"lainaus: kyllä sitä aina joskus jaksaa sauvojen kanssa lähtä tuonne heilumaan mutta ei sitä säännölliseksi ole saanut.. "

Ihan hienoa jos olet joskus jaksanut lähteä lenkille ja liikkeelle vaikka olet huonossa kunnossa. Kun olet saanut itsesi liikkeelle, niin miltä tuntui kun palasit lenkiltä. Oliko siitä edes vähän hyvä mieli, vai harmittiko että tuli lähdettyä. Jos lenkistä tuli vähänkin parempi olo, niin lähde uudelleen... ja uudelleen. Ei lenkille lähtö ole niin helppoa, mutta kun pääsee liikkeelle niin se yleensä parantaa oloa ja mielialaa.

Jaksamista sinulle, minä lähden nyt lenkille, lähde sinäkin!

olen yrittänyt pitää itseni kasassa, mutta olo alkaa käydä niin sietämättömäksi että kohta seuraa romahdus. Taloudellinen tilanne vain huononee ja masennus alkaa otta vallan minusta. Pitäisi ajatella positiivisia asioita mutta kun tuntuu ettei niitä ole! Itku kohtauksia tulee aivan itsestään enkä pysty kontrolloimaan niitä sen vuoksi en voi käydä ystävieni luona tai missään. Tuntuu että parempi kun pysyy vain neljän seinän sisällä eikä ota keneenkään yhteyttä ettei vaan pistä kenenkään harteille ylimääräistä taakkaa.

Hei Sinulle!
Tuollaiselle minustakin tuntui kun oli velkaa liki 35,000 mk joskus -90 luvun alussa.
Pieni palkka huoltoaseman kahviossa ja tuntui ettei saa mistään otetta..ettei mikään enää kannata.
Makselin niitä velkoja vuoteen -99 jolloin hakeuduin velkajärjestelyyn ja sain Takuu-Säätiön takauksen.
Maksoin vielä vuoteen -05 ja sitten olin velaton.
Minulla ei ollut edes huonekaluja,ei oikeastaan mitään,mutta ostelin pikkuhiljaa kirppiksiltä ja sain tutuilta sekä nuorimmalta tyttäreltäni vanhoja.Maalasin ne kaikki viime vuonna joten sain yhtäläisen kalustuksen kotiini.
Minä sairastan biboa ja sehän heiluttaa milloin mitenkin,eikä lääkityksen vaihdoistakaan ollut apua;nyt tuntuu että tämä taas puree...ollut yli vuoden ja olen voinut parenmmin.
En tiedä mistä olen saanut voimia jatkaa kaiken sen 15v. jotka olin tosi tiukoilla mutta jostakin sitä selviytymisvoimaa/-halua vaan aina järjestyi.
Toivoisin voivani antaa sellaista elämisenhalua Sinulle että jaksaisit luottaa joskus kaiken olevan paremmin,sitä ei vaan voi siirtää mitenkään.
Kuitenkin itsekoettuna sanon että vaikeitten ja erittäin vaikeitten jaksojen jälkeen alkaa helpottaa,ensin ihan pikkuisen ja sitten eräänä päivänä asiat ovatkin jotenkin kummasti järjestyksessä.
Minusta se on IHME kun muistan miten voimaton/haluton olin elämän edessä.
Paljon halauksia Sinulle.

Niin olet kyllä ihan oikeassa että ei se lenkin jälkeen ainakaan harmita että on tullut lähdettyä!! Kiitos, ihan hyvä että joku tuo välissä asiat muistiin🙂🌻

"lainaus:Asun ryhmätukiasunnossa ja auttavat ihmisetkin ovat puhelin soiton päässä"

positiivisia asioita: sulla on tukea, on asunto ja apua saatavilla ja ystäviäkin vaikka et nyt jaksa olla heihin yhteydessä, ja terveitä tuntemuksia, osaat vielä itkeä.
Kuulehan, kun itkettää pitää itkeä, se on pahanolon ja surun hoitoa. Jos teet lenkin, niin silloin ajatukset kulkee, ja lenkiltä tultuasi itket, kokeile, se purkaa tuskaa ja tekee vain hyvää, ei itku ole pahasta.

Liityn liikunnanpuolesta puhujien kuoroon; lähde vaikka varttitunnin kummastelukävelylle sellaiseen paikkaan jossa olet ainakin joskus tykännyt olla, ja itke jos itkettää, mitä se kelleen kuuluu jos niin tekee, taskut vain täyteen nenäliinoja.

Hei Paju!
Ja kiitos sinulle viestistäsi.Kyllähän se tuo ainakin hiukkasen toivoa lisää kun saa lukea sellaista tekstiä että joku on selvinnyt samankaltaisesta tilanteesta..

Mutta silti niitäkin hetkiä tuntuu tulevan liikaa että on niin toivoton olo ja tuntuu että elämä kaatuu päälle..Itsestä vaan tuntuu jotenkin toivottamalta että yrittää pitää psyykkeen kasassa ja samalla huolehtia raha- asioista mitkä ovat aivan sekaisin..

Suuri kiitos sinulle, Paju! Kyllä se vaan lämmittää kovasti sydäntä että joku haluaa antaa jollain tavalla apua..Hyvää kesän jatkoa sinulle🙂🌻