"Täällä makaan,elämä ei tunnu voittavan.
Mä en jaksa tätä helvettiä. Hirveen mankelin läpi on menny tää syksy. On niin hyljätty olo.
Ei saa iloa irti enään mistään. Viikonloppuna tuli vedettyä viinaa oikein olan takaa,harrastettua seksiä.Helpotti hetkellisesti.Ja nyt on vaan likainen olo. Varasin jopa ajan A-klinikalle kun suo vaan syvenee.En sitte tiiä. Onko kellään muulla samantapaisia kokemuksia?
Masentaa,enkä saanu psykalle aikaa ku vasta perjantaille."

Kai se elämä voittaa joskus? On minullakin masentuneena ja ahdistuneena ihmisenä turhautumiseni ja toivottomuuteni, mutta kyllä minä uskon elämän voittavan muodossa tai toisessa.

Uskon, ettet jaksa sitä helvettiä, mutta jaksa kuitenkin. Sinusta tuntuu, ettet jaksa ja niin tuntuu minustakin, mutta tärkeintä on muistaa, että kaikki loppuu aina hymyyn. Eli ei kannata väkisin hymyillä ja esittää iloista; se vie loputkin energiat. Mutta anna itsesi olla surullinen ja turhautunut antaen kuitenkin itsesi ymmärtää, että jossain vaiheessa palaat takaisin hyvään elämään,kauniiseen hymyysi. Se on pitkä ja kivinen tie, mutta kyllä sinä pääset iloon joku päivä.

Olen sitä mieltä, että alkoholi on kyllä vihoviimeinen aine, jota ihmisen kannattaa käyttää, mutta seksi puolestaan ei ole mitenkään paha asia. Joten älä seksiä häpeile ja iloitse, ettei alkoholi aiheuttanut pysyviä vammoja. Miksi murehtia, kun ei tapahtunut kummempia. Selvisit säikähdyksellä, ystäväni.

Hienoa, että pääset hoitoon. Älä pety, jos he eivät tee ihmeitä, mutta mene luottavaisin mielin. Muistathan, että sinä olet oman elämäsi paras hoitaja ja sinä tarvitset vain pientä apua noilta muilta. Kyllä sinä jaksat. Jos muut eivät sinuun luota, niin minä luotan.