Mä olen todella paskassa tilanteessa noin suoraan sanottuna. Mun voimat on aivan loppu.. Mulla on viimeisen vuoden ajan vaihdellen tehnyt tuloaan paha ahdistus, joka vaikuttaa mun jaksamiseen kaikilla elämän osa-alueilla.

Olen nyt sairaslomalla töistä. Mulla on taustalla masennusta (jo kymmenen vuoden takaa) ja ahdistusta sekä näiden hoitoon on ollut psykoterapiaa ja lääkitys ym. Lääkäri jo totesikin tämän jälkeen remission, joten jatkohoidolle ei katsottu tarvetta. Tässä vaiheessa itsekkin luulin näin, mutta mun lapsuuden aikaiset asiat on kuitenkin ruvenneet vaivaamaan minua taas todella pahasti.

Alunperin psykoterapiassani piti keskittyä ”menneiden käsittelemiseen”. Näin ei kuitenkaan käynyt, koska mulla oli akuutti tilanne parisuhteen osalta (persoonallisuus häiriöinen mies) sekä äitini osalta, jolla on bipolaarihäiriö. Äitilläni oli silloin todella vaikea jakso, joka rasitti myös mua paljon. Hän yritti useamman kerran itsemurhaa. Terapiani siis keskittyi näiden asioiden ratkomiseen ja mun silloiseen jaksamiseeni.

Mutta palataanpa nykytilanteeseen.. Mulla on mitä ilmeisimmin PTSD (traumaperäinen stressihäiriö) johtuen lapsuuden aikaisista toistuvista traumakokemuksista. Tästä on aiemminkin pintapuolisesti keskusteltu lääkärien kanssa, mutta nyt taas sain tämän diagnoosin. Itse olen tyytyväinen, että mun ongelmani saa nimen eikä sitä kutsuta vain epämääräiseksi ahdistukseksi. Ongelma tässä on se, että tarvitsisin tämän hoitoon psykoterapiaa mieluiten traumojen hoitoon erikoistuneella terapeutilla. Mä olen lopettanut 1,5 vuotta sitten kelan kustantaman psykoterapian, joka kesti kolme vuotta. Mä en siis ole oikeutettu psykoterapiaan kelan tukemana seuraavan 3-4 vuoden aikana. Ihanat kelan säännöt! Mutta onko kellään ollut vastaavaa tilannetta; ei mahdollisuutta saada kelan tukemaa psykoterapiaa, eikä mahdollisuutta maksaa itse kalliita terapiakäyntejä?

Mä olen erittäin hoito-orientoitunut, mutta se oli kuin isku vasten kasvoja, kun kuulin, että ”tätä sä ehdottomasti tarvitset, muusta ei ole hyötyä. Mut ai joo, sä et saa sitä, voi voi!” ☹️ En mä tiedä mitä tehdä..

Mun oma jaksamiseni on todella heikkoa ja tuntuu, että mä en saa mistään voimavaroja jaksaa. Mä haluan apua ja haluan parantua.