Moi. Mulla oikeastaan tämä sairastaminen ja romahdus alkoiki just fyysisillä oireilla. Eli ripulia... Maha on muutenkin hankala, aina löysällä. Kun johonkin meneekin joutu aina miettimään onko vessa jossain lähellä. Ja sitten syömiset, niitäkin joutuu aina miettimään. Mun on pakko syödä säännöllisesti ei voi olla kovin montaa tuntia väliä syömisillä. Eväitä joutuu otamaan usein mukaan kun menee johonkin... Muuten tulee tosi heikko olo ja voi taju lähteä. Joskus aamuisin käy niin että kun olen laittamassa aamupalaa täytyykin juosta äkkiä takas sänkyyn kun meinaa pyörtyä. Hankalaa...
Ja muutenkin tämä ahdistus tai mikä lienee, tuntuu tosi fyysisenä. On semmoinen outo sairas olo, ihan kun olisi mahatauti tai jotain. Ruoka ei maistu mutta pakko syödä väkisin.

Tässäkin mulla tulee heti mieleen että oletko varma että ei sulla ole joku sairaus?

Mikä ei olla huomattu ja sen takia tämä masennus/ kaikki muukin..
Mä jotenki en itse hyväksy sitä että ois joku ahdistus / masennus.. ja sen takia luulen kokoajan että ois joku sairaus. Päässä joku kasvain tai jotain ihan mitä vaan.. päänmangneetti kuva otettu eikä siinä ollu mitään

Koska kun ne fyysiset oireet ovat koko ajan päällä ja niin vahvoja niin luulen että on joku sairaus. oravanpyörä mistä en pääse pois!!! Tuntuu kun mikään ei auta ja tästä ei pääse pois ja että nuppi menee ihan sekaisin kohta jos en nyt te sille jotain. mutta mitä pitäis tehdä?

Moi Peter ja Morning
Itsellä kroppa nyt taasen stressitilassa ja oireita on mm; lämmönnousu (37,1-37,4C), flunssa-oireet, mahavaivat, näköhäiriöt (näkö heikkenee toisesta tai molemmista silmistä muutamiksi tunneiksi), lihaskivut, päänsärky, huimaus, kuuma-kylmä-olot. Kaikki tämä ahdistuksesta, jota tänään aletaan hoitamaan vakavana ahdistuksena. Lääke Anafranil 25mg.., ja pelkään seuraavaa 10päivää iha hitosti, kun tietää että jotain noita alun haittavaikutuksia tulee. Nuo yleisimmätkin kun ovat aika vakavia ja pitäisi esim. omainen olla seurana, mutta lähiomaisenvirkaa saa nyt hoitaa koira ja kissa kun ei muitakaan ole käytettävissä.
Voimia teille 🌻🙂🌻

kylläpä tälläinen ahdistus/masennus vieä elämää... Tuntuu vaan kun ei tästä vois nousta.
Oletteko te molemmat käyny kaikki sairaus testit läpi? Jotenki vaan tuntuu tämä niin ihmeelliseltä tuli niin puuntakaa kaIkki..

Peter, tosiaan mullakin alkuun ainakin oli vahvasti sellainen tunne että ei voi olla pelkkää psyykkistä että varmaan on joku fyysinen sairaus. Lääkärissä ravasin ja kaikenlaisia tutkimuksia tehtiin tähystettykin on molemmista päistä ja kaikenlaisia verikokeita otettu. Itsellä oli kans mielessä se aivokasvain. Sitähän ei tietenkään ole tutkittu... Ja sitten epäilin että voisi olla lisämunuaisen vajaatoiminta. Sitäkään ei ole tutkittu. Lääkäri on jo ihan kyllästyny muhun sairauksineni ja korkea kynnys on enää edes mennä vaatimaan mitään tutkimuksia kun pitävät kuitenkin luulosairaana ja en tiedä saisinko niitä tutkimuksia.

Huomenta. Ei tullut ainakaan ekana sitä liskojen yötä uudesta lääkkeestä 🌻🙂🌻
Kyllähän niitä pisteytystestejä on tullu tehtyä. Kai ne aika hyvin suuntaa antaa siihen mikä tilanne on. En itsekään lääkkeistä pidä, mutta tällä hetkellä se on niinku tulos tai ulos. Ei kestä pää eikä kroppa jatkuvaa stressitilaa. Voimia päivääsi!

Hei Peter ja muut, epätodelliset fiilikset mitä kuvaat ekassa viestissä kuulostaa ihan just siltä mitä mulla on ollut ja sai mut juokseen suoraan psykiatrilleni. Itselläni on ollut kanssa fiiliksiä että olen itseni ulkopuolella, ympäristö muuttunut, ääneni tulee muualta ja joku muu puhuu ja kuuntelen sitä itse. No, kuulemma depersonalisaatiota eikä mitään hätää. Mulla nämä tuli ilman että tajusin olevani ahdistunut. Lisäksi tuli tietty vapinoita. Mutta mullaki niinku sanoit, ihan täysin puskasta iski. Lisäksi valot on liian kirkkaita ja äänet liian kovia jne. Psykiatri muuten alensi ssri-lääkettä koska liian korkee seratoniinitaso voi lisätä näitä depersonalisaatio-oireita. Annos siis alennetaan ja onki auttanut epätodelliseen oloon. Apuna bentso tarvittaessa. Fyysisesti ole oirehtinut kaiken sortin mahavaivoilla laidasta laitaan, päänsärkyä, lihasten jäykkyyttä ku koko ajan jännittyneet lihakset, välillä näköhäiriötä, ääniherkkyyttä ja sen sellasta.

Moi Teflon. Millainen olo sulla nytten? ja mitä lääkkeitä syöt tällähetkellä.

Mullakin just näitä että tuntuu että ei näe kunnolla ja todella valoarka.
Tuntuu kun äänet olis tosi kovalla vaikka ne ei ole esim. telkkari.

Ja just kädet tuntuu siltä että ne ei ois omat. Seurauksena kokoajan puristan niitä. mutta sit taas motoriikka toimii kyllä ihan normisti.
Ja IHAN KOKO AJAN hirvee hätä vaikka ei ole. Mulla ennen ollut paniikihäiriö mutta sitä ei ole enää. Mutta nyt on semmonen jatkuva paha olo. ottaisin sen paniikkihäiriön mielummin takas kun tämä jatkuva paska!

Sit jos joku nikaman niskassa naksuu tai jotain niin heti tulee semmonen fiilis että nyt tuli aivoverenvuoto ja se oli sitten siinä.
Kunhan pääsis näistä eroon. Ja olen kokeillu että vaikka on hauskaa ja mitä niin se on kuitenki siinä se tunne. Ahdistaa ja pelottaa että loppuuko tämä koskaan tosin mulla vasta näitä oireita ollut noin 3kk paniikkihäiriö 14v asti.

Mutta silti ennen tätä elämä oli hyvin ja sen paniikkihäiriön kanssa pysty elää. Mutta tän kanssa ei jaksais millään.
Kun vaan ois menny silloin heti 14v terapiaan niin ehkä ei ois tässä tilanteessa turha miettiä sitä nyt.. ja sit mietin kun olen yhteensä noin 4v syönyt noita cipralex 5mg(pieni annos mutta silti) ja olin kuitenki 14 kun otin ekan kerran niin mietin että onko ne tuhonut mun aivot jotenki? kaikki tällästä mietin. Auttaa kyllä vähäsen kirjoitella tänne.

Sit kuolema peloittaa! Mitä te luulette että kuoleman jälkeen tapahtuu?

Missä se elämän ilo on?
Tiedän että kaikki lähtee itsestään mutta kun en pääse pois! Haluasin jotenki enemmän apua käyn siellä terapiassa kerran viikossa. eikä se riitä! sit kun saan sen kela jutun läpi tosin menee vielä 1 ½kk sit käyn kaks kertaa viikkossa. koska se terapia on niin kallis nytten☹️

Mistä enemmän apua??? Käynyt mielässä mennä jokskin aikaa jonneki osastolle mutta en tiedä kai siellä vaan pumpataan lääkkeitä täyteen ja pidetään hulluna? enkä tiedä pääseeks sinne helposti

Tsemppiä teille kaikille! Nämä on kyllä ikäviä juttuja kun pää ei kestä. mielummin ois vaikka jalka poikki tai jotain ☹️ Sori jos teksti on ihmeellistä 🙂 johtuu varmaan sitä kun olen suomenruotsalainen...

Heippa Peter, mulla on ollut aivan mahdoton elämäntilanne ja huippukierrokset useita vuosia. En välitä siihen mennä sen enempää. Muutaman vuoden jaksoin aina itse nousta mäistä mutta joku vuosi sitten alkoi tulla paniikkioireita, vapinaa, huimausta ym ym. Tällöin aloitettiin Sertralin, joka jouduttiin nostaan maksimiin 200 mg:hen ja rinnalla opamox tarvittaessa (miniannoksin) ja sydämen laukkaamiseen oli jo yleislääkäriltä Propralia joka tasaa sykkeen kun tulee stressitilanne. Näillä pärjäilin sitten vuoden päivät, työteho ajoittain vähän heikompi ja keskittyminen. No sitten kaikki ratkesi! Ja hyvin! Suuri ongelma oli poissa, kaikki turvassa ei hätää jne.
Mutta sittempä tuli elämän pahimmat vapinat, hervottomat kädet, tätä edelsi epäluuloisuus, äänet kovia, valot kirkkaita, minä puhun mutta se on mun työrobotti joka osas lässyttää ne samat asiat joita olen jo vuosia lässyttänyt. Kuuntelin papatustani kiinnostuneena ulkopuolisena. Sitten yksi aamu rakennukset kasvoi ja kaikkea. Lääkäri sano et mun keho on virittynyt taisteluun ja vie aikaa ennen kuin mun aivot oikeesti ymmärtää että ei ole enää hätää. Depersonalisoin juuri siitä syystä, että tietoinen minä tietää, mutta ei usko ja keho on hyökkäysvalmiudessa ja kuitenkin joka tapauksessa odotan vain uutta iskua. Olo ei sitten lisälääkityksellä parantunut heti, eli Sertralin 200 mg päälle tuli tarvittaessa illalla 1-3 Ketipinor 25 mg rauhottaan yöunet ja Opamox vaihdettiin pitkävaikutteisempaan Diapamiin jopa 10 mg annoksella mutta vaan tarvittaessa. Nyt ajetaan Sertralinia alas, koska liian korkee seratoniinitaso saattaa korostaa oireita, eli depersonalisaatiota, vapinoita ym ym. Muut mömmöt onkin vaan tarvittaessa perusteella. Ja varsinkin Diapamia ei pidä ryhtyy pitkään syömään.

Huh hoijaa. Heräsin tässä aamulla ja kauheeseen ahdistukseen. Haukon henkeäni. Näin siis taas painajaista. Kaapille.. Rivatril 0,5mg.. Riittääkö sekään poistamaan tätä ahdistusta? Väsyttää, mutta jos menen nukkumaan saan unihalvauksia.. Niitä sain eilen illallakin kun nukahdin.. Ei kivoja.

Mietin pääsenkö koskaan työelämään kerran näin paljon ahdistaa? Vai tottuuko tähän ahdistukseen? Itse ainakin käyn ottamassa helpotusta lääkkeistä. Ja kun tietää että turvautuu bentsoihin niin kohta ollaan aika kivassa lääkekierteessä ☹️

Piipaa kirjoitti 8.5.2013 7:53

Huh hoijaa. Heräsin tässä aamulla ja kauheeseen ahdistukseen. Haukon henkeäni. Näin siis taas painajaista. Kaapille.. Rivatril 0,5mg.. Riittääkö sekään poistamaan tätä ahdistusta? Väsyttää, mutta jos menen nukkumaan saan unihalvauksia.. Niitä sain eilen illallakin kun nukahdin.. Ei kivoja.

Mietin pääsenkö koskaan työelämään kerran näin paljon ahdistaa? Vai tottuuko tähän ahdistukseen? Itse ainakin käyn ottamassa helpotusta lääkkeistä. Ja kun tietää että turvautuu bentsoihin niin kohta ollaan aika kivassa lääkekierteessä ☹️

Huomenta.. Mulla myös unessa noita tuhkehtumistunteita. Syynä joko paniikkikohtaus nukkuessa tai liian pitkä hengityskatkos, eli uniapnea. Toi uniapnea tosi monella, etenkin jos yksin asuu, jää se helposti huomaamatta. Iitse olen bentsojen turvin n.10v jaksanut käydä töissä joten minulla ei niistä ainuttakaan pahaa sanaa. Reflathan tulee etenkin mielipidilääkkeistä 😉