memmu83,

on kyllä raskas taakka heitetty sinun harteillesi. voisitko kuvitella puhuvasi asiasta tukinetin tukihenkilölle? tai hakevasi terapia-apua?

vaikea auttaa täältä käsin mitenkään. voin vain sanoa että toivon sinulle voimia päästä yli kipeästä asiasta.

IisaMari

Olen hieman onneton tälläisten tietokone juttujen kanssa. Olisi kiva jos täältä löytyisi ihmisiä joille on myös tehtypahaa. Joiden kanssa voisi puhua (vertaistukea). Käyn psykoterapiassa., mutta on hankala puhua ihmiselle asioista joista ei (onneksi) ole omakohtaista kokemusta. ☹️

Myös minut on raiskattu ollessani 15-vuotias. Itse en ole puhunut siitä muille kuin muutamalle läheiselleni, mutta asia ei todellakaan ole unohtunut tai poistunut ajatuksista... Se on aina läsnä..

Siitä syystä myös minä kaipaisin keskustelukumppaneita, jos se auttaisi jatkamaan elämää kohti parempaa huomista.

Kiitos blackmoon kun kirjoitit. Miten ihmeessä tänne saisi muitakin kaltaisiamme haavoitettuja sieluja.?. Uhrin iällä eikä sukupuolella ole mitään merrkitystä raiskaus on aina raiskaus ja uhriksi joutunut saa sieluunsa vuitavan haavan jota ei laastari tai tikit voi korjata.

Hei nimim. raiskattu. Todella järkyttävää, että näin on tapahtunut. Ohjeeni on se, että aina ei kannata ilmiantaa poliisille raiskausta eikä edes nostaa oikeusjuttua. Uskoisin, että yksi syy raiskausten lisääntymisiin on se, että kulttuurimme ei tunne oikein enää sitä vanhaa hyvää aikaa .
Läheltä piti tilanteiden psykologinen syy voi olla esim. naisen omanarvon ja riitävyyden vähättely ratkaisevassa kehitysvaiheessa ihan missä tahansa tilanteessa. Esim. Facebook luo minusta väärää kuvaa naisen kyvystä parisuhteeseen. Sitten on treffipalstat yms, jossa laki näyttää olevan se, että jopa juuri syntyneen parsiuhteen saa rikkoa. Käytännön ohjeeni on se, että jos läheltä piti tilanteita tulee, kannattaa aina ilmiantaa tilanne esim. opiskelijaterveydenhuoltoon. Oma naiseuteni oli mitä tervein nuoruusiällä, mutta pieni vääränlainen neitsyydelle nauraminen ratkaisevassa kehitysvaiheessa aiheutti naiseuteeni pahan vaurion, jossa seksuaaliidentiteettini väliaikaisesti häiriintyi. Tästä olen aika hyvin toipunut. Tällainen kokemus on kuitenkin niin vakava, että se jättää joillekin ehkäpä jonkinlaisen pysyvän oireilun. Uskon kokemuksesi, mutta kehottaisin olemaan varovainen oikeussyytteen nostamisessa, koska siellä voi olla vastassa vain psykiatri. Jokainen tapaus on kuitenkin totta, ja uskon että toivut siitä. Pelkotilat ovat normaaleja, ja kehottaisin, ettäsano aina peilikuvallesi sin tulet riittämään vastakkaiselle sukupuolelle eikä tarvitse antaa anteeksi tilanteita jotka saivat aikaa uskon riittävyyteesi hyvään seksuaaliseen kokemukseen tai parisuhteeseen.

Lisäisin vielä edelliseen viestiini eräitä ohjeita, joita kannattaa harjoitella. Ikävää on, että raiskatun, väkisin maatun tms. on usein hyvin vaikea löytää kumppania. Kehoittaisin kuitenkin sinua psyykkaamaan itseäsi, että älä usko siihen, että sinua ei mukaan kukaan seksuaalisesti terve ja sinun naiseuttasi kunnioittava halua. Hoida itseäsi fyysisesti ja psyykkisesti ja kieltäydy siitä, ettetkö muka jonain päivänä ansaitsisi kestävää parisuhdetta. Se tuntuu pahalta, kun ei saa vastakkaiselta sukupuolelta ihailiua tavoiteltuna naisena, mutta se ei ole sinun syysi. Vielä se ihminen tulee elämääsi, joka kykenee tasa-arvoiseen parisuhteeseen. Raiskaus on aina rikos, mutta a na ei oman turvallisuuden tunteen palautumisen vuoksi kannata mennä todistamaan. Silti se on tapahtunut. Mieleesi saattaa tulla kysymyksiä, miksi yms. vielä vuosienkin jälkeen tapahtumasta. Pienikin väärä katse saattaa laukaista tämän ikävän muiston kokemusmailmassasi, joten ole varovainen.

Huomasin, että yhdessä viestissäni oli aika paljon virheitä. Toivottavasti kuitenkin asia tuli päällisin puolin selväksi.Ydinviesti oli siis, että ei tarvitse ottaa vastaan viestejä vastakkaiselta sukupuolelta, ettetkö henkisesti ja fyysisesti riittäisi terveeseen seksuaaliseen suhteeseen ja parisuhteeseen. Kiireessä ja väsyneenä sitä tulee kirjoitettua vähän sekavaa tekstiä.

Hei,

minut on myös raiskattu v.2007 ollessani 17 vuotias. Tapahtuneesta on nyt 5 vuotta ja vieläkin se on osa jokapäiväistä elämää. Tietyllä tavalla olen päässyt asian päälle ja se ei tee minusta enää toimintakyvytöntä, mutta tiettyinä yksinäisinä hetkinä ajatus saattaa vallata pään ja muistaminen on todella rankkaa.

Voin vain kuvitella kuinka kauheaa on kokea tuo kamaluus kahteen kertaan! Kukaan ei ansaitse raiskatuksi tulemista. Tekijä harvoin tajuaa, kuinka ikuiset jäljet raiskattuun jättää. Tämä tekijän halujen tyydytys, hajottaa uhrin henkisesti. Kenelläkään ei tulisi olla oikeutta vahingoittaa toisen henkistä hyvinvointia ja seksuaalista koskemattomuutta.

Itse olin neitsyt raiskauksen tapahtuessa ja sen jälkeen seksi on ollut minusta oksettavin asia maan päällä. Kuitenkin nykyisen mieheni kanssa olen oppinut nauttimaan seksistä ja olemme sopineet mieheni kanssa, että jos minä haluaisin lopettaa, sanoessani ei, hän menee heti kauemmaksi. Luotettavan miehen löytäminen ja uudelleen luottamaan oppiminen on pitkä prosessi ja vaatii hermoja. Uskon kuitenkin, että myös sinä tulet löytämään ihmisen joka tahtoo pitää sinut kasassa.

Keskustelen mieluusti aiheesta muiden saman kokeneiden kanssa, sillä jo Tukinaisessa käydessäni huomasin kuinka paljon vertaistuki auttaa. Saman kokeneen kanssa on helpompi puhua, kun ei tarvitse selittää miltä tuntuu sillä miten selität sen tunteen kun sielu on revitty riekaleiksi? Saman kokenut ymmärtää ilman sanojakin.

Voimia kaikille raiskatuille ja valoisaa tulevaisuutta ☺️❤️

Hei memmu83!

Olen pahoillani puolestasi. Myös mut on raiskattu ja olen seksuaalisesti hyväksikäytetty.

Et ole mitenkään syyllinen siihen, mitä sulle on tehty. Jaksuja!🙂👍

Hei!
Ihan ensimmäiseksi täytyy kiittää sinua memmu83 siitä että uskalsit kirjoittaa tästä aiheesta. Todella ikävä kuulla että olet joutunut kokemaan näin hirveän tapahtuman vielä kahdesti.
Tulin itse raiskatuksi 19-vuotiaana ja olin tapahtumahetkellä vielä neitsyt. En ole koskaan uskaltautunut puhumaan asiasta ja olen jotenkin vähätellyt asiaa aikaisemmin, olinhan kuitenkin jo virallisesti aikuinen, joten koin pitkään tapahtuneen olevan täysin oma vikani. Tapahtunutta on vaikea unohtaa, eikä mielestäni sitä pidäkään unohtaa. Itselläni on tullut sellainen elämänvaihe eteen, jossa en voi enää paeta tapahtunutta ja yritän nyt ensimmäistä kertaa puhua asiasta. Samaistun täysin siihen eksyneeseen fiilikseen josta puhuit, itse olen epäonnistunut parisuhteissa tapahtuneen jälkeen, enkä osaa luottaa miehiin enää ollenkaan. Pahoittelut jos sotkin ketjuasi omilla murheillani, mutta tuntui jotenkin sopivimmalta kertoa kokemuksestani tässä ketjussa. Paljon voimia! Et ole yksin !🙂🌻

Hei te kaikki jotka jo olette takertuneet tähän ketjuun.
"riipirai" ei tarvitse eikä saa pyydellä anteeksi että kirjoitit.
Olen vain niin surullinen ettei meidänlaiselle rikotuille ihmissieluille ole mitään missä voisimme keskustella toinen toistemmekanssa, koska kukaan muu ei asiaa ymmärrä vain kuin me joille on raiskaus todellisuutta.!.

Jos joku tietää niin kertoisiko onko palstaa missä voisimme asioista puhua "oikeillanimillä".

Ja kiitos vielä teille jotka jo olette uskaltaneet tähän ketjuun kirjoittaa. Raiskattuna vain tuntee olonsa niin ulkopuoliseksi. ☹️

Hei!
Minusta on ihan kuulla jos nainen on raiskattu. Minutkin on raiskattu kun täytin juuri 18. Olin silloin neitsyt ja sen jälkeen olen kyllä seksuaalisesti ollut ihan pihalla.
Lukiessani tätä viestiketjua huomasin viestin jossa neuvottiin, että ei kannata aina tehdä rikosilmoitusta raiskauksesta. Mielestäni näin ei voi koskaan ikinä sanoa, koska aina - AINA - rikoksesta täytyy ilmoittaa, oli se sitten mikä tahansa. Ja varsinkin raiskauksesta. Se tuhoaa naisen seksuaalisuuden, itsetunnon, elämän muutamaksi vuodeksi - jos ei koko loppuelämänkin. Tämän täydellisen tuhoamisen tekijä täytyy saada vastuuseen teoistaan. Onhan tietty joskus tilanteita joissa on mahdotonta saada tekijää kiinni, joka on varsin harmittavaa! Mutta naisen omaksi parhaaksi todellakin suosittelen tekemään rikosilmoituksen aina raiskauksesta. Kun hakeutuu lääkäriin mahdollisimman nopeasti tapahtuneen jälkeen, avun saanti ja asian eteenpäin vieminen ovat helpompia.
Minä tein rikosilmoituksen asiasta heti seuraavana aamuna. Tekijä oli vanha tuttuni, joten hänet saatiin teoistaan vastuuseen. Nyt hän on tiettävästi häipynyt suomesta, ulkomaalainen kun oli. Aina joskus mietin mitä sinä iltana tapahtui ja miksi, mutta mennyt on jo mennyttä. Se tulee aina olemaan osa minua, minussa tulee aina olemaan "sairas ja infektoitunut" kohta. Olen sen hyväksynyt, mutta eihän se kivalta tunnu.
Kukaan ei ole yksin, muistakaa naiset se!

Edelliseen viestiin, että on siis ihan hirveää kuulla jos joku on raiskattu.
Tärkeät sanat tuppaavat joskus jäämään pois tekstistä, kun niitä niin tunteella kirjoittaa.
Mutta voimia kaikille! 🌻🙂🌻

^ Hei te kaikki sielunsisaret!

MInulle on tehty myös muutaman kerran pahaa, ja sivusto sininen tuki voisi auttaa teitä löytämään kohtalotovereita. Sinne voi anonyymisti kirjottaa ja kannattaa vähän varuillaan olla, sillä jotkut tuolla sivulla puhuvat todella suorasukaisesti asioista.
Mutta itse olen sieltä saanut vertaistukea, ja sen sivun kautta on mahdollista käydä keskustelua ihan privastikin.
Valoa kaikille ja aurinkoisia päiviä.
Haavat ei meistä ihmisiä tee, vaan se miten me kannamme niitä 🙂

Minä menen välillä sekaisin pelkistä muistoista... Olo on kuin riivatulla😯🗯️😯🗯️