Olen saanut kasvatuksen, jossa on korostettu, että pidä puolesi, ei saa käyttää väkivaltaa fyysisesti, mutta sanoilla ja nonverbaalisella viestinnällä saa ns. pitää puolensa esim, jos sinua kohtaan ollaan asiattomia. Olen kuitenkin monta kertaa viimeaikoina kinnttänyt huomiota asiaan, että nykyään ihmiset ns. alistetaan toisen ihmisen valtaan siten, että jos pidät puolesi ja näytät paikkasi, ja esim. sanot napakasti takaisin, niin tässäkin jo voidaan käyttää aseena sitä, että vedotaan että se oli sanallinen hyökkäys. Itse kyllä nään asian niin, että terveellä itsetunnolla varustettu ihminen pitää puolensa tässä yhteiskunnassa ja niin kuuluukin tehdä.
Voisko joku selventää, missä menee oman persoonan puolustamisen ja tämän paljon viljellyn sanallisen hyökkäyksen raja? Nämä ihmiset, jotka väittävät että toinen on syylistynyt heidän mielestään sanalliseen hyökkäykseen, eivät usein näe itse vuorovaikutuksellista osuuttaan tähän syntyneeseen sosiaaliseen tilaneeseen. Hyvin ikävää. Taito nähdä nämä syntyneet tilanteet tietysti vaativatkin tietynlaista hienovireisyyttä ja tilanne tajua, joten eihän sitä tietysti voi vaatia. Mutta haluaisin asiaan selvennystä.