Kokemusta rahapulasta on ihan tarpeeksi. Ensimmäisenä tulee mieleeni sosiaalitoimisto ja kirkon diakoni apu. Sosiaalitoimistoon kun soittaa niin kannattaa kysyä et mitä papereita pitää ottaa mukaan. Muuten sieltä ei saa mitään. Kummassakin paikassa kannatta kysyä josko osaisivat neuvoa miten eteen päin. Tuurilla saa hyviä vinkkejä, tiedän kokemuksesta. Kokemuksesta tiedän myös kun eka kerran soittaa niin vapaita aikoja ei tahdo löytyä. Itselleni tarjottiin kuukauden päähän aikaa mutta kerroin ihan NÄTISTI että en pärjää sinne asti niin aika löytyi samalle viikolle.🙂.
Aika julmaa sanoa mutta itsetuhoajatuksista pääsee eroon vasta kun siihen on itse valmis. Esim. Alkoholisoitinut ihminen ei vaivastaan pääse ennenkuin oppii että se on oma käsi joka sitä viinaa kaataa kurkkuun. Harvoin väkisten juotetaan. Ehkä ei ihan yksi yhteen sovi vaan kummatkin kokeneena asia minun mielestäni on näin. Viimeksi mainittu toivon mokaan taakse jäänyt 🙂👍.

Minultakin löytyy rahapulasta kokemuksia niin paljon, etten tiedä mistä niistä voisin aloittaa jos kerron. Itse en pärjännyt sossujen, kelan yms virastojen kanssa mitenkään enkä kyllä vieläkään pärjää. 18-vuotiaasta asti kaikki raha-asiat on menny päin helvettiä suoraan sanottuna. Töitä en ole saanut, aikasemmin en niitä voinut edes tehdä mielentilani takia.
Noh, silloin kun elämä muutenkin oli sekaisin, sain apua psykiatriselta avo-osastolta. Siellä oli joku sossunainen joka sitten selvitteli asioitani. Tosin minulta kesti monen monta kertaa ennen kuin uskalsin/halusin mennä sen naisen luokse luottamuspulan takia. Kannatti kyllä lopulta mennä. Käytkö sinä psykologilla jolta voisi kysyä, että onko heillä mitään sosiaalivirkailijoita siellä jotka ovat perehtyneet juuri mielenterveyspotilaisiin?

Kiitos viesteistänne!
Käyn yksityisellä psykiatrilla sekä terapiassa, eivätkä he oikein kunnolla ota kantaa raha-ahdinkooni.
Lääkärilläni on nyt kestänyt pari vuotta, että on saanut kirjoitettua lausunnon kelaa varten. Kunnallisissa en ole koskaan käynyt. En sitten tiedä olisiko tie ollut sitä kautta helpompi tai nopeampi.
Sosiaalitoimistoon olen ollut yhteydessä, mutta sinne vaaditaan myös puolison tiedot, enkä millään haluaisi sotkea häntä omaan toivottomaan tilanteeseen. En tiedä onko kyse omasta ylpeydestä vai mistä, kun on vaikeaa jutella puolisolle näistä asioista.
Sosiaalitoimisto haluaa nähdä molempien tiliotteet. Mitä jos tiedoista näkyy, että olenkin saanut jostain rahaa lainaan asunnon vastikkeisiin. Voivatko he päättää, että jos kerran olen saanut lainaa jostakin, niin varmasti saan nyttenkin ja sen vuoksi eivät myönnä tukea?
Miten tuo Diakoni apu toimii käytännössä? Mitä asiakirjoja ja papereita/tietoa he haluavat? Otanko yhteyttä oman kaupunkini diakonilaitokseen, vai miten?
En varmasti ole yksin näiden asioiden kanssa, mutta useasti tuntuu siltä, että olen ainoa ihminen tässä maailmassa jolla on asiat näin!
Tuskaista!

Hei! Mulla on myös kokemusta rahattomuudesta. Maksettavan vastikkeen suhteen en osaa neuvoa, koska en tiedä, miten tiukat ohjeet siinä on. Sen sijaan monien muiden laskujen maksupäivien suhteen voisit yrittää neuvotella laskuttajan kanssa. Tarkoitan sitä, että soita laskuttajalle ja pyydä ystävällisesti eräpäivän siirtoa kertomalla asia niin kuin se on (= ei ole rahaa). Itse jouduin äskettäin siirtämään viiden laskun eräpäivää, ja kaikki siirrot onnistuivat. Ei ole mitenkään hävettävää pyytää lisää maksuaikaa, jos ei ole rahaa. Sen sijaan hölmöläisen touhua on se, että jättäisi maksut maksamatta; se ei ole viisasta.

Laskujen eräpäivien siirrosta voi tosin tulla myös ansa, jos sitä alvariinsa harrastaa, sillä uudet laskut odottavat vuoroaan...

Kirkon diakoniapuolen avustukset ovat ns. viimesijaisia avustuksia. Toisin sanoen, jos mistään muualta (Kela, sos.toimi) ei voi saada tukea, niin diakoniapuoli voi rajoitetusti auttaa. Kannattaa soittaa ja kysyä. Kirkon diakoniatyö jakaa myös varattomille ruokakasseja, joita saa tietyin perustein. En pysty kertomaan siitä tarkemmin, koska en ole vielä joutunut turvautumaan ruokakassiapuun.

Kaikkea hyvää niukkuuden keskelle - meille monelle🙂

Soita oman kaupungin tai seurakunnan diakonille ja varaa aika. Eri paikkakunnilla saattaa olla käytännössä jotain eroa. Diakoni toimesta tuskin mitään isoja rahoja saa mutta jotenkuten pysyy leivän syrjässä kiinni. Itselläni taisi olla tiliote mukana kun eka kerran kävin. Senhän voi kysyä kun varaa aikaa. diakonissaltakin saattaa saada tietoa miten asioita lähtee pyörittämään eteen päin.🙂.
Tämä on minun henkilökohtainen mielipide. Kerro puolisolle. Älä suutu. Näillä asioilla kun on tapana tulla ilmi silloin kun ei pitäisi.🙂.

Yksi asia joka minua risoo ja korpeaa tosi paljon. En ymmärrä miksei terapeuteilla ym. monestikkaan ole edes puhelinnumeroa johon asiakas voisi soittaa ja kysyä apua raha asioihin. Kokemuksen syvällä rintaäänellä totean vaan et aika monella masentuneella on raha huolia.
Diakonissasta vielä. Kysy ihan suoraan mitä pitäisi tehdä.
Ei anneta "martta" masennus pirulaisen viedä kaikkea hyvää. Eihän?

Jatkanpa vielä viestiäni: Jos ystäväsi tai tuttavasi lainaa sinulle rahaa vastikkeenmaksua tms. varten, tiedonantoihin on viisasta kirjoittaa esim. "laina vastikkeenmaksua varten". Laina on luonteeltaan sellaista tuloa, joka on maksettava takaisin, ja tämän asian pitäisi olla selviö myös sos.toimistossa.

Jos yhden kerran (tai kaksi kertaa) on saanut ystävältä lainaa, ei sos.toimisto voi olettaa, että ystävä lainaa toistuvasti. Sitä oletusta ei mielestäni tarvitse pelätä.
Oman köyhyyteni ja rahapulani aikana olen oppinut hyödyntämään elintarvikeliikkeiden tarjouksia. Mainostamatta sen enempää mitään kaupparyhmittymää mainitsen esimerkin: meillä S-ryhmän kaupat myyvät 30 - 50 %:n alennuksella seuraavana päivänä erääntyvät elintarvikkeet. Jugurtissa tai viilissä päivä tai pari päivää ei merkitse yhtään mitään, ja näin on asian laita monessa muussakin elintarvikkeessa. Sen sijaan maidon kohdalla tilanne on toinen, koska maito happanee nopeasti.

Tässä köyhyyden keskellä on ollut pakko miettiä, mihin ne rahat laittaa. Köyhyys on muuttanut jollakin tavalla myös päivärytmiäni: nykyisin minä käyn kaupassa vasta illalla, koska silloin seuraavana päivänä erääntyvät tuotteet on jo alennettu. Alussa tämä tuntui jopa nöyryyttävältä, mutta nyt menen kauppaan hyvillä mielin enkä häpeä milliäkään sitä, jos ostoskorissani on viisi ale-tuotetta; kerran ostin kahdeksan tuotetta, joista yksi taisi olla normaalihintainen🙂

Älyttömän lainsäädännön vuoksi Suomessa menee todella paljon hyvää ruokaa roskiin. Mutta otetaan hyöty kotiin ja ostetaan hyviä ale-tuotteita🙂

Kiitos kun olette laittaneet viestiä!
Onko kokemusta tai tietoa siitä, miten esim. sosiaalitoimisto katsoo puolison tulot? Hän on työssä, mutta on myös itsellään henkilökohtaisia pankkilainoja.
Mitenkäs omaisuuden kanssa? Esimeerkiksi autot. Katsovatko he tilanteen sellaiseksi, ettei tarvitse tukia jos kerran voi omistaa auton?

Kyselen siksi, että prosessi on kuitenkin semmoinen, ettei sitä turhaan viitsisi ryhtyä, jos on selvää, etten tule mitään tukia saamaan.

Puolison tuloista en tiedä, poikamies kun olen. Auto ei ainakaan minulla vaikuttanut. Itse kävin ensin kirkon diakonissan luona juttusilla joka osasi neuvoa, tosin tämä oli ystävän palvelus ei kirkon. Neuvovat kyllä sossussakin mikä vaikuttaa mihin. Ei kysyvä tieltä eksy... kuulemma. Olen itse tosin sitä mieltä että oma "pärstä kerroin" siellä vaikuttaa kaikista eniten. Anteeksi, pahalla päällä. Unohda nuo pari viimeistä lausetta 🙂.

Hei!

Mulla on sellainen käsitys, että puolison tulot ja menot vaikuttavat toimeentulotukeen. Auto ei ilmeisestikään vaikuta, sen sijaan kiinteä puhelinosake vaikuttaa toimeentulotukeen. Puhelinosake katsotaan sellaiseksi omaisuudeksi, jonka voi helposti "muuttaa rahaksi" ja silti sitä puhelinta voi käyttää.

Itsellä on edunvalvoja joka huolehtii tuloista ja laskuista. Kummasti on helpottanut vointia.

No niin, nyt minä hieman täsmennän edellistä kommenttiani: Käytin termiä "kiinteä puhelinosake"; en tiedä, mikä se on, mutta tarkoitin tietenkin ihan tavallista puhelinosaketta. Jos sen myy, voi puhelintaan ja tuttua puhelinnumeroaan käyttää normaalisti. Sen sijaan kuukausimaksuihin tulee muutoksia (?), jos myy osakkeensa.

Angel of Death kirjoitti 17.7.2012 10:44

Kiitos kun olette laittaneet viestiä!
Onko kokemusta tai tietoa siitä, miten esim. sosiaalitoimisto katsoo puolison tulot? Hän on työssä, mutta on myös itsellään henkilökohtaisia pankkilainoja.
Mitenkäs omaisuuden kanssa? Esimeerkiksi autot. Katsovatko he tilanteen sellaiseksi, ettei tarvitse tukia jos kerran voi omistaa auton?

Kyselen siksi, että prosessi on kuitenkin semmoinen, ettei sitä turhaan viitsisi ryhtyä, jos on selvää, etten tule mitään tukia saamaan.

Sosiaalitoimistosta ei saa mitään. Et saa omistaa mitään.
Kelalta voit jotain saada, mutta todella vähän tuut sieltäkin saamaan.