Hei,
minut on myös raiskattu v.2007 ollessani 17 vuotias. Tapahtuneesta on nyt 5 vuotta ja vieläkin se on osa jokapäiväistä elämää. Tietyllä tavalla olen päässyt asian päälle ja se ei tee minusta enää toimintakyvytöntä, mutta tiettyinä yksinäisinä hetkinä ajatus saattaa vallata pään ja muistaminen on todella rankkaa.
Voin vain kuvitella kuinka kauheaa on kokea tuo kamaluus kahteen kertaan! Kukaan ei ansaitse raiskatuksi tulemista. Tekijä harvoin tajuaa, kuinka ikuiset jäljet raiskattuun jättää. Tämä tekijän halujen tyydytys, hajottaa uhrin henkisesti. Kenelläkään ei tulisi olla oikeutta vahingoittaa toisen henkistä hyvinvointia ja seksuaalista koskemattomuutta.
Itse olin neitsyt raiskauksen tapahtuessa ja sen jälkeen seksi on ollut minusta oksettavin asia maan päällä. Kuitenkin nykyisen mieheni kanssa olen oppinut nauttimaan seksistä ja olemme sopineet mieheni kanssa, että jos minä haluaisin lopettaa, sanoessani ei, hän menee heti kauemmaksi. Luotettavan miehen löytäminen ja uudelleen luottamaan oppiminen on pitkä prosessi ja vaatii hermoja. Uskon kuitenkin, että myös sinä tulet löytämään ihmisen joka tahtoo pitää sinut kasassa.
Keskustelen mieluusti aiheesta muiden saman kokeneiden kanssa, sillä jo Tukinaisessa käydessäni huomasin kuinka paljon vertaistuki auttaa. Saman kokeneen kanssa on helpompi puhua, kun ei tarvitse selittää miltä tuntuu sillä miten selität sen tunteen kun sielu on revitty riekaleiksi? Saman kokenut ymmärtää ilman sanojakin.
Voimia kaikille raiskatuille ja valoisaa tulevaisuutta ☺️❤️