Runo joka tuo lohdutusta...
Jokaisella on varmasti joku runo tai teksti joka tuo lohdutusta tai hyvän olon.
(Netistä löydetty)
Jos olet joutunut
ikään kuin eksyksiin elämässäsi,
umpikujaan tai kuolleeseen tilaan.
Haluaisin kertoa sinulle,
että elämä voittaa aina.
… … … Se joskus koettelee ja kasvaa
niin kovalla otteella,
että voi jopa usko mennä siihen,
että onko enää mitää
elämisen arvoista jäljellä,
voiko mikään palata enää ennalleen.
Ole rauhassa, lepää ja anna ajan kulua.
Mikään ei oikeasti ole pielessä.
Joka hetki sinua hoidetaan,
vaikka et sitä itse tuntisikaan.
Ja kun aika on, sinä jälleen lähdet
kuin nuori kotka lentoon
uusin silmin, siivin, sydämin ja voimin,
uuteen ihanaan ja antoisaan elämään!!
Minä saan lohtua seuraavista.
William Blake: Sick Rose
Poe: Annabel Lee
Ja postuumisti julkaistusta, jo loppuunmyydystä runokirjasta
Claude: Julmia ovat valvotut unet
Minuun kosketti aikoinaan "jalanjäljet" runo. Sydänmeni suorastaan imaisi sanoman kun elämäni oli sekaisin...
Elämänvalo, kiitos linkistä! Siellä oli kolme ihanaa tarinaa, hyvin lohduttavia ☺️❤️
Anskulle:"Eipä kestä, kauppias hoitaa homman..." -tv mainos 😀
Muistan kuinka yläasteella tylsistyneenä piti perjantaina seisoa jumppasalissa ja kuunnella aamunavausta. Siinä oli eräs pieni kohta, joka kosketti vasta jälkikäteen sydäntäni voimakkaasti:"Muistamme heidät joiden kanssa olemme nauraneet... mutta emme koskaan unohda heitä... joiden kanssa olemme myös itkeneet."
Ja tottahan se on, AIDOLLA välittämisellä on merkitystä...
Hymy ei maksa mitään, mutta antaa paljon. Se rikastuttaa häntä, joka sen saa, muttei tee antajansakaan köyhemmäksi. Se kestää vain hetken, mutta joskus sen muisto säilyy ikuisesti. Kukaan ei ole niin rikas ja vaikutusvaltainen, että pystyisi tulemaan toimeen ilman sitä, eikä kukaan niin köyhä, ettei se häntä rikastuttaisi.
Hymy luo onnea kotiin, hyvää tahtoa liike-elämään ja on ystävyyden tunnus. Se tuo levon väsyneille, ilon lannistuneille, auringonpaisteen murheellisille, ja on luonnon paras vastamyrkky kaikkiin huoliin. Siitä huolimatta sitä ei voi ostaa, kerjätä, lainata tai varastaa, sillä toisinaan sillä ei ole mitään arvoa kenellekään kuin poisannettuna.
Jotkut ihmiset ovat liian väsyneitä hymyilläkseen. Hymyile sinä heille, sillä ei kukaan niin suuresti hymyä tarvitse kuin hän, joka ei itse enää jaksa hymyillä.🙂
Ihania runoja on valtavasti... Edith Södergran, J. Mustapää, Uuno Kailas, Aale Tynni, Lauri Pohjanpää ja ulkomaisista esim. Mawlana Rumi, josta ei koskaan saa kyllikseen.
Aika kiva runo rakastuneelle on Ogden Nashin Valentine. Ja surussaan pyristelevälle sopisi tämä Intiaanirukous:
"Kun olen kuollut,
itke minua hiukan,
ajattele minua joskus,
mutta älä liikaa.
Nyt ja aina
muista minut
sellaisena kuin olin.
Joskus muisteloissa on mieltä,
mutta ei pitkään.
Jätä minut rauhaan,
niin kuin minäkin jätän sinut.
Ja kun elät,
kiinnitä ajatuksesi eläviin."
(suom. Hannu ja Janne Tarmio kirjassa Maailman runosydän, jossa on muitakin hienoja tekstejä)