hirviölle, nousen ja teen jotakin mikä näyttää, että olen elämässä vielä kiinni. Se voi olla vaikka sen likaisen sukan vienti pyykkikoriin, mikä on lojunut siinä maassa jo monta päivää. Ehkä tiedät mitä tarkoitan ☺️❤️

Jos tulee paha olo, kirjoita tänne. kirjoita niin paljon, että sormiin sattuu. Mutta älä satuta itseäsi muuten!!! Me muut täällä luemme ja tuemme. Aivan varmasti! Luota!!!

Hei!

Ymmärrän paremmin kuin hyvin tuon lauseesi, jossa sanot että itsesi satuttamisesta on tullut kuin huumetta. Se on ihan totta. Mutta koska huumeistakin voi päästä irti, myös tuosta voi. Se on vaikeaa ja rankkaa, mutta ehdottomasti vaivan arvoista. Itse ainakin kyllästyin arpien piilottelemiseen ja selittelemiseen jos joku ne sattui näkemään. Ja ainakin näin jälkikäteen harmittaa, koska kaikki arvet eivät ole vieläkään hävinneet, vaikka tapahtuneesta on jo vuosia. Tämä on sinulle rankkaa aikaa. Sitä ei käy kenenkään kieltäminen. Sinulle on tehty asioita, joita kenenkään ei pitäisi joutua kestämään. Sinulla on oikeus itkeä, surra, huutaa ja kiukutella. Toivottavasti kuitenkin tiedät, ettei se tule aina olemaan tällaista. Vaikka nyt tuntuukin siltä, tuska ei ole ikuista. Elä siis hanki enää arpia, jotka muistuttaisivat sinua vuosienkin päästä siitä kuinka paha sinulla nyt on olla.

Ja muista myös se, että muutos on sinusta kiinni. Kukaan muu ei voi sitä sinun puolestasi tehdä. Sen ei tarvitse tapahtua hetkessä, ei päivissä eikä viikoissakaan. Kunhan se kuitenkin tapahtuu. Elämä on sinun käsissäsi. Ehkä et nyt huomaa sitä, mutta kyllä se on. Ota siitä kiinni. Pala palalta. Tartu kiinni arkeen tekemällä kaikkea mitä ihmiset päivittäin tekevät. Mieti mikä sinua ilahduttaa ja kiinnostaa. Aloita jokin harrastus. Tee asioita vähitellen ettet väsy, mutta tee kuitenkin jotain. Tuohon jääminen on helppoa, mutta et sinä siinä tahdo olla. Sinun elämäsi on yhtä arvokas kuin kaikkien muidenkin, joten sen lopettaminen ei ole mikään ratkaisu. Sinulle jää siis oikeastaan vain yksi vaihtoehto. Ala elää. Aloita se jo tänään.

🙂🌻

pala lasia kirjoitti 24.2.2011 22:24

Hei!
Itseni satuttamisesta on tullut melkein huume. Eikä se edes auta. Eilen kaikki sai alkunsa, kun kauppakeskuksessa törmäsin sairaanhoitajaan, joka lääkärin ohella teki mulle raiskaustutkimusta. Terapeutille mainitsin siitä, että näin. Hän sanoi ettei sairaanhoitaja muista mua. Minä en voi unohtaa. En kehtaa kertoa, mitä tein, mutta tein vahinkoa sinne, mikä on kaiken paha alku ja juuri. Minä en voi unohtaa! Millä sen sisäisen tuskan saa ulos? Täytyykö mun verta juoksuttaa, jotta saan sen pahan itsestäni ulos? Olen enemmän kuin epätoivoinen. Saan välistä niin kauheita ahdistuksen puuskia. Ne koituu vielä mun kohtaloksi! 😯🗯️

nyt menin sanattomaksi....älä satuta itseäsi, mene enemmin raivoamaan salille, lenkkipolulle tai muuhun vastavaan, mutta älä ystävä hyvä satuta itseäsi.

Sanot että itsesi satuttamisesta on tullut sinulle huume. Minulla oli tuttava pariskunta, jossa mies tapasi viiltää itseään. Haluasi päästä pois pahasta olosta, johon oli löydettävissä selkeitä syitä. Mutta itsensä viiltely ai auta.

Itsensä viiltelijä on vaikella tiellä. Samoin kun alkoholisti, joka aluksi juo koska se poistaa pahaa oloa. Tulee hetki kun henkilö mahdollisesti etsii pahaa oloa, että pääsee korkaamaan pullon. Seurauksesta on tullut syy.

Keskity, mikä sinulla aiheuttaa pahaa oloa ja laukaisee sen? Yksi tilanne vai monta tilannetta? (Vai vaihteleeko tilanne?)

Raiskauksen uhrin ei tule muuten olla uhri koko ikänsä, siitä mitä joku pönttis teki hänelle. Etsi apua esim. raiskauksen uhreilta tai heidän järjestöltään. Joku verrokkiryhmä pitäisi löytyä.

Yritä päästä häpeästä. Tai ainakin häpeän tunteen yläpuolelle. Sinä olet arvokas ihminen.

😭 Täältäkin ymmärrän sinua! Voi pientä! Eskimo ja Takapajula: niin hyviä sanoja, että sanotte juuri- vain paremmin- sen kaiken, mitä haluaisin tästä sanoa!

On niin inhimillistä, että uhri satuttaa itseään. Itsekin Pala lasia sanoit: "kaiken pahan alku ja juuri"- niin sinä tunnet. Tiedät, ettei sinussa ollut mitään pahan alkua tai juurta vaan se oli muualla. Muualla, minne muuttamaan et pääse. Jos voisit uskoa, ettei vain ole mitään, mikä tuhoaa tai poistaa pahan fyysisellä veitsellä, olisi hyvä. Mutta sinä et lakannut olemasta hyvä ja paras sinä, kaunis ja tarpeellinen, vaikka sinua satutettiin. Minkä kirjeen kirjoittaisit itselle nyt, jos olisit joku toinen? Mitä sanoisit? Tietäisitkö sanoa, että hän ei muuttunut, häntä pitää suojata, häntä ei saa satuttaa vaan puolustaa?

Katso päivä kerrallaan, odota tähtäimellä vielä puoli vuotta ja kipu laantuu siedettävämmäksi. Sitä ennen työnä on muistaa, miten ihana ja hyvä olet. Niin se on. Kipu menee vielä pois. Ei heti mutta aikanaan. Nyt se on hirveä mutta se menee. Jos voitat tämän, olet silloin tehnyt sille, joka sinua satutti, sen, ettei tämä saa sinua tuhota kokonaan, olet selvinnyt ja voit tukea muita, jotka ovat samassa tuskassa. Älä anna itseäsi satuttaa!

Hei!
Kiitos teille kaikille sanoistanne! En tiedä aina, mikä sen laukaisee sen halun viiltää? Nytkin mulla kiristää sunnuntaiset arvet (3kpl) käsivartta. Näytin niitä lääkärille maanantaina. Menen ensi tiistaina uudestaan.

Miten mä pääsen eroon siitä "uhrin osasta". Jollain sairaalla tavalla koen olevani juuri se syyllinen. Minua on aina syyllistetty: ensin äiti ja nyt mies. Silloin kun appeni otti väkisin mun neitsyyden ja makasi mut aina uudestaan... Tässä kohdassa mä joudun paniikkiin. Hän syyllisti mua ja katsoi oikeudekseen ja asetti mulle velvollisuuden, että hänellä on samat oikeudet vartalooni kuin pojallaan.

Nyt kun mä sen julkisesti kerron näin. Häpeän puhua siitä. Vaikenin siitä 20v. Toi tuore raiskaus syöksee mut tuhoon. En osaa sanoa, mutta niin paljon meni rikki. En anna koskea itseeni. Olen yksityisaluetta. En tiedä, miksi menin nolaamaan itseni ja kirjoitin tämän kaiken. Nyt tärisen. Haluaisin itkeä, mutten kykene.

Tunnen sua kohtaan sympatiaa, oot joutunu kokea tosi rankkoja asioita😟 Onko sulla mitää lääkitystä, siitä vois olla apua? Jos ei niin mee lääkäriin ja pyydä semmoinen. Parempi vaihtoehto hakea apua kuin viillellä itseään. Voimia sulle!!!

pala lasia.
Ihan hirveätä mitä olet joutunut kokemaan.
Se ei ole sinun syysi. Ei ikinä ollut eikä ikinä tule olemaan.
Appesi on paha mies.
Hae apua itsellesi. Netistä löydät yhteystietoja raiskatuille, jotka osaavat auttaa sinua ihan oikeasti.
Haluaisin kannustaa sinua myös ilmoittamaan appesi rikokset poliisille, mutta tiedän sinun nyt olevan palasina.
Pysy hänestä kaukana ja pidä itsesi turvassa.
Älä jää yksin. Kirjoittele tänne. Ja hae apua.
Olisiko sinulla ystävää, jolle voisit uskoutua sen verran, että voisitte yhdessä mennä hakemaan sinulle apua?Ei sinun tarvitse kertoa kuka tai yksityiskohtia.
Hyvä kun kirjoitit asiasta tänne. Se on ensimmäinen askel.
Sydämeni itkee puolestasi.

Et nolannut itseäsi kun kirjoitit tuon kaiken, etsit helpotusta suureen tuskaan ja ahdistukseesi- ilmeisesti keino ei ollut riittävä, nyt tarvitsisit jonkun hyvän ihmisen sinne rakastamaan itseäsi, pitämään hyvänä ja hoitamaan kuin "lasta".
Mistä löytäiisit sellaisen henkilön.
Kuitenkin, muista, ettäälä viiltele, se että jos tuotat tuskaa itsellesi ei poista tuskaa sisältäsi.
Voimia sinulle.

😭 Miten hirveitä sinulle on tehty!!! Voi sinua! Ei ihme, että täriset ja itket, sillä tuollainen on kammottavaa!

Sinä olet hyvä mutta he eivät olleet, jotka tekivät niin kauheita tekoja. Sinulla on oikeus vihata heitä mutta älä vihaa itseäsi. Usko, että olet ansainnut hoivaa ja hyviä asioita, sillä todella juurikin olet. Juuri nytkin. Siksipä tässä tälläinen minulta sinulle: 🌻🙂🌻.

Taas jälleen osoitat silti oman vahvuutesi kertomalla täällä, siitä tämä sinulle: 🙂🌻! Ansaitset hyvää ja olet hyvä.

Ei sinulle olisi saanut tehdä mitään noista hirveyksistä, ei tosiaan! He ovat tehneet rikoksia, heidän pitäisi kokea syyllisyyttä ja saada rangaistus. Ei sinun. Ei nyt, ei ennen eikä aiemmin.

Sinä selviät. Sen vuoksi, että sinulla on selvästi hyvä sydän. Kirjoitat itsekin niin kauniisti ja avoimesti täällä muille, että niin uskon. Olet juuri selviämässä tukalasta muusta tilanteesta. Nyt älä satuta äläkä pidä itseäsi huonona enää vaan ala tehdä itsellesi hyviä asioita ja kirjoita, kirjoita tänne.

Ajan kanssa, kun tulee hyviä kokemuksia, hyviä palautteita ja uusia onnistumisia, jo tullutkin, sinä huomaat, että kipu meni pois. Jos olet kotona, jaksaisitko hoitaa puutarhaa tai käydä lenkillä tms joka päivä? Kutoa, kirjoittaa tarinoita jostain muusta tai lukea? Tee jotain sellaista, mistä näet, mitä olet tehnyt ja pidä niitä asioita lähelläsi. Jos se on liikuntaa, muista jälkeenpäin, kuka siihen pystyi. Kerro täällä, kun olet pystynyt johonkin, jotta saan olla sinusta vieläkin ylpeämpi kuin nyt. Nämä vain ehdotuksia. Joka tapauksessa ajan kanssa kipu vain hellittää tuollaisella ihmisellä, joka on niin toisia huomioiva. Se aika lokakuusta tähän on niin lyhyt, että vielä kipu on hirveä mutta olet alkanut parantua.

Hei!
Kiitos Despered, dream, Mara70 ja Hätäinen kuin puhuitte mulle niin kauniisti.

Olisi ihanaa hetken edes olla se avuton "lapsi", joka otetaan turvallisesti syliin ja joku hoitaa. Ei käy niin. Tuskani kanssa joudun hoitamaan mun isoimman lapseni, mieheni. Hän ei tajua sitä, että kaipaan turvasatamaa juuri häneltä.

Ystäväni avustuksella löysin foorumin, joka on tarkoitettu vain seksuaalisesti hyväksikäytetyille. Olen siellä ollut jo pari kuukautta päivittäin.

Keskiviikkoisen terapian jälkeen, kun siinä sohittiin mun hyväksikäyttöä, olen nukkunut huonosti ja levottomasti. Nähnyt unta, kun käsiksi käydään ja yritin unessa työntää miestä pois.

Tunsin eilen, miten sisäinen levottomuus kasvaa. Se paisui niin suureksi ja tartuin isoon veitseen ja tein sarjan viiltoja käteen. En osaa ajoittaa, milloin otan ahdistuslääkkeen. Nyt otin sen viiltämisen jälkeen. Tein sen salaa perheeltä ja salaan sen tiistaina lääkäriltä.

Soitin mä tällä viikolla myöhään illalla Palvelevaan puhelimeen. En oikeasti tiedä, mitä tehdä itseni kanssa. Joku päivä mä varmaan tapan itseni. Mulla on niin pettänyt kontrolli itseni kanssa. Kaikille olisi parempi, jos minua ei olisi. En pysty tuottamaan läheisilleni iloa. En tiedä, mitä teen. Olen siinä pisteessä, että haluaisin vain kadota ja lakata olemasta.

Hei!
Lauantaina mokasin. Unohdin ottaa päivän lääkkeet niin verenpaine- kuin mielialalääkkeen. Liekö sillä osavaikutusta eilisiltaiseen satuttamiseen. Heitin sitten verisen veitsen altaaseen ja kädessäni on sidos. 😯🗯️ Oli sitten jo kolmas kerta 8 päivän sisään. Tiedostan tekeväni väärin! Mikä avuksi?

Ensimmäinen askel olisi varmaan salailun lopettaminen. Kerro avoimesti missä mennään, silloin saat apua. Salaaminen tavallaan tarkoittaa ettet ole vielä täysin valmis ottamaan apua vastaan ja se este olisi hyvä purkaa tavalla tai toisella.
Vihan purkamiseen pitäisi sitten löytää joku toinen keino. Vihan tunnistaminen vihaksi ja sen salliminen itselleen auttoi minua. Kun voin sanoa ääneen että jokin asia ottaa pattiin, ei tarvitse purkaa sitä omaan kehoonsa.