Heippa
Oletko kysynyt lääkäriltä että olisi sopivampaa vieroitus lääkettä???
Kun tulee vieroitus oireita niin rupea jotain tekemään juo vaikka mehua , kaakaota, kahvia jne
niin se vois vähän helpottaa oloa.
Onkos sulla ystäviä / kavereita joille voisit kertoa iloja ja suruja sillä kun toiselle
voi kertoa asioita niin se helpottas elämää jos ei ole niin hommaa itsellesi
tukihenkilö joka olisi sinun tukena heikkoina hetkinä.
Masennus / väsymys olisi kyllä hyvä saada hallintaan sillä se todellakin vie voimat ja lamaannuttaa ihmisen.
Tuossa sinun kertomuksessa pisti silmään että on tehty lastensuojelu ilmoitus??
niin mitä tuo tarkoittaa???
Viittaako tuo sossunhenkilöihin?
Meinaan kun olen nähnyt elämässä et ne henkilöt ovat joskus päällekäyviä.
Sulla vaan on nyt vaikeata ja sinua nyt vaan pitää auttaa vaikeuksien ja ongelmien yli
niin siitä se hiljakseen elämä voittaa mutta nyt olisi tärkeätä että et jää
vaikeuksien kanssa yksin???
Joo kirjoita miten olet jaksanut???
Kaunista kesää sulle

Heippa!

Itse sairastuin synnytyksen jälken kovaan uupumukseen.

Kun tulin raskaaksi ollessani 19-vuotta,käytin ennen raskautta paljon lääkkeitä väärin,mutta kun sain tietää olevani raskaana lopetin lääkkeiden käytön vaikka vaikeaa se oli,kärsin vierotusoireista ja olo ei ollut hyvä,mutta vierotusoireet menivät muutamassa viikossa ohi,raskauteni sujui hyvin alkupahoinvoinnista lukuunottamatta,paitsi mieleiala oli herkkä ja ailahteleva ja kärsin pahasta siivousneuroosista tuolloin,siivosin hulluna koko aika vaikka en olisi halunnut enkä jaksanut.
Mut mieli on raskaana tosi tosi herkkä ja haavoittuva ja se kuuluu asiaan.
Raskauden jälkeen aloin saada ahdistus oireita,sitten uuvuin ja nyt tätä on kestänyt yli vuoden ajan,olen tosi uupunut,lihakseni on heikot mul on tosi unelias ja tokkurainen olotila ja välillä on pakko mennä ihan makuulleen kun on niin kauheen uupunut ihan fyysisesti.Tämä on niin kokonaisvaltasta,masennus ja uupumus kulkee käsikädessä,mut kyl tästä voi parantua.

Ootko sä hakenut apua?mitä jos soittasit neuvolaan ja kertoisit olostasi?saisit aivan varmasti apua 🙂

Tiedän mitä koet nyt tällä hetkellä,ei ole mukavaa kun on tehty lastensuojeluilmoitus,se tarkottaa sitä että perhetyöntekijä käy teillä,ei ne ota lasta pois,jollei ole ihan pakko.Meilläkin käy perhetyöntekijät kun tehtiin lastensuojeluilmotus,se ei tuntunu kivalta yhtään,suorastaan kamalalta kun luulin että rakas lapseni otetaan multa pois,mutta ei ne ottanut.Paljon voimia 🙂

Hei kaikille, ja kiitos kun olette vaivautuneet/jaksaneet vastata viestiini.

Viimeksi sairaalassa ollessa tehtiin se lastensuojeluilmoitus, kun totesivat, ettei miehen kanssa pärjätä lapsen hoidosta yksin. Se siis tarkoittaa erityisperhetyöntekijöitä käymään meidän luona. Ei siis huostaanottoa. Mies on tosi terävä ja osaa varmasti hoitaa lasta siinä kuin minäkin, ellei paremminkin. Siinä on loistava apu ja saan siitä joka päivä voimia, että en ole yksin. Pelottaa hurjasti tuo vauvan tulo, kun nyt jo uuvuttaa moni asia.

Mulla on tosiaan lääkevierotusohjelma menossa ja viekkareita on ja paljon. Olen saanut allergialääkettä vierotusoireisiin ja kyllä ne auttaa ainakin vähäsen.

Neuvolassa tiedetään tilanteesta ja meillä kotona käy kotikuntoutus työryhmä kerran viikossa. Pitäisi vaan saada apua nyt enemmän, kun omat voimat ei riitä edes kotitöiden tekemiseen. Lisäksi pitäisi alkaa "pesänvietti", eli pitäisi alkaa rakentamaan lapselle kotia. Mutta missä innostus?!?!? Miksi en jaksa, miksi, miksi, miksi... pelottaa kaikki, pelottaa mennä ulos, pelottaa mennä ihmisten ilmoille, pelottaa kaikki. Tämä on todellista piinaa ja tuskaa.

Viikonloppuna on häät, joihin pitäisi mennä. Pelottaa sekin, että miten jaksan ja pystyn, mitä ihmiset musta ajattelee jne. Tukea tarvitsisin ja paljon.

Heippa
Joo älä huolestu kyllä se elämä siitä järjestyy.
Se on hyvä kun neuvolassa tietävät ja sieltä olet saanut apua ja tukea.
Mutta jos tarvitset paljon tukea niin otappa yhteyttä tukihenkilöön niin saat paljon
apua ja tukea.
Sillä nyt tarvitset apua ja tukea että pääset vaikeuksien yli ja näin se
elämä hiljakseen helpottaa ja voittaa.
Minkäs ikäinen olet???
Pyri käymään kaikissa tapahtumissa missä on ihmisiä niin et erakoidu ja ihmisiä
rupea pelkäämään ja kun saa ihmisten kanssa jutella niin sekin piristää.
Äläkä ikinä mieti mitä joku sinusta ajattelee ( en minä mieti ) sinä olet sinä ja muut on muita
sillä jos ajattelet noin niin aina saat ajatella.
Nyt keskityt vaan oman jaksamisen ja hyvinvointii ja hiljakseen vaan mennään
elämässä eteenpäin niin viellä se elämä voittaa.
Joo kirjoita miten olet jaksanut.
Kaunista kesää sulle

Olen 31-vuotias.
Mistä sellaista tukihenkilöä voi kysellä? On ollut uskomattoman huono olo. Olimme miehen kanssa eilen häissä ja eikös se paniikkikohtaus tullut sielläkin. Alkupäivä oli mukava ja iltapäiväkin, mutta sitten se iski. Häissä oli paljon alkoholia ja olen itse ollut juomatta kolmisen vuotta ja se oli ihan hirveää katsella sitä. Teki mieli tarttua pulloon, vaikka olen raskaana ja kaikkea, mutta ei se siitä parantunut, olisi ollut vain helpompaa juoda kuin olla selvinpäin. Jotenkin selvittiin siitä ja päästiin häävalssin jälkeen lähtemään kotia. Yhtään enempää en olisi jaksanutkaan.
Minua pelottaa joka päivä, mitä ihmeellisemmät asiat. Tämä kirjoittaminen auttaa onneksi ja on joitakin ihmisiä joihin voi vielä pitää yhteyttä.Kunpa alkaisi helpottamaan. Loppuuko tämä ikinä?
Inisen vain, että vastailkaa mulle, se olisi parasta nyt. Teidän kirjoitukset auttavat.

Heippa
Osoitetta ei voi tähän laittaa mistä saat tukihenkilön mutta laita google ja siihen
se sana mitä etsit niin löydät varmasti.
Sillä kun sulla nyt on vaikeuksia niin nyt sinua pitää auttaa eteenpäin elämässä ja
niin sitä vaan mennään elämässä eteenpäin.
Älä todellakaan enää rupea juomaan kun olet ollut pitkään raittiina ja
varsinkin kun olet raskaana.
Joo ei se mitään jos asiat pelottaa niitä pitää sit vaan jutella niin se helpottaa
ja käsittelee sen asian.
Joo kirjoita miten olet jaksanut ja voit kysellä ihan mitä vaan niin vastaan sulle.
Kaunista kesää sulle

Olen ensimmäistä kertaa yksin kotona muuton jälkeen. Yksin oleminen on ollut erityisen vaikeaa, kun pelkään että saan paniikkikohtauksen kotona ja täällä ei ole sitten ketään auttamassa. Täytyy nyt yrittää vain kestää edes muutama tunti, sen pidempää ei tarvitse yksin olla.
En ole järin onnellinen nyt tällä viikolla ollut, mutta ei ole mitään pahoja muutoksiakaan ollut olemassa. Eli, ei paniikkikohtauksia. Olen jotain jaksanut tehdäkin, vaikka pienessä määrin, mutta kuitenkin edes jotain.
Haluaisin masennuslääkkeen, mutta sitä ne ei kai anna tämän perussairauden takia ja raskauden takia. Mua pelottaa hirveästi se aika raskauden jälkeen, että kuinka jaksan yms. Tällaista tänään.

minulla on myös ahdistuneisuutta ja diagnosoitiinkin ahdistuneisuushäiriö jalievä masennus,pelkään kaikenlaisiaasioita ihan pieniäkin arkielämän asioita todella paljon.Olen kuin kuplan sisällä kaikki on kuin unta päivästä toiseen.

Ei voi ainakaan sanoa, että elämästä olisi tullut tasaista. Ei, tämä elämä viskoo minne vain milloin vain. Pelot ja pakko-oireet pitävät minut tulilinjalla.

Viikonloppuna olimme turvallisesti veljeni mökillä. Ei siis mitään hätää, siellä oli rakas aviomieheni, sekä vanhempani. Ja juuri siellä paniikkikohtaus iski päälle. Aloin pelätä, että joku ulkopuolinen ihminen eksyy sinne mökille, eikä siellä ole siis turvallista. Ihan hassua. Sitten samaan aikaan mietin, että miten kissamme pärjää kaupungissa ihan tavallisessa kerrostaloasunnossa. Ei h*lvett*. Olin mökin rannassa, kun tämä olo tuli ja lääkkeet olivat sisällä asunnossa pienen ylämäen päällä. Jotenkin sain itseni mökille, ottamaan tarvittavaa lääkettä (ei enää bentsoja, lähes tulkoon purettu pois).

Tällaista kaaosta elämäni on. Pelottaa vauvan puolesta, että miten sen kanssa sitten pärjään, ei hitto, pakko tulla jokin muutos tähän. Nyt on kanssa pieni pelko siitä, että vauva syntyisi ennen aikojaan. Ihan hirveätä. Sekin pelottaa. Kaikki pelottaa.

Miten toimia pelkojen kanssa, miten, kertokaa te viisaammat..

Heippa
Yksin kertainen neuvo on älä murehdi tulevia asioita sillä se todellakin
vie voimat ja saa olon viellä ahdistuneemmaksi mut kun pelot tulee
mieleen niin jos on ystäviä niin ota niihin heti yhteyttä niin saisit mieltä painavat
asiat purettua mielestä pois niin se helpoittas eläämääsi.
yritä tehdä kaikkea mikä sinulle tuo hyvää mieltä ja onnellisen olon.
Kaunista kesää sinulle

Tämä on jo kolmas kerta, kun aloitan kirjoittamaan, edelliset tekstit hävisivät jonnekin...

Mua on alkanut hirvittävästi haitata pitkä lapsuuden ajan pelkoni. Aina välillä on ollut parempia aikoja, mutta nyt taas huonompia. Eli pelkään sairaasti sitä, että meille kotiin tulee murtovarkaita, niin hassulta kuin se kuulostaakin. Tämä pelko kutistaa elämääni kasaan ihan hirvittävän paljon. Lisäksi se vie mieheltäni vapauden liikkua normaalisti ulkona, koska tarvitsen häntä täällä kotona, kun en uskalla olla yksin. Tämä pelko on aivan hirveä.

Pelkään yöllä jos herään, pelkään nukkumaan menoa jne. Lapsuudessa mut vietiin terapiaan, kun pelkoja oli kestänyt puolitoista vuotta. Ne menivät tosi pahoiksi ennen terapiaa, kun vanhempani eivät ymmärtäneet viedä mua tarpeeksi ajoissa hoitoon. Sitten veljeni tuli samaan huoneeseen nukkumaan ja hiljalleen pelot loppuivat. Mun tukihenkilö, jonka hiljattain sain, pyysi mua miettimään syitä eikä pelkästään oireita. Tämä pätee myös mun paniikkikohtauksiin. Mutta miten? Aina on hoidettu kaikki lääkkeillä ja nyt sekin on poissa. On niin alaston olo koko ajan.

Lisäksi mulla on pakko-oireista käyttäytymistä. On tarkistamisen pakkoa monessa asiassa. Mm. siitä, että onko ovet varmasti lukossa, onko mulla kaikki tarvittavat tavarat mukana kun jonnekin lähden.

Mun oli pakko kertoa näistä asioista, vaikka pitäisitte kuinka hulluna tahansa. Olen aina välttänyt asioiden kertomista, mutta nyt oli ihan pakko, vaikka se tekeekin olon epävarmaksi ja niiin alastomaksi. Miten ihmeessä pääsen eteenpäin? Kohta vauva on tossa käsillä ja pitäisi tulla sen kanssa toimeen. Tuntuu, että aika katoaa pois. Auttakaa mua....

No nyt alkaa tulla niitä syitäkin esille, eikä pelkästään oireita. Ja kiitos volvomies, kun olet jaksanut vastailla mulle, ja ihan viisaita juttuja!
Eli, olen nyt sairastanut masennusta yhdeksän vuotta. Miksi siis yhdeksän? Siksi koska olin yhdeksän vuotta sitten eräässä turvattomassa maassa, afrikassa, työharjoittelussa kouluni puolesta. Siellä oli siis niin turvatonta kuin voi olla. Aseet, väkivalta, väkivallan uhka olivat jokapäiväisiä asioita. Olin siellä siis sen kolme kuukautta yksin, kun ei mulla ollut mitään syytä, miksi tulla takaisin kotiin. Mun yksi parisuhde oli katkennut juuri ennen matkaa, eikä Suomessa kukaan tajunnut sanoa, että tule nyt pois sieltä. Aloin vain tuossa kahvipöydässä, kun oli vieraita käymässä, puhua kuinka hullua siellä Afrikassa oikein oli. Hämmennyin itsekin, kun huomasin, että ahdistuin niin suunnattoman paljon. Mullahan todettiin posttraumaattinen stressireaktio matkan jälkeen, jolloin sain uni-. että rauhottavat lääkkeet. Eli mulla on takana todella turvattomuuden tunne, joka on kestänyt lapsuudesta aina tähän päivään saakka. Tosin kirjoittelen näitä asioita vasta nyt ensi kertaa ulos itsestäni.
Olen myös alkanut löytää lapsuudesta sellaisia pelkoja ja turvattomuutta esiin, joka on ihan uutta. Peloille alkaa löytyä selityksiä. Mutta pelkoja päin olen nyt mennyt, kun olen saanut kirjoittaa näitä nyt ulos. Kiitos, jos yksikin teistä jaksoi lukea loppuun saakka.

Heippa surumieli

Sinulle surumieli minä toivon elämässä kaikkea hyvää ja menestystä ja ( minun neuvoni )
rakenna itsellesi sellainen tukiverkko jossa on sinun ystäväsi, kaverit, neuvolahenkilöt, tukihenkilöt, ammattihenkilöitä ja ennenkaikkea miehesi.
kun sinulle tulee heikko hetki tai paha mieli niin otat heti yhteyttä kyseisiin henkilöihin
niin sinua autetaan ja saat avun niin näin pääset elämässäsi eteenpäin vaikeuksista
huolimatta ja näin elämä voittaa.
Kasvata lapsesi rakkaudella sillä lapsen kehitys ja elämän eväät lapsi saa kotoa
ja sen täytys lapsella olla turvallinen, tukeva, kannustava jne
Mene nettiin ja googleen ja laita hakusanaksi tukihenkilo.
Kuin myös laita hakusanaksi perheasiain neuvottelukeskus niin sieltä saat upeaa ammatti apua.
Noita minun suosittelemia juttuja kun teet niin sinulle tulee vahva tukiverkko et selviät elämästä voittajana ja elämä järjestyy.
Minä olen onnellinen sinun ja perheesi puolesta itse olen nyt 44.v ja mulla penskat on jo aikuisia ( no tyttö 13.v ) ja kasvanut upeita ihmisiä mitkä olen saanut itse kasvattaa.
Kuin myös muistat että ikinä et ole yksin jos on vaikeuksia ja ongelmia.
miehesi kanssa puhukaa kaikista asioista mikä vähänkin painaa mieltä ja toinen tukee toista
niin varmasti pärjäätte.
Minä seuraan sinun kirjoitusta ja jos tarviit neuvoa niin vastaan sinulle.
Kaunista kesää sinulle

Sain vihdoin apua itselleni. Otin yhteyttä tukihenkilööni, joka järjesti minulle mahdollisuuden alkaa toipumaan kunnolla. Olen ollut lapsena hyväksikäytetty, lisäksi minulla on äitisuhde käymättä lävitse ja niin paljon muuta nuoruudesta. Nyt pääsen purkamaan tunteitani seksuaaliterapeutin kanssa, joka samalla on valmistumassa psykoterapeutiksi. Eli pääsen mukaan sellaiseen ryhmätoimintaan samalla. Tämä oli vastaus rukouksiini!

Että vihdoin alan saamaan kunnon apua. Lisäksi olen oman psykologini kanssa keskustellut asioita maan ja taivaan välillä, olen hakenut juuri niitä syitä enkä pelkästään kuvannut oireita. Nuoruus ja lapsuus sieltä paistaa edelle, kaikki katkenneet ihmissuhteet ja sen pahan olon, jotka heijastuvat vielä tähän päivään saakka.

Olen nukkunut toisaalta huonosti, koska aivot tekevät nyt oikeasti töitä asioiden eteen. Olen joutunut muutamana yönä ottamaan unilääkkeen, mutta yritän välttää sitä, koska se on huonoksi vauvalle, joka ei ole vielä syntynyt. Minulla on tässä lähipäivinä ensimmäinen tapaaminen sen seksuaaliterapeutin kanssa, ja jännittää sekin hirveästi. Vauvan syntymään on enää kuusi viikkoa, hui...

Kunpa saisin vielä aloitekykyä takaisin, että normaalit tämän päivän kuviot, kotityöt yms. niin jaksaisin niitä alkaa tekemään. Sen verran taitaa olla masennusta kuvioissa, ettei vielä kunnolla jaksakaan mitään.

Kiitos volvomies, kiitos todella. Otan yhteyttä sinne perheasiain keskukseen heti kun vaan jaksan. Kiitos teille, jotka olette eläneet mukanani 🌻🙂🌻