Miten elämä osaakin taas muuttua henkisesti näin rankaksi? Masentaa, ahdistaa, väsyttää ja yksinäisyys kalvaa. Olen kaikenlisäksi vielä mennyt ihastumaan tyttöön, jota en voi saada. Tämä tyttö on mulle tosi hyvä ystävä, enkä siksi halua edes paljastaa hänelle mitä tunnen. Parempi näin, etten menetä hyvää ystävää, sillä vaistoan selvästi, että tunne ei ole molemminpuoleinen. Elämä olisi niinpaljon helpompaa ilman tunteita! Kumpa joku keksisi pillerin jolla kaikki tunteet saisi nollattua! Ottaisin sellaisen heti! Helpompaa olisi olla ihastumatta, kun ei kuitenkaan saa vastakaikua tunteilleen! (jostainsyystä ihastun aina niihin, keitä en voi saada) ☹️

Olen käynyt n: kerran viikossa juttelemassa ammattilaisen kanssa, ja hän, kuten kaikki muutkin vaan tyrkyttävät lääkkeitä. Noh, aloitin sitten Sepram kuurin, ja sain sitä syötyä ehkä 4pv kunnes olo meni niin sekavaksi ja heikoksi että oli pakko lopettaa. Aina tunti pillerin oton jälkeen alkoi pyörryttää, oksettaa ja olo meni todella sekavaksi. Olin töissä, mutta en saanut mitään tehtyä, sillä ajatukset eivät vaan pysyneet kasassa, mistään ei tullut mitään, eikä mitään pystynyt syömäänkään ennenkuin illalla kun lääkkeen vaikutus ilmeisesti pikkuhiljaa heikkeni, ja oksetus katosi, tullakseen uudelleen seuraavana aamuna.

Millaisia lääkevapaita keinoja teillä on, jola pysytte järjissänne? En aio aloittaa uutta lääkekuuria, en halua!😑❓