Ajattelin ensin kirjoittaa yksityisesti net-tukeen, mutta laitankin sittenkin palstalle, kun monilla voi olla samanlaisia kokemuksia.

Olen siis 23 vuotias mies, kärsinyt masennuksesta arviolta jotain kymmenen vuotta, ja siitä ajasta noin puolet ollut kuntoutuksen piirissä. Välillä on parempia kausia, jolloin tuntuu että mikään ei ole vialla ja että voisi yrittää palata normaaliin elämään, mutta sitten tulee taas laskukausi. Niistä olen selvinnyt yrittämällä pitää mielessä sen ajatuksen että se kääntyy taas nousuun kun vain jaksaa odottaa.

Nyt vain on ollut paha laskukausi jo tosi pitkään, ja tuntuu että ei tämä mikään kausi enää ole vaan mieliala on romahtanut toistaiseksi pysyvästi pahemmalle tolalle. Niin pahalle että ensimmäistä kertaa pitkään aikaan hirvittää että selviääkö tästä enää.

Tarvitsisin todella kipeästi enemmän kontaktia mielenterveydenhoitopuolelle, mutta en tiedä miten sellainen onnistuisi. Tällä hetkellä tapaan – periaatteessa – terapeuttia ja hoitajaa kumpaakin kerran viikossa, minkä lisäksi mielenterveystoimistolla on paikallinen nuortenryhmä. Paitsi että lukuisten peruutusten ja ajanmuutosten takia tapaamisia on todellisuudessa enemmänkin kerran kahdessa viikossa, ja nuortenryhmässä ei käy minun lisäkseni juuri ketään, joten se on yleensä sitä että juodaan teetä ja katsotaan telkkaria sen puolitoista tuntia.

Lisää aikoja mielenterveystoimistoon ei luultavasti edes voisi järjestää, sillä hoitohenkilökunta on yksinkertaisesti venytetty äärimmilleen. Osastohoito ei ole tullut kysymykseen enää vuosiin, samasta syystä. Täytyy suunnilleen sytyttää itsensä palamaan että pääsee edes pariksi päiväksi viivähtämään osastolla, jossa sitten saa vain lääkemääräyksen ja potkut pihalle. Kunpa tuo olisikin vain liioittelua.

Niin, eihän tälle tilanteelle mitään voi, eli sikäli turhaa jupista siitä täällä, mutta helpottaa ainakin vähän kertoa. Tiedän kyllä olevani onnekas siinä mielessä että minulla ylipäänsä on jotain hoitokontaktia, joillekin kun edes sitä ei järjesty.