ryhmätilanteen jälkeen
Joskus esiintymistilanteiden tai muiden virallisten ryhmätilanteiden jälkeen en siedä yksin oloa. On pakko soittaa jollekin, joka vakuuttaa, että tilanne meni ok, toimit hyvin. Niitä oloja tulee liian usein. Haluaisin selvitä yksin, mutta tarvitsen usein kuuntelijaa ja vakuuttajaa.
Erikoista on se, että itse tilanteessa kaikki tuntuu olevan hyvin tai silloin kun olen toisten seurassa. Epämääräinen olo tulee heti jälkeenpäin yksin jäätyäni. En osaa rauhottua enkä pääse yksin asian yli kuin ajan kanssa. Tiedän, että vaadin itseltäni täydellisyyttä. On vaikea hyväksyä virheitä. Ajattelen, että puheeni ei ole tarpeeksi selvää. Ajattelen, mitä minusta ajateltiin. Olen päässyt asiassa paljon eteenpäin. En enää ahdistu niin kuin ennen. Mutta mikä tätä voisi selittää, miten voisin itseäni kasvattaa? Olisi kai opittava vakuuttamaan itse itselleen sitä, mitä odottaa muilta kuulevan.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia ja muita neuvoja, kommentteja?☺️❤️
Heippa
Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet äläkä pyri täydellisyyteen.
Kaikilla meillä ihmisillä on heikkoutemme ja vahvuutemme.
Kaikki ihmiset tekee virheitä elämässä kuin myös oikein.
Älä suotta ajattele mitä muut ajattelee sinusta sillä yleensä ne ei ajattele mitään
vaan nautitaan tästä upeasta elämästä ja menestystä sinun eläämääsi.
Kaunista alku vuotta sinulle
Anteeksi nyt lasililja mutta minun mielestäni tarvitset oikein mehevää mokaa!
Suhtaudut nyt itseesi turhan vakavasti. Mietit jäljestäpäin miten kaikki meni. Se on mennyttä!
Olin aiemmin armoton sosiaalinen ja esiintymisjännittäjä. Minulle annettiin tämä sama neuvo! Ja se toimii.
Mietipä vaan miten itseensä keskittyneitä ihmiset ovat.... Eiköhän ihmiset esityksesi jälkeen ajattele enimmäkseen itseään ja omaa elämäänsä.
Hullutukset olisivat sinulle nyt hyvää harjoitusta. Ja käy jossakin ihan yksiksesi. Ja mistäs sitä paremmin oppii kuin seuraamalla muita.
Ystäväsi eivät ole velvollisia tehostamaan sinua. Ja voisit joskus yllättää ystäväsi sanomalla vaikka " sehän meni hyvin 🙂 " Saisit siten ehkä myös rakentavaa kritiikkiä ja hyviä - OIKEITA - vihjeitä missä voisit esim parantaa....🌻🙂🌻
Kiitos volvomies ja dies nafastus!! Allekirjoitan niin teidän ajatuksia, pidin ajatuksistanne ja sain niistä paljon itselleni. Ihana, kun joku oli pysähtynyt ajatusteni äärelle.
Niinhän se varmaan on, että ihmiset eivät varmaan paljon jää ajattelemaan tai ajattelevat vain itseään ja omaa elämäänsä. Niin keskeisiä asioita muistaa, että meillä on vahvuutemme, heikkoutemme ja virheemme, niin kuin Volvomies kirjoitat.
Dies nafastus, ei tarvitse pyytää anteeksi. 🙂 Mitähän minulle tapahtuisi, jos tekisin oikein mehevän mokan? Jos se olisi oikein hassu, uskon että pystyisin vain nauramaan sille. Semmoisille, jotka liittyisivät sosiaalisiin taitoihini, en varmaan pystyisi.
Dies nafastus, olet oikeassa siinä, että suhtaudun itseeni liian vakavasti, ja mielestäni yleensä elämään. Luulen, että en edes kunnolla näe, kuinka vakavasti. Haluaisin oppia ottamaan elämän rennommin. Pidänkin ihmisistä, jotka saavat minut nauramaan ja pitämään hauskaa. En ollut varma, mitä tarkoitit sillä, että käy jossakin yksiksesi. Näiden tilanteiden kanssa olen monesti yksin. Ja kärsin siitä, että vaivaan ystäviäni näillä asioilla. Tuolla sun kommentilla sehän meni hyvin olisikin hyvä yllättää. Mitenhän hulluttelisi? Jossain asioissa osaankin kulkea hyvinkin suunnittelematta ja sumeilematta.
Nautin hyvin valmistellusta esityksestä (tiedän tarkalleen mitä sanon) enkä kärsi sillä lailla esiintymisjännityksestä. Jännää onkin, että saatan silti kokea epämääräisen olon esiintymisten jälkeen. Jos joudun esiintymistilanteisiin valmistelematta tai en ole täysin varma, mitä puhun (kuten monesti siis ryhmäkeskusteluissa), lauseeni eivät muodostu järkeviksi, takkuilen sanoissa ja jään ajattelemaan itseäni muiden silmissä tai ajattelen, että muut joutuvat jännittämään mun puolesta.
Kirjoitan tänne nyt, kun olen päässyt asioissa paljon eteenpäin. Olen enemmän itseäni ja arvostava ja vapaampi, mutta samalla myös tietoinen, että näissä asioissa voi päästä eteenpäin ja siihen suuntaan haluan jatkaa kasvamista.
Liian herkästi särkyvä.
🙂🌻