Ravinnon yhteys psyykkisiin ongelmiin ?
Olen paljon pohtinut ja lukenut netistä vitamiinien ja hivenaineiden vaikutusta psyykkisiin ongelmiin. Uskoisin että erillaisilla puutostiloilla on vaikutusta paljonkin. Kävin kerran tästä syystä eräällä homeopaatilla mittauttamassa ravintoarvoja. Mittaus ei ollut tarkka eikä kaiken kattava mutta suuntaa antava. Ryhdyin syömään kasapäin vitamiini- ja hivenainepillereitä, luontaistuotekaupasta ostettuja mutta kyllästyin kuitenkin tuohon pillerin popsimiseen kun vaikutusta oli vaikea havaita. Ruokaanikin olen pyrkinyt muokkaamaan terveellisemmäksi mutta kun ruoka ei oikein maistu niin syömäni ruuan määrä on hyvin pieni vaikkakin suht terveellinen ja tästä syystä en ehkä myöskään saa kaikkea tarvitseemaani vitamiinimäärää. Jos olisi mahdollista saada vitamiinitäydennys suoraan suoneen niin ottaisin sen heti. Annetaanhan alkoholisteillekin b-vitamiiniruiskeita, (olikohan se B-12 tai sittenkin B-1). Ja käsittääkseni jos sitä ei anneta niin heillä on vaarana joutua psykoosiin. Eli onhan tuossa selvä yhteys mielenterveyteen. Miksi siis alkoholittomallakin ihmisellä ei olisi tarvetta tehostettuun vitamiinin saantiin?
Löytyykö keltään hyvää tietoa tästä asiasta, tai mielipidettä?
Joo, valitettavasti mulla on tähänkin asiaan mielipide.
Sinä sanot ehkä et saa kaikkea mitä tarvitset ruuastasi. Entäs, jos saatkin ja sinulle annettaisiin aivan turhaan ylimääräisiä vitamiinipistoksia?
Kyllä muutkin kuin alkoholistit saavat vitamiinipistoksia, jos he niitä tarvitsevat.
Minäkin olen saanut, kun en ole pystynyt syömään riittävän terveellisesti.
Mutta ensin yritän syödä oikein ja vasta sitten kaikennäköisillä kokeilla päätetään että tarvitsen lisäravinteita.
Ei se niin herkkua ole saada pistoksia, että niitä nyt keltään kannattaisi kadehtia.
No ei ole kyse kadehtimisesta, vai oliko tuo hieman väärä sanavalinta sinultakin.
Ajattelin vaan että kun niin moni kärsii ja hoitona on tarjolla lääkkeet tai/ja terapia eikä juuri muuta, eikä niistäkään saa täyttä apua. Voisiko lisä apu tulla ravinnosta? Tietysti itsekkin painotan sitä syötyä ruokaa. Mutta jos en saa kaikkea tarvitsemaani syömällä (voihan olla vaikka imeytymisessä ongelmia) niin lisäravinteet tai viimekädessä pistokset voisivat ehkä tuoda apua. Eli toisinpäin käännettynä; entäs jos viitamiinien ja hivenaineiden puutos aiheuttaa psyykkisiä ongelmia, siis vakava puutos. Eikö psykkeen toiminta ole aivokemiaa ja ravinto muuttu kehossamme kemialliseksi vaikutusaineeksi.
En siis todellakaan ole lääketieteen tuntija, havukka-ahon ajattelija vain tällä saralla.
Ehkä olen ihan hakoteillä, en tiedä. Tämä oli nyt vain omaa pohdintaani ja liittyy siihen että yritän keinolla millä hyvänsä etsiä asioita mitkä parantaisivat omaa oloani.
Mielelläni kuulen muidenkin ajatuksia jas tämä ajatuksia herättää...?